Tulisiko nimen Jeesus herättää ”katkeria muistoja”?

MELKEINPÄ jokainen on kuullut Jeesus Nasaretilaisesta. Sadat miljoonat ihmiset pitävät häntä kaikkein tärkeimpänä koskaan maan päällä eläneistä ihmisistä. Jotkut omaksuvat kuitenkin päättäväisesti täysin erilaisen kannan.

Esimerkiksi babylonialaisena Talmudinaa tunnettu juutalaisten uskonnollisten kirjoitusten kokoelma sisältää seuraavan lausunnon: ”Pääsiäisen aattona Ješu [Jeesus] ripustettiin [puuhun]. Neljäkymmentä päivää ennen hänen teloittamistaan sanansaattaja kulki ympäri huutaen: ’Hänet tullaan kivittämään, koska hän on harjoittanut noituutta ja houkutellut Israelia luopumukseen. Kuka vain voi sanoa jotakin hyvää hänestä, astukoon esiin ja anokoon hänen puolestaan.’ Koska kukaan ei tullut kertomaan hänestä mitään suosiollista, hänet ripustettiin [puuhun] pääsiäisen aattona!” – Sanhedrin-traktaatti, folio 43a.

Kirjassaan The Jewish People and Jesus Christ (Juutalaiset ja Jeesus Kristus) Jakób Jocz huomauttaa: ”Jeesuksen nimi ja hänen kärsimyksensä vertauskuva herättävät katkeria muistoja juutalaisten mielessä.” Toisinaan tämä katkeruus on mennyt äärimmäisyyksiin. Kun vilpittömiä juutalaisia on muistutettu Jeesuksesta, jotkut heistä ovat sanoneet: ”Pyyhkiytykööt hänen nimensä ja muistonsa pois.”

Vaikka kaikki juutalaiset eivät tunnekaan katkeruutta Jeesusta kohtaan, jotkut vielä tällä kahdennellakymmenennellä vuosisadalla tuntevat sitä. Tarkastelkaamme joitakin syitä siihen.

Katkeruuden syitä

● Kristikunta on vuosisatojen ajan vainonnut hirvittävällä tavalla juutalaisia. Historian sydäntäsärkevimpiin tapahtumiin kuuluvat veriset ristiretket, ”inkvisitiot” kidutuksineen, julkiset nöyryytykset, pakkokasteet ja miljoonien sellaisten ihmisten järjestelmällinen tuhoaminen, joiden ainoa ”rikos” oli se, että he olivat juutalaisia.

● Sadat miljoonat kristikunnan kirkkojen jäsenet palvovat Jeesusta salaperäisen ”kolminaisuuden” toisena persoonana, joka on täysin tasavertainen Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa. Raamatun henkeytetyt heprealaiset kirjoitukset julistavat kuitenkin: ”Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.” (5. Moos. 6:4) Kristikunnan teologien selitykset siitä, että Jumala on samalla kertaa sekä ”yksi” että ”kolminainen”, eivät ole juutalaisista kovin vakuuttavia.

● Monissa kristikunnan kirkoissa on Jeesuksen kuvia, joiden edessä palvojat polvistuvat kunnioittavasti. Tämä on vastenmielistä ihmisistä, jotka mukauttavat elämänsä siihen, mitä kymmenen käskyn toinen käsky sanoo: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä.” – 2. Moos. 20:4, 5.

● Jeesus Nasaretilainen väitti olevansa kauan odotettu Messias. Kuitenkin rabbi H. G. Enelow sanoo: ”Juutalaisten ajatukset Messiaasta eivät ainoastaan jääneet täyttymättä Jeesuksessa, vaan ovat jääneet täyttymättä tähän päivään saakka.”

Kun ajattelemme edellä olevaa, niin tuntuuko sinusta ihmeelliseltä, että seitsemän vuoden kuluttua siitä, kun Jeesus aloitti julkisen saarnaamis- ja opettamistoimintansa, kaikki hänen tuhannet seuraajansa olivat luonnollisia juutalaisia tai juutalaiskäännynnäisiä? Miksi he kuuntelivat Jeesusta?

”Kukaan järkevä juutalainen ei voi olla välittämättä”

Joistakuista voi tuntua, että Jeesus Nasaretilaisen ja juutalaisten suhteesta ei kannata puhua, että se on hedelmätön keskustelunaihe. Rabbiini Enelow tuo kuitenkin esiin tärkeän seikan: ”Kukaan järkevä juutalainen ei voi olla välittämättä siitä tosiasiasta, että jollakulla juutalaisella [hän viittaa tässä Jeesukseen] on ollut niin suunnaton osuus ihmiskunnan uskonnollisessa kasvatuksessa ja ohjaamisessa.” Toinen juutalainen oppinut, E. R. Trattner, mainitsee kirjassa As a Jew Sees Jesus (Jeesus juutalaisen silmin):

”On arvioitu, että hänestä (Jeesuksesta) on kirjoitettu enemmän kuin 60000 teosta. Hänen tarinansa on kerrottu yli 800 kielellä ja murteella. Minusta – koska olen juutalainen – tämä on hämmästyttävää, sillä ihmisen historiassa ei ole koskaan tapahtunut mitään sellaista yhtä suuressa mittakaavassa.”

”Kaksi eri asiaa”

On varmasti paikallaan selvittää joitakin väärinkäsityksiä. Tri Jocz sanoo painokkaasti: ”Kirkon Kristuksella . . . ei ole mitään yhteistä suuren Nasaretilaisen kanssa. Jos puhutaan kristillisestä opetuksesta ja Jeesus Nasaretilaisesta, puhutaan kahdesta eri asiasta.” Kuinka näin voi olla?

Juutalaisten kirjoittajien, Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen, evankeliumikertomusten tutkiminen voi olla yllättävää. Huomaat, että Jeesus ei missään vaadi palvontaa opetuslapsiltaan. Sen sijaan, että Jeesus olisi väittänyt olevansa tasa-arvoinen Jumalan kanssa, hän sanoi: ”En tee mitään omasta aloitteestani, vaan puhun näitä asioita niin kuin Isä on minua opettanut.” (Joh. 8:28) Jeesus sanoi myös: ”Isä [Jumala] on minua suurempi.” (Joh. 14:28) Koetuksen aikana hän myös rukoili Jumalaa sanoen: ”Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” – Luuk. 22:42.

Aivan toisin kuin kristikunnan kirkot, Jeesus tai ketkään ”Uuden testamentin” kirjoittajista eivät kehottaneet käyttämään kuvia palvonnassa. Voidaan päinvastoin selvästi lukea: ”Paetkaa epäjumalanpalvelusta.” ”Varjelkaa itseänne epäjumalilta.” (1. Kor. 10:14; 1. Joh. 5:21) Jeesus ei kehottanut kohtelemaan huonosti lähimmäisiään, vaan opetti vuorisaarnassaan: ”Rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä, jotta osoittautuisitte taivaissa olevan Isänne lapsiksi, koska hän antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille.” – Matt. 5:44, 45.

The Jewish Encyclopedia (Juutalainen tietosanakirja) mainitsee Jeesuksen opetuksista: ”Hänellä oli monissa asioissa nimenomaan juutalainen asenne ja jopa sellaisella tavalla, jota pidetään yleensä juutalaisen ahdasmielisyyden merkkinä. Jeesus ilmeisesti saarnasi säännöllisesti synagogassa, eikä tämä olisi ollut mahdollista, jos hänen opetuksiensa olisi havaittu eroavan merkittävästi silloisista farisealaisista käsityksistä.”

Näin ollen monet niistä esteistä, joiden vuoksi juutalaiset suhtautuvat katkerasti Jeesus Nasaretilaiseen, eivät olleet olemassa ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Todellisuudessa silloiset juutalaiset olivat halukkaita kuuntelemaan häntä. Miksi?

[Alaviitteet]