Myrskyn jälkeen – ”on ilo olla hengissä!”
MYRSKYN tuhoava raivo saattoi muutamassa sekunnissa erään Cincinnatissa Ohiossa Yhdysvalloissa asuvan miehen tilanteeseen, jossa hänen oli ryhdyttävä tutkimaan kotinsa jäännöksiä. Hän ei ollut ainoa. Lähes 20000 muuta Yhdysvaltain itäisten keskivaltioitten asukasta oli saman kolkon tilanteen edessä. Joillakuilla oli jäänyt kodista sen verran jäljelle, että sen saattoi korjata. Monien täytyi rakentaa kotinsa uudelleen perustuksista alkaen. He eivät tule koskaan unohtamaan pyörremyrskyn voimaa.
Ne, joiden ainoa huoli oli kodin tuhoutuminen, olivat onnekkaita. Noin 3700 ihmisen oli odotettava saamiensa monissa tapauksissa kauhistavien vammojen parantumista. Kuitenkin heidän ja kaikkien, jotka säilyivät elossa raivoisan myrskyn läpi, kuultiin sanovan samat sanat yhä uudelleen: ”On ilo olla hengissä!”
Heillä oli syytä olla iloisia. Noin 320 kuolleen murheen murtamien omaisten ja ystävien näkeminen kertoo tapahtuneesta selvemmin kuin mitkään sanat: nyyhkyttävä ohiolainen äiti, jonka käsivarsilta myrsky riisti hänen kuukauden vanhan lapsensa, jonka isä löysi myöhemmin – ruumishuoneelta; pieni georgialainen poika, joka parkui juostessaan ympäri raunioita, jotka peittivät hänen vanhempiensa ja kahden sisarensa elottomat ruumiit.
Lähes sata sellaista tappavaa pyörrettä iski Meksikonlahdelta Etelä-Kanadaan ja surmasi ihmisiä yhdessätoista osavaltiossa ja yhdessä provinssissa. Jättiläismäisen käden tavoin yksi niistä painoi matalaksi lähes puolet Ohiossa sijaitsevasta Xeniasta, 27000 asukkaan kaupungista. Vajaassa viidessä minuutissa se raastoi 800 metrin levyisen, lähes viisi kilometriä pitkän vanan ja hävitti yli 1200 kotia, 150 liikehuoneistoa ja kuusi koulua kahdestatoista sekä vaurioitti pahoin satoja muita rakennuksia. Ainakin 34 kuoli ja tuhat loukkaantui.
’Raivoisin myrsky’
Yhdysvaltain keskivaltioitten kevätsään sanotaan synnyttävän helposti pyörremyrskyjä. Lämmin ilma nousee tavallisesti viileämmän ilman yläpuolelle. Kun Meksikonlahdelta tuleva lämmin, kostea ilma työntyy pohjoiseen Kalliovuorilta itään päin virtaavan viileän, kuivan ilman alle, vaikeuksia on tiedossa. Seurauksena on usein tavattoman voimakkaita ilmavirran pyörteitä. Kostea, lämmin ilma kohoaa nopeasti ja synnyttää uhkaavia pilviä, samalla kun viileä ilma syöksyy alas sen tilalle. Saattaa sataa jopa golfpallon suuruisia rakeita. Monet ihmiset poimivat niitä hämmästyksissään muutamaa hetkeä ennen kuin huhtikuun pyörremyrskyt iskivät.
Nopeasti liikkuva ilmavirta joutuu kierteisliikkeeseen samalla tavalla kuin vesi, joka virtaa nopeasti putkea alas. Jos nopeus kasvaa riittävästi, muodostuu pyöriviä ”suppilopilviä”, jotka kurottuvat satunnaisesti maahan yläpuolella riippuvista tummista pilvistä. Kun nämä suppilot osuvat maahan, syntyy tornadoja eli paikallisia pyörremyrskyjä. Sitten ne tanssivat ja hyppivät ennalta aavistamattomalla tavalla pitkin maan pintaa tai pysyttelevät paikoillaan jonkin aikaa.
Vuoden 1974 Encyclopædia Britannica -tietosanakirja sanoo tornadoja ”ilmakehän myrskyistä raivoisimmiksi”. Valtavassa hurrikaanissa voi tuuli saavuttaa yli 160 kilometrin tuntinopeuden. Suppealle alueelle kohdistuvat tornadotuulet saavuttavat kuitenkin usein lähes 500 kilometrin tuntinopeuden ja niiden nopeus ”saattaa toisinaan ylittää 800 kilometriä tunnissa”. Tämän pyörivän suppilon keskustaan muodostuu voimakas tyhjiö.
Niinpä tornadot tekevät tuhojaan kolmella tavalla: 1 )suoranainen tuulen paine puhaltaa esineitä pois niiden tieltä, 2) ne saavat ilmanpaineen äkisti alenemaan rakennusten ulkopuolella, kun niiden matalapaineinen keskusta kulkee vierestä, jolloin rakennukset ”räjähtävät” sisällä vallitsevan ilmanpaineen voimasta, ja 3) niiden voimakas, ylöspäin suuntautunut virtaus voi irrottaa puita juurineen ja rakennuksia perustuksiltaan, nostaa raskaita kappaleita paikaltaan ja kuljettaa kevyempiä kilometrien päähän.
Ilmeisesti joitakin näistä vaikutuksista koki eräs ohiolainen mies, joka tunsi ”valtavan voiman magneetin tavoin vetävän” häntä ylös kellarin portaita hänen yrittäessään laskeutua turvaan. ”Korvani paukahtelivat”, hän sanoi, ja ilmiön aiheutti epäilemättä ilmanpaineen nopea aleneminen.
Eräs Huntsvillessa Alabamassa asuva mies kertoo, että hänen ajaessaan autolla töihin tuli niin ankara raesade, että hän pelkäsi tuulilasin särkyvän ja kumartui kojelaudan alle turvaan. Hän kertoo, että sitten ”auto nousi maasta, kääntyi ja kieri useita kertoja ympäri. Lopuksi auto nousi ilmaan ja tuli alas katolleen vajaan 40 metrin päähän siitä, mihin olin alunperin pysähtynyt.” Hän oli varmasti iloinen siitä, että oli hengissä.
Tornadojen Xeniasta kuljettamia asiapapereita ja pirstaleita löytyi yli 300 kilometrin päästä! Eräältä Cincinnatissa asuvalta naishenkilöltä katosi kissa tornadoon – kaksi vuorokautta myöhemmin se ilmaantui kotiin täysin uupuneena. Sillä oli ilmeisesti ollut pitkä kotimatka!
Vaikka keskitason tornado on muutamia satoja metrejä läpimitaltaan ja etenee noin 50–65 kilometrin tuntinopeudella noin 25 kilometrin matkan, tornadot poikkeavat usein hyvinkin paljon keskimääräisestä. Tuhoisin tunnettu tornado oli puolitoista kilometriä läpimitaltaan, runteli kolmea Yhdysvaltain osavaltiota noin 350 kilometrin matkalla edetessään 100 kilometrin tuntinopeudella ja surmasi 689 ihmistä! Se iski lähes 50 vuotta sitten, 18. maaliskuuta 1925. Tämän vuoden huhtikuun 3. päivän tornadot aiheuttivat toiseksi eniten kuolemantapauksia yhdessä päivässä.
Tornadojen kaltaisia pyörremyrskyjä esiintyy monissa muissakin maissa. Yhdysvalloilla on kuitenkin ollut kyseenalainen kunnia saada osakseen ylivoimaisesti lukuisimmat ja voimakkaimmat tornadot, joita esimerkiksi 1960-luvulla oli keskimäärin 681 vuodessa. Lisäksi on levottomina todettu, että pyörremyrskyt ovat lisääntymässä; kuluneina 30 vuotena niiden lukumäärä on lisääntynyt kuusinkertaiseksi! Viime vuonna niitä oli ennätysmäärä 1107. Valtakunnallinen sääpalvelu ilmoittaa, että ”kenenkään Yhdysvalloissa asuvan ei juuri pitäisi ajatella, että ’sitä ei voi tapahtua täällä’”.
Pyörremyrskyvaroitusten arvo
Huhtikuun tornadojen uhrien määrä olisi epäilemättä ollut paljon suurempi, ellei yleisöä olisi varoitettu radion ja television välityksellä ja muilla väestönsuojelun keinoilla. Siitä huolimatta tornadojen sanotaan olevan arvoituksellisin sääilmiö. Jotkut Yhdysvaltain sääpalvelun meteorologeista tuntevat pettymystä havaitessaan, miten kykenemättömiä he ovat laatimaan täsmällisiä tornadoennusteita.
Eräs heistä selittää: ”Ensinnäkään emme tiedä tarkalleen, mikä aiheuttaa tornadon. Emme voi sanoa, minne se iskee tai täsmälleen mihin aikaan se iskee. Voimme ainoastaan rajoittaa suuren alueen ja sanoa ihmisille, että tornado saattaa iskeä jonkin aikavälin kuluessa.” Ensin sääpalvelu lähettää ”tornadovaroituksen”, joka kehottaa ihmisiä seuraamaan säätiedotuksia ja olemaan varuillaan mahdollisten tornadojen vuoksi. Kun suppilomaisia pilviä tulee todella näkyviin, virallinen ”tornadohälytys” kehottaa ihmisiä etsimään suojaa ja pitää heidät tietoisina tunnettujen tornadojen kulkusuunnasta.
Mutta kun oli annettu toistuvia kehotuksia valppaana oloon eikä tornadoja ilmaantunut, ”monet ajattelivat, että kysymyksessä oli jälleen turha varoitus”, kuten eräs Cincinnatissa asuva eloon jäänyt huomauttaa. Joku muistaa kuulleensa, että ”tornadovaroitus” oli selvästi päättynyt ja että säätiedotuksen lukija sanoi: ’En halua vähätellä asiaa, mutta kaikki nämä varoitukset kummastuttavat, kun ei mitään koskaan tapahdu.’ Juuri silloin tämä henkilö näki pihanpuoleisesta ikkunasta pyörivän pirstalemassan, joka palautti hänet yhdessä hetkessä todellisuuteen: ”Tuollaiselta siis tornado näyttää, kun se on suoraan silmien edessä!” Vähemmässä kuin kahdessa minuutissa hänen perheensä koti oli tuhoutunut. Kun hän ja muut perheenjäsenet tulivat ylös kellarista, minne he olivat kiiruhtaneet turvaan, he olivat kuitenkin hyvin iloisia siitä, että olivat hengissä.
Jälkivaikutukset
”Useimmat ihmiset osoittautuvat todella hyviksi tällaisina aikoina, mutta jotkut ovat törkeitä”, huomautti eräs cincinnatilainen poliisimies. Kun edellä mainittu perhe yhä seisoi huumaantuneena kotinsa pirstaleiden vieressä, ryöstäjiä alkoi ilmaantua – vain muutamassa minuutissa! Joillakuilla oli jopa perävaunu mukanaan saaliin pois viemiseksi. Kansalliskaartilaisia oli kutsuttava suojelemaan monia alueita. Erään kentuckylaisen kansalliskaartilaisen nähtiin jopa panevan toisen kaartilaisen käsirautoihin, koska tämäkin oli osallistunut ryöstämiseen! Jotkut vartioivat käsiasein varustautuneina tuhoutuneita kotejaan.
Uteliasta yleisöä tungeksi tuhoalueilla. Louisvillessa Kentuckyssa ilmestyvä Courier-Journal -lehti ilmoittaa, että uteliaat ”estivät huomattavasti poliisin, pelastusmiehistön, muuttomiesten, korjausmiesten ja asukkaitten ponnisteluja”. Tuhoalueet täytyi usein sulkea kaikilta muilta paitsi asukkailta ja valtuutetuilta henkilöiltä. Cincinnatissa eräs Ohion osavaltion partioiva poliisimies käännytti kaksikymmentä autoa takaisin ja sanoi seuraavana tulleille kahdelle evankeliuminpalvelijalle, jotka olivat ottamassa selvää kristittyjen tovereittensa tilasta: ’Jos olisitte keitä tahansa muita kuin Jehovan todistajia, en antaisi teidän päästä alueelle.’ He läpäisivät neljä muuta kansalliskaartin tiesulkua samalla tavalla.
Kuitenkin vallitseva tavallisesta poikkeava ihmisystävällisyys saattoi varjoon joidenkuiden itsekkyyden. Tornadojen mentyä kaikkialla oli muutamassa minuutissa vapaaehtoisia, jotka etsivät ensin eloonjääneitä, toimittivat loukkaantuneita sairaaloihin, lohduttivat omaisiaan menettäneitä ja ottivat kodittomia omiin koteihinsa. Sairaalahenkilökunta työskenteli epäitsekkäästi. Lääkärit suorittivat leikkauksia kynttilänvalossa, kun sähkön saanti katkesi Xeniassa. Huntsvillessa Alabamassa erään sairaankuljetusliikkeen ambulanssit ajoivat koko yön maksua pyytämättä.
Moottorisahojen ulvonta täytti ilman, kun vapaaehtoiset katkoivat järkyttävän näköisiä pirstaleita raivaustyön helpottamiseksi. Nuoret kulkivat ryhmissä talosta taloon ja auttoivat heille täysin vieraita ihmisiä jälkien siivoamisessa. Korjausmiehet ahkeroivat kellon ympäri vähentääkseen vaaraa, joka koitui katkenneista sähköjohdoista ja kaasuputkista, ja saadakseen nopeasti sähkön-, veden- ja kaasunjakelun sekä puhelimet toimimaan. Kaduilla käveli ihmisiä, jotka jakoivat ruokaa sisältäviä muovikasseja.
Maailman nykyinen ilmapiiri on sellainen, että tällainen ystävällisyys saa ihmiset usein ymmälleen ja liikuttuneiksi. Pelästynyt pieni vanhahko naishenkilö Guinista Alabamasta saatiin lopulta ulos kellaristaan, missä hän oli ollut kaksi vuorokautta. Hän sanoi: ”Tämä on ensimmäinen kerta, kun kukaan on koskaan välittänyt minusta, enkä tiedä, miten olla.”
Epäilemättä useimmat, jotka saivat nähdä esimerkkejä epäitsekkyydestä, liikuttuivat ja rohkaistuivat. Mutta edessä on toinen todellisuus. Sen ilmaisi eräs xenialainen eloon jäänyt istuessaan Punaisen Ristin keskuksessa: ”Kun se on ohi, jokainen vihaa jälleen jokaista.” Monien mielessä on varmasti käväissyt ajatus: miksi tarvitaan kriisi, jotta ihmiset osoittaisivat huomaavaisuutta toisiaan kohtaan?
Toisten täytyi lisäksi arvioida uudelleen, mikä on heille todella tärkeätä. Eräs alabamalainen perhe, jonka koti ”yksinkertaisesti räjähti”, sanoo: ”Ajattelimme kokeneemme todellisen onnettomuuden, kunnes kuulimme niistä, jotka menettivät perheensä. Olemme rikkaita heihin verrattuina.” Heidän ilonsa siitä, että he olivat hengissä, osoittaa perinpohjaisesti, miten todenmukaisia ovat Jeesuksen sanat: ”Onhan elämä enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet” tai mikä muu aineellinen omaisuus tahansa. – Matt. 6:25, Uusi testamentti nykysuomeksi.