Paholaiseen uskominen – mitä merkitystä sillä on?
VIIME vuosina on herännyt valtava kiinnostus Paholaista kohtaan. Se ei ole herännyt ainoastaan köyhien, vähän koulutusta saaneitten tai hyvin uskonnollisten ihmisten keskuudessa.
Suoranainen Saatanan palvonta samoin kuin kiinnostuksen aalto okkultistisiin tapoihin, kuten astrologiaan, ennusteluun, noituuteen, magiaan ja spiritistisiin istuntoihin, on temmannut mukaansa myös monet sivistyneet ihmiset. On outoa, että ihmiset, jotka eivät edes usko Jumalaan, ovat tulleet vakuuttuneiksi siitä, että Paholainen on olemassa.
Toisaalta monet muut ihmiset torjuvat ajatuksen Paholaisen olemassaolosta. Heidän mielestään sillä, onko häntä olemassa vai ei, ei ole mitään merkitystä. Ateistit ja agnostikot elävät elämäänsä, ikään kuin ei olisi olemassa mitään hyviä tai pahoja yliluonnollisia voimia. Jopa monet, jotka uskovat Jumalaan, kieltävät Paholaisen todellisuuden. Toisten mielestä yliluonnollista koskevat kysymykset eivät liikuta heidän henkilökohtaista elämäänsä. Mutta onko näiden ihmisten järkeily tervettä?
Joitakin hämmentäviä kysymyksiä
Ihmiset, jotka hätäisesti hylkäävät ajatuksen minkään yliluonnollisen pahan vaikutuksesta, eivät käsitä joutuvansa monien hämmentävien kysymysten eteen. Miksi esimerkiksi ihmiskunnan historia on ollut niin pahuuden kyllästämää? Miksi viha, väkivalta ja sota ovat vitsanneet ihmistä hänen historiansa vuosituhansien ajan? Mikä on vastuussa siitä, että jotkin kansat kohtelevat epäinhimillisesti toisia kansoja, mistä on esimerkkinä Hitlerin päivien natsien suorittama kansanmurha?
Jotkut yrittävät tietenkin kiertää näitä kysymyksiä syyttämällä kaikesta ihmistä eli, kuten he sanovat, ”ihmisessä olevaa pahaa”. Mutta uskotko todella, että siinä on koko syyllinen? Entä sitten ihmisessä oleva hyvä? Eivätkö useimmat ihmiset halua elää rauhassa, ja eivätkö he ole ponnistelleet ankarasti saavuttaakseen tämän päämäärän? Eikö nykyaika ole suonut ennen näkemättömiä koulutusmahdollisuuksia, jotta ihmiskunta olisi oppinut näkemään sorron ja väkivallan mielettömyyden?
Mutta huolimatta toistuvista ponnisteluista maailman pulmien ratkaisemiseksi tapahtumat etenevät jatkuvasti väärään suuntaan. Ihmisten huomattavat rauhanponnistelut, kuten Kansainliitto ja Yhdistyneet Kansakunnat, ovat epäonnistuneet sodan ja ydintuhouhan poistamisessa. Nälkä vitsaa laajoja alueita maan päällä. Hallitusten ohjelmat, olivatpa ne miten vilpittömiä tahansa, ovat osoittautuneet voimattomiksi hillitsemään jatkuvasti paisuvaa huumeitten väärinkäyttöä, varkauksia, raiskauksia, murhia ja nuorten suorittamia järkyttävän epäinhimillisiä rikoksia, jotka tekevät kaupunkien elämän kaikkialla maailmassa painajaismaiseksi. Ihmiskunnan kokema pahuus ei ole lainkaan suhteessa sitä harjoittavien ihmisten pahuuteen. Miksi?
Pulmallisia tilanteita Jumalaan uskoville
Pulma vieläpä pahenee, jos uskot Jumalaan ja kuitenkin hylkäät Paholaisen olemassaolon mahdollisuuden. Miten niin? Siksi, että sinulle on epäilemättä opetettu, että Luoja on rakkauden, armon ja hellän myötätunnon Jumala. (2. Moos. 34:6; Luuk. 1:78) Kuitenkin pahuus ja kärsimykset vitsaavat jatkuvasti ihmisperhettä. Voisiko rakastava Jumala olla vastuussa siitä?
Lisävaikeuksia herää, kun ihmiset, jotka sanovat hyväksyvänsä Raamatun Jumalan sanaksi, kieltävät Paholaisen olemassaolon. Jos Raamatun viittaukset Paholaiseen eivät ole tosia, miten kukaan voi olla varma, että sen muutkaan osat ovat tosia? Minkä tahansa Raamatun osan hylkääminen heittää epäilyksen varjon kaikkiin sen muihin opetuksiin, myös kertomuksiin Jeesuksesta Kristuksesta.
Oletpa uskonnollinen tai et, jokin paha jossakin muodossa vaikuttaa sinuun, perheeseesi, ystäviisi ja yhdyskuntaan, jossa asut. Jos näillä ahdistuksilla on yhteinen lähde, eikö sen osoittamisella olisi merkitystä sinulle? Toisaalta jos käännät selkäsi tälle kysymykselle, edellä mainitut ongelmat jäävät ratkaisematta ja aiheuttavat pettymystä ja katkeruutta.
Mutta miksi niin monella on epäilyksiä Paholaisen todellisuuden suhteen?