Usko Jumalan huolenpitoon vaikuttaa elämässäsi hyvään suuntaan
MONET ihmiset havaitsevat elämänsä onnettomaksi ja tarkoituksettomaksi. Heistä tuntuu, että Jumala ei ole kiinnostunut heistä. Mutta Raamatun huolellinen tutkiminen on auttanut yhä useampia ihmisiä muuttamaan näkemyksensä. He ovat tulleet vakuuttuneiksi siitä, että Jumala todella välittää koko ihmiskunnasta, ja tämä on tuottanut heille paljon iloa.
Vapautuminen synkkämielisyydestä ja epätoivosta
Costa Ricassa asuvaan 18-vuotiaaseen nuorukaiseen iski sairaus, jota lääkärit eivät pystyneet määrittämään. Hänen tilansa paheni jatkuvasti. Aluksi hän pystyi kävelemään kainalosauvojen varassa, mutta pian hänen täytyi käyttää metallitukea, ja lopulta hänen oli turvauduttava rullatuoliin.
Nuorukainen itse kertoo siitä, miten tämä vaikutti häneen: ”Kun havaitsin olevani niin epätoivoisessa tilassa, join itseni usein juovuksiin. Elämä tuntui ikävystyttävältä, eikä minulla rehellisesti sanoen ollut todellista uskoa Jumalaan. Ajattelin Hänen olevan vastuussa tilastani. Monta kertaa sanoin: ’Jumala, anna minun kuolla.’ Ajattelin usein riistää elämäni, ja kerran yritinkin sitä. Musersin lasin pieniksi siruiksi, ja olin valmis nielemään ne nesteen kera, kun eräs ystäväni saapui ja esti tekoni.”
Myöhemmin tämä nuorukainen muutti asumaan veljensä luo. Hänen veljensä vaimo, joka on Jehovan todistaja, kiinnitti hänen huomionsa Raamattuun ja suurenmoiseen toivoon, jonka se esittää vanhurskautta rakastaville, elämään vapaana sairauksista ja kuolemasta. Sitten nuorukainen alkoi tutkia Pyhää Raamattua todistajien kanssa. Ajan mittaan hänen näkemyksensä elämästä muuttui täysin, ja hän käsitti, että hänen tilansa johtui inhimillisestä epätäydellisyydestä, ei Jumalasta.
Nyt kun hän on kastettu todistaja, hän saa paljon iloa eläessään sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Hän ei enää pyri pakenemaan pulmiaan nauttimalla liikaa alkoholijuomia. Seurustelustaan toisten todistajien kanssa hän sanoo: ”Seurakunnan sisäpuolella tunnen itseni hyödylliseksi ja saan osakseni kiintymystä ja rakkautta.”
Häntä autettiin lopettamaan rikollinen elämä
Jotkut, jotka eivät ole sairauden runtelemia, kääntyvät toisaalta menettelyyn, joka on täysin laiton ja tuo heille vaikeuksia. Näin kävi nuorelle miehelle Minnesotan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Lopulta hänestä tuntui, että hänellä ei ollut mitään, minkä vuoksi elää. Hän kertoo:
”Kuusitoistavuotiaana aloin työskennellä ravintoloissa ja ryhdyin käyttämään ja myymään huumeita. Työskennellessäni ravintola-alalla opin myös tuntemaan erään rikollisliigan jäseniä. Minuun teki vaikutuksen valta, joka heillä oli ihmisiin, ja päätin tulla mafiajohtajaksi. Pyrin kaikin tavoin tuohon päämäärään, ja hankin jopa aseen, jota kuljetin aina mukanani.
”Ajan mittaan sain veljenikin käyttämään huumeita. Tapanamme oli varastaa autoja ja vaatteita. Järkeilin, että ne, joilta varastimme, eivät oikeastaan tarvinneet ottamaamme. Minusta tuntui, että tein samalla todellisuudessa hyvää, sillä annoin varastettuja esineitä äidilleni, sisarelleni ja ystävilleni.
”Myöhemmin aloin myyskennellä ’vale’-huumeita ja jouduin sekä huumeitten myyjien että ostajien painostuksen kohteeksi. Havaittuaan petoksen he vaativat rahat takaisin. Siitä seurasi, että sain hermoromahduksen 17-vuotiaana.
”En silti luopunut rikollisista toimistani. En ainoastaan jatkanut varastamista, vaan pieksin toisia, niin että he joutuivat sairaalahoitoon. Lopulta minut pidätettiin murhayrityksestä ja pahoinpitelystä. Koska useimmat ystäväni olivat vankilassa, vangitseminen ei surettanut minua. Pääsin kuitenkin pian vapaaksi takausta vastaan, eikä minua tuomittu jälkeenpäin.
”Lopulta rikollinen toimintani saattoi elämäni vaaraan. Eräitten huumejuhlien aikana paikalle saapui useita nuorukaisia, jotka eivät tavallisesti käyneet sellaisissa juhlissa. Minusta alkoi tuntua, että he olivat tulleet sinne tappaakseen minut kostoksi. Niinpä päätin pujahtaa piiloon ja tehdä itsemurhan. Yritin ottaa liian suuren annoksen huumeita, mutta epäonnistuin, koska hermostuneisuuteni tähden en pystynyt osumaan suoneen. Silloin poistuin nopeasti talosta. Ajateltuani asiaa enemmän olin varma, ettei elämä ollut elämisen arvoinen. Menin läheiselle maantielle ja ajattelin matkustaa peukalokyydillä minne tahansa, missä nääntyisin nälkään tai jäätyisin kuoliaaksi.
”Muutamat nuoret ottivat minut kyytiin ja jättivät minut juuri sellaiseen paikkaan, jota olin suunnitellut. Mutta läheisiltä maatiloilta kuuluva suurten koirien haukunta pelästytti minut ja sai minut muuttamaan mieleni sinne jäämisestä. Niinpä pysäytin kuorma-auton ja jatkoin peukalokyydillä, kunnes lopulta saavuin länsirannikolle. Päätin ryhtyä jälleen rikollisiin toimiin. Mutta ennen kuin otin kehenkään yhteyttä Los Angelesissa, päätin mennä tapaamaan tätiäni, joka asui toisessa kaupungissa.
”Tämä täti oli Jehovan todistajia ja olin todella sitä mieltä, että hänen uskontonsa oli pettänyt hänet. Saavuttuani hänen kotiinsa aloin esittää hänelle monia kysymyksiä. Keskustelin hänen kanssaan Raamatusta päiväkausia ja valvotin häntä varhaisaamun tunneille asti. Minuun teki suuren vaikutuksen onnellisuus, joka hänestä loisti hänen vastatessaan kysymyksiini Raamatusta. Vastauksissa oli järkeä. Sain kuulla, että vaikka olin menetellyt hyvin pahasti, Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä ja armosta saatoin päästä hänen kansaansa, onnellisimpaan kansaan, jonka olen koskaan tavannut.
”Nykyään, kun olen yksi Jehovan todistajista, iloitsen siitä, että olen jo yli neljän vuoden ajan auttanut toisia ymmärtämään, että Jumala välittää ihmiskunnasta. Olen hyvin kiitollinen hänelle siitä, että hän antoi minun nähdä, miten antoisaa elämä voi olla, kun sitä eletään sopusoinnussa hänen Sanansa Raamatun kanssa.”
Todellisen tyydytyksen saaminen elämästä
Monet ihmiset eivät tietenkään tämän nuorukaisen tavoin kokeile rikollista elämäntapaa. Silti he saattavat elää elämää, josta puuttuu tarkoitus ja suunta. He näkevät ehkä vain elämän jokapäiväiset tehtävät ja huvittelumahdollisuudet.
Näin oli Tokiossa Japanissa asuvan amerikkalaisen naisen laita. Hänen japanilainen naapurinsa alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, ja sen tähden naapurusten väliset keskustelut usein kääntyivät uskonnollisiin aiheisiin. Mikään ei kuitenkaan tehnyt syvää vaikutusta tuohon amerikkalaiseen naiseen. Hänen päivittäiset askareensa hajottivat liikaa hänen ajatuksiaan. Hän osallistui paljon kirkon toimintoihin – järjestötoimintaan, lounaisiin, aikuisten iltoihin ja ohjelmiin. Hänen oli järjestettävä päivällisiä ja juhlia ja osallistuttava sellaisiin. Hän ei kuitenkaan ollut todella onnellinen. Hänen elämänsä vaikutti jollakin tavalla tyhjältä.
Palattuaan Yhdysvaltoihin hän havaitsi olosuhteittensa muuttuneen. Kun monet tehtävät eivät enää hajottaneet hänen huomiotaan, hän alkoi ajatella vakavasti elämäänsä. Hän huomauttaa:
”Ryhdyin etsimään syvempää merkitystä elämälle. Perhe-elämäni oli hyvin onnetonta, ja päivä päivältä tulin yhä epätoivoisemmaksi, toivottomammaksi, eikä minulla ollut mitään todella tärkeätä, minkä puolesta elää. Luulen mieleni syvyyksissä tietäneeni, että suhteeni Jumalaan ei ollut tyydyttävä. Rukoilin onnea, kerjäsin, yritin ostaa Jumalalta vain hieman vähemmän kurjuutta ja tuskaa. Minusta tuntui, että elämästäni oli tullut pimeä, tyhjä kuilu. Olin henkisesti lopussa, eikä huojennusta ollut näkyvissä.”
Sitten viime talvena sattui jotakin, joka johti erinomaiseen muutokseen tämän naisen elämässä. Eräs nuori henkilö ojensi hänelle lehtisen. Avattuaan sen myöhemmin hän havaitsi sen olevan Jehovan todistajain julkaisu. Hän ajatteli itsekseen: ’Miksi en kokeilisi tätä? Se ei varmastikaan voi vahingoittaa. Minulla ei ole mitään menetettävänä, jos soitan takasivulla olevaan puhelinnumeroon.’
Hän jatkaa: ”Se ei todellakaan vahingoittanut. Se oli alkua rauhan, turvallisuuden ja tulevaisuudentoivon mitä kauneimmalle, ihmeellisimmälle tunteelle. Siinä, Jehovan sanassa, oli oivallisin opas elämälle, todelliselle elämälle, iankaikkiselle elämälle, elämälle täydellisessä ympäristössä. Kaikkiin kysymyksiini, jotka olivat pyörineet mielessäni vuosien ajan, löytyi vastaus Raamatusta. Miten paljon tämä merkitsikään minulle! Hyvin pian totesin, että aikaisempi Raamatun ’tuntemukseni’ oli pinnallista ja suurin osa siitä oli väärää. Ei ihme, etten ollut tiennyt, mitä tietä kulkea oikaistakseni elämäni.”
Uskonnollinen ulkokultaisuus este Jumalan huolenpidon havaitsemiselle
Toisinaan se, mitä ihmiset näkevät uskonnollisten järjestöjensä jäsenten keskuudessa, tuottaa heille suuren pettymyksen ja saa heidät unohtamaan Jumalan.
Michiganin osavaltiossa Yhdysvalloissa asuva mies ja vaimo havaitsivat heille käyneen näin. Heidän oman kirkkonsa jäsenten keskuudessa vallitseva uskonnollinen ulkokultaisuus häiritsi heitä. He saivat tietää, että monet muut paikkakunnan metodistikirkon jäsenet harrastivat vaimonvaihtoa. Se inhotti heitä, ja he lakkasivat käymästä kirkossa. Mutta, kuten he sanoivat, ’hylätessämme kirkon meistä tuntui, että olimme hylänneet Jumalan, ja tiesimme, ettei meidän olisi pitänyt tehdä sitä’.
Ajan mittaan heidän kokemuksensa sai heidät kuitenkin ajattelemaan Jehovan todistajia. Näin siksi, että todistajien käytös teki heihin vaikutuksen. Mies ja hänen vaimonsa kertoivat jopa ystävilleen ja naapureilleen, että he haluaisivat tulla Jehovan todistajiksi, sillä he sanoivat: ”He kaikki vaikuttavat niin tervehenkisiltä ja tuntevat niin hyvin Raamatun.” Myöhemmin he suostuivat mielellään tutkimaan Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Lisääntyneen Raamatun tuntemuksensa perusteella mies katkaisi suhteensa vapaamuurariloosiin, vaikka hän oli 32. asteen vapaamuurari, ja vaimo katkaisi suhteensa Eastern Star -vapaamuurarijäriestöön.
Sekä mies että hänen vaimonsa ovat nyt kovin onnellisia voidessaan auttaa toisia käsittämään, että on olemassa kristittyjen ryhmä, joka arvostaa Jumalan huolenpitoa pyrkimällä tekemään hänen tahtonsa.
Jos olet pettynyt uskonnolliseen ulkokultailuun ja jos sinusta tuntuu toisinaan siltä, että Jumala ei välitä ihmiskunnasta, niin miksi et tutkisi, mitä Raamattu sanoo? Näe itse todisteet siitä, että Jumala on kiinnostunut sinusta. Olemme vakuuttuneet siitä, että kun elät sopusoinnussa oppimasi kanssa, havaitset sen vaikuttavan elämässäsi hyvään suuntaan jo nyt.