Mikä ratkaisuksi liikalihavuuden ongelmaan?

TUOTTAAKO liikalihavuus sinulle huolta? Nouseeko painosi heti, kun lakkaat laihduttamasta?

Sinua saattaa rohkaista se, että liikapainolla on – ainakin tietyssä määrin – omat etunsa. Tunnettu ravintofysiologi Jean Mayer kertoo, että ”tuberkuloosin, mahahaavan ja itsemurhan aiheuttamia kuolemantapauksia on pyylevien ihmisten keskuudessa todellisuudessa keskimääräistä vähemmän”.

Ja Hippokrates sanoi: ”Ne voivat parhaiten, joilla on hieman rasvaa vatsan tienoilla.” Huomattava yhdysvaltalainen psykiatri tri Albert Stunkard, joka on kiinnostunut tästä kysymyksestä, on esittänyt samanlaisen näkemyksen. Mutta huomaa: ”hieman rasvaa”. Aivan liian monilla ihmisillä on enemmän kuin ”hieman”.

Mistä voit tietää, oletko liian lihava? Yksi tapa on katsoa peiliin. Toinen tapa on verrata painoasi keskiarvopainoon, joka on sinun pituisillasi, samanlaisen ruumiinrakenteen omaavilla ja samaan sukupuoleen kuuluvilla ihmisillä. Paras tapa kuitenkin on puristaa sormillasi ihoasi vaikkapa olkavartesi takaosasta. Jos rasvakerros on tuumaa paksumpi, olet todennäköisesti liian lihava.

Liikalihavuuden haitat

Liikalihavuuden haittoja on mm. se, että ihmisestä tulee helposti hidas ja näin ollen vähemmän aktiivinen. Vakuutusyhtiöitten tilastot osoittavat lisäksi, että mitä enemmän on liikapainoa, sitä lyhyempi on elinikä. Asiaa kannattaa siis harkita vakavasti.

Asiaan liittyy myös romantiikka, seurustelu ja avioliitto. On tosiasia, että hoikkaa vartaloa pidetään nykyajan yhteiskunnassa viehättävämpänä kuin lihavaa. Sen tähden ruokavalion noudattamista on sanottu ”amerikkalaisen naisen suosituimmaksi sisäurheilulajiksi”. Hän noudattaa ruokavaliota saadakseen miehen ja sitten pitääkseen hänet.

Laihduttamista kohtaan tunnetaan suurta kiinnostusta

Ruokavaliosta ja painon alentamisesta on kirjoitettu sananmukaisesti satoja kirjoja. Ja miten hyvin ne menevätkään kaupaksi! Erästä kirjaa myytiin miljoona kappaletta vajaassa vuodessa. Toista myytiin viisi miljoonaa usean vuoden kuluessa, ja erään kaloritaulukkokirjan menekki on yltänyt Yhdysvalloissa 17 miljoonaan kappaleeseen.a Joka vuosi Yhdysvaltain aikakauslehdissä ilmestyy noin 30 laihduttamista käsittelevää kirjoitusta. Itse asiassa on sanottu, että ”liikalihavuutta, ruokavaliota ja näihin liittyviä pulmia käsittelevä kirjallisuus ei hämmästytä vain ristiriitaisen sisältönsä vaan myös pelkän määränsä vuoksi”.

Kaikesta tästä laihduttamista kohtaan tunnetusta kiinnostuksesta huolimatta 25–45 prosentilla yhdysvaltalaisista on liikapainoa 20 prosenttia tai enemmän. Lisäksi heidän lukumääränsä kasvaa nopeasti. Tämä on saanut erään johtavan ravintofysiologin valittamaan: ”Me emme tiedä vielä, miten kykenisimme vaikuttamaan ihmisiin.” Yksi todellinen pulma näyttää olevan se, että yli 90 prosenttia niistä, jotka ovat laihtuneet jonkin lyhyen kuurin avulla, ennemmin tai myöhemmin palaa liikalihavien joukkoon.

Mikä aiheuttaa liikalihavuuden?

Liikalihavuuden syistä on tosiaan olemassa ’hämmästyttävä joukko ristiriitaisia mielipiteitä’. On monia, jotka väittävät, että on kysymys vain kaloreista, niin että mitä useampia kaloreita syö, sitä enemmän painaa. Mutta se ei pidä aina paikkaansa. Jotkut pysyvät laihoina huolimatta siitä, että he syövät paljon, koska he viettävät hyvin toimeliasta elämää tai tekevät ankaraa ruumiillista työtä. Huomattava kirurgi tri W. A. Nolen sanoo siitä: ”Aineenvaihdunnassa esiintyy yksilöllisiä vaihteluja. (Aineenvaihdunnalla tarkoitamme ruumiimme kudosten jatkuvaa korvautumista uusilla.) Me kaikki tunnemme ihmisiä, joiden paino ei näytä koskaan lisääntyvän, söivätpä he miten paljon tahansa.”

Loppujen lopuksi uusimmat havainnot näyttävät kuitenkin kiteyttävän pulman sanoihin: ’Lihavat ihmiset eivät tiedä, milloin he ovat nälkäisiä, eivätkä he tiedä, milloin he ovat kylläisiä.’ Joissakin tapauksissa syy saattaa olla nälän ja kylläisyyden tunnetta säätelevässä hypotalamuksen hermokeskuksessa.

Koska eunukit ja kuohitut eläimet lihovat, jotkut uskovat, että mieshormonien puute aiheuttaa taipumuksen liikalihavuuteen.

Perinnöllisyys on ehdottomasti yksi tekijä. Niinpä lontoolainen tutkimusryhmä havaitsi, että kun molemmat vanhemmat ovat normaalipainoisia, alle 10 prosenttia heidän lapsistaan on liikalihavia. Mutta kun molemmat vanhemmat ovat hyvin lihavia, jopa 80 prosenttia heidän lapsistaan on myös liikapainoisia. Kokeita suorittamalla on osoitettu, että tämä ei johdu pelkästään samanlaisista syömätavoista.

Lääketieteelliset tutkimukset osoittavat lisäksi, että jos jollakulla kehittyy lapsuudessa keskimääräistä enemmän ja suurempia rasvasoluja, hänellä on taipumusta pyylevyyteen myöhempinä vuosina. Vaikka hän kuinka noudattaisi ruokavaliota, hän ei koskaan pääse täysin vapaaksi pulmasta. Joidenkuiden liikapaino on siis hallittavissa mutta ei parannettavissa.

On myös psykologisia tekijöitä. Saatat syödä enemmän kuin sinun pitäisi paineen, turhaumien, pettymysten, ikävystymisen, yksinäisyyden tai pelkästään joutilaisuuden tähden. Syöminen on myös nautinnollinen toimenpide, ja lihavat ihmiset ovat taipuvaisempia nauttimaan siitä. Niinpä tutkimusten mukaan normaalipainoisten ihmisten ruokailutottumuksia hallitsevat yleensä sisäiset tekijät, kuten nälkä ja tarve. Mutta lihavien ihmisten syömätottumuksia hallitsevat aivan liian usein sellaiset ulkoiset tekijät kuin ruoan ulkonäkö, tuoksu tai maku.

Lisäksi kun vanhenemme, tarvitsemme vähemmän ruokaa, mutta ruokahalumme pysyy samana. Vaikka vanhenemisen myötä tapahtuva lihominen on yleistä, se ei tavallisesti ole terveellistä.

Roppakaupalla laihdutuskeinoja

On olemassa monia laihdutuskeinoja, joista voit valita. Satoja äärimmäisen liikalihavia ihmisiä on autettu leikkauksella – suuri osa heidän ohutsuoltaan on poistettu. Tällä tavalla suoliston seinämien pinta, jonka kautta ravinto imeytyy vereen, vähenee. Tämä toimenpide on luonnollisesti erittäin jyrkkä, joten sitä ei tule valita hätiköiden.

Entä lääkkeiden käyttö? Olivatpa lääkkeet ruokahalua vähentäviä tai aineenvaihduntaa kiihdyttäviä, on aina otettava huomioon sivuvaikutukset. On syystä sanottu: ”Mikään helppo keino ei ole turvallinen; mikään turvallinen keino ei ole helppo.”

Jotkut suosittelevat itsesuggestiota. Jotkut ovat saaneet avun liittymällä liikalihavuuden vastustamisyhdistykseen tai muihin senkaltaisiin seuroihin. Mutta kun otetaan huomioon vaara, joka liittyy kaikenlaiseen hypnoosiin, on mitä epäviisainta turvautua itsesuggestioon liikalihavuuden pulmien ratkaisemiseksi. Ja kun on kysymys johonkin kerhoon liittymisestä, antautuneen kristityn sopii hyvin kysyä itseltään, miten sellainen seura vaikuttaisi häneen hengellisesti. – 1. Kor. 15:33; 2. Kor. 6:14–18.

Erityisruokavaliot ovat myös muodissa. Niitä ovat esimerkiksi kolmen päivän luumudieetti tai ruokavalio, joka sisältää vain greippiä ja kovaksikeitettyjä munia tai pelkästään maitoa ja banaaneja. Näissä ruokavalioissa on se haitta, että niitä ei ole hyvä käyttää jatkuvasti. ”Hyväksyttävimmät” laihduttajan ruokavaliot sisältävät suhteellisen paljon valkuaisaineita; pienempi kalorimäärä saadaan aikaan vähentämällä rasvoja ja hiilihydraatteja. Vaikka niitä saatetaan sanoa valkuaisainedieeteiksi, ne eivät kuitenkaan sisällä normaalia enempää valkuaisaineita.

Toinen laihdutustapa, joka on sangen yksinkertainen samoin kuin taloudellinen, on täydellinen paasto. Vuoden 1970 Current Therapy -julkaisu mainitsee siitä: ”Täydellistä yhden päivän paastoa 3–10 päivän väliajoin on käytetty jo vuosia. Hyöty, joka saadaan 2500–4000 kalorin jäämisestä pois kerran tai jopa kahdesti viikossa, on sangen todellinen. Ihmisille, joissa ei ole muuta vikaa paitsi liikalihavuus, vaaratekijät ovat äärimmäisen pienet. Jos paasto kestää uudemman menetelmän mukaan 7–10 päivää, on suositeltavaa olla sairaalaympäristössä tarkkailun alaisena.”

Terve järki ja itsehillintä

Luonnollisesti yksinkertaisin (mutta ei helpoin) ratkaisu on alun perin karttaa lihomista. Ehkäisy on tehokkaampaa kuin parantaminen. Vanhempien tulisi olla kiinnostuneita siitä, että heidän lapsensa tottuvat alusta pitäen terveellisiin syömätapoihin. Mutta jos jo olet liikapainoinen, sinun täytyy alistua siihen tosiasiaan, että koet huomattavia vaikeuksia ja menetyksiä, ennen kuin alkaa ilmetä palkintoja, jotka saavat ponnistelut näyttämään vaivan arvoisilta.

Eräs lääketieteen oppikirja sanoo: ”Potilaan, joka on vähentänyt menestyksellisesti painoaan, täytyy valmistautua olemaan varuillaan lopun ikänsä, mikäli hän haluaa säilyttää menestyksensä. Kuitenkin hyöty, joka saadaan painon pudottamisesta, on niin suuri, että lääkärin ja potilaan äärimmäiset ponnistelut ihannepainon saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi ovat sen arvoiset.” Ja toinen ravitsemusasiantuntija sanoi siitä: ”En usko, että ihminen voi olla terve, ellei hän jossakin määrin kiellä itseään.” Kolmas asiantuntija esittää vielä voimakkaamman lausunnon: ”Joutuu toteamaan, miten tärkeä osuus on luonteen ja tahdonvoiman puutteella, josta on osoituksena liikalihavuuden ongelmana ilmenevä hillitön nautinnonhalu.”

Sinun täytyy pitää mielessäsi myös se, että syömistottumustesi valvominen on vain osavaatimus. Tarvitaan myös liikuntaa, ruumiillisen toiminnan lisäämistä. Huomattava lääketieteen oppikirja sanoo: ”Monien lihavien ihmisten, erityisesti lihavien naisten, ei ole havaittu syövän enemmän vaan liikkuvan vähemmän . . . Liikalihavuuden hoitoon kuuluu tärkeänä osana ohjelma liikunnan lisäämiseksi vähitellen.” Pidä mielessäsi, että päivittäinen 3–5 kilometrin kävely on todella arvokas.

Joitakin ehdotuksia

Seuraavassa luetellaan joitakin käytännöllisiä tapoja, joilla huomattavat amerikkalaiset ravintofysiologit ja lääkärit pitävät painonsa kurissa:

Perheen kokki on yhteistoiminnassa heidän kanssaan. Tämä on yhtä tärkeää kuin itsekuri, jos joku perheenjäsen haluaa pitää painonsa alhaisena.

He syövät hitaasti. Kaikkein pahimmin liikalihavat hotkivat ruokansa. Syö hitaasti ja nauti vähemmästä ruoasta enemmän.

Ruokia, jotka maistuvat hyviltä mutta joissa on vähän todellista ravintoarvoa, on heidän ruokavaliossaan äärimmäisen niukasti. Sinäkin voisit hyötyä vähentämällä virvoitusjuomien, torttujen, leivoksien, pikkuleipien ja kakkujen nauttimista.

Jotkut heistä välttävät kaikkia alkoholijuomia. Jos haluat vakavissasi valvoa painoasi, voisit tehdä samoin.

”Rouva Stare [erään huomattavan amerikkalaisen ravintofysiologin vaimo] ei koskaan, koskaan, valmista käristettyjä ruokia.” Grillatut tai uunissa paistetut ruoat voivat myös olla herkullisia.

He eivät ota mitään ruokaa toista annosta. He jättävät myös pois kaikki rasvat, olivatpa ne eläin- tai kasvirasvoja. Yksinkertainen vihje: laimenna salaatinkastiketta tomaattimehulla.

Jälkiruoista tri Jean Mayer sanoo: ”Kartan niitä kuin ruttoa.”

Monet ovat oppineet olemaan varovaisia myös välipalojen suhteen. Jos sinun täytyy panna jotakin suuhusi aterioitten välillä, syö sellerinvarsia, porkkanoita, suolakurkkuviipaleita tai pieniä paloja tuoreita hedelmiä.

Asenteesi ruokaa kohtaan on tietysti vain puolet taistelusta. Toinen puoli käsittää halukkuuden liikkua, nousta portaat jalan, sen sijaan että käyttäisit hissiä, kävellä lähellä sijaitsevaan kauppaan, sen sijaan että menisit autolla.

Jos sinulla on hyvät syyt laihduttaa, niin sinä voit laihtua. Mutta sinun on otettava asia vakavasti. Jos sinulla on taipumusta lihomiseen, silloin sinulle, kuten tri Jean Mayer sanoo, ”solakkuuden hinta on ikuinen valppaus ja kuri ruokavalion ja liikunnan suhteen”.

[Alaviitteet]