Suostuttelun taito
LAPSELLA on tiedonnälkäinen mieli. Hän haluaa tietää syyn kaikkeen. ”Miksi taivas on sininen?” ”Mistä minä olen tullut?” ”Minne tähdet menevät päiväksi?” ”Mitä sinä teet?” ”Miksi sitä?” ”Miksi tätä?” Kun hän saa vastaukset, hän on tyytyväinen. Suostuttelua ei tarvita.
Myöhemmin hän kysyy: ”Miksi en voi saada lisää makeisia?”
”Siksi, että pilaat illallisesi. Makeiset eivät ole monipuolista ravintoa. Ne turmelevat hampaasi. Sinun ei ole hyvä syödä niitä liikaa.”
Hän saa vastauksen, kaikki järkeviä syitä. Mutta tällä kertaa hän ei ole tyytyväinen. Miksi ei? Koska nyt asiaan ei liity utelias mieli, vaan tunneperäinen halu. Hän ei halua vastauksia. Hän haluaa makeisia. Saatat esittää syitä, mutta et luultavasti pysty suostuttelemaan häntä selittämällä, että makeiset eivät ole hänelle terveellisiä. Miten monet viisivuotiaat välittävät siitä, mikä on heille terveellistä?
Totta puhuen monet aikuisetkaan eivät välitä siitä, mikä on heille terveellistä. He tietävät esimerkiksi tupakoinnin vaarat. Todistusaineistoa kertyy päivittäin, ja esimerkkejä sitä uhmaavista kätketään hautausmaalle päivittäin. Siitä huolimatta miljoonat muuten älykkäät ihmiset unohtavat järkevyyden ja jatkavat tätä terveydelle vaarallista tapaa. Miksi? Yksinkertaisesti siksi, että he haluavat.
Voidaanko heidät suostutella lopettamaan? Voidaanko lapsi, joka haluaa lisää makeisia, suostutella rajoittamaan niiden käyttöä? Toisten suostutteleminen muuttamaan mielipidettä tai menettelyä ei onnistu yksinkertaisesti esittämällä heille muuttumisen syitä. Suostuttelun taitoon liittyy paljon enemmän.
Ensin on tärkeätä tietää syyt, miksi ihmiset pitävät kiinni vääristä käsityksistä. Katso pinnan alle. Onko heillä asiasta väärä tieto, puolinainen tieto tai ei mitään tietoa? Usein heidän asenteensa perustuu yksinomaan tunteeseen. Jos tunteet liittyvät asiaan, suostuttelu ei onnistu pelkästään järkisyihin vetoamalla. Yritä keskustelun varhaisvaiheessa saada selville heidän uskomuksensa todellinen perusta ja muovaa sanasi sen mukaisesti. Raamattu neuvoo: ”Oppikaa oivaltamaan miten teidän on itse kullekin vastattava.” – Kol. 4:6, Uusi testamentti nykysuomeksi [UTN].
Johdonmukaisuus perusvaatimus
Jos uskomuksesi perustuvat pelkästään tunteeseen, et pysty esittämään paljoakaan niiden puolustukseksi. Lisäksi ne eivät ankkuroidu lujasti omaankaan mieleesi. Tunteisiin vetoavat ja niitä kiihottavat esitystavat riepottavat tahtomattasi ajatteluasi. Tunne siis aiheesi hyvin.
Monet tuntevat vain yhden puolen asiasta, oman puolensa. He ovat kiinnostuneita ainoastaan siitä. He lukevat kirjoituksia, jotka ovat yhtä mieltä heidän kanssaan. He kuuntelevat puhujia, jotka vahvistavat heidän vakaumuksiaan. He uskovat, mitä he haluavat uskoa, eivätkä kuuntele mitään, mikä voisi keikuttaa heidän mielensä venettä. Kristitty apostoli Paavali sanoi sellaisista, että he ”omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta”. – 2. Tim. 4:3, 4.
Mutta jos haluat kyetä suostuttelemaan, sinun on tärkeätä tuntea tosiasiat. Kaikki tosiasiat, puolesta ja vastaan. Jos tunnet vain oman kantasi todistelut, olet altis haavoittumaan, vaikka olisitkin vakuuttunut siitä, että sinun kantasi on oikea. Vastapuoli hyökkää ja puhkoo sen täyteen reikiä! Silloin sinun käy niin kuin Raamatun sananlaskujen viisas kirjoittaja sanoi: ”Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.” – Sananl. 18:17.
Mutta otaksukaamme nyt, ettet ole menetellyt näin tyhmästi. Olet valmis. Olet tutkinut kysymyksen perin pohjin. Tunnet oman puolesi asiassa. Tunnet myös vastapuolen ja tiedät, miten kumota sen todistelut. Kohtaat vastustajasi. Esität ensin kaksi parasta todisteluasi. Ne osuvat häneen ankarasti, hän punastuu, mutta iskee takaisin omalla perustelullaan. Sanat ovat tuskin tulleet hänen suustaan, kun jo olet murskannut ne ja paljastanut kaksi muuta vahvaa seikkaa. Hän alkaa tulla vihaiseksi. Hän pyrkii pakoon. Hän ei kykene vastaamaan. Hän hurjistuu ja alkaa huutaa. Sinä voitit!
Ei, sinä hävisit. Sinä menetit hänet. Sinä yritit voittaa hänet puolellesi, mutta vieroitit hänet ja paadutit hänen sydämensä sinua vastaan. Harkitse tällaisessa tilanteessa viisautta, joka on tiivistetty Raamatun sananlaskuun: ”Mies saattaa iloita omasta vastauksestaan; miten paljon parempi onkaan sana aikanansa!” – Sananl. 15:23, The New English Bible.
Sinulla oli oikeat vastaukset, mutta sinä tarjosit ne hänelle tavalla, jota hän ei voinut sulattaa. Ne esitettiin hyökkäävinä, ei ystävällisen maukkaina ja suolalla höystettyinä, ei ”lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta”, kuten kristitty apostoli Pietari neuvoi. Toinen raamatunkirjoittaja sanoo siitä: ”Huulten suloisuus antaa opetukselle tehoa [suostuttelukykyä, Um].” – 1. Piet. 3:15; Sananl. 16:21.
Sovella ”kultaista sääntöä”!
”Kohdelkaa aina muita niin kuin toivotte muiden kohtelevan teitä”, kuuluu suostuttelutaitoisen opettajan Jeesuksen antama neuvo. (Matt. 7:12, UTN) Pidätkö siitä, että sinua arvostellaan, sinun osoitetaan olevan väärässä, sinua pakotetaan muuttumaan? Vaikka sisimmässämme tiedämmekin olevamme väärässä, on vaikeata myöntää sitä, kun vastustaja on töykeä ja itsevarma. Me puolustaudumme, puolustelemme kantaamme, yritämme ”pelastaa kasvot”. Mutta taipuminen ei ole läheskään niin vaikeaa, jos vastapuoli kuuntelee meitä, ymmärtää kantamme, on yhtä mieltä siinä missä voi ja ilmaisee jonkin verran mukautuvuutta omassa ajattelussaan.
Entä jos hän sanoo meille: ”Saatan olla väärässä tuossa kohdassa. Luulen kuitenkin näiden toisien mainitsemieni seikkojen olevan tosia, mutta voin erehtyä. Emmekö kävisi vielä kerran läpi tosiasioita ja yrittäisi löytää oikeaa vastausta? Olen varma, että olet järkevä, ja toivon itse olevani. Kas niin, olimme molemmat samaa mieltä tästä asiasta. Miten ajattelet sen sopivan tähän toiseen kohtaan?”
Hän esittää edelleen kysymyksiä, jotka vetävät meidät ulos kuorestamme. Nyt emme tunne joutuneemme haasteen tai hyökkäyksen kohteeksi. Me avaamme mielemme, alamme ajatella objektiivisesti ja punnitsemme kohtia, jotka olimme aikaisemmin sivuuttaneet tai hylänneet. Lopulta saatamme jopa ajatella keksineemme uuden ratkaisun itse tai ainakin tunnemme osallistuneemme sen löytämiseen. Todellisuudessa toverimme johti meidät siihen tahdikkaasti, kivuttomasti, koska hän osoittautui Sananl. 16:23:ssa mainitun ”viisaan” kaltaiseksi: ”Viisaan sydän tekee taitavaksi hänen suunsa ja antaa tehoa [suostuttelukykyä, Um] hänen huultensa opetukselle.”
Meidän täytyy kohdella toisia tällä tavalla, jos haluamme saada heidät vakuuttuneiksi siitä, että heidän näkemyksensä ovat vääriä. Esitystämme tulisi opastaa aito lähimmäisenrakkaus sitä kohtaan, jota suostuttelemme. Noudata 3000 vuotta vanhan sananlaskun neuvoa: ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.” (Sananl. 15:1) Tekemällä tilanteen lähimmäisellesi mahdollisimman kivuttomaksi taivutat hänet hyväksymään näkökantasi.
Tunteitten luomat vahvat esteet
Jotkut ihmiset puolustaessaan kantaansa sulkevat tahallaan silmänsä tosiasioilta, joita he eivät hyväksy. Jeesuksen päivien uskonnolliset johtajat toimivat siten. He tiesivät varsin hyvin, mitkä Raamatun ennustusten mukaan olisivat merkkejä, joiden avulla Messias voitaisiin tunnistaa, mutta he kieltäytyivät näkemästä, että Jeesus täytti kaikki nuo merkit. He eivät tunteittensa vuoksi voineet hyväksyä Jeesusta, koska tämä ei tarjonnut heille heidän kaipaamaansa poliittista riippumattomuutta, valtaa ja kunniaa. Niinpä he sulkivat silmänsä tosiasioilta ja hylkäsivät hänet. Mutta kuten Jeesus osoitti, siten toimimalla he täyttivät Jesajan ennustuksen, missä sanottiin: ”Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään.” – Matt. 13:14, 15.
Kun jollakulla on voimakkaita tunneperäisiä esteitä, et voi taivuttaa häntä muuttamaan asennettaan, ellei noita esteitä poisteta. Mihin tunteeseen suostuttelu kussakin tilanteessa kilpistyy? Onko kysymyksessä ylpeys, ennakkoluulo, itsekkyys, halu saada joukon hyväksyntä? Tai hylkääkö hän totuuden sen tähden, että se on epäsuosiossa tai rajoittaisi lihallisia nautintoja tai toisi mukanaan velvoituksia? Saadaksesi syyn selville anna hänen puhua.
Kuvaukset ovat taivuttelun tärkeä työkalu. Havainnollistamalla asiaa ne auttavat meitä näkemään ja tuntemaan. Ne herättävät tunteemme.
Joitakin huomionarvoisia esimerkkejä
Me torjumme tunneperäisesti sen, joka sanoo meille, että me olemme väärässä, ja jos meillä on häneen valtaa, hän liikkuu vaarallisella maaperällä, jos hän yrittää oikaista meitä. Profeetta Naatan oli tällaisessa asemassa, kun hänen oli sanottava kuningas Daavidille, että tämä oli tehnyt syntiä ottaessaan toisen miehen vaimon. Niinpä hän käytti kuvausta. Eräällä rikkaalla miehellä oli monta lammasta. Köyhällä miehellä oli vain yksi. Mutta kun rikkaan miehen tarvitsi teurastaa karitsa juhla-ateriaksi, hän ei käyttänyt yhtä omistamistaan monista lampaista vaan otti köyhän miehen karitsan.
Kuningas Daavidin tunteet kuumenivat! Kertomus sanoo, että hän ”vihastui kovin siihen mieheen ja sanoi Naatanille: ’Niin totta kuin Herra elää: mies, joka tämän on tehnyt, on kuoleman oma.’” Naatan vastasi: ”Sinä olet se mies.” Kuninkaalla oli saatavissa monia naisia, mutta hän oli ottanut Batseban, ainoan, joka Uurialla oli. Daavid tunnusti murtuneena: ”Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.” (2. Sam. 12:1–14) Kuvauksen avulla Naatan herätti Daavidin tunteet ja sai hänet tuomitsemaan itsensä!
Santa Barbarassa Kaliforniassa eräs ympäristönsuojelua harrastava nainen intoili muutama vuosi sitten Union-öljy-yhtiötä vastaan öljyvuodon saastutettua merta, mutta kun kaupunki ehdotti säädöstä, jonka mukaan huvipursien omistajien oli asennettava alukseensa kemiallinen käymälä, hän ja muut alusten omistajat esittivät kiihkeän vastalauseen: ”Se, mitä me heitämme mereen, on niin vähäistä, että sillä ei ole merkitystä!” Myöhemmin hän käveli ystävänsä kanssa jalkakäytävää ja näki maassa purukumin käärepaperin. Hän poimi sen ylös ja arvosteli terävästi roskien heittelijöitä. Hänen ystävänsä sanoi: ”Voi, sehän on niin vähäistä, että sillä ei ole merkitystä!” Saatuaan ankaran moitteen tästä veltosta asenteesta ystävä vastasi: ”Lainasin ainoastaan sanoja, joita käytit, kun oli kysymys meren saastuttamisesta viemärivedellänne.” Hänen roskien heittelijöihin kohdistuvaa tunnettaan käytettiin häntä itseään vastaan.
Kahdessa edellä kerrotussa esimerkissä henkilön subjektiiviset tunteet saarretaan niin, että hän joutuu katsomaan itseään objektiivisesti, ikään kuin hän katselisi jotakuta toista. Mutta vielä useammin taivuttelussa pyritään poistamaan häiritsevä tunne luomalla uusi mieliala, joka korvaa väärät tunteet. Tätä valaisee erään tiedemiehen tosi elämän kokemus.
Tiedemiehet, joita usein pidetään johdonmukaisuuden ja objektiivisuuden perikuvina, hylkäävät meidän muiden tavoin järkisyyt, kun tunteet astuvat kuvaan. Useimmat heistä uskovat kehitysoppiin, vaikka siltä puuttuu kaikki tosiasioihin perustuvat todisteet. Teorialta puuttuu sen tarvitsema elämän alkusynty, sen tarvitsemat hyödylliset mutaatiot, sen tarvitsema fossiilisto ja kaikki sen epätoivoisesti tarvitsemat lisätodisteet. Miksi he siis uskovat siihen? Ollakseenko yhtä mieltä toisten tiedemiesten kanssa? Näyttääkseenkö viisailta? Halventaakseenko Raamattua? Välttääkseenkö tulemasta vastuullisiksi Luojalleen? Kutkuttaakseenko itsetuntoaan?
Olkoonpa syy mikä tahansa, niin voidaanko sen tilalle kehittää jokin erilainen tunne? Eräs tiedemies työskenteli avaruusohjelman parissa, hän oli perehtynyt tähtitieteeseen, tunsi kunnioittavaa pelkoa kaikkeuden suunnattomuutta kohtaan ja tunsi itsensä mitättömäksi sen rinnalla. Miten elämällä saattoi olla mitään merkitystä? Ihmisellä on tarve tuntea, että elämällä on merkitys, tarkoitus. Kun tälle tiedemiehelle selvisi tarkoitus, miksi Jehova loi ihmisen ja pani hänet maan päälle huolehtimaan siitä, hänen merkityksen tarpeensa täytettiin. Tämä tyydyttävä tunne korvasi täysin hänen entisen tunnepohjaisen uskonsa kehitysoppiin.
Makeistensyöjä ja tupakoijat
Entä sitten johdannossa herätetty kysymys: voidaanko lapsi, joka haluaa lisää makeisia, taivuttaa hillitsemään itsensä? Hän menee sirkukseen ja tuntee haltioitunutta kunnioitusta trapetsitaiteilijaa kohtaan, joka riippuu korkealla pää alaspäin hihna hampaittensa välissä. Toiseen päähän on tarttunut lujasti hampaillaan nainen, joka pyörii kuin väkkärä värillisten valonheitinten loisteessa. Poika kykenee tuskin pysymään nahoissaan! Hänestä tulee trapetsitaiteilija!
”Siihen tarvitaan erittäin hyvät hampaat.” Hänen isänsä pudistaa päätään empivästi.
”Minulla on vahvat hampaat!” Pojan silmät säteilevät.
Isä miettii hetken. ”Maito vahvistaa hampaita, niin että ne tarttuvat kuin buldogin hampaat! Luulen, että tuo mies ja nainen joivat paljon maitoa, kun he olivat lapsia.” Sitten hän katsahtaa poikaan: ”Enpä tiedä . . . sinä pidät makeisista . . . et juo kovin paljon maitoa.”
Enempää ei sanottu, mutta siitä pitäen poika joi paljon maitoa ja pyysi harvoin makeisia.
Entä sitten tupakoijat? Voidaanko heidät taivuttaa lopettamaan? Toiset voidaan, toisia ei voida. Jotkut valitsevat terveyden ja lopettavat. Miljoonat valitsevat tupakan ja jatkavat matkaansa kohti keuhkosyöpää tai sydänkohtausta. Mutta on muitakin vaikuttimia minkä tähden lopettaa. Teini-ikäinen haluaa tulla koulun mestarimaalariksi enemmän kuin hän haluaa tupakoida. Viisikymmenvuotias nauttii hölkästä, hän haluaa sitä enemmän kuin tupakkaa. Joku taas haluaa olla huomaavainen tupakoimattomia perheenjäseniään ja ystäviään kohtaan. Joku vastaa haasteeseen: pystyykö hän lopettamaan? Hänpä todistaa, että hän pystyy!
Mutta toisilla, niin, kymmenillä tuhansilla, on ollut vielä ylevämpi vaikutin tupakoinnin lopettamiseksi. Enemmän kuin mitään muuta he ovat halunneet miellyttää Jumalaansa, tulla ”Jumalan orjiksi” eivätkä olla tupakan orjia. (Room. 6:16, 22, Um) Se on ollut heille vakuuttavampi syy tupakoinnin lopettamiseksi kuin kaikki todistelut tupakoinnin vaarallisuudesta.
[Kuva s. 8]
SUOSTUTTELU
MIELI
SYDÄN