Mielisairauden monet kasvot

MIELISAIRAUDEN tragedia ilmenee monissa muodoissa. Sitä voidaan verrata näyttelijään, joka pukeutuu erilaisiin vaatteisiin tai naamioihin sen mukaan, millaista osaa hän näyttelee.

Psyykkisten sairauksien eli mielisairauksien suhteen esiintyy niin paljon epätietoisuutta, että jotkut tunnetut psykiatrit jopa väittävät, ettei sellaista kuin ”mielisairaus” olekaan! Heidän mielestään se on pelkästään ’omalaatuista käytöstä’. Mutta on olemassa todisteita siitä, että jakomielitautisesta otettu veri voi terveisiin ruiskutettuna aiheuttaa väliaikaista mielenvikaisuutta, mikä näyttäisi kumoavan edellä esitetyn väitteen, samoin kuin se tosiasia, että jakomielitauti on usein perinnöllistä.

On myös asiantuntijoita, jotka vastustavat voimakkaasti sanojen ”skitsofrenia” ja ”maanis-depressiivinen mielitauti” käyttöä psyykkisestä sairaudesta puhuttaessa. He sanovat, että nämä nimitykset, jotka tuntuvat monista ihmisistä hirvittävän pahaenteisiltä, ovat ainoastaan pahaksi.

Potilaan ja hänen perheenjäsentensä ei tulisi kuitenkaan sallia taudinmäärityksen ja taudille annetun nimen pelästyttää itseään ja saada itseään menettämään toivoaan. Tosiasia on, että psyykkiset sairaudet ovat harvoin oireiltaan ja aiheuttajiltaan yhtäläisiä. Taudinmääritys ja hoito on sen tähden epätäsmällistä, minkä vuoksi asiantuntijoitten keskuudessa on paljon erimielisyyttä. Todellisuudessa on erimielisyyttä siitäkin, mitä nimeä eri tautitiloista käytetään.

Elimelliset sairaudet

Yleisen käytännön mukaan kaikki psyykkiset sairaudet jaetaan kahteen luokkaan: elimellisiin ja toiminnallisiin. Elimellisiä sairauksia, jotka ilmaantuvat syntymän aikoihin tai pian sen jälkeen, ovat esimerkiksi aivohalvaus, mongolismi, kretinismi ja muut henkisen jälkeenjääneisyyden muodot.

Toisia elimellisiä psyykkisiä sairauksia ilmaantuu myöhemmin elämässä, kuten vanhuuden erilaiset mielenhäiriöt, joita usein leimaa lapsellisuus. Sattuvasti on sanottu, että ihminen on ’kerran aikuinen mutta kahdesti lapsi’.

Neuroosit

Elimellisten psyykkisten sairauksien lisäksi esiintyy toiminnallisia mielisairauksia, joiden yleinen lievä muoto on neuroosi. Siitä kärsiviä kutsutaan neurootikoiksi, ja usein erehdytään ajattelemaan, että sellainen ihminen on täysin terve.

Neuroottisella henkilöllä on kosketus todellisuuteen, mutta häntä vammauttaa luottamuksen puute tai epäluulo ja/tai jännittyneisyys. Neuroosia poteva saattaa olla äärimmäisen huolissaan työpaikastaan, perheestään tai terveydestään. Hän saattaa pelätä liioitellusti ihmisiä tai paikkoja tai esimerkiksi hissin käyttöä. Hänen oireitaan saattavat olla pakonomainen syöminen, jatkuva kärsimättömyys tai väkivaltaiset mielenpurkaukset pienestäkin ärsytyksestä. Hän on yleensä tietoinen pulmastaan mutta ei sen aiheuttajasta, eikä hän näytä kykenevän hallitsemaan, sitä.

Sinusta saattaa tuntua, että voit helposti tunnistaa neuroosin. Mutta saattaa olla, ettet tunnistakaan, sillä neuroosit kykenevät naamioitumaan. Miten se on mahdollista? Psykosomaattisen vaikutuksen takia ne aiheuttavat usein ruumiillisia sairauksia. Neuroosista kärsivä saattaa näin ollen keskittyä ruumiillisten vaivojen hoitamiseen sen sijaan, että hän löytäisi todellisen aiheuttajan. Neuroosit saattavat ilmetä fyysisesti monessa muodossa, kuten ruoansulatushäiriöinä, sydänvaivoina, hengitysvaikeuksina ja ihottumana.

Psykoottisella eli vakavasti mielisairaalla ihmisellä on vaikeampi pulma. Hän menettää kosketuksen todellisuuteen ja reagoi ja toimii erittäin epänormaalilla tavalla. Niinpä on olemassa sanonta: ”Neurootikko rakentaa pilvilinnoja, psykootikko asuu niissä, ja psykiatri kantaa vuokran.”

Depression kasvot

Vaikka neurootikotkin voivat sairastaa jossakin määrin depressiota eli masentuneisuutta, psykootikon masennustila on tavallisesti syvempi ja heijastaa vakavampaa mielisairauden tilaa. Eriasteista depressiota on nimitetty ”Yhdysvaltain johtavaksi psyykkiseksi sairaudeksi”. Yhdistyneitten Kansakuntien maailman terveysjärjestö sanoi sitä maailman huomattavimmaksi terveyspulmaksi. Nykyistä vuosikymmentä on kutsuttu ”melankolian aikakaudeksi” masentuneisuuden yleisyyden tähden.

Depressioon liittyy yksinäisyyden ja erityisesti toivottomuuden ja hyödyttömyyden tunne. Tämä selittää epäilemättä sen, miksi siitä kärsivien keskuudessa itsemurhat ovat niin yleisiä, 36 kertaa niin yleisiä kuin koko väestön keskuudessa. Depressiosta kärsiviä vaivaa usein äärimmäinen arvottomuuden tai syyllisyyden tunne. He saattavat ilmaista hyvin vähän kiinnostusta ruokaan, vaatteisiin tai vastakkaiseen sukupuoleen. Samanlaisia oireita ilmenee usein myös niin kutsutussa ”hermoromahduksessa”a. Naiset kärsivät depressiosta yleisemmin kuin miehet.

Vaikeammassa muodossaan tätä ongelmaa kutsutaan maanis-depressiiviseksi mielitaudiksi. Siitä kärsivien tila saattaa vaihdella innostuksesta ja toiminnasta syvään masennukseen. Maanis-depressiivisistä ihmisistä saattaa tulla hyökkääviä ja tuhoavia. Silti sellaiset henkilöt ovat maanisessa tilassaan toisinaan erittäin luomiskykyisiä.

Jakomielitauti

Psyykkisten sairauksien vakavimpia ja laajimmalle levinneitä muotoja on skitsofrenia eli jakomielitauti. Sillä on monet kasvot. Jakomielitauti on Yhdysvalloissa ja Suomessa huomattavin sairaalahoitoa vaativa mielisairaus. On osuvasti sanottu, että sydäntauti aiheuttaa eniten kuolemantapauksia ja jakomielitauti aiheuttaa eniten sydänkipua.

Noin kolme ihmistä sadasta sairastaa jonkinlaista jakomielitautia jolloinkin elämässään, pääasiassa 16–30-vuotiaana. Sitä on syystä kutsuttu ”yhdeksi repivimmistä ja tuhoisimmista ihmiskunnan sairauksista” ja ”yhdeksi kauhistuttavimmista ihmisen kokemuksista”.

Jakomielitautiin sairastuneet vetäytyvät usein syrjään ihmisten parista omaan sisäiseen mielikuvitusmaailmaansa ja kokevat jopa aistiharhoja ja/tai harhakuvitelmia. Heidän aistiensa toiminta, heidän tunteensa ja käytöksensä muuttuvat jyrkästi. Ihmiset ja esineet saattavat näyttää oudoilta; ruoka maistuu kummalliselta; hajuista voi tulla vastenmielisiä; äänet tuntuvat joko sietämättömän äänekkäiltä tai tuskin kuuluvilta. Henkilö saattaa sisäisesti kärsiä masentuneisuudesta, jännittyneisyydestä ja väsymyksestä. Jakomielitaudin vakavimpia muotoja on paranoia, johon kuuluvat suuruudenhulluus, vihamielisyys, vainoharhat ja niin edelleen; lisäksi katatonia, jota poteva ei kykene puhumaan eikä toisinaan myöskään liikuttamaan jäseniään.

Yleensä jakomielitautia sairastavat ovat vaarallisempia itselleen kuin toisille. Niinpä eräs psykiatri sanoi, että jos yhdyskunta koostuisi pelkästään jakomielitautisista, siellä olisi paljon vähemmän väkivaltaa kuin keskimäärin. Itsemurhat ovat heidän keskuudessaan kuitenkin kaksikymmentä kertaa niin yleisiä kuin muiden keskuudessa. Arviolta yksi kolmannes toipuu itsestään, kolmanneksen tila pysyy entisellään, ja kolmanneksen tila huononee.

On kuitenkin pidettävä mielessä, että suurimman osan elämäänsä jakomielitautinen ei yleensä ole todella mielenvikainen. Niinpä jakomielitautiset ovat yltäneet ja voivat yltää huomattaviin saavutuksiin.

Liian toimeliaat ja itseensä sulkeutuneet lapset

Mielen ja tunne-elämän häiriöt niittävät satoa myös hyvin nuorten keskuudessa. Yhä useampia lapsia vaivaa nykyaikainen sairaus nimeltä hyperkinesia, liiallinen toimeliaisuus. Sellaiset lapset haluavat olla aina liikkeellä. He ovat hyvin levottomia ja hankalia, pysyvät tarkkaavaisina vain hyvin lyhyen aikaa ja siirtyvät jatkuvasti asiasta tai leikistä toiseen. Viisi prosenttia yhdysvaltalaisista lapsista eli yli puolitoista miljoonaa lasta, joista suurin osa on poikia, on sairaita tällä tavalla.

Heidän vastakohtansa ovat itseensä sulkeutuneet lapset. He ovat ”henkisessä tilassa, jota leimaa uneksinta ja kuvittelu ja kiinnostuksen puute ulkopuolista todellisuutta kohtaan”. Tämäkin häiriö on neljä kertaa niin yleinen poikien kuin tyttöjen keskuudessa. Kolmekymmentä vuotta sitten tämä sairaustila oli suhteellisen tuntematon. Nykyään sulkeutuneisuustapaukset ovat kuitenkin sangen yleisiä. Yhdysvalloissa, Englannissa, Saksassa ja Japanissa (merkittävää kyllä, kaikki ovat teollistuneita maita, joissa painetta aiheuttavia tekijöitä on runsaasti) on perustettu jopa sulkeutuneisuutta sairastavien lasten hyväksi toimivia seuroja.

Edellä on kuvailtu ainoastaan yleisimpiä ja tunnetuimpia psyykkisiä sairauksia. Niillä on tosiaan monet kasvot, ja kussakin niissä on erilaisia vaikeusasteita hyvin lievästä äärimmäisen vakavaan. Olipa sairaus minkä niminen tahansa, mitkään kaksi tapausta eivät ole täsmälleen samanlaisia.

Mutta miksi joissakuissa kehittyy psyykkinen sairaus, kun taas toisissa ei kehity sitä? Mitkä syyt ovat psyykkisen sairauden takana?

[Alaviitteet]