Vapaaehtoisten työntekijöitten epätavallinen rakennusohjelma
”EN OLE koskaan nähnyt ihmisten työskentelevän niin uutterasti. Käskipä heitä tekemään mitä tahansa, he tekevät kaksin verroin ja hutiloimatta.” Mikä sai terveysviraston insinöörin Orange Countysta New Yorkista huudahtamaan tällä tavalla? Hän oli tarkastamassa jalkapallokentän kokoisen talon rakennustyötä, joka suoritettiin lähes kokonaan vapaaehtoisella työvoimalla.
Tämä Monroessa New Yorkissa oleva hanke kuului osana epätavalliseen rakennusohjelmaan, joka on ollut käynnissä noin kymmenen vuotta Yhdysvalloissa, Kanadassa ja joissakin muissa maissa. Sadat eri rotuihin ja kansallisuuksiin kuuluvat ihmiset ovat antaneet vapaaehtoisesti aikaansa, voimaansa ja muita varojaan tilavien konventtisalien rakentamista varten.
Nämä rakennukset, joista kukin aikanaan pystyy tarjoamaan istumapaikat jopa yli 2000 ihmiselle, ovat herättäneet paljon uteliaisuutta. Ketkä ovat rakentajia? Mitä tarkoitusta varten ne rakennetaan? Miten on mahdollista hankkia riittävästi varoja ja vapaaehtoista työvoimaa sellaisten hankkeitten toteuttamiseksi?
Miksi konventtisaleja rakennetaan?
Rakentajat ovat Jehovan kristittyjä todistajia, ja nämä konventtisalit täyttävät erityisen tarpeen. Yhdysvalloissa on nykyään yli 500000 Jehovan todistajaa. Heidän 6393 seurakuntaansa on ryhmitelty 271 ”kierrokseen”. Sen lisäksi että kaikki seurakunnat pitävät viisi viikoittaista kokousta valtakunnansaleissaan, jokainen ”kierros” (noin 20 seurakuntaa) viettää kahdesti vuodessa kaksipäiväisen konventin, jossa esitetään raamatullista opetusta sisältävä paikallisiin tarpeisiin sovellettu erikoisohjelma.
Aikaisempina vuosina useimmat näistä kokouksista pidettiin vuokratiloissa, kuten kouluissa, harjoitus- ja näyttelyhalleissa. Mutta vuodesta 1965 pitäen, jolloin Jehovan todistajat avasivat ensimmäisen konventtisalinsa New Yorkissa, he ovat monilla seuduilla pyrkineet hankkimaan omat tilansa näitä konventteja varten. Yhdysvalloissa niitä on tällä hetkellä viisitoista, Kanadassa kolme ja toisissakin maissa muutamia. Mikä sai Jehovan todistajat haluamaan omia konventtisaleja?
Yksi huomattava syy on julkisten tilojen vuokraamisen kalleus. Sen lisäksi että on maksettava rakennuksen käytöstä, usein on ollut välttämätöntä palkata vahtimestareita ja eri ammattien edustajia hoitamaan valaistus- ja äänilaitteita. Viikonloppuna pidetty konventti saattoi maksaa 1000–3000 dollaria (3800–11400 mk).
Eräs Winnipegistä Kanadasta oleva todistaja mainitsee toisen pulman, joka saattaa syntyä konventtipaikkaa vuokrattaessa:
”Toisinaan oli mahdollista saada koulujen juhlasalien vuokrauslupa vasta noin kuukausi ennen konventtia. Ja jokaiseen lupaan sisältyi varaus, jossa sanottiin, että jos salia tarvittaisiin jotakin koulun tilaisuutta varten, sillä olisi etuoikeus konventtiin verrattuna. Toisinaan vuokraus peruutettiin jonkin illan osalta viime hetkellä, ja meillä oli kiire siirtyä tuoksi illaksi toiseen paikkaan ja sitten palata takaisin seuraavana aamuna.”
Koulujen juhlasalit olivat lisäksi usein liian pieniä. Monien täytyi mennä rakennuksen muihin osiin ja tyytyä vain kuulemaan ohjelmaa kaiuttimen välityksellä tai katselemaan sitä sisäisen television avulla. Nämä ja muut vaikeudet saivat Jehovan todistajat monilla seuduilla käyttämään rahojaan omien tilojen saamiseksi.
Hyvän alun saaminen
Konventtisalin rakentamisesta ei päätä mikään ”valiojoukko”, joka sitten pakottaisi toiset tukemaan hanketta vastoin näiden tahtoa. Jehovan todistajat pohtivat etukäteen, onko seudulla riittävästi seurakuntia, jotta sellaisilla tiloilla olisi riittävästi käyttöä. Myönteisessä tapauksessa he kirjoittavat kaikille asianosaisille seurakunnille varmistautuakseen siitä, että ne todella haluavat konventtisalin ja ovat halukkaita tukemaan ponnisteluja sen saamiseksi. Sitten heidän täytyy päättää, rakentavatko he uuden rakennuksen vai korjaavatko he jo olemassa olevan. Ratkaisu riippuu paikallisista olosuhteista.
Esimerkiksi Clevelandissa komitea, joka nimitettiin etsimään tonttia uuden rakennuksen pystyttämiseksi, kertoo: ”Oli vaikea löytää sopivaa paikkaa, joka täytti välttämättömät edellytykset. Kun lopulta löysimme tontin, asemakaava tuotti vaikeuksia. Sitten saimme tietää eräästä teatterista. Sen lisäksi että se sopi hyväksyttyyn menoarvioomme, se sijaitsi keskeisellä paikalla.” Hankinnan jälkeen paikalliset todistajat korjasivat teatterin, ja nykyään se on kristillisten konventtien erinomainen pitopaikka.
Detroitilaiset todistajat, jotka myös korjasivat teatterin konventtisalikseen, mainitsevat toisen edun: ”Ei näyttänyt olevan lainkaan vaikeata saada näitä tiloja sopuhinnalla. Koska niiden verotus on ankaraa ja ne ovat usein käyttämättömiä, ne ovat pelkkiä taakkoja omistajilleen.”
San Fernando Valleyn alueella Kaliforniassa sijaitsevat seurakunnat hankkivat epätavallisen rakennuksen konventtisalikseen, nimittäin rakennuksen, jonka aikaisempi nimi oli Valley Music Theater. Alkuperäiset rakentajat muovasivat kukkulan maansiirtokoneitten avulla valtavaksi kuvuksi. Sen päälle he laittoivat raudoituksen ja betonin. Kun valu oli kovettunut, he kaivoivat kukkulan sisustan tyhjäksi, jolloin syntyi moderni kupumallinen rakennus, jonka korkeus on keskeltä 20 metriä ja halkaisija 60 metriä. Keskellä olevaa pyörivää lavaa ympäröi 2654 vinyylipintaista teatterituolia. Kiinteistöön kuuluu myös lisärakennus, jossa on 500 hengen itsepalveluruokala. Tämän modernin rakennuksen muuttaminen California Valleyn kierroskonventtisaliksi maksoi vain murto-osan siitä, mitä vastaavanlaisen rakennuksen pystyttämisen arvioitiin maksavan tuolla seudulla.
Vanhan korjaaminen on lisäksi yleensä nopeampi toimenpide kuin uuden rakentaminen. Tämä kalifornialainen konventtisali valmistui kaksi kuukautta oston jälkeen. Chicagon todistajat kirjoittavat uudistetusta teatteristaan: ”Ostohetkestä siihen asti, että saatoimme pitää ensimmäisen konventin, kului vain kaksi ja puoli kuukautta.”
Toisin paikoin olemassa olevat rakennukset olivat kuitenkin liian ahtaita, niissä ei ollut ruokailu- eikä pysäköintitiloja, tai niihin liittyi muita pulmia. Niinpä Baltimoren ja Washingtonin alueelta etsittiin teatteria, mutta yksikään ei sijainnut keskeisellä paikalla, ja useimmat saatavissa olevista sijaitsivat vaarallisessa ympäristössä. Siksi siellä olevat todistajat pystyttivät Crownsvilleen Marylandiin uuden elementtirakennuksen, jonka saliin mahtuu 1406 henkeä. Eteisaula ja ruokailutilat on suunniteltu siten, että kun verhot avataan, niissäkin oleva yleisö voi nähdä ja kuulla, mitä lavalla tapahtuu.
Rahaa ja tarvikkeita annetaan auliisti
Mutta miten on mahdollista rahoittaa niin suuria hankkeita? Se on Jehovan todistajien konventtisalien rakentamisen hämmästyttävä piirre. Tarkastelehan Etelä-Ontariossa Kanadassa sijaitsevaa 4300 neliömetrin konventtisalia koskevaa selontekoa:
”Rakennuksemme rahoitetaan Jehovan todistajien itsensä antamilla lahjoituksilla ja korottomilla lainoilla. Varoista 80 prosenttia on lahjoituksia, enimmäkseen vaatimattomia summia niiltä, joilla on vaatimattomat tulot. Emme järjestäneet mitään keräyskampanjoita, onnenpelejä emmekä esittäneet voimakkaita vetoomuksia. Selitimme pelkästään tarpeen. Kiitämme Jumalaa tästä anteliaisuuden hengestä.”
Crownsvillen hanke on toinen esimerkki sellaisesta anteliaisuudesta. Rakennuskomitean puheenjohtaja kertoo:
”Kirjoitimme niille 110 seurakunnalle, joita asia koskisi, ja kysyimme, miten paljon ne olisivat halukkaita lahjoittamaan. Voitte kuvitella, miten hämmästyneitä olimme, kun saimme yli kolme kertaa sen summan, jonka ajattelimme osoittavan, että Jehova hyväksyy hankkeemme. Kykenimme siten saamaan rakennuksen valmiiksi tarvitsematta pyytää lainaa miltään kaupalliselta laitokselta.”
Halukkuus valmistaa itse välttämättömät varusteet ostamisen sijasta johti toisinaan huomattavaan lisäsäästöön. Esimerkkinä tästä on selonteko ponnisteluista St. Lucissa Montrealin eteläpuolella sijaitsevan tanssisalin muuttamiseksi kristillisten konventtien pitopaikaksi:
”Jäähdytyspulmien ratkaisemiseksi eräs todistaja, joka on tämän alan asiantuntija, rakensi alaa tuntemattomien auttamana neljä suurta jäähdytys- ja pakastehuonetta. Kokonaiskustannukset jäivät alle 1000 dollarin (3800 markan). Nämä tilat olisivat arvion mukaan tulleet maksamaan 15–20 kertaa niin paljon, jos ulkopuolinen rakentaja olisi valmistanut ne.”
Myös tarvikkeita annettiin usein auliisti. Uuden salin rakentamisesta Londoniin Ohioon kerrotaan seuraavaa:
”Sattui niin, että Columbuksessa olevaa suurta teatteria purettiin niihin aikoihin. Eräs veli lahjoitti sieltä hankkimansa 1000 miellyttävää istuinta. Sitten eräästä purettavasta sairaalasta saimme kaksi erinomaisessa kunnossa olevaa suurta kuumavesisäiliötä ilmaiseksi. Päälle päätteeksi joku antoi meille kokonaisen ruostumattomasta teräksestä valmistetun keittiövälineistön, johon kuului paljon käyttökelpoisia varusteita.”
Kun konventtisalia rakennettiin Monroessa New Yorkissa, eräs mies koki niin syvästi näkemänsä, että hän palasi seuraavalla viikolla mukanaan 5000 dollarin (19000 markan) arvosta lahjaksi tarkoitettua tavaraa. Sitten eräs suuri yhtiö lahjoitti yli 12000 dollarin (46000 markan) arvosta tavaraa ja lähetti myöhemmin edustajiaan ihmettelemään vapaaehtoista rakennustyötä. Kun laskut maksettiin ajallaan, säästettiin lisäksi 50000 dollaria (190000 markkaa).
Nyt Monroessa on kaunis, jalkapallokentän laajuinen konventtisali, joka sopeutuu hyvin metsäiseen ympäristöön. Kolme kivisiltaa yhdistää seitsemän pysäköintialuetta rakennuksen pääsisäänkäyntiin. Pähkinäpuulla paneloidulta piha-alueelta, jossa on kastealtaaksi soveltuva suihkukaivo, päästään saliin, jossa on 2248 teatterituolia vuorotellen sinisinä ja vihreinä osastoina. Ruokailutilat, joissa on 720 paikkaa, on erotettu salista lasiseinällä ja sinisillä verhoilla.
Vahvoja selkiä, halukkaita sydämiä – kaikki vapaaehtoisia
Tarkkailijoita hämmästyttävät eniten vapaaehtoisten joukot, jotka ilmaantuvat toteuttamaan näitä rakennushankkeita. Kun Monroen salia rakennettiin, 192 seurakunnasta tuli vapaaehtoista työvoimaa. Valkoihoiset, neekerit ja puertoricolaiset, kaikenikäiset ja kaikilta elämän aloilta olevat työskentelivät yhdessä sopusointuisesti ja käyttivät toisistaan nimityksiä ”veli” ja ”sisar”. Joinakin viikonloppuina jopa 800 vapaaehtoista työskenteli yhdessä. Eräs katselija, joka ei ollut todistaja, huomautti: ”Tämän täytyy olla Jehovan järjestö. Muussa tapauksessa vallitsisi täydellinen kaaos.”
St. Lucissa tapahtuneesta korjaustyöstä mainitaan:
”Laajoihin korjauksiin ei tarvittu yhtään ulkopuolista apua. Monet, jotka kävivät maallisessa työssä kaupungissa, lähtivät heti töitten päätyttyä konventtisalille ja viipyivät siellä usein pikkutunneille asti. Siten saatoimme pitää ensimmäisen konventtimme vähemmän kuin seitsemän viikkoa rakennuksen oston jälkeen.”
Winnipegissä olevat todistajat, jotka odottivat pitävänsä ensimmäisen konventin korjatussa teatterissaan tammikuussa 1972, kirjoittavat:
”Kun tultiin vuoden 1971 joulukuuhun, veljet saattoivat nähdä, että oli vielä paljon tehtävää ennen rakennuksen vihkimispäivää. Sen tähden monet työskentelivät salilla koko ajallaan, ja jotkut ajoivat 80–200 kilometriä tullakseen auttamaan. Työn vauhti kiihtyi ja hurjistui. Sali tuli valmiiksi ajoissa.”
Samanlainen henki ilmeni rakennettaessa salia Yuba Cityyn Kaliforniaan. Tämä rakennus olisi tullut maksamaan arviolta miljoona dollaria (3,8 miljoonaa markkaa), jos sen olisivat pystyttäneet pelkästään kaupalliset urakoitsijat. Mutta Jehovan todistajat saattoivat rakentaa sen vähemmällä kuin kolmasosalla siitä hinnasta. Miten se oli mahdollista? Eräs rakennuskomitean jäsen selittää:
”Kunakin päivänä työhön ilmoittautui keskimäärin 250 vapaaehtoista. Viikonloppuisin työntekijämäärä paisui 500:aan. Jotkut heistä työskentelivät kellon ympäri saavuttaakseen tietyt tavoitteet. Ja sen lisäksi että sisaremme valmistivat erinomaisia aterioita työntekijöille joka päivä, he ryhtyivät muunkinlaiseen ruumiilliseen työhön ja käyttivät taitavasti lapioita, haravia, vasaroita ja luutia.”
Ajan ja tarmon auliin antamisen henki voi olla tarttuvaa. Kun muuan veli kysyi eräänä päivänä työtoveriltaan, mistä seurakunnasta tämä oli, työntekijä vastasi: ”Voi, en minä ole Jehovan todistaja. Asun tässä aivan lähellä. Tulin vain tekemään työtä ja nauttimaan siitä. Teillä näyttää olevan niin hauskaa. Halusin päästä mukaan!”
Kun Yuba Cityssä ilmestyvän Independent Herald -lehden reportteri tuli tekemään haastattelua, hän huudahti: ”Olen kerrassaan ällistynyt siitä, että te kykenette pystyttämään tämän valtavan rakennuksen vapaaehtoisella työvoimalla. Omassa kirkossamme me emme kykene saamaan riittävästi apua edes saattaaksemme loppuun maalaustyötä, jonka aloitimme yli vuosi sitten.”
Yuba Cityssä suoritetut ahkerat ponnistelut tuottivat espanjalaistyyppisen hienon konventtisalin, johon sopii 2400 henkeä. Siihen kuuluu myös valtakunnansali, neuvotteluhuone ja tilava itsepalveluruokala. Rakennuksen edustalla, jota vastapäätä on porrasmaisesti nouseva suihkukaivo, on kolme suurta kaarta, joita koristavat espanjalaiset lyhdyt.
Vaikeuksien voittaminen
Konventtisalien rakentaminen ei ole yksinkertaista. Joskus tulee tielle vaikeuksia, jotka näyttävät ylitsepääsemättömiltä. Mutta päättäväisyys, kärsivällisyys ja uuttera työ auttavat raivaamaan ne pois.
Yuba Cityn salin rakennuskomitea kertoo, miten odottamaton pulma ratkaistiin: ”Eräänä lauantaina stukkikone särkyi. Niinpä veljet keräsivät jonkin verran työvoimaa ja rappasivat seuraavana päivänä kaiken käsin.”
Eräs veli kertoo kekseliäisyydestä, jota ilmaistiin Monroessa New Yorkissa sijaitsevaa salia rakennettaessa: ”Kun tärkeästä koneesta paloi tiiviste eikä uutta ollut saatavissa, koneenkäyttäjä otti kenkänsä, leikkasi siitä tiivisteen ja piti koneen käynnissä koko päivän.”
Kun syntyi lainopillisia pulmia, Jehovan todistajat tottelivat päättäväisesti lakia ja antoivat ”keisarille, mikä keisarin on”, vaikka se merkitsi lisätyötä. (Mark. 12:17) Natickissa Massachusettsissa suoritetun rakennustyön valvoja mainitsee: ”Syntyi pulmia yritettäessä täyttää erittäin ankaran paloturvallisuuslain vaatimukset. Mutta sen sijaan että olisimme valittaneet vaadittujen ylimääräisten paloturvallisuutta lisäävien toimenpiteitten suuria kustannuksia, teimme muutoksia suunnitelmiimme, kunnes päädyimme hyväksyttävään ratkaisuun. Viranomaiset kiittivät meitä siitä ja tulivat sen jälkeen suvaitsevammiksi ja yhteistoiminnallisemmiksi.”
Konventtisalit hyödyttävät jokaista
Jehovan todistajien rakentamat konventtisalit ovat suureksi hyödyksi yhdyskunnille, missä ne sijaitsevat. Syynä ei ole niinkään niiden miellyttävä ulkonäkö, ei myöskään se antaumus ja into, jota niitä rakentaneet vapaaehtoiset ilmaisivat. Tärkein hyöty koituu siitä, mitä niissä tapahtuu valmistumisen jälkeen.
Haluaisitko tietää, mitä Jumala tulee tekemään nykyisille maailman olosuhteille? Tai mikä on Jumalan ”uusi järjestys”, ja miten sinä voit valmistautua elämään siinä? Tai miten kristittyjen on mahdollista asua ykseydessä nykyisen maailman paineen keskellä? Jehovan todistajien kierroskonventtien ajankohtainen ohjelma antaa näihin kysymyksiin vastaukset Jumalan sanasta. Nämä raamatulliset opetusohjelmat on tarkoitettu auttamaan sekä nuoria että vanhoja.
Onko sinun kotiseudullasi Jehovan todistajien konventtisalia? Jos on, miksi et kävisi siellä ja hyötyisi siellä esitettävästä Raamattuun perustuvasta aineistosta? Tapaat ihmisiä, jotka todella rakastavat Jehova Jumalaa ja pyrkivät kunnioittamaan häntä elämällä sopusoinnussa hänen henkeytetyn Sanansa, Pyhän Raamatun, periaatteitten kanssa. He auttavat mielellään myös sinua toimimaan samoin, eikä se maksa mitään.
[Kuva s. 10]
Jehovan todistajien konventtisali Etelä-Ontariossa Kanadassa
[Kuva s. 11]
Jehovan todistajien konventtisali Monroessa New Yorkissa
[Kuva s. 12]
Vapaaehtoisia työntekijöitä rakentamassa konventtisalia Yuba Cityyn Kaliforniaan