Elämän pyhyyden kunnioittaminen palkitaan
JUMALAN sana osoittaa, että syntymättömän elämä on arvokas. (2. Moos. 21:22, 23) Monet riemuitsevat nykyään siitä, että he oppivat tämän hyvin tärkeän totuuden ja toimivat sen mukaisesti.
● Yhdysvalloissa eräs nainen (ei Jehovan todistaja) koki seuraavaa. Psykiatrin neuvosta hän saapui sairaalaan hankkimaan aborttia. Useita tunteja ennen sen suorittamista hän käveli pitkin sairaalan käytävää odotushuoneeseen. Siellä hänen silmiinsä sattui muiden lehtien joukossa Herätkää!, jossa oli kirjoitus ”Miljoonat nykyään elävät eivät synny koskaan”. Hän otti lehden ja vei sen mukanaan vuoteeseen. Juuri kun hän alkoi lukea sitä, eräs hoitaja tuli hänen viereensä ja kysyi: ”Oletteko te Jehovan todistaja?” Ja sen jälkeen hän lisäsi nopeasti: ”Ette varmaankaan, sillä jos olisitte, ette olisi täällä tämän vuoksi.”
Luettuaan kirjoituksen nainen mietti hetken, otti yhteyden lääkäriinsä ja lähti sen jälkeen sairaalasta hankkimatta aborttia. Saavuttuaan kotiin hän kävi tuntemansa todistajaperheen luona, ja he järjestivät hänelle Raamatun kotitutkistelun. Hän on hyvin onnellinen, että Raamatun neuvot estivät häntä hävittämästä pienokaisensa elämää.
● Eräällä eteläafrikkalaisella naisella oli samanlainen kokemus. Vuoden 1972 alkupuolella hän sai ruiskeen munuaisvaivoihinsa. Noin viikkoa myöhemmin hän huomasi olleensa raskaana siihen aikaan. Hänen lääkärinsä suositteli aborttia väittämällä ruiskeen aiheuttavan sen, että lapsi syntyisi joko pahoin epämuodostuneena tai vähämielisenä. Koska naisella oli yhteyksiä Jehovan todistajiin, hän tunsi abortin olevan väärin, mutta sanoi haluavansa harkita asiaa muutaman päivän. Lääkäri suostui siihen.
Hänen aviomiehensä suhtautui asiaan seuraavasti: ’Miksemme keskustele siitä Jehovan todistajien kanssa? Jos se on väärin, silloin sinä et hanki aborttia. Mutta me luotamme Jehovaan, ja hän antaa meille voimaa rakastaa häntä, syntyköönpä hän minkälaisena tahansa.’
Vaimo todella keskusteli asiasta todistajien kanssa, ja heidän raamatulliset vastauksensa vahvistivat ja rohkaisivat häntä. Hän palasi lääkärinsä luo ja kertoi hänelle päätöksestään pitää lapsi, tuli mitä tuli. Lääkärin kasvoista ilmeni ihailua, ja hän sanoi: ’Olette rohkea nainen – ja minä autan teitä pitämään päätöksestänne kiinni.’
Seuraavina kuukausina paikallisen seurakunnan todistajat rohkaisivat jatkuvasti tätä avioparia, joka pysyi tyynesti päätöksessään tehdä niin kuin on oikein. Vihdoin syntyi kaikin puolin täysin kehittynyt tyttövauva. Miten iloista aikaa se heille olikaan! Aviomies sanoi: ”Ajatelkaa, mitä olisimme menettäneet, jos emme olisi tehneet sitä, mikä oli oikein!”
Jumalan elämästä omaksuman näkökannan mukaan toimimisesta koituu varmasti jo nykyään suurenmoinen palkka.