Tarvitaanko enemmän valvontaa hallituksen taholta?
DEMOKRAATTISTEN hallitusmuotojen poliittinen tulevaisuus näyttää epävarmalta. Niiden on yhä vaikeampi selviytyä kasvavista ongelmista.
Monissa demokraattisissa, kapitalistisissa valtioissa taloudellisesta kasvusta ja aineellisesta vauraudesta on tullut rinnakkaisilmiöitä. Se on pitänyt useimmat ihmiset verrattain tyytyväisinä. Mutta nyt kapitalistisen maailman taloudellinen voima kohtaa suurimman haasteensa. Taloudellinen kasvu on melkein pysähtynyt ja joissakin tapauksissa kääntynyt laskuun. Tyytymättömyys lisääntyy. Mitä on tapahtunut?
Energian hintojen huimaava nousu on tukahduttanut taloudellisen kasvun. Sen pelätään uhkaavan elintasoa, johon miljoonat ihmiset ovat tottuneet. Sen tähden monista tuntuu, että hallituksen tarvitsee ehdottomasti valvoa asioita tiukemmin ongelmien voittamiseksi.
Kuuluisa brittiläinen historioitsija Arnold Toynbee esitti käsityksen, että teollisuusvaltioissa on saatettava pakolla voimaan ”yhä ankarampi” elintaso yhteiskunnallisen levottomuuden kasvaessa niiden keskuudessa, jotka ovat tottuneet saamaan enemmän. Niinpä hän ennustaa, että ”säälimättömän autoritaarisen hallituksen on saatettava pakolla voimaan uusi elämäntapa – ankarasti valvottu elämäntapa” ihmisten pakottamiseksi hyväksymään elintason lasku.
Myös Yhdysvaltain ulkoministeri Kissinger varoitti, että kansainvälinen kilpailu voisi luoda talouskriisejä, jotka pakottaisivat demokraattiset hallitukset mukautumaan ”entistä autoritaarisempiin malleihin” ’länsimaisen sivistyksen murentuessa’.
Yhä useammille ihmisille ajatus diktatuurista ei näytä enää niin vastenmieliseltä kuin menneisyydessä. Lontoolainen kolumnisti Bernard Levin sanoo, että Isossa-Britanniassa ”oikean tai vasemman suunnan diktatuuri on yleinen puheenaihe”. Sellaista oli ”mahdotonta ajatellakaan” vain muutama vuosi sitten.
Miksi autoritaarinen hallitusmuoto?
Ihmiset haluavat ratkaisuja. Inflaatio, työttömyys ja paisuva rikollisuus aiheuttavat todellisia vaikeuksia. Kaikki tämä synnyttää pettymyksen tunteita ja ajatuksen: ”Miksei kukaan tee jotakin sen suhteen?” Demokraattinen asiainhoito alkaa näyttää hitaalta ja vaivalloiselta ihmisistä, jotka ovat jo ilman työtä tai joiden elintaso laskee. He haluavat toimintaa – nopeasti. Keinot, joilla toimintaa saadaan aikaan, merkitsevät heille entistä vähemmän.
Ihmiset alkavat tuntea enemmän vetovoimaa voimakkaisiin hallituksiin, jotka kykenevät ”palauttamaan lain ja järjestyksen” sekä ryhtymään päättäväisiin taloudellisiin toimenpiteisiin. Näin tapahtui Saksassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Demokraattisten hallitusten osoittautuessa kykenemättömiksi löytämään pääsytietä lamasta ne, jotka kannattivat lujempaa hallitusvaltaa, saivat yhä enemmän kuulijoita.
Näin avautui Adolf Hitlerille tie valtaan. Hänen rautaisessa otteessaan maan talous ja yhteiskuntaelämä toipuivat nopeasti. Liike-elämä kukoisti. Työttömyys oli poissa – samoin henkilökohtaiset vapaudet.
Monien tarkkailijoitten mielestä kapitalistisen maailman edessä on paljon kriittisemmät ajat, kun ravinto-, väestö ja saasteongelmat sekä energiapula ja muita luonnonvaroja koskevat ongelmat pusertavat sitä tulevina päivinä. Tunnustusta saanut taloustieteilijä professori Robert Heilbroner ennustaa kirjassaan An Inquiry into the Human Prospect:
”Vilpittömyys pakottaa minut esittämään, että edessä oleva kujanjuoksu on mahdollinen ainoastaan sellaisten hallitusten alaisuudessa, jotka kykenevät vaatimaan kuuliaisuutta paljon tehokkaammin kuin olisi mahdollista demokraattisessa järjestelmässä. Jos ihmiskunnan eloon jääminen on vaakalaudalla, sellaiset hallitukset saattavat olla väistämättömiä, jopa välttämättömiä.”
Lyhyesti sanottuna monilla seuduilla diktatuuri saattaa astua demokratian sijaan. Mutta kykenevätkö autoritaariset hallitukset käsittelemään pulmia? Mitkä ovat vaihtoehdot?
’Poliittisten myyttien tavoittelua’
Ihmiskunta on kokeillut erilaisia hallituksia tuhansia vuosia. Melkeinpä jokaista kuviteltavissa olevaa on kokeiltu: yksinvaltaa, demokratiaa, sosialismia, kommunismia, natsismia, fasismia, kirkkovaltiota, sotilashallintoa, läänitysjärjestelmää ja muita.
Mutta kokeilujen aika on ohi. Encyclopædia Britannica -tietosanakirjan (vuoden 1974 painos) mukaan poliittista valtaa koskevat kysymykset ovat ”nykyään pakottavampia kuin ne ovat olleet minään varhaisempana historian kautena”, koska ihmiskunta voi nyt ”tuhota itsensä poliittisten myyttien tavoittelussaan”. – 14. osa, s. 685. (Kursivointi lisätty)
Mikä nykyinen ihmishallitus ei ole pelkästään rikottujen lupausten ja särkyneitten ihanteitten ’poliittinen myytti’? Vaikka onkin myönnettävä, että kullakin ihmishallituksella on joitakin myönteisiä piirteitä, niin mistä niistä ei jäisi kipeästi puuttumaan toisia piirteitä, jotka ovat yhtä tärkeitä tai tärkeämpiäkin?
Esimerkiksi demokraattisten järjestelmien ryhmien toiminnoista ja vapauden korostamisesta on selvää etua. Historia kuitenkin osoittaa, että ne tarjoavat myös hedelmällisen maaperän poliittiselle turmelukselle, lisääntyvälle rikollisuudelle ja väkivallalle, tuhoisille työtaisteluille ja luokkaeroille.
Joidenkuiden mielestä autoritaariset hallitukset kykenevät ”panemaan asiat kuntoon”. Jotkin niistä saattavat osittain onnistua rajoittamaan demokraattisia maita vitsaavia pulmia – mutta mihin hintaan! Valvonnan ylläpito vaatii usein kieltämään kansalaisilta jopa vapauden ilmaista todelliset tunteensa.
Viimeaikaisimpien poliittisten kokeilujen perustana on epätoivoinen ajatus, että kansat jollakin tavalla ’tajuavat keskinäisen riippuvaisuutensa’, kuten ulkoministeri Kissinger vetosi. Toivotaan löydettävän maailmanlaajuinen poliittinen ratkaisu, joka poistaisi autoritaarisen hallinnon demokratialle aiheuttaman uhan. Mutta onko se jälleen uusi myytti, vai onko se todellisuutta?
Britannica-tietosanakirja (1974) sanoo suoraan: ”Melkein kaikkialla” yritykset kansainvälisen yhteistoiminnan luomiseksi ”ovat kilpistyneet kansallismielisyyden kallioihin”. (14. osa, s. 719) Ja taloustieteilijä Heilbroner huomauttaa, että tämä ihmisluonnon kansallismielisyys ”tekee utopistiseksi toivon, että me otamme tulevaisuudessa koko maapalloa koskevat haasteet vastaan kansainvälisenä veljien yhteisönä”.
Eikö historian tosiasioitten pitäisi kertoa ajattelevalle ihmiselle jotakin ihmistekoisista hallituksista? Eikö ole osoittautunut todeksi, mitä kauan sitten kirjoitettiin muistiin Raamattuun, nimittäin että ”ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen”?a Ja ”ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa”?b
Mutta saatat ajatella: ”Tuohan on vain toivotonta, kielteistä ajattelua; ja sitä paitsi ei ole vaihtoehtoa. Meidän on yritettävä jotakin.” Mutta onko sellainen ajattelu kuudentuhannen vuoden ’yritysten’ jälkeen kielteistä vai onko se realistista? Totuuden kohtaaminen saattaa olla katkeraa, mutta se on paras lääke, koska vain siten mieli voi avautua vastaanottamaan todellisen ratkaisun.
Hallituksen suhteen on olemassa vaihtoehto. Se on katkera vaihtoehto ainoastaan niille, jotka haluavat välttämättä tehdä kaiken omalla tavallaan seurauksista välittämättä. Vilpitönsydämisille ihmisille se on ratkaisu, jota he todella etsivät. Mikä se on?
Ihmisen Tekijän hallitus
Liian kauan monet ihmiset ovat jättäneet ihmiskunnan Tekijän huomioon ottamatta. Mutta harkitsehan tätä: kun teet jotakin omilla käsilläsi, jotakin, josta olet ylpeä, eikö sinulla ole oikeus päättää, miten sitä käytetään? Tekijänoikeus ja patenttilaitkin heijastavat tätä laillisen oikeuden periaatetta.
Miten sitten on Luojamme laita? Luomakunnan suurenmoinen monimutkaisuus heijastaa Tekijää, joka on ylpeä työstään. Millainen yksityiskohtainen huolehdinta ja kiinnostus ilmeneekään hänen luomistaan ”ylimääräisistä” piirteistä, jotka sulostuttavat elämäämme: luonnonkauneuden, miellyttävien värien, tuoksujen, makujen ja äänien loputon vaihtelu, joka ilahduttaa aistejamme. Varmasti Sellaisella, joka teki luomuksia, joilla on kyky arvostaa näitä seikkoja, on mielessään kaikkein paras ihmiskunnalle.
Koska koko luomakunta kuuluu Tekijälleen, varmasti Hänen johtamansa maailmanhallitus olisi oikea ja sopiva. Se, miten järkevää ja laillista hänen on vaatia tuota asemaa, osoitetaan Raamatussa: ”Jumalamme! Sinä olet arvollinen saamaan . . . vallan, sillä sinä olet kaiken luonut ja tahtonut, että kaikki syntyy ja on olemassa!” Eikö Luojamme ja Tekijämme ole Se, joka tuntee ihmiset parhaiten ja on sen tähden pätevin hallitsemaan ihmisten asioita menestyksellisesti? – Ilm. 4:11, Uusi testamentti nykysuomeksi.
Ihmiset ovat kuitenkin yleensä hylänneet tämän periaatteen epärealistisena ja näin ollen kieltäytyvät etsimästä Luojansa ohjausta. Miksi sitten ihmisen Tekijä ei ole vaatinut pakolla hallitsemisoikeuttaan? Koska Hän päätti antaa luomakuntansa osoittaa kaikiksi ajoiksi sen, miten turhaa elämä ilman hänen ohjaustaan on. Sen sijaan että ihmiskunta olisi löytänyt ”vapauden” erossa Jumalan valvonnasta, yhä useampia kohtaa nyt mahdollisuus sortavasta, usein turmeltuneesta, autoritaarisesta hallituksesta, jonka alaisuudessa ei ole vapautta.
Tuleeko ihmiskunta koskaan näkemään sen turhuuden loppua, jonka kahleissa alistumattomat ihmiset ja heidän hallituksensa ovat? Huomaa Jumalan tarkoitus tässä asiassa:
”Sillä [ihmis]luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle [turhuuteen, Um] . . . toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.” – Room. 8:20, 21.
Miten ihmiskunta saavuttaa ’Jumalan lasten vapauden’? Raamatun ennustus paljastaa, että meidän sukupolvemme aikana ”on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan [hallituksen], . . . jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta”. Siten ”kansan”, ihmisten, ei koskaan enää sallita anastaa Tekijänsä laillista hallitsemisoikeutta tai diktatorisesti ’vallita toista ihmistä hänen onnettomuudekseen’. – Dan. 2:44; Saarn. 8:9.
Mutta entä nykyinen kansojen palapeli, missä rajat ja poliittiset ja tulliesteet tekevät maailmanlaajuisen yhteistyön mahdottomaksi? On olemassa vain yksi ratkaisu: ”[Jumalan valtakunta] on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti”, ennustus sanoo. – Dan. 2:44.
Todellisen vapauden tuova hallitus
Jakavien ja turmeltuneitten poliittisten ihmishallitusten poistuessa ’Jumalan lasten vapaus’ voi täyttää koko maan. Merkitseekö tuo ”vapaus” sitä, että Jumala käyttää vain hyvin vähän tai ei lainkaan valtaansa ihmislastensa suhteen?
Useimmat vanhemmathan harjoittavat jonkinlaista valvontaa lastensa suhteen. Miksi he tekevät sen? Siksi, että lapsen ymmärrys on rajallinen. Hän ei käsitä täysin kaikkia niitä monia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, mitä hän tekee. Vanhempien ohjauksen vaikuttimena on rakkaus eikä kylmä tehokkuus, jonka avulla diktaattori yrittää valvoa ihmisiä. Mutta viisaat vanhemmat suovat arvollisille lapsilleen myös paljon vapautta, niin kauan kuin nämä eivät vahingoita itseään tai toisia.
Niinpä Jehova Jumalakin Jeesuksen Kristuksen käsissä olevan valtakuntansa välityksellä harjoittaa ainoastaan sellaista valvontaa, jota tarvitaan ihmiskunnan pysyvän hyvinvoinnin varmistamiseksi. Tuo valtakunta ei ole diktatuuri. Kaikki sen uskolliset alamaiset noudattavat mielellään sen ohjausta. Se on heille aivan yhtä luonnollista kuin syöminen, juominen ja hengittäminen. He eivät tunne itseään kahlittavan millään tavalla. Vaikka täydellinen riippumattomuus olisi mahdollista, he pysyisivät mieluummin alamaisina rakastavalle Tekijälleen Jehova Jumalalle. – Vrt. Ps. 97:10; 119:104, 128, 163; Jer. 9:24.
Ajattele siunauksia, jotka koituvat vapaille ”Jumalan lapsille” hänen rakkaudellisen hallintonsa alaisuudessa. Ihmisillä on nykyään tunnetusti hyvin epätäydellinen käsitys ympäristöstään – siitä johtuu saastekriisi. Koska heillä on rajoittunut tietämys myös säästä, he eivät kykene hankkimaan riittävästi ruokaa ihmiskunnalle.
Mutta maan ja siinä olevan elämän Tekijällä on perusteellinen käsitys kaikista asiaan liittyvistä luontoa koskevista periaatteista. Sama syvällinen käsitys on hänen Pojallaan Kristuksella Jeesuksella, joka ”mestarityöntekijänä” (Um) oli mukana luomisessa ja palvelee nyt Kuninkaana Jumalan valtakunnassa. He kykenevät ohjaamaan ihmiskuntaa tiellä, joka karsii pois saastumisen, ravinnonpuutteen ja kaikkien muiden ongelmien perussyyt. Maan päällä ollessaan Jeesus ilmaisi ymmärtävänsä ja hallitsevansa luonnonvoimia, kun hän tyynnytti myrskyn. ”Sekä tuuli että meri häntä tottelevat, huomioitsijat totesivat ihmeissään. – Sananl. 8:22–31; Mark. 4:37–41; Jes. 9:5, 6.
Jeesuksesta kerrottiin lisäksi, että hän ei ”tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on”. Ajattelehan, miten hän voi käyttää tätä tutkivaa kykyään poistaakseen kansojen ja rotujen välisen ennakkoluulon, itsekkyyden ja ahneuden perussyyt. Niiden sijaan hän on kasvattava rakkautta ja aitoa kiinnostusta lähimmäiseen. – Joh. 2:25; 13:35.
Jo nykyään, ”päivien loppuosassa”, yli 2000000 ihmistä ”kaikista kansoista” oppii Jumalan ”lakia” ja ”teitä”, jotka silloin vallitsevat – ja he noudattavat niitä. Vaikka Jehovan kristityt todistajat elävät jakautuneessa maailmassa, he nauttivat suurenmoisesta ykseydestä. He ovat kyenneet kaatamaan keskuudestaan kansojen ja rotujen väliset esteet ”eivätkä he opettele enää sotaa”. Heidän menestyksensä tämän maailman epäonnistuvien hallitusten keskuudessa osoittaa, ettei enää ihmisen hallitus vaan ainoastaan rakastavan Isämme ja Tekijämme hallitus voi kohdata edessä olevat haasteet. – Jes. 2:2–4, Um; Miika 4:1–3.
[Alaviitteet]