Öljymaalaus – terveellinen ja rentouttava harraste

KASVAVA halu vapautua jännityksestä rentoutumalla saa ihmiset vuosittain käyttämään miljoonia markkoja huvitteluun. Heidän valitsemansa rentoutumisen ja huvittelun muodot ovat usein kuitenkin uuvuttavia ja epätyydyttäviä.

Toisaalta öljymaalaus tarjoaa monille erinomaisen tilaisuuden terveelliseen rentoutumiseen, samalla kun se tarjoaa kiehtovan haasteen. Se on suhteellisen halpa harraste.

Monet ovat aloittaneet öljymaalauksen jo 8- tai 9-vuotiaina, kun taas jotkut parhaat taiteilijat ja maalarit ovat yltäneet menestykseen vasta myöhempinä ikävuosinaan. Äskettäin pantiin merkille, että jotkut öljymaalarit saavuttivat menestystä vasta yli 60-vuotiaina. Jotkut maalaavat yhä 80-vuotiaina. On jopa halvaantuneita, jotka oppivat maalaamaan öljyvärein pitämällä sivellintä hampaittensa tai varpaittensa välissä. Öljymaalaus on siis rentoutumisen muoto, josta lähes kaikki voivat nauttia ja jossa kyky kehittyy harjoituksen myötä.

Maalaaminen on kehittävä harrastus sellaiselle, joka haluaa edistää havaintokykyään ja siten oppia arvostamaan täydemmässä määrin ympärillämme olevaa kasvi- ja eläinelämää ja muuta luontoa. Luojan töitten huolellinen tarkkailu vaikuttaa lisäksi nöyrryttävästi. Maisemat ja meri ovat erinomaisia aiheita öljyvarimaalarille. Monet nauttivat eläinten ja ihmisten tai ehkä asetelmien, kuten hedelmien, kukkien ja keramiikkaesineitten tai niiden yhdistelmien, maalaamisesta.

Maalaaminen voi olla hauskaa, jos et tee siitä itsellesi urakkaa. Ei ole aina välttämätöntä maalata kohteita täsmälleen sellaisiksi, miltä ne näyttävät esimerkiksi valokuvassa. Voit panna kankaalle sitä, mitä näet mielesi silmin, esittää luonnolliset kohteet taiteellisella tavalla. Näin on erityisesti silloin, kun ensisijaisena tarkoituksenasi on välittää jokin mieliala, missä tapauksessa värit ovat usein yksityiskohtien määrää tärkeämpiä. Maalaamistapasi riippuu tuloksesta, jonka haluat saavuttaa.

Tarvikkeet

Ensinnäkin on välttämätöntä olla jotakin, mille maalata. Monet öljymaalausta harrastavat käyttävät kankaalla päällystettyä pahvia; toiset käyttävät puuvillaista tai pellavaista maalauskangasta, joka on pingotettu puiseen kiilakehykseen. Maalauskangas käsitellään ensin liimavedellä, jonka tarkoitus on kiinteyttää kankaan kuidut, niin ettei väri joudu suoranaiseen kosketukseen kankaan kanssa. Tämän jälkeen pohjustetaan kangas lyijyvalkoisella.

Jotkut, jotka pitävät erityisen käsitellyn kankaan ostamista liian kalliina, valmistavat oman kankaansa. Se voi olla joko karkeaa puuvillaa tai pellavaa, joka pingotetaan puukehykseen ja pohjustetaan maalilla. Jos puuvilla tai pellava pingotetaan märkänä, se kuivuessaan kutistuu ja pingottuu paremmin. Pohjustukseen voidaan käyttää tavallista vesiliukoista seinälateksia, joka sopii oivallisesti öljyvärien pohjaksi.

Öljyvärejä myydään pienissä pursoissa monenvärisinä. Jos olet aloittelija, saatat kuitenkin haluta kokeilla pelkästään pääväreillä. Päävärit ovat sininen, punainen ja keltainen. Niitä sekoittamalla voit saada kaikki muut värit; jos haluat, voit ostaa lisäksi mustan ja valkoisen. Vihreä syntyy sekoittamalla sinistä ja keltaista, oranssi sekoittamalla punaista ja keltaista ja violetti sekoittamalla sinistä ja punaista. Ruskean eri sävyt ovat kolmen päävärin sekoituksia. Aloittelijat voivat hankkia halvan värikartan tai -ympyrän, jonka avulla he oppivat tietämään, mitä värejä sekoittamalla mitäkin värejä saa.

Muista, että perspektiivin tai syvyyden vaikutelmaa voidaan maalauksessa korostaa värein. Punainen ja keltainen ovat lämpimiä värejä, kun taas vihreä ja sininen ovat kylmiä. Lämpimillä ja tummilla väreillä on taipumus työntyä eteenpäin ja siksi ne vaikuttavat katsojasta lähempänä olevilta, kun taas viileät ja vaaleat tai sameat värisävyt vetäytyvät taaksepäin ja näyttävät olevan kauempana. Näin ollen etualalla olevat ruohot, puut ja muut esineet voidaan maalata lämpimämmin ja tummemmin värein, kun taas kaukaiset kohteet, kuten vuorenhuiput, maalataan viileämmin, vaaleammin ja sameammin värein. Kaikki värit tulevat harmaammiksi etäällä. Saadaksesi jonkin värin harmaammaksi lisää siihen, sen komplementtiväriä eli väriympyrässä vastakkaisella puolella olevaa väriä. Näin voit muuttaa värin kirkkautta muuttamatta huomattavassa määrin sen sävyä. Lisää esimerkiksi vihreään punaista, siniseen oranssia ja niin edelleen.

On hyvä ymmärtää, että kankaan värien sävy riippuu valaistuksesta, jossa maalausta katsellaan. Auringon valo on tavallisesti suositeltavin maalattaessa.

Öljymaalauksessa voidaan käyttää monenlaisia siveltimiä. Aluksi kolmen tai neljän erikokoisen siveltimen tulisi riittää. Öljyvärisivellinten harjakset on tehty joko sianharjaksista tai soopelin tai näädän hännän karvoista. Sianharjassiveltimet ovat jäykempiä ja tekevät karkeampaa jälkeä, kun taas soopelin karvoista tehdyt siveltimet tekevät hienompaa jälkeä ja tasaisemman pinnan. Pienimpiä siveltimiä käytetään yksityiskohtien maalaamisessa. Öljyvärisiveltimissä on pitkä varsi, niin että käden ei tarvitse olla kiinni sivellintupsussa. Tärkeätä ei kuitenkaan ole tapa, jolla pidät sivellintä kädessäsi, vaan saamasi jälki, ja se paranee harjoittelulla. Usein käytetään myös erilaisia palettiveitsiä jonkin nimenomaisen vaikutuksen saavuttamiseksi.

Öljyväriä voidaan ohentaa lisäämällä siihen pellavaöljyä tai tärpättiä tai niiden sekoitusta. Kukin voi kokeilemalla ratkaista, mistä pitää eniten. Pellavaöljy hidastaa öljyvärin kuivumista, kun taas tärpätillä ohennettu väri kuivuu nopeammin.

Väri sekoitetaan tavallisesti paletilla ja siirretään sitten kankaalle. Tästäkään ei ole ehdottomia sääntöjä. Jotkut taiteilijat käyttävät palettina lasilevyä, ja toiset sekoittavat värin suoraan kankaalla. Kun lopetat maalaamisen kultakin päivältä, älä heitä pois paletille jäänyttä käyttämätöntä väriä, sillä se säilyy hyvänä, kun pidät sen vedessä. Opit kokeilemalla, ja se itsessään on kiehtovaa.

Sommittelu

Kun ryhdyt sommittelemaan aihettasi, yritä löytää siitä ensin selviä, suuria pintoja äläkä välitä yksityiskohdista. Voit hahmotella nämä tärkeimmät alueet kankaalle tavallisella lyijykynällä, hiilikynällä tai tärpätillä, jossa on hieman vaaleaa väriä mukana. Näin saat kankaalle haluamasi sommittelun ja mittasuhteet.

Aloita horisontista. Sen tulisi olla kankaan keskivälin joko ylä- tai alapuolella. Ota sommitelmaa laatiessasi huomioon, että epäsymmetristä sommitelmaa on aina miellyttävämpi katsella kuin symmetrisesti aseteltuja esineitä. Sen sijaan että asettelisit sommitelman eri osat liian järjestyksenomaisesti, maalauksesta tulee paljon viehättävampi ja kiinnostavampi, kun sijoitat ne luonnolliselta näyttävällä tavalla. Sen sijaan että sijoittaisit suoran tien keskelle kangasta, yllätyt miellyttävällä tavalla, jos panet tiehen mutkan ja sijoitat sen ehkä kuvan toiseen laitaan. Vältä sommittelussasi useitten yhdensuuntaisten viivojen vierekkäin asettelua. Voisit esimerkiksi asettaa puut säännöttömään rykelmään sen sijaan, että ne olisivat riveissä. On hyvä, että kussakin kuvassa on yksi keskeinen kiinnostava kohta, mutta varo jälleen panemasta sitä aivan keskelle kuvaa.

Sommitelmaa suunnitellessasi muista aina sijoittaa eri esineet perspektiiviin. Katsojaa lähempänä olevat esineet tulisi maalata suuremmiksi ja kauempana olevat suhteellisesti pienemmiksi. Vaaleita värejä voidaan sijoittaa tummien vastakohdaksi, lämpimiä värejä kylmien vierelle, pieniä esineitä suurten vierelle. Se tekee kuvasta kiinnostavamman ja synnyttää myös vaikutelman kolmiulotteisuudesta, perspektiivistä. Maalattuasi taustan ja tärkeimmät alueet lisää sitten pienempiä yksityiskohtia aloittaen takaa ja siirtyen kuvan etureunaa kohti ja maalaa viimeiseksi lähinnä katsojaa olevat kohteet. Yksityiskohdilla, kuten pienillä kukilla ja aidan pylvään varjoilla, saat kuvastasi todentuntuisen.

Muista samalla, että on parempi tehdä yksinkertainen maalaus hyvin kuin vaikea maalaus huonosti. Usein yksinkertaisuudessa on voimaa. Älä yritä maalata tarkoin kaikkea kuvassa olevaa. On hyvä jättää jotakin mielikuvitukselle.

Jos maalaat mielelläsi vain vähän kerrallaan, muista, että ennen kuin ryhdyt jatkamaan keskeneräistä, kuivunutta maalausta, on hyödyllistä kostuttaa pinta kevyesti pellavaöljyyn kastetulla rievulla. Tuore väri tarttuu paremmin kosteaan pintaan eikä lohkeile tai kuoriudu yhtä helposti kuin silloin, kun se siveltäisiin suoraan kuivuneen värin päälle.

Maalaaminen rentouttavana harrasteena

Koe öljymaalaus rentouttavaksi harrasteeksi ja nauti siitä. Muista, että ensimmäinen maalauksesi ei ehkä osoittaudu juuri sellaiseksi kuin haluaisit sen olevan, mutta taitosi paranee ajan mittaan. Onko ketään kuuluisaa muusikkoa, joka olisi ensi istumalta soittanut melodisen kappaleen opiskelematta nuotteja, sointuja ja sävelmiä kuukausia tai jopa vuosia? Älä masennu, jos ensimmäiset maalauksesi eivät ole aivan sitä, mitä haluaisit niiden olevan. Kun harjoittelet ja nautit maalaamisesta, havaitset edistyväsi.

Ulkoilmassa maalaaminen voi lisätä nautintoasi. Sinun on tietenkin otettava huomioon, että varjot muuttuvat auringon siirtyessä, mutta pidä auringonpaistetta ja maalaamisen nautintoa suurimpina palkintoinasi.

Tulet saamaan suurta tyydytystä siitä, että olet maalannut jotakin aivan itse.