Rakkaus maksaa – mutta se on hintansa arvoinen
MAAILMA on täynnä niitä, jotka pyrkivät tekemään hyviä kauppoja. Heidän joukossaan on monia, jotka toivovat saavansa jotakin ilmaiseksi. Mutta useimmiten he pettyvät. Tämä pitää paikkansa, olipa kysymys tavaroista tai käsitteellisistä ominaisuuksista kuten rakkaudesta ja kiintymyksestä.
Useimmissa nykyajan ”rakkauslauluissa” luodaan sellainen käsitys, että rakkaus on sekä miellyttävää että ilmaista. Tietenkin yleensä tarkoitetaan romanttista rakkautta tai sukupuolista tyydytystä. Ei puhuta juuri mitään siitä, että rakkaus maksaisi jotakin tai että joku ansaitsisi rakkautta. Niinpä nuoret kiiruhtavat avioliittoon. Tai he rupeavat asumaan yhdessä avioitumatta – jotkut kutsuvat sitä ”vapaaksi rakkaudeksi”. Mutta ennemmin tai myöhemmin suuri osa heistä eroaa tai hakee avioeron. Miksi? Siksi, että he eivät olleet tarpeeksi realistisia ja kypsiä halutakseen maksaa rakkauden hintaa.
Kestävä rakkaus, onpa se sitten romanttista rakkautta, rakkautta perheeseen tai ystäviin, velvollisuudentuntoon perustuvaa rakkautta tai vanhurskauden rakkautta, maksaa aina jotakin – mutta se on hintansa arvoista.
Rakkauden eri muodot
Kreikkalaisilla oli oma sanansa jokaiselle rakkauden eri muodolle. On kiinnostavaa havaita, että Raamatun kirjoittajat eivät käyttäneet sanaa eros, joka tarkoittaa sukupuoliseen viehätykseen perustuvaa romanttista rakkautta. He käyttivät kuitenkin sanaa storgé viitatessaan vanhempien ja lasten sekä veljien ja sisarten väliseen rakkauteen. He käyttivät myös sanaa filía, joka on ystävien välistä rakkautta ja vallitsee sellaisten henkilöiden välillä, joiden kulttuurissa ja/tai ajattelutavassa on paljon yhteistä. Mutta useimmiten he käyttävät sanaa, jota vanhan ajan kreikkalaiset kirjailijat käyttävät harvoin, nimittäin agápe, joka viittaa periaatteeseen perustuvaan rakkauteen. Tämä on rakkauden epäitsekkäin muoto.
Jopa romanttinen rakkaus maksaa, mutta se on hintansa arvoista – tietenkin vain, jos se pidetään Luojan sille antamissa rajoissa. Raamattu itse osoittaa tämän. Raamatun ensimmäisessä kirjassa, 1. Mooseksen kirjassa, on esimerkki tästä. Siinä kerrotaan Jaakobin rakkaudesta Raakeliin. Jaakob palveli seitsemän vuotta saadakseen Raakelin vaimokseen. Tuntuuko se melkoiselta hinnalta? Kuitenkin kertomus sanoo, että ”ne tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä; niin hän rakasti häntä”. Jaakob ajatteli, että se kannatti. Raakel ja hänen poikansa Joosef ja Benjamin tulivat hyvin rakkaiksi hänelle. – 1. Moos. 29:20; 37:3; 44:18–34.
Vanhempien ja lasten, veljien ja sisarten välinen rakkaus maksaa myös jotakin. Sellaisia suhteita täytyy vaalia, jotta ne menestyisivät. Velvollisuudet täytyy täyttää. Mutta sen tekeminen on hintansa arvoista. Ajattelepa vain sitä nautintoa, joka tulee jonkin tekemisestä henkilölle, jota rakastat, ja sitä, kuinka paljon ihmiselle merkitsee, että hänellä on joku, joka todella välittää hänestä. Yksinäisyys vaivaa monia maailmassa, koska heistä tuntuu, ettei kukaan välitä heistä.
Ystävien välisen rakkauden saamisessa tulee myös maksaa sen hinta. Kypsien ihmisten välinen ystävyys vaatii hyvien tapojen lisäksi mm. olemaan huomaavainen, ystävällinen, tahdikas ja vilpittömästi kiinnostunut toisen hyvinvoinnista. Ystävyyden rakoileminen johtuu usein siitä, että jompikumpi on yrittänyt olla liikaa ottavana osapuolena sen sijaan, että olisi ollut riittävästi antajana. Daavidin ja Joonatanin välinen ystävyys on erinomainen raamatullinen esimerkki tosi ystävyydestä. Joonatan rakasti Daavidia ”niinkuin omaa sieluansa”. Daavid sanoi, että Joonatanin rakkaus oli hänelle ”ihmeellisempi kuin naisen rakkaus”. Heidän suhteensa oli erittäin antoisa. Mutta se maksoi heille jotakin. Joonatan jopa vaaransi henkensä Daavidin takia. (1. Sam. 18:1; 20:30–34; 2. Sam. 1:26) Merkitsevätkö sinun ystäväsi sinulle yhtä paljon?
Periaatteeseen perustuva rakkaus
Varsinkin periaatteeseen perustuvasta agápe-rakkaudesta voidaan sanoa, että se maksaa mutta on hintansa arvoista. Jehova Jumala itse on suurin esimerkki tästä. Me luemme hänestä: ”Sillä Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Joh. 3:16) Maksoiko tämä Jehovalle jotakin – nähdä Poikaansa vastustettavan, parjattavan ja nähdä hänen kuolevan tuskallisen kuoleman kidutuspaalussa? Kyllä se maksoi, koska vaikka Jehova Jumala onkin kaikkivaltias, hänelläkin on tunteet. Hän tunsi ahdistusta nähdessään valitun kansansa Israelin ahdingossa. Kuinka paljon enemmän hänen onkaan täytynyt ottaa osaa ainosyntyisen Poikansa kärsimyksiin! – Jes. 63:9; Matt. 27:1–50.
Mutta se oli hintansa arvoista. Kuten voimme havaita Jobin kirjan 1. ja 2. luvusta, Panettelija oli väittänyt, että hän pystyisi kääntämään kaikki Jumalan luomukset pois Jumalasta. Kun Jeesus tuli maan päälle, Saatana yritti siksi kaikkensa kääntääkseen Jumalan Pojan pois nuhteettomuuden säilyttämisen tieltä. Mutta Panettelija epäonnistui. Jehova Jumala todistettiin totuudelliseksi ja yksinomaisen antaumuksen ansaitsevaksi, ja Saatana todistettiin valehtelijaksi. Ainoastaan koska Jumala oli halukas maksamaan rakkauden hinnan, hänen maata ja ihmistä koskeva alkuperäinen tarkoituksensa tulee vielä toteutumaan: maasta tulee paratiisi, joka on täynnä täydellisiä tosi Jumalaa ykseydessä palvovia ihmisiä.
Myös Jeesus Kristus maksoi rakkauden hinnan ja havaitsi, että rakkaus oli hintansa arvoista. Vain rakkauden vuoksi Jeesus tuli alas mitä korkeimmasta asemasta taivaassa asuakseen maan päällä epätäydellisissä olosuhteissa, itsekkäitten ihmisten keskellä. Hän kesti kaiken vihollistensa pilkallisen kohtelun ja omien opetuslastensa ahdasmielisen itsekkyyden. Hän ei ainoastaan sanonut, että kenelläkään ei ole suurempaa rakkautta kuin sillä, joka antaa henkensä ystäviensä puolesta, vaan hän antoi henkensä jopa vihollistensa puolesta! – Joh. 15:13; Fil. 2:5–8.
Oliko se hintansa arvoista? Ehdottomasti! Jeesus antoi Isälleen raikuvan vastauksen Panettelijan ivallisiin väitteisiin. (Sananl. 27:11) Hän sai itselleen messiaanisen Valtakunnan kuninkuuden ja ”morsiamen”, joka muodostuu 144000 perijätoverista, jotka tulevat osallistumaan hänen kanssaan ihmiskunnan saattamiseen täydellisyyteen ja koko maan muuttamiseen paratiisiksi. Lisäksi koska Jeesus oli halukas maksamaan hinnan, niin Jehova antoi hänelle nimen, joka on kaikkia muita nimiä ylempi Jumalan itsensä nimeä lukuun ottamatta. – Fil. 2:9–11; Ilm. 14:1–3
Kristittynä opetuslapsena olemisen hinta
Tosi kristityt jäljittelevät Jumalan Poikaa rakkaudessa, jota he osoittavat. Tästä on osoituksena hinta, jonka monet ovat halukkaita maksamaan voidakseen antautua Jehova Jumalalle ja tulla kastetuksi. Esimerkiksi erään argentiinalaisen naisen aviomies jätti hänet viidentoista avioliittovuoden jälkeen, koska nainen tutkittuaan Raamattua päätti palvoa Jehova Jumalaa ja palvella hänen Valtakuntansa etuja. Mies lähti, ei vaimo, mutta vaimo ei hylännyt uskoaan estääkseen sitä. Hyväksytty suhde Jehovan kanssa oli minkä tahansa hinnan arvoinen. Hänet kastettiin Jehovan todistajien ”Jumalan voiton” konventissa tammikuussa vuonna 1974.
Jumalan rakastaminen on vaatinut toisia puhdistamaan elämänsä. (1. Kor. 6:9–11) He ovat luopuneet huumausaineiden käytöstä, tupakanpoltosta, uhkapelistä, alkoholismista ja epärehellisistä liiketavoista. Tyypillinen esimerkki viimeksi mainitusta on kokemus eräästä newyorkilaisesta automekaanikosta, joka erotettiin työpaikasta toisensa jälkeen, koska hän ei enää halunnut osallistua epärehellisiin toimiin, joita harrastettiin joissakin autojen korjausliikkeissä. Rakkaus Jumalaan ja hänen vanhurskaisiin teihinsä maksoi jotakin, mutta hän oli täysin vakuuttunut siitä, että se oli hintansa arvoista.
Opetuslapsena olemiseen liittyy oppiminen. Se vaatii tutkimista. Yksi tapa, jolla kristityt osoittavat rakkautensa Jehova Jumalaan, on se, että he syventyvät hankkimaan tietoa hänen persoonallisuudestaan, tahdostaan ja tarkoituksistaan. Raamatun henkilökohtainen tutkiminen maksaa jotakin. Se maksaa aikaa ja ponnisteluja, ja se merkitsee näiden ottamista muista toiminnoista, jotka saattaisivat miellyttää enemmän lihallisia taipumuksia. Mutta kun maksamme hinnan, eikö meitä palkita runsaasti lisääntyneellä ymmärryksellä, uskolla ja toivolla? Kyllä, ja myös ilolla, koska sellainen tutkistelu saa tuntemaan psalmistan tavoin: ”Minä riemuitsen sinun puheestasi, niinkuin suuren saaliin saanut.” – Ps. 119:162.
Sama pätee, kun olemme yhdessä toisten kristittyjen kanssa. Toisinaan se saattaa vaatia todellista ponnistelua, koska olemme väsyneitä päivän työn jälkeen, tai meillä saattaa olla päänsärky tai nuha, tai sää saattaa olla kolea, tai saattaa olla muita asioita, jotka näyttävät vaativan kiireellistä huomiotamme. Mutta kun maksaa hinnan, voi saada runsaan palkan, ja mitä enemmän ponnistelemme ollaksemme kristittyjen tovereittemme kanssa, sitä suuremmat ovat siunaukset. – Room. 1:11, 12.
Rakkauden osoittaminen kristillisellä todistamisella
Jehovan kristityt todistajat soveltavat tätä periaatetta myös kertomalla Jumalan valtakunnan hyvää uutista toisille. Kerran toisensa jälkeen he saattavat käyttää tunnin tai pari tai jopa enemmän talosta taloon kulkemiseen ja voi olla, että he löytävät vain harvoja ihmisiä kotoa eivätkä ketään, jolla olisi kuuleva korva. Mutta vaikka saattaakin olla niin, että he kohtaavat vain vastustusta tai välinpitämättömyyttä, se ei saa heitä tuntemaan itseään turhautuneeksi. Miksi ei? Siksi, että työ on tehty rakkaudesta, se ei ole ollut turhaa. – 1. Kor. 15:58.
Ensinnäkään kristitty ei koskaan tiedä, mitä hyvää muutamat sanat ovat saattaneet saada aikaan, ovatko ne ehkä saaneet ovenavaajan ajattelemaan Jumalaa ja hänen valtakuntaansa. Lisäksi koska kristityille on annettu velvollisuus varoittaa jumalattomia, niin saarnaamalla henkilö vapauttaa itsensä verivelasta, vaikkei mitään näkyviä tuloksia ilmenisikään. Joka tapauksessa hänen ponnistelunsa ovat vahvistaneet hänen uskoaan ja toivoaan. Hän kasvaa hengellisesti vahvaksi, kun hän kestää vastustusta ja jatkaa hellittämättä välinpitämättömyydestä huolimatta. Niin, kukaan ei tosiaan voi toimia vakaumustensa, uskonsa ja toivonsa mukaan vahvistamatta niitä huomattavasti. – 2. Piet. 1:5–8.
Tämä on vain pienempi osa rakkauden osoittamisen palkasta. Suurempi osa on se palkka, jonka Jehova Jumala antaa kaikille häntä epäitsekkäästi palveleville, koska hän ”ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan”. (Hepr. 6:10) Niille, jotka palvelevat häntä uskollisesti, hän lupaa ikuisen elämän vanhurskaassa uudessa järjestyksessään.
Anteeksi antaminen
Se, että rakkaus maksaa mutta on hintansa arvoista, voidaan havaita myös perheen tai seurakunnan jäsenten välisissä suhteissa. Seuraavan henkeytetyn neuvon noudattaminen maksaa jotakin: ”Tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, antaen toisillenne auliisti anteeksi, niin kuin Jumalakin Kristuksen kautta on antanut teille anteeksi.” (Ef. 4:32) Niiden sietäminen, jotka saattavat ärsyttää meitä, ja anteeksi antaminen sellaisille, jotka ovat loukanneet meitä, vaatii kärsivällisyyttä ja voi aiheuttaa henkistä hermopainetta. Ehkä tarvitaan ylpeyden nielemistä ja nöyryyden osoittamista. Siihen saattaa liittyä jopa aineellisia menetyksiä. – 1. Kor. 6:1–8.
Onko se hintansa arvoista? Ykseys ja rauha perheessä tai kristillisessä seurakunnassa on sen epämukavuuden arvoinen, jonka se saattaa maksaa meille. Lisäksi, kun me olemme anteeksi antavia, niin varmistamme sen, että Jumalakin tuntee meitä kohtaan myötätuntoa, kuten Jeesus selvästi osoitti. (Matt. 6:14, 15) Siten opimme rakastamaan, ja meistä tulee rakastettavampia. Tämä saattaa hyvinkin johtaa miellyttävään ystävyyteen, koska Raamattu sanoo: ”Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa.” – Sananl. 17:9.
Jeesuksen Kristuksen kerrotaan sanoneen: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apt. 20:35) Kun henkilö ”antaa”, niin hän osoittaa rakkautta. On totta, että se maksaa jotakin. Jokaiseen elämän piirteeseen, jokaiseen toimintoon ja jokaiseen ihmissuhteeseen soveltuu sääntö: vaikka rakkaus maksaa, se on hintansa arvoista!