Lapsemme syntyi kotona
HÄMMÄSTYTTÄÄKÖ sen mainitseminen sinua? Ehkä hämmästyttää, jos asut Pohjois-Amerikan kaltaisessa maailman osassa, missä lähes kaikki lapset syntyvät sairaaloissa. Oletko kuitenkaan tiennyt, että useimmat maailman lapsista – noin 98 prosenttia heistä – näkevät päivänvalon ensi kerran kotona?
Miksi jotkin niin sanotut edistyneet maat ovat luopuneet tästä tavasta? Onko pohjoisamerikkalainen tai eurooppalainen sairaalassa synnyttämisen tapa todella edullisempi äideille ja lapsille? Jos on, niin miksi kukaan päättäisi synnyttää lapsensa kotona?
Yhä useammat vanhemmat ovat kuitenkin tehneet tuon päätöksen maissa, missä lääketiede sen enempää kuin yhteiskuntakaan eivät suosi kotona synnyttämistä. Täällä Kanadassa, missä useimmat lapset synnytetään suunsuojuksin varustautuneiden lääkäreiden ja sairaanhoitajien avustuksella sairaalan kirkkaitten lamppujen loisteessa, tyttäremme syntyi kotona.
Ei sattumalta, vaan koska suunnittelimme synnytyksen tapahtuvaksi kotona!
Päätöksemme
Kolme vanhempaa lastamme ovat syntyneet sairaalassa. Vaimoni ja minä olimme yhdessä kullakin kerralla, kunnes vaimoni vietiin lääkäreitten ja hoitajien käsiin. Syntymän jännittävällä hetkellä hän oli yksin vieraiden ympäröimänä, kun taas minä olin ulkopuolella odotushuoneessa!
Jotakin puuttui. Niinpä kun saimme tietää, että neljäs lapsemme oli tulossa, päätimme olla molemmat paikalla hänen syntyessään.
Monet sairaalat kunnioittavat ja jopa suosivat sellaista vanhempien toivomusta sallimalla isän olla synnytyshuoneessa, kun lapsi syntyy. Sairaala on kuitenkin laitos eikä koti. Halusimme tarjota jotakin rakkaudellisempaa ja persoonallisempaa uudelle perheenjäsenellemme.
Lisäksi joissakin sairaalasynnytyksissä harhaan johdetut tai ennakkoluuloiset lääkärit tai hoitajat ovat pakottaneet vastasyntyneille ei-toivottua lääkärinhoitoa. Emme halunneet antautua sellaiseen vaaraan.
Päätimme, että lapsemme syntyisi kotona!
Hätiköity päätöskö?
Ei niiden tietojen mukaan, että imeväis- ja äitiyskuolleisuus on vähäisempää maissa, joissa useimmat synnytykset tapahtuvat kotona, kuin maissa, joissa kiihtyneet tulevat isät vievät vaimonsa kovalla kiireellä sairaalaan.
Scientific American -lehden äskeisessä numerossa kerrottiin, että ”Yhdysvaltain asema on edelleen huono teollisuusmaitten joukossa imeväiskuolleisuuden suhteen. Uusimpien tilastotietojen mukaan tämä maa on 15:ntenä” monista sellaisista maista jälkeen jääneenä, joissa useimmat lapset syntyvät kotona.
Amerikkalainen kirjailija, rouva Lester D. Hazell kertoo teoksessaan Commonsense Childbirth (Tervejärkinen synnytys): ”Tätä kirjoitettaessa [vuonna 1969] meillä kuolee kaksi kertaa niin monta äitiä synnytykseen kuin Englannissa, neljä kertaa niin monta kuin Alankomaissa. . . . Amerikkalaiset naiset pelkäävät synnytystä syystä. Teemme sen pelottavalla tavalla.”
Kanadassa synnytyksen yhteydessä sattuneista kuolemantapauksista mainitaan Kanadan tiedeneuvoston äskeisessä raportissa: ”Kanadassa ei ole lainkaan perusteita olla tyytyväinen saavutuksiinsa.”
Kuitenkin Pohjois-Amerikasta saattaa olla vaikeata löytää lääkäriä, joka avustaisi kotona tapahtuvassa synnytyksessä. Useimmat heistä pitävät enemmän sairaalassa työskentelyn helppoudesta. Toisaalta on joitakuita sellaisia lääkäreitä kuin se kalifornialainen lääkäri, joka sanoi: ”Monet toivovat [synnytyksen tapahtuvan kotona]. On lääketieteellisesti vastuutonta olla mukautumatta tähän vaatimukseen.”
Pulmamme ratkaisi ystävä, joka on sairaanhoitaja ja ammattitaitoinen kätilö. Päinvastoin kuin monissa maissa, joissa imeväis- ja äitiyskuolleisuus on alhaisempi, Kanadassa ei tunnusteta kätilön työtä ammatiksi. Kanadassa on kuitenkin laillista synnyttää kotona, jos äidin ja lapsen terveydestä ja turvallisuudesta huolehditaan riittävän hyvin. Ystävä voi toimia kätilönä. Kanadan laki ainoastaan kieltää kätilöä veloittamasta palveluksistaan ammatinharjoittajan tavoin.
Vauva saapuu
Päivänä, jona vauva saapui, vanhemmat lapsemme olivat isovanhempiensa luona ja odottivat uutista uudesta veljestään tai sisarestaan. Vaimoni touhusi kotona ja kävi vuoteeseen vasta vähän ennen lapsen syntymää. Kello 18.35 tyttäremme saapui ilmoittaen tulostaan vastasyntyneelle ominaisella äänekkäällä tavalla, joka ilmaisee hänen odottavan olevansa tervetullut.
Yli kahdentoista tunnin synnytyskipujen jälkeen vaimoni tunsi olonsa paremmaksi kuin yhdenkään aikaisemman synnytyksen jälkeen. Sairaalasynnytyksissä yleensä suurennetaan synnytyskanavaa viillolla, mutta koulutetun kätilömme taitavuus teki sen tarpeettomaksi.
Pienen pieni tyttäremme oli yhteisen ihastuksemme kohde syntymänsä hetkestä lähtien. Alle tunnin kuluttua vauvan syntymästä kutsuimme kolme vanhempaa lastamme kotiin. He pinkaisivat kohti yläkerran makuuhuonetta, pysähtyivät, hiipivät sitten kunnioittavasti sisään ja näkivät äidin istuvan vuoteessa säteilevä hymy kasvoillaan ja kirkassilmäinen käärö käsivarsillaan.
Lastemme ihmetys lisäsi herkkyyttä psalmirunoilijan sanoihin: ”Katso, lapset ovat Herran lahja, . . . anti.” – Ps. 127:3.
Tuona iltana vanhemmat tyttäremme, jotka ovat 9- ja 4-vuotiaita, sekä 6-vuotias poikamme polvistuivat yksi kerrallaan vauvan pienen vuoteen ääreen ja antoivat nukkuvalle sisarelleen hyvänyönsuukon. Sitten me kaikki asetuimme levolle.
Vauvalle koituva hyöty
Alusta pitäen vauvamme kuului perheeseen. Hän söi, kun oli nälkä, nukkui, kun nukutti, ja tottui pian ääniimme. Hän ei kokenut lainkaan sitä eristyneisyyttä, johon sairaalassa syntyneet yleensä pakotetaan.
Hän ilmaisi selvää vastakaikua sille rakkaudelle, joka oli aina hänen ulottuvillaan, kun hän tarvitsi sitä. Viiden päivän ikäisenä hän painoi enemmän kuin syntyessään. Edelliset lapsemme olivat aina menettäneet painostaan ensimmäisen elinviikkonsa aikana.
Vaimoni oli rentoutuneempi kotona kuin hän oli ollut sairaalassa. Hän vältti myös masennuksen, joka usein valtaa äidin muutaman päivän kuluttua synnytyksestä. Toisetkin äidit ilmoittavat välttäneensä masennuksen, kun synnytys on tapahtunut kotona vastakohtana sairaalassa synnyttämiselleen.
Sanfranciscolaisen sairaalan synnytysosaston ylilääkäri tri John S. Miller antoi ajattelemisen aihetta sanoessaan: ”Se tapa, että äiti erotetaan lapsesta heti syntymän jälkeen ja suurimmaksi osaksi useita lähipäiviä, jättää melkein rikollisesti ottamatta huomioon molempien perustarpeet.”
Jotkin sairaalat, jotka tunnustavat nämä tarpeet, järjestävätkin niin, että äiti ja lapsi voivat olla koko ajan samassa huoneessa lähekkäin.
Kotona tapahtuvilla synnytyksillä on vielä joitakin etuja, joita sairaalasynnytyksillä ei ole. Vanhemmat lapsemme hyväksyivät uuden sisarensa perheeseen samana päivänä, jona hän syntyi. Häntä ei syytetty koskaan siitä, että hänen tähtensä äiti olisi joutunut viikoksi sairaalaan.
Vanhempien lasten ja isän täytyy usein odottaa siihen asti, että vauva tulee kotiin, ennen kuin he voivat kehittää rakkautta pienokaista kohtaan. Meidän perheemme ei tarvinnut odottaa!
Onko se turvallista?
Joissakin maailman osissa, missä ihmiset ovat lähes täysin riippuvaisia lääkäreistä ja sairaaloista synnytyksen valvomisen suhteen, jotkut saattavat ajatella kotona tapahtuvan synnytyksen olevan uskallettua, jopa vaarallista.
Mutta onko se?
”Tulisiko lasten syntyä kotona?” kysyy kirjailija tri Ashley Montagu. ”Mikä kysymys! Missä muualla heidän tulisi syntyä, ellei kotona? Sairaalassako? Mutta minä olen ajatellut, että sairaala olisi paikka, minne joku menee tervehtyäkseen taudista tai vammasta. . . . Onko raskaus tauti? Onko lapsen syntymä sairaus?”
Joissakin maissa, missä synnytykset tapahtuvat etupäässä kotona, äitiys- ja imeväiskuolleisuus on alhaisempaa kuin Pohjois-Amerikassa, missä useimmat synnytykset tapahtuvat sairaalassa. Kätilömme on avustanut sadoissa synnytyksissä, eikä yhdessäkään ole tapahtunut edes repeämiä joita varten olisi tarvittu lääkäriä.
Synnytyksen vaikeuksia on ilmeisesti yleensä suuresti liioiteltu Pohjois-Amerikassa.
”Tässä maassa ilmenee merkkejä siitä, että kotona synnyttäminen on itse asiassa turvallisempaa, vaikka sitä ei pidetäkään muodinmukaisena”, sanoo rouva Hazell kirjassa Commonsense Childbirth.
Kun 1950-luvulla Yhdysvalloissa kuoli keskimäärin yksi äiti 1000 synnytystä kohti, niin Chicagon äitiyskeskus avusti kaupungin slummialueilla 8339:ssä kotona tapahtuneessa synnytyksessä yhdenkään äidin kuolematta!
Kun Maderan piirikunnassa Kaliforniassa toimi kolmen vuoden ajan, vuosina 1960–1963, kätilöpalvelu, imeväiskuolleisuus väheni puoleen, 10,3 tapaukseen 1000:sta elävänä syntyneestä. Aikaisempi määrä oli ollut 23,9. Vuoden kuluessa siitä, kun synnytyksiä alettiin suorittaa jälleen pääasiallisesti lääkäreitten valvonnassa sairaaloissa, piirikunnan lapsikuolleisuus kolminkertaistui 32,1 tapaukseen 1000 synnytystä kohti!
Kotona tapahtuviin synnytyksiin ei todennäköisesti sovelleta lääketieteen muotivirtauksia, jotka usein sekoitetaan todellisiin edistysaskeliin. Erääseen aikaan suosittiin esimerkiksi synnytyskipuja lievittävää lääkettä, josta oli seurauksena lapsen aivojen kärsiminen hapenpuutteesta ja siitä johtuvien komplikaatioitten huimaava lisääntyminen. Äidit ja lapset eivät joudu myöskään alttiiksi tartunnan saamiselle sairaaloissa.
Kun lapset syntyvät kotona, avustava lääkäri tai kätilö on perheessä vieraana. Äidin ja lapsen hyvinvointi ja mukavuus ovat ensisijaisen huolen aiheena. Isää ei hylätä kuin ylimääräistä huonekalua tyhjille käytäville, vaan hän pysyy perheen päänä ja suojelijana.
Kalifornian terveydenhuoltoviraston eräs lääkäri sanoikin: ”Pidämme kätilön työtä keinona synnyttämisen tekemiseksi inhimillisemmäksi.”
Muita huomioon otettavia seikkoja
Kristittyjen vanhempien täytyy ottaa huomioon vielä eräs vakava tekijä. He haluavat lääkärin, joka kunnioittaa heidän toivomuksiaan silloin, kun suosittua hoitotapaa ei voida hyväksyä, koska se rikkoo verta koskevaa Jumalan lakia. – Apt. 15:28, 29.
Monissa sairaaloissa toinen lääkäri avustaa synnytyksessä ja toinen huolehtii lapsesta synnytyksen jälkeen. Järkevät vanhemmat haluavat kaikilta asianosaisilta lääkäreiltä vakuuden siitä, että heidän toivomuksiaan kunnioitetaan.
Toisinaan vastasyntyneille on annettu verensiirtoja huolimatta siitä, että heidän vanhempansa ovat pyytäneet lääketieteellisesti terveellisempää ja turvallisempaa vaihtoehtoista hoitoa. Vanhemmat ovat ottaneet lapsensa pois yhteistoimintaan haluttomista sairaaloista välttääkseen sellaisen onnettomuuden. Toiset ovat järjestäneet synnytyksen tapahtuvaksi kotona.
Ihmiset unohtavat, että lääkärit, sairaanhoitajat ja sairaalat eivät synnytä. Naiset synnyttävät. Heidän synnyttämiskykynsä suunnitteli kaikkiviisas Luoja. Äidille annettu hyvä synnytystä edeltävä hoito voi tavallisesti paljastaa pulmat ja vähentää niitä niissä harvoissa tapauksissa, joissa synnytys vaatii erityishuomiota inhimillisen epätäydellisyyden tähden.
Enemmän opittavaa
Lapsemme syntyi kotona, ja olemme vakuuttuneita, että tästä on koitunut erityisiä siunauksia äidille, lapselle ja koko perheelle.
Mutta tiedämme myös, että meidän kokemuksemme ja toisten senkaltaisten kokemusten ei tarvitse merkitä viimeistä sanaa synnytyksen alalla. On vielä paljon opittavaa.
Mutta millaisesta edusta me nautimmekaan! Eivät edes taivaan enkelit pysty lisääntymään. Mutta etuumme liittyy vastuu. Vanhempia, jotka kokevat synnytyksen yhdessä, muistutetaan heidän yhteisestä vastuustaan.
Odotatteko perheenlisäystä? Tuleeko isä olemaan paikalla syntymän hetkellä? Syntyykö lapsi kotona vai sairaalassa? Päätös on teidän.
Mikä tahansa valintanne onkin, olkoon tosi palkintonanne se, että näette pienokaisenne osoittavan vastakaikua kasvatukseen, jota annatte hänelle Jehovan sanasta, ’että hän menestyisi ja eläisi kauan maan päällä’. (Ef. 6:3) – Lähetetty.