Mikä on Raamatun kanta?
Voivatko pyhimykset auttaa sinua?
”KETÄ meidän tulisi rukoilla?” Esittäessään vastauksen tähän kysymykseen Joseph V. Gallagher sanoi: ”Kaikki rukoukset kohdistuvat loppujen lopuksi Jumalaan, ja useimmat rukouksemme osoitetaan Hänelle. Toisinaan kuitenkin haluamme esittää sanamme Pyhälle Äidille tai jollekulle pyhimykselle pyytääksemme heitä yhtymään erityisesti rukoukseemme.” – To Be a Catholic, A Catechism for Today.
Saadessaan tällaista kannustusta monet vilpittömät ihmiset ovat esittäneet rukouksensa ”pyhimyksille” ja pitäneet heitä välittäjinä Jumalaan nähden. Uusi katolinen tietosanakirja (New Catholic Encyclopedia) sanoo: ”Teologiselta näkökannalta esirukous on sellaisen suorittama anominen, jolla on Jumalan silmissä oikeus toimia siten armon saamiseksi tarpeessa olevalle.” Marian, enkeleitten ja ”pyhimysten” esirukouksista tämä hakuteos sanoo osaksi: ”Katolilaisilla ei tarvitse olla mitään epäilyksiä heidän esirukoustensa suhteen, koska Trenton kirkolliskokous on selvästi määritellyt tämän opinkappaleen: ’pyhimykset, jotka hallitsevat yhdessä Kristuksen kanssa, esittävät rukouksiaan Jumalalle ihmisten puolesta’ . . .”
Roomalaiskatolinen kirkko pitää pyhimyksinä miehiä ja naisia sekä muitakin kuin Raamatun kertomukseen sisältyviä henkilöitä, kuten Jeesuksen Kristuksen apostoleita Pietaria ja Johannesta. Vuonna 1643 julkaistu teos Acta Sanctorum mainitsee yli 17000 ”pyhimystä”. Pyhimyksiä rukoillaan myös kreikkalais-ortodoksisessa ja muissa idän kirkoissa. On näin ollen sopivaa kysyä: Voivatko pyhimykset auttaa sinua? Mitä Raamattu osoittaa?
Jotkin raamatunkäännökset käyttävät sanaa ”pyhimys”. Mutta suositteleeko Raamattu rukouksen esittämistä heille tai heidän kauttaan Jumalalle? Huomaa, että apostoli Paavali kehotti kristittyjä valvomaan ”kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien [pyhimysten, katolinen Douay-käännös] puolesta”; hän ei kehottanut esittämään anomuksia heille tai heidän kauttaan. (Ef. 6:18) Hän kannusti rukoilemaan kaikkien niiden Jeesuksen Kristuksen voideltujen seuraajatovereitten puolesta eli hyväksi, jotka elivät silloin maan päällä, eivät taivaassa. Niinpä Paavali sanoo ”pyhimyksiksi” kristittyjä, jotka elivät siihen aikaan Efesossa ja Filippissä. – Ef. 1:1; Fil. 1:1; Douay.
On kiinnostavaa havaita Uuden katolisen tietosanakirjan epäsuorasti myöntävän, että ”pyhimysten” esirukous ei perustu Raamattuun. Se sanoo: ”Kuolleitten esirukouksista elävien puolesta – joista Vanhan testamentin vanhimmat kirjat eivät puhu mitään, . . . on olemassa 2. Makk. 15:11–16:n tuttu raamatunkohta. Vaikka Uuden testamentin kirjoituksissa . . . ei mainitakaan nimenomaan tuota seikkaa, varhaiskirkon menettelyistä saamme kuitenkin runsaat todisteet, jotka osoittavat vakaumuksellista uskoa niiden välittävään voimaan, jotka olivat ’kuolleet Kristuksessa’. Sellaisia todisteita . . . havaitaan monissa hautakirjoituksissa, anaforissa, kirkollisissa vuororukouksissa, liturgisissa asiakirjoissa, marttyyrien teoissa ja lukuisissa viittauksissa, joita esiintyy itämaisten, kreikkalaisten ja latinalaisten kirkkoisien kirjoituksissa.”
Erittäin arvossapidetty M’Clintockin ja Strongin tietosanakirja Cyclopædia of Biblical, Theological, and Ecclesiastical Literature osoittaa, että ”pyhimysten” rukoilemisella ei ole Raamatun tukea, se oli tuntematon varhaiskirkolle ja että ”Laodikeian kirkolliskokous (vuonna 481) ja varhaiset kirkkoisät nimenomaan tuomitsivat sen”. Vaikka sen kannattajat lainaavat tuekseen eräitä ”kirkkoisiä” ja vanhoja liturgioita, tämä tietosanakirja sanoo: ”On muistettava, että ne ovat ainoastaan epäraamatullisia lisiä ja että ne saivat alkunsa sen jälkeen kun kirkkojärjestelmään tunkeutui aleksandrialaista uusplatonilaisuutta ja itämaista taikuutta, mikä jätti jälkensä kristillisen palvonnan oikeaoppisimpaankin muotoon samoin kuin lahkoihin aina neljännelle ja viidennelle vuosisadalle asti, jolloin kristillisen kirkon historiassa harhaoppisuus, käyttääksemme yleistä sanontaa, oli jokapäiväistä.”
Toinen Makkabilaisten kirja 15:11–16 on mainittu yritettäessä saada tukea ”kuolleitten esirukouksille elävien puolesta”. Tässä kohdassa sanotaan muun muassa, että kuollut heprealainen profeetta Jeremia ”on paljon rukoillut kansan ja pyhän kaupungin puolesta”. Mutta kuten monet tutkijat myöntävät, 2. Makkabilaisten kirjaa ei kirjoitettu Jumalan henkeytyksestä; se kuuluu apokryfisiin kirjoihin. Etkö mieluummin hyväksy Jumalan henkeytetyn sanan, Raamatun, todistusta? Voit luottaa siihen, sillä apostoli Paavali kirjoitti: ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” – 2. Tim. 3:16,17.
Koska Jeremia oli kuollut, hän ei kyennyt rukoilemaan kenenkään puolesta. Miksi ei? Sen tähden, mitä Saarn. 9:5, 10 sanoo kuolleista: ”Kuolleet eivät tiedä mitään, . . . ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.” Jeremia kuuluu siihen osaan ihmiskunnasta, joka nukkuu nyt kuolemassa ylösnousemukseen asti.
Monet ovat rukoilleet ”pyhimysten” kuvien edessä. Onko se sopivaa? Apostoli Johannes sanoi uskoville tovereilleen: ”Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia.” – 1. Joh. 5:21.
Millä tavalla kristityn sitten tulisi ohjata rukouksensa Jumalalle, jotta ne miellyttäisivät Häntä? Jeesus Kristus sanoi painokkaasti: ”Minä olen Tie, Totuus ja Elämä. Kukaan ei voi tulla Isän luo paitsi minun kauttani. Jos te pyydätte jotakin minun nimessäni, minä teen sen.” (Joh. 14:6, 14, katolinen The Jerusalem Bible) Nyt kun Jeesus on herätetty kuolleista ja kirkastettu henkiluomukseksi, hänellä ”on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa”. (Hepr. 7:24, 25) Lisäksi Paavali kirjoitti: ”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.” – 1. Tim. 2:5.
Tosi kristityt ”pyhimykset” eli ”pyhät” eivät ole minkään uskonnollisen järjestön pyhimyksiksi julistamia. Päinvastoin, sen jälkeen kun nämä ihmiset ovat hankkineet täsmällistä raamatullista tietoa, Jehova Jumala pyhittää heidät pyhällä hengellään ja saa heissä aikaan taivaallisen elämän aidon toivon. (Room. 8:16, 17; 2. Tess. 2:13, 14) He saavuttavat tuon elämän ainoastaan olemalla uskollisia kuolemaan asti ja tulemalla herätetyiksi henkiluomuksina. Heidän lopullinen lukumääränsä on 144000. – Ilm. 2:10; 14:1–4.
”Pyhiä”, jotka jo on herätetty kuolleista, ei ole valtuutettu auttamaan sinua toimimalla välittäjinä, kun rukoilet. Pian nuo 144000 ylösnoussutta ’pyhää’ tulevat kuitenkin olemaan Jeesuksen Kristuksen kanssa maan hallitsijoina tuhat vuotta. Tällä tavalla he palvelevat ihmiskunnan siunaukseksi. – Ilm. 20:6.