Anteja matkailijoille

● Kaikkialla Zairessa samoin kuin muissakin Afrikan maissa kävely oli aikaisemmin pääasiallinen matkustuskeino. Pitkien matkojen kävelemiseksi kantamuksia oli oltava mahdollisimman vähän: vettä, vuodematto ja ehkä jotakin peitteeksi. Mutta entä ruoka ja asunto? Matkustajien ei tarvinnut olla huolissaan, koska he tiesivät, että mihin tahansa kylään saavuttua kylän päällikkö antaisi ruokaa samoin kuin suojan. Sellainen oli tapa.

Jos lähellä ei kuitenkaan ollut kylää ja matkustaja tuli nälkäiseksi, hän saattoi silti saada ruokaa. Miten? Joillakin seuduilla oli tapana, että tien tai polun vieressä sijaitsevan saran viljelykasvit olivat pääasiassa matkustajia varten. He saivat syödä niin paljon kuin he halusivat, mutta jos he täyttivät astian viedäkseen jotakin mukanaan, he varastivat, ja pellon omistaja esitti syytteen heitä vastaan. Samanlainen matkailijoitten hyväksi tehty järjestely esitetään Mooseksen laissa, kuten 5. Mooseksen kirjan 23:24 sanoo: ”Kun tulet lähimmäisesi viinitarhaan, niin saat syödä rypäleitä, minkä mielesi tekee, kunnes olet saanut kylläsi, mutta älä pane mitään astiaasi.”