Elämä jolla on tyydyttävä tarkoitus
”MITEN typerä olinkaan.” Näin ilmaisi tunteensa keisarillisen Japanin armeijan entinen upseeri, joka oli piileskellyt kolmekymmentä vuotta Filippiinien viidakossa. Hänen oli käsketty pysyä Lubangin saarella, kun japanilaiset vetäytyivät toisen maailmansodan loppupuolella, ja hän sanoo ajatelleensa ainoastaan velvollisuutensa täyttämistä’. Ne, jotka puhuivat hänen kanssaan hänen palattuaan Japaniin vuoden 1974 alussa, sanoivat, että hän ilmeisestikin tunsi elämänsä valuneen hukkaan noina viidakossa vietettyinä kolmenakymmenenä vuotena.
Tämä kokemus on epätavallinen. Yhtä epätavallinen ei ole kuitenkaan pettymys, jota monet kokevat siksi, että heidän elämänsä näyttää lähes täysin tarkoituksettomalta. Heidän elossa säilymisen taisteluaan virkistävät ainoastaan lyhyet nautinnon hetket.
Jumalan sana Raamattu panee merkille tämän tilanteen sanoessaan: ”Mitä saa ihminen kaikesta vaivannäöstänsä ja sydämensä pyrkimyksestä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? Ovathan kaikki hänen päivänsä pelkkää tuskaa ja hänen työnsä surua, eikä yölläkään hänen sydämensä saa lepoa. Tämäkin on turhuutta.” – Saarn. 2:22, 23.
Ihmisten tarvitsee tuntea, että heidän elämällään on todellinen tarkoitus, sillä se tuottaa heille tyydytystä. Tarkoituksellisen, tyydyttävän elämän halu saa monet todennäköisesti valitsemaan ammatin, jossa voi palvella lähimmäistään. Silti sellaisetkin ihmiset, jotka näyttävät menestyvän, tuntevat elämänsä usein epätyydyttäväksi. Jotkut ovat ilmeisesti pitäneet sitä jopa sietämättömänä taakkana. Ajattelehan esimerkiksi erästä hyvin varakasta amerikkalaista tehtailijaa, jonka hyväntekeväisyyteen lahjoittamat varat kohosivat arviolta yli 100000000 dollarin (360000000 markan). Voisi varmasti päätellä, että tämä mies tunsi suorittaneensa jotakin sellaista, joka saisi hänet tyytyväiseksi elämäänsä. Hän teki kuitenkin itsemurhan kirjoitettuaan ensin lausunnon, jossa hän sanoi olevansa sairas ja väsynyt elämään. Toinen esimerkki on eräs englantilainen näyttelijä, joka kuoli oman kätensä kautta. Miksi hän riisti elämänsä? ”Koska olen ikävystynyt”, hän esitti.
Mitä puuttuu?
Jehova on rakastava Jumala, ja hän haluaa, että ihmiset nauttivat maanpäällisestä elämästä. (Saarn. 2:24; 3:12, 13; 1. Joh. 4:8) Miksi sitten niin monet ihmiset kokevat elämänsä epätyydyttäväksi? Mitä puuttuu?
Jos ihminen haluaa elää onnellista elämää, jolla on tyydyttävä tarkoitus, hän ei voi jättää Jumalaa pois kuvasta. Ihmiset luotiin sellaisiksi, että heillä on tarve palvoa Jumalaa. Niinpä Ivar Lissner kirjoitti teoksessa Man, God and Magic (Ihminen, Jumala ja taikuus): ”Ei voi muuta kuin ihmetellä sitä hellittämättömyyttä, millä ihminen on pyrkinyt koko historian ajan ulottumaan itsensä ulkopuolelle. Hän ei ole koskaan suunnannut voimiaan yksinomaan elämän välttämättömyyksiin. Hän on aina ollut etsivä, hapuillut tiellään kauemmas, pyrkinyt saavuttamattomaan. Tämä outo ja synnynnäinen halu ihmisolennossa on hänen henkisyytensä. Se johtaa häntä alituisesti eteenpäin kohti päämäärää, mikä on hänelle saavuttamattomissa. Ja tämä päämäärä on Jumala.”
Alkujaan ihmiskunta palvoi Jehovaa hyväksyttävällä tavalla ja oli läheisessä suhteessa häneen. Synnintekonsa vuoksi ihminen kuitenkin menetti tämän aseman. (1. Moos. 3:1–7; Room. 5:12) Siitä lähtien ihmiset ovat hapuilleet kohti Jumalaa. Niinpä kristitty apostoli Paavali sanoi: ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, . . . on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta . . . ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä.” (Apt. 17:24–27) Niiden, jotka ’löytävät’ Jehova Jumalan tulemalla hänen antautuneiksi palvojikseen, täytyy muiden tavoin kohdata ihmiskunnan yhteiset ongelmat. Siitä huolimatta he nauttivat elämästä, jolla on tyydyttävä tarkoitus.
Harkitsehan tätä valaisevaa kertomusta Libanonista:
”Olin aikaisemmin tunnettu laulaja ja näyttelijätär. Minulla oli mainetta, kunniaa ja rikkautta. Mutta näistä huolimatta en ollut onnellinen. Vihasin ilmapiiriä, jossa elin, ja monta kertaa ajattelin riistää elämäni.
”Vuonna 1969 sisarestani tuli Jehovan todistaja, ja hän kiirehti kertomaan minulle hyvää uutista. . . . Kun sisareni puhui minulle [Jumalan sanan] totuudesta, nautin suunnattomasti ja ahmin sitä kuin nälkäinen ihminen, joka oli löytänyt ruokaa.
”Tämä suututti omaisiani suuresti, koska he olivat vaarassa menettää paljon aineellisesti, jos lakkaisin laulamasta ja näyttelemästä. Luovuinkin pian näyttelijän ja laulajattaren urastani ja muutin hienostelevasta talostani kohtuullisempaan asuntoon. Luovuin kalliista, sopimattomista puvuistani ja hankin niiden tilalle vaatimattoman asun, ja Jehovalle antautumiseni vertauskuvaksi minut kastettiin. Omaiseni yrittivät monin tavoin saada minut palaamaan näyttämölle, mutta minä olin jättänyt kaiken sen taakseni. Kaikki tämä aiheutti aikamoista hämminkiä entisten tuttavieni keskuudessa ja herätti melkoista huomiota elokuvalehdissä ja televisiossa, mikä koitui ainoastaan todistukseksi.
”Olen nykyään onnellisesti naimisissa miehen kanssa, joka on innokas Jehovan puolesta ja palvelee Jumalan kansan seurakunnan valvojana. Elämäni on nyt onnellista.”
Elämän merkitys askarrutti erästä sveitsiläistä miestä, joka sanoo:
”Useita vuosia sitten, kun olin erityisen tyytymätön maailman tapahtumiin, harkitsin usein elämän merkitystä. . . .
”Lukemani filosofiankirjat eivät antaneet minulle mitään, koska minun oli myönnettävä niiden olevan pelkkiä ihmisten mielipiteitä. Päädyin siihen johdonmukaiseen ajatukseen, että täytyy olla olemassa Jumala, ja niinpä eräänä iltana epätoivoissani avasin sydämeni hänelle rukouksessa seuraavaan tapaan: ’Rakas Jumala, johda minut oikealle tielle, tielle, joka johtaa sinun luoksesi. Pidä kättäni lujasti omassasi äläkä salli minun astua harhaan.’
”Rukoilin näin mitä vilpittömimmin useina iltoina, ja pian sen jälkeen eräs vanhahko mies ja vaimo, jotka olivat Jehovan todistajia, sattuivat puhumaan minulle kaupungilla. Minusta tuntui, että he ymmärsivät minua, ja pian kehittyi lämmin ystävyys, joka johti Raamatun kotitutkisteluun . . .
”Ajattelen usein sitä suurenmoista tapaa, jolla Jehova kuuli rukoukseni ja johti minut luokseen.” Nyt tämä mies ja hänen vaimonsa käyttävät elämäänsä auttaakseen toisia tuntemaan Luojan ja hänen ihmiskuntaa koskevan rakkaudellisen tarkoituksensa.
Pyhä Raamattu vakuuttaa meille, että ihmiselle, joka on otollinen Jumalan silmissä, Jehova antaa ”viisautta, tietoa ja iloa”. (Saarn. 2:26) Tämän ovat kokeneet ne sadattuhannet ihmiset, jotka nyt palvovat Jumalaa ”hengessä ja totuudessa”. Heidän elämällään on tyydyttävä tarkoitus: Jumalan tahdon tekeminen ja Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen heidän lähimmäisilleen. (Joh. 4:24; Matt. 24:14) Ihmiset, jotka hankkivat Jumalalta tulevaa viisautta ja tietoa Raamatusta ja toimivat sen mukaan, eivät tunne elämänsä kuluvan hukkaan. He eivät myöskään väsy tai kyllästy elämään. Sen sijaan he elävät todella onnellista elämää, jolla on tyydyttävä tarkoitus.