Mikä on Raamatun kanta?
Onko ikuinen elämä ikävystyttävää?
HYVÄÄN uutiseen, jota Jeesus Kristus saarnasi maan päällä ollessaan, sisältyivät hänen sanansa: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” – Joh. 3:16.
Missä pelastuksen saavat viettävät ikuista elämää? Raamatusta saamme tietää, että jotkut saavat ikuisen elämän taivaissa. Jeesus osoitti tämän selvästi, kun hän sanoi seuraajilleen: ”Isäni talossa on monta asuntoa. . . . olen menossa valmistamaan teille sijaa. Ja jos menen ja valmistan teille sijan, niin minä tulen jälleen ja otan teidät kotiin luokseni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen.” Varhaiskristityillä oli tämä toivo, kuten apostoli Paavali kirjoittikin, että häntä odotti ”ikuinen rakennus taivaissa, huone joka ei ole käsin tehty”. (Joh. 14:2, 3; 2. Kor. 5:1) Ilmestyksen 7:4–8 ja 14:1, 3 osoittavat selvästi, että niiden määrä, jotka saavat tämän tulevaisuuden, rajoittuu 144000:een.
Se, että on lisäksi maallinen tulevaisuus monille ihmiskuntaan kuuluville, nähdään Jeesuksen mallirukouksesta, sillä hän käski siinä seuraajiaan rukoilemaan, että Jumalan tahto tapahtuisi maan päällä niin kuin se tapahtuu taivaassa. (Matt. 6:10) Monille tarkoitettu maallinen tulevaisuus käy ilmi myös esimerkiksi Habakukin 2:14:n ja Ilmestyksen 21:4:n ennustuksista: ”Maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.” ”Hän [Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” Tämä profeetallinen lupaus sovelletaan usein taivaisiin, mutta onko se oikein? Tämän ennustuksen tekstiyhteys viittaa ”uuteen maahan” ja mainitsee, että ”Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän on asuva heidän kanssaan”, tietenkin edustettuna. – Ilm. 21:1, 3.
On kuitenkin joitakuita, jotka sanovat, etteivät he ole kiinnostuneita ikuisesta elämästä sellaisissa olosuhteissa, eivät taivaassa eivätkä maan päällä. He sanovat: ”En haluaisi elää ikuisesti sellaisissa olosuhteissa. Elämä olisi ikävystyttävää, niin, sietämättömän yksitoikkoista, ellei olisi esimerkiksi sotia, väkivaltaa ja katastrofeja. Kaipaan jännitystä. Tällaisia tapauksia tarvitaan, jotta elämä olisi kiinnostavaa.”
Mutta tulevatko ne, jotka saavat ikuisen elämän taivaissa, ikävystymään? Taivas ei ole joutilaisuuden paikka. Jeesus sanoi: ”Isäni on tehnyt jatkuvasti työtä tähän asti, ja minä teen jatkuvasti työtä.” (Joh. 5:17) Sekä hänet että Jehova Jumala kuvaillaan onnellisiksi, joten he eivät voi olla ikävystyneitä; yksi syy heidän onnellisuuteensa on se, että he ovat ahkeria. Ja Jeesuksen Kristuksen seuraajista, jotka pääsevät taivaaseen, kerrotaan: ”Onnellinen ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; . . . he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja tulevat hallitsemaan kuninkaina hänen kanssaan ne tuhat vuotta.” Koska he ovat ”Aabrahamin siementä”, he tulevat Jeesuksen kanssa osallistumaan maan kaikkien perheitten siunaamiseen. – Ilm. 20:6; 1. Moos. 22:17, 18; Gal. 3:16, 29.
Entä tulevatko ne ikävystymään, jotka saavat ikuisen elämän maan päällä? Niiltä, jotka väittävät tarvitsevansa sotien, onnettomuuksien, väkivallan ja katastrofien tuottamaa jännitystä elämän tekemiseksi kiinnostavaksi, puuttuu varmasti empatiaa. Haluaisivatko he itse olla näiden onnettomuuksien uhreja, niin että toiset ihmiset eivät ikävystyisi elämäänsä? Tuskin! Sellainen mielen asenne paljastaa ajattelemattoman itsekkyyden samoin kuin sydämen ja mielen epäkypsyyden.
Raamattu kertoo, että Aabraham eli 175 vuotta ja kuoli sitten ”vanhana ja tyydytyksen saaneena”. Hän ei varmastikaan ollut ikävystynyt. (1. Moos. 25:8, UM) Vanhuus ja sen mukanaan tuoma avuttomuus saattavat tosin tuntua ikävystyttäviltä, mutta Raamattu ei esitä sellaista synkkää tulevaisuudenkuvaa. Ainainen nuoruus on oleva niiden osana, jotka elävät ikuisesti. Eräs tunnettu kristitty evankeliuminpalvelija maalasi kerran sanoillaan seuraavan kauniin kuvan tuosta ajasta: ”Kuvittele mielessäsi täydellisen maan loistoa. Vähäisinkään synnin tahra ei riko täydellisen yhteiskunnan rauhaa ja sopusointua; ei ole katkeraa ajatusta, ei epäystävällistä katsetta tai sanaa; jokaisesta sydämestä kumpuava rakkaus kohtaa samanlaisen tunteen toisessa sydämessä, ja hyväntahtoisuus leimaa jokaista tekoa. . . . Ajattele kaikkia verrattain hyvää terveyttä ja inhimillisen muodon kauneutta esittäviä kuvia, mitä olet koskaan nähnyt, ja tiedä, että täydellinen ihmiskunta on oleva monin verroin ihastuttavampi. Kaikilta säteileviltä kasvoilta uhkuu sisäinen puhtaus ja henkinen ja moraalinen täydellisyys. Sellainen tulee maan yhteiskunta olemaan.”
Nykyäänkin, epätäydellisissä olosuhteissa, on ihmisiä, jotka elävät yli 90-vuotiaiksi eivätkä ole suinkaan ikävystyneitä. Äskettäin kuoli eräs kuuluisa sellisti 96-vuotiaana. Kuolemaansa asti hän vietti täysipainoista ja onnellista elämää ja olisi epäilemättä halunnut elää ikuisesti tuottaakseen onnellisuutta ihmisille musiikin lahjoillaan.
Juuri niin on oleva uudessa asiainjärjestelmässä, jolloin ihmiset alkavat kokea Jumalan valtakunnan siunauksia. He ovat rauhassa Jehova Jumalan, Luojansa ja Hyväntekijänsä, kanssa. He palvovat Häntä jatkuvasti hengessä ja totuudessa. Tämä heidän Jumalansa Jehovan palvonta on niitä tekijöitä, jotka rikastuttavat ja onnellistuttavat heidän elämäänsä. He tulevat olemaan rauhassa toistensa kanssa, ja he kaikki ovat myös niin huomaavaisia toisiaan kohtaan, että he tekevät jatkuvasti toisille hyvää.
Tietenkin osa heidän ajastaan kuluu ruumiillisista tarpeista huolehtimiseen; heidän tarvitsee työskennellä saadakseen välttämättömän ravinnon, vaatetuksen ja suojan itselleen. Heidän tarvitsee nauttia säännöllisesti aterioita, eikä syöminen tule koskaan ikävystyttäväksi, miten usein syömmekin. Sen lisäksi on oleva runsaasti aikaa rentoutumiseen ja ystävien, sukulaisten sekä Jobin ja Aabrahamin kaltaisten Jehova Jumalan huomattavien palvelijoitten luona käymiseen.
Niin, samoin kuin emme koskaan väsy syömiseen, ihmiskunta ei koskaan väsy oppimaan uutta, hankkimaan uusia taitoja. Päivittäin on oleva aikaa sellaiseen. Ihmiskunnalla on oleva runsaasti aikaa harjoittaa sekä mieltä että ruumista. Kun kaupallistunut kilpaurheilu on mennyttä, tulee epäilemättä olemaan terveellisempiä tapoja kuluttaa energiaansa, kuten yhteispelit, retkeily ja uinti. Musiikin ystävät oppivat soittamaan taitavasti suurenmoisinta musiikkia, mitä silloin sävelletään, kaikilla erilaisilla soittimilla, joita täydelliset ihmiset epäilemättä keksivät.
Monet haluavat varmasti käyttää vapaa-aikaansa vuosisatojen kuluessa tutkiakseen erilaisia kasvilajeja, joita nykyään tunnetaan yli 350000. He voivat myös käyttää niin monta vuotta kuin haluavat perehtyäkseen täysin moniin, moniin eri nisäkäs-, matelija-, lintu-, kala- ja hyönteislajeihin. Toiset saattavat mieluummin ohjata kykynsä taiteen, kuten maalaamisen ja kuvanveiston, alalle tai tieteen aloille. Niin, ihmiskunta tulee jatkuvasti oppimaan, keksimään jatkuvasti uutta. Ikävystyttävääkö? Ei koskaan! Ei kautta koko ikuisuuden!