Lintujen kosioaikaa

KEVÄT on lintujen keskuudessa hyörinän aikaa. Se on aikaa, jolloin linnut ovat soitimella. Kullakin lajilla on omat kosintamenonsa. Kosiskelevat linnut panevat tavallisesti parastaan ja antavat mahdollisimman hyvän kuvan erikoispiirteistään tai -taidoistaan.

Kosiskelunäytöksiä

Luonnollisesti monet linnut, joilla on värikäs höyhenpuku, näyttelevät sitä mahdollisen puolison kiinnostuksen herättämiseksi. Mutta fregattilintukin, jolla on mustat sulat, esittää värikkään näytelmän. Miten?

Sillä on vaaleanpunainen kaulapoimu, joka kuherteluaikana muuttuu helakanpunaiseksi. Kun se paisuttaa ”kosintakupuaan” ja työntää päänsä taaksepäin, se tekee melkoisen vaikutuksen naaraisiin, jotka lentävät sen yli. Jos fregattilintunaaras kiinnostuu, se lentää alemmas ja laskeutuu lähelle urosta. Se saattaa käydä useitten kosiskelevien koirasten luona, ennen kuin se tekee valintansa. Mutta kun valinta on tehty, se saattaa havaita olevansa tulisen, siipensä levittäneen koiraan kirjaimellisessa syleilyssä.

Kun eräs pohjoisamerikkalainen trupiaalilaji kosiskelee, se pokkuroi ja levittelee siipiään ja pyrstöään. Salviakana tepastelee ympäriinsä pyrstösulat pystyssä. Sen lisäksi se täyttää kaulassaan olevat ilmapussit, niin että niska ja rinta näyttävät valtavalta pallolta, jota se nopeasti nostaa ja laskee; siten se toivoo tekevänsä vaikutuksen naaraaseen.

Kosiskelevat riikinkukot tietävät luonnollisesti, miten näyttää parhaimmat ominaisuutensa. Urokset levittävät laahuksensa häikäiseväksi viuhkaksi, jossa on loistavia kullanvärisiä ja vihreitä sulkia ja koristeellisia sinisiä silmätäpliä. Usein riikinkukko esittää tämän upean näytöksen myös ihaileville ihmisille samalla tavoin kuin se haluaa tehdä vaikutuksen mahdolliseen puolisoon.

Erittäin hyvin kosiskeluun varustautunut on myös australialainen lyyralintu, jolla on kaunis lyyranmuotoinen pyrstö. Tällä siivekkäällä kosijalla on oma tapansa tehdä vaikutus naaraaseen. Sen lisäksi että se laulaa, se levittää pyrstönsä äärirajaan ja työntää sen eteenpäin, niin että sulat ovat aivan sen pään päällä!

Sinisellä paratiisilinnulla on erilainen lähestymistapa. Se istuu oksallaan ja esittää kutsuhuutoja, sitten se hitaasti kallistuu taaksepäin. Kun se on täysin ylösalaisin, sen komeat viuhkamaiset pyrstösulat levittäytyvät täyteen mittaansa. Saadakseen upeat sulkansa näkymään selvemmin se saattaa puistella itseään. Kun se laulaa, se pitää päänsä sivulle taivutettuna yrittäessään tarkkailla tämän ylösalaisen liehittelyn vaikutusta naaraaseen.

Naaraan hellittämättömyys

Mutta kaikki höyhenpukuiset kosijat eivät ilmaise yhtä suurta halukkuutta puolison hyväksymisessä. Siinä tapauksessa naaraan täytyy osoittaa hellittämättömyyttä. Esimerkiksi erään kirkasvärisen haikaralajin uros on sukivinaan sulkiaan. Se saattaa myös silloin tällöin siepata muutaman pesävarvun. Kiinnostunut naaraslintu, joka tarkkailee touhukkaalta näyttävää urosta, lähestyy. Mutta onko haikarauros halukas ottamaan sen vastaan? Se saattaa jopa ajaa naaraan pois. Mutta toistuvasta töykeästä kohtelusta huolimatta naaras palaa yhä uudelleen. Se ei ota kieltävää vastausta kuuleviin korviinsa.

Lopulta naaraan kärsivällisyys palkitaan, ja uros sallii sen astua pesään. Vielä silloinkin saattaa kestää muutaman päivän, ennen kuin uros täysin hyväksyy sen. Kun se on hyväksynyt naaraan, parittelu tapahtuu, ja uros ryhtyy ahkerana keräämään risuja pesää varten. Se ei enää ”teeskentele”.

Lahjojen antaminen

Kosiskelu lahjoja antamalla ei ole uutta lintujen maailmassa. Kuin nuori mies, joka antaa makeisrasian rakastetulleen, kardinaaliuros noukkii parhaimmat auringonkukansiemenet. Sitten se kuorii ne ja panee huolellisesti jokaisen siemenen sydämensä valitun suuhun.

Erään tiiralajin uros käyttää toisenlaista syöttiä. Kosiskellessaan se pyydystää pienen kalan ja pitää sitä poikittain nokassaan ja marssii edestakaisin rannalla. Kun naaras ilmaantuu ja hyväksyy lahjan, uros pokkuroi sen edessä. Sitten linnut ojentavat lahjan vuorotellen toisilleen. Lopulta uros kaivaa hiekkaan kuopan, johon naaras voi tehdä pesän.

Mikä kosiolahja sopisikaan tilhelle paremmin kuin herkullinen kirsikka! Kun uros antaa tämän lahjan valitsemalleen naaraalle, se asettaa sen huolellisesti tämän nokkaan. Jos naaras on kiinnostunut kosinnasta, se ottaa kirsikan vastaan mutta ei syö sitä. Ne istuvat vierekkäin oksalla ja siirtävät tätä kosiokirsikkaa edestakaisin toistensa nokkaan.

Jotkin linnut suosivat käytännöllisempia kosiolahjoja: pesäaineksia! Niinpä adeliapingviiniuros tulee valitsemansa naaraan luo mukanaan erilaisia pikkukiviä; yhden kerrallaan se esittää naaraan tarkastettavaksi. Vaikka voisi olettaa, että kala soveltuisi paremmin lahjaksi sievälle pingviinille, kivet ajavat saman asian. (Pingviinien keskuudessa arvostetaan suuresti pikkukiviä, koska niistä valmistetaan pesän alle perusta, joka suojaa sitä sulavalta lumelta.)

Myös yöhaikarauros on käytännöllinen suorittaessaan kosintansa pikkuoksien avulla. Se esittää yhden varvun kerrallaan valitsemalleen naaraalle. Jos tämä on kiinnostunut, se ei ainoastaan ota lahjaa vastaan, vaan alkaa etsiä lisää varpuja ja rakentaa pesää, missä nuo kaksi voivat kasvattaa perheen.

Serenadeja naaraalle

Koska lintumaailmassa on paljon hyviä laulajia, ei ole ihme, että monet linnut kosiskelevat etupäässä esittämällä naaraalle serenadeja. Niinpä sininen väripeippouros seuraa rakastettuaan tuntikausia keskeyttämättä serenadiaan tuskin lainkaan, kunnes naaras lopulta ilmaisee vastakaikua sen valloittavalle laululle.

Koskettavatko nämä laulut todella naaraan sydäntä? Sen selville saamiseksi tehtiin koe peukaloisilla. Pesään asetettiin sydämenlyöntien mittaaja, ja havaittiin, että joka kerta kun uros lauloi, naaraan sydän löi kiivaammin.

Toisinaan uroksia on kuitenkin enemmän kuin naaraita, ja sitkeinkään kosio laulu ei ehkä auta löytämään puolisoa. Esimerkiksi virginianpyiden keskuudessa on koiraita usein enemmän kuin naaraita. Jos uros ei ole löytänyt itselleen puolisoa, se jatkaa iloista soidinlauluaan jopa läpi kesän. Luonnontieteilijät tarkkailivat eräänä kesäpäivänä poikamiespyytä kello 4.00:stä kello 19.30:een. Se päästi 1430 kutsuhuutoa, jopa kahdeksan minuutissa. Mutta kun puoliso löytyy, serenadi päättyy ja kosija omaksuu isäksi tulevan roolin.

Mutta kaikki linnut eivät laula kauniisti. Erään pienen mustavalkoisen tikkalajin uros, jolla ei ole kunnon lauluääntä, vetää naaraan huomion puoleensa sillä, missä se on etevä: se rummuttaa onttoa oksaa. Kauluspyyuros esittää serenadeja seisomalla kaatuneella puunrungolla ja pieksemällä ilmaa nopeasti siivillään. Näin se synnyttää vatsastapuhujamaisen onttoja kumahduksia. Uros lisää siipien nopeutta noin 20 iskuun sekunnissa, ennen kuin se päättää serenadinsa.

Tanssia ja akrobatiaa

Jotkin siivekkäät kosijat tekevät enemmän kuin vain esittävät serenadeja tai näyttelevät komeita sulkiaan. Ne tanssivat, ja naaras liittyy usein mukaan tanssiin ilmaistakseen kiinnostustaan. Kun rubiinikurkkukolibrilajin uros näkee höyhenystään siistivän naaraan, josta se on kiinnostunut, se suorittaa ilmassa vaikuttavan ”heiluritanssin”. Liehittelevä uros lentää noin kolmen metrin pituisessa heilurinkaaressa näytellen samalla leiskuvanväristä kaulaansa. Jos naaras hyväksyy kosinnan, se tulee mukaan akrobatiaan. Molemmat lentelevät sitten pystysuoraan ylös ja alas. Kun uros on ylhäällä, niin naaras on alhaalla, ja niin leikki jatkuu. Pian tämän jälkeen linnut parittelevat ja alkavat suorittaa valmisteluja tulevan perheen kasvattamiseksi.

Pian auringonlaskun jälkeen voidaan nähdä lehtokurpan Amerikan-serkku soidinlennollaan, jota eräs tarkkailija kuvaili seuraavaan tapaan: ”Valtavin kaarroksin sen lensi yhä ylemmäs kohti kuuta. Kaiken aikaa se vingutti siipiään alhaalla suossa kätkössä olevalle naaraalle. Saavutettuaan lakikorkeuden kurppa aloitti ilmiömäisen laskeutumisen. Pitkän nousun aikana kuulunut tasainen vihellys muuttui nyt epäsäännöllisen vihellyksen ja pehmeän melodisen äänen vuorotteluksi. Se syöksyi alas yhä nopeammin. Lähellä maan pintaa lintu varmisti laskeutumisen levittämällä siipensä. Se laskeutui hyvin lähelle paikkaa, josta se oli kohonnut muutamaa minuuttia aikaisemmin.” Seurattuaan useita tällaisia soidinlentoja naaras, johon ne ovat tehneet vaikutuksen, tulee esiin kätköpaikastaan ja liittyy uroksen seuraan.

Eräät vesilinnut, kuten uikut, tanssivat veden pinnallal Kuhertelevat linnut kirnuavat jaloillaan nopeasti vettä ja kohottavat itsensä pystyyn lähes kokonaan ylös vedestä. Tällä tavalla ne kipittävät romanttisesti veden pinnalla.

Soidinmaja

Lintumaailman hämmästyttävimpiin kuuluvia kosiskelumenoja noudattavat Uuden-Guinean ja Australian lehtimajalinnut. Kunkin lajin urokset valmistavat varvuista niille tyypillisen majan. Se saattaa olla noin metrin pituinen ja yli metrin korkuinen ja koristeltu loputtoman monenlaisilla värikkäillä esineillä, kuten kukilla ja marjoilla. Jotkin lehtimajalinnut jopa maalaavat soidinmajansa värillä, jonka ne sekoittavat pureksimalla värikkäitä marjoja ja puuhiiltä. Maalaamisen ne suorittavat tavallisesti nokallaan, mutta jotkin linnut etsivät puunkuoren palasen tai käyttävät pieniä lehtiä siveltiminä. Eräs lehtimajalintulaji ei ainoastaan koristele majaansa vaan suorittaa kosiskelunsa kukka nokassaan.

Kun soidinmaja ja sen rakentajan temput vetävät naaraan huomion puoleensa, tämä astuu sisään majaan ja parittelu tapahtuu. Sitten, outoa kyllä, naaras hylkää soidinmajan ja lentää pois rakentaakseen oman pesän, jossa se kasvattaa poikaset yksin.

Kevät on aikaa, jolloin linnut kosiskelevat kukin omalla tavallaan: näyttelemällä itseään, laulamalla, antamalla lahjoja, tanssimalla ja rakentamalla majoja. Se on värikäs näytelmä. Ajatellessaan tuhansia erilaisia lintulajeja Jumalaa pelkäävät ihmiset näkevät niissä todisteen rakastavan Luojan moninaisesta viisaudesta. – Ef. 3:10.

[Kuva s. 17]

Fregattilintu

[Kuva s. 18]

Lyyralintu

[Kuva s. 20]

Sininen paratiisilintu