Täyttääkö sionismi Raamatun ennustuksia?
SE TAPAHTUI maanantaina 10. marraskuuta 1975 varoittavan tärähtelyn jälkeen. Se järkytti kristikunnan ja juutalaisuuden maailmaa maanjäristyksen tavoin. Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi äänin kaksi yhtä vastaan päätöslauselman, jonka mukaan sionismi on eräänlaista rasismia ja rotusyrjintää.
Tämän päätöslauselman puolesta äänesti 72 maata ja 35 äänesti sitä vastaan. 32 maata pidättyi äänestämästä ja 3 oli poissa. Päätöksen kannattajiin kuuluivat myös kommunistiset maat paitsi Romania, joka oli poissa. Useimmat Aasian valtiot hyväksyivät päätöslauselman yhdessä Kyproksen, Turkin, Guyanan, Portugalin ja Meksikon kanssa. Useimmat Afrikan maat liittyivät tuomitsemaan sionismin.
Päätöslauselman vastustajat olivat etupäässä kristityiksi tunnustautuvia kansoja. Näihin lukeutuivat Euroopan talousyhteisön yhdeksän maata, Skandinavian maat, joukko Brittiläisen kansainyhteisön maita ja Yhdysvallat.
Mitä on sionismi? Miksi se tuomittiin? Uutisvälineet määrittelevät sionismin yleisesti ”siksi liikkeeksi, jonka tarkoituksena on saada juutalaisille kansallinen kotimaa Palestiinaan, joka on toteutettu luomalla Israelin [valtio] ja jota tehdään tunnetuksi juutalaisen valtion ja sen kannattajien ohjaavana filosofiana”.
Ajatuksia puolesta ja vastaan
Järkytyksen aallot seurasivat välittömästi päätöksen vanavedessä. Israelin lähettiläs Chaim Herzog repi raivoissaan päätöslauselman palasiksi heti paikalla yleiskokouksen edessä puhujakorokkeella. Entinen Yhdysvaltain lähettiläs Daniel P. Moynihan syytti vihaisesti yleiskokousta ”häpeällisestä teosta”. Vastalausekokouksia ja -mielenosoituksia YK:n menettelyn johdosta esiintyi monin paikoin.
Monet pitivät päätöslauselmaa suorana iskuna juutalaisia ja juutalaisuutta vastaan. Esimerkiksi lähettiläs Herzog yhdisti sionismin juutalaisten palvontaan sanomalla: ”Sionistin ihanne sellaisena kuin se on esitetty Raamatussa on ollut ja on erottamaton osa juutalaisten uskontoa.” Atlantic Cityssä Yhdysvalloissa pidetyssä kongressissa 3000 ortodoksijuutalaista tuomitsi päätöksen ”yritykseksi kieltää Jumalan juutalaisille antamat oikeudet Pyhään maahan ja siksi inhottavaksi teoksi koko juutalaista kansaa vastaan”.
Päätöslauselman kannattajat väittivät kuitenkin, että äänestys ei ollut tähdätty juutalaisuutta ja juutalaisia vastaan. Sen sijaan he väittävät, että sionismi on pikemminkin poliittinen kuin uskonnollinen aatejärjestelmä. He väittävät sionistisen politiikan karkottaneen tuhansia Palestiinan arabeja synnyinseuduiltaan. Time-aikakauslehti huomautti 24.11.1975: ”Eniten arabeja kiukuttaa Israelin maahanmuuttolaki, joka myöntää välittömästi kansalaisoikeudet kenelle tahansa juutalaiselle, joka muuttaa Israeliin mistä tahansa osasta maailmaa, kun taas Palestiinan arabeja, jotka pakenivat kotimaastaan vuoden 1948 sodan aikana, estetään yhä useimmissa tapauksissa palaamasta.”
Vastustusta uskonnollisten juutalaisten taholta
Onko sionismi uskonnollinen liike? Liittyykö se kenties Raamatun ennustuksiin juutalaisten paluusta kotimaahansa?
Juutalaisten rabbiinien aikaisemmat kirjoitukset tosin mainitsevat juutalaisten tulevan paluun Luvattuun maahan Messiaan johdolla. 1800-luvun alkupuolella jotkut juutalaiset alkoivat kuitenkin uskoa, että tämä ei toteutuisi taivaan ihmeenomaisen asioihin puuttumisen välityksellä vaan ihmisten ponnistelujen välityksellä.
Yksi niistä, jotka ajattelivat siten, oli rabbiini Judah Alkalai (1798–1878). Encyclopaedia Judaica -tietosanakirjan mukaan 19. vuosisadan puolivälissä Alkalai ”vakuuttui siitä, että Messiaan aikakausi oli saapunut ja että pelastus täytyisi saavuttaa ihmisten toiminnan välityksellä . . . Hän yritti taivuttaa ihmisiä liittymään heidän kotimaassaan järjestettyyn juutalaisten työkeskukseen tai johonkin sen osaan ja omaksumaan itselleen nykyaikaisen kansakunnan tuntomerkit.”
Mutta aivan alusta lähtien monet juutalaiset vastustivat sionismia uskonnollisten syiden vuoksi. Miksi? The Jewish Encyclopedia -tietosanakirja sanoo: ”Ortodoksijuutalaisuus pysytteli Euroopassa aluksi jyrkästi erillään . . . [Sionismin] oletettiin pakottavan Kaitselmuksen kättä ja olevan vastakkainen ortodoksijuutalaisuuden nimenomaisille opetuksille sikäli kuin oli kysymys Messiaan tulemisesta ja Jumalan kaitselmuksesta ennallistuksen toteuttamiseksi.” Tähän päivään saakka sama päättely on saanut ortodoksijuutalaisten ääriainekset hylkäämään Israelin valtion ja nykypäivien sionismin tavoitteet.
Uskonto ei ole osoittautunut sionismin takana olevaksi liikkeelle panevaksi voimaksi. Israelilainen kirjailija Amos Elon kirjoittaa teoksessa The Israelis: Founders and Sons (Israelin kansalaiset: kantaisät ja pojat) ”varhaisista tienraivaajista”, jotka asettuivat Palestiinaan 20. vuosisadan alun tienoilla: ”Jotkut epäilemättä esittivät järkisyitä toiminnalleen viittaamalla uskonnollisiin siteisiin; mutta useimmat olivat ehdottoman epäuskonnollisia. Eräs vannoutunut ateisti kirjoitti pian vuonna 1907 tapahtuneen saapumisensa jälkeen: ’Se mitä teen, ei ole Jumalan tahto – sillä en usko Jumalaan – vaan sellaista, joka on yksinkertaisesti oikein moraalisesti ja käytännössä ehdottoman välttämätöntä.’”
Mutta jos uskonto ei ollut tärkein liikkeelle paneva voima, niin mikä sitten? Mikä sai tuhannet juutalaiset lähtemään synnyinmaistaan ryhtyäkseen asumaan Palestiinassa?
Sionismin ”vallitseva tekijä”
”Tsaarien juutalaisvainojen tähden”, selittää Encyclopaedia Britannica -tietosanakirja (vuoden 1974 painos), Itä-Euroopan juutalaiset ”muodostivat Hoveve Zionin (’Siionia rakastavat’) edistämään juutalaisten maanviljelijöiden ja käsityöläisten asettumista asumaan Palestiinaan”.
Tämä hakuteos jatkaa: ”Sionismille antoi poliittisen suunnan Theodor Herzl, itävaltalainen sanomalehtimies, joka piti [juutalaisten] sulautumista [pakanayhteiskuntaan] mitä toivottavimpana, mutta juutalaisvihan huomioon ottaen mahdottomana toteutua. Siksi hän päätteli, että jos ulkoinen paine pakotti juutalaiset muodostamaan kansakunnan, he voisivat viettää normaalia elämää ainoastaan keskittymällä asumaan yhdelle alueelle.” Tämän kanssa ovat sopusoinnussa seuraavat Encyclopaedia Judaica -tietosanakirjan huomautukset:
”Vallitseva tekijä siinä, että muodostui paljon useampia Palestiinaan muuttoa aikovia kuin koskaan sallittiin muuttaa, ei ollut sionistinen aate ainakaan sen sivistyksellisessä, ’synteettisessä’ muodossa, vaan kasvava juutalaisvihan pelko aikana, jolloin muut turvaan johtavat ovet olivat sulkeutumassa tai olivat täysin sulkeutuneet juutalaisilta. Tuhon aavistus oli jo iskostunut syvälle Euroopan juutalaisten tietoisuuteen niiden tapahtumien tähden, jotka seurasivat välittömästi ensimmäisen maailmansodan päättymistä.”
Kristikunnan osuus
Vaikka useimmat ihmiset yhdistävät sionismin juutalaisiin, vastuu juutalaisten paluusta Palestiinaan viime vuosina lepää suurelta osin kristikunnan harteilla. Eräs Raamatun opettaja, joka on asunut Israelin valtiossa yli kaksikymmentä vuotta, huomautti haastateltaessa:
”Muhamettilaiset arabit ja heprealaiset ovat yhtä lailla samaa mieltä siitä, että kristikunta pani alulle juutalaisten muuton takaisin muinaiseen kotimaahansa. Kristikunnan roomalaiskatolinen länsiosa ja ortodoksinen itäosa panivat liikkeen alulle epäinhimillisillä uskonnollisilla vainoillaan.
”Kun juutalaiset esimerkiksi tulvivat joukoittain Venäjältä 19. vuosisadan loppupuolella, he eivät tulleet erityisesti uskonnollisten syiden vuoksi. Nämä pakolaiset pakenivat juutalaisvainoja, joita Venäjän tsaari lietsoi ortodoksisen kirkon vaikutuksesta. Myöhemmin kristikunnan protestanttinen järjestelmä loi puitteet juutalaisten Palestiinaan kokoamisen jatkamiseksi. Antamalla Balfourin julistuksen ensimmäisen maailmansodan jälkeen Britannia tarjosi mahdollisuudet juutalaisten kodin pystyttämiseksi Palestiinaan.”
Entä Raamatun ennustukset?
Raamatun heprealaiset kirjoitukset sisältävät lukuisia ennustuksia Israelin kansan paluusta Luvattuun maahan. Eivät ainoastaan monet juutalaiset vaan myös suuret ihmisjoukot kristikunnassa odottavat sellaisten ennustusten täyttyvän tulevaisuudessa kirjaimellisesti.
Täyttävätkö sionismi ja Israelin valtio Raamatun ennustukset israelilaisten ennallistamisesta kotimaahansa? Katsokaamme, mitä Raamattu todellisuudessa sanoo tästä asiasta. Jumala ennusti profeettansa Jesajan välityksellä juutalaisten vapautumisesta muinaisen Babylonian vankeudesta:
”Minä olen se, joka Jerusalemille sanon: ’Sinussa asuttakoon!’ ja Juudan kaupungeille: ’Teidät rakennettakoon!’ Sen rauniot minä kohotan. Minä olen se, joka . . . sanon [Persian kuninkaalle Kyyrokselle eli] Koorekselle: ’Minun paimeneni!’ Hän täyttää kaiken minun tahtoni, hän sanoo Jerusalemille: ’Sinut rakennettakoon!’ ja temppelille: ’Sinut perustettakoon!’” – Jes. 44:26–28.
Tämä ja monet samankaltaiset ennustukset täyttyivät kirjaimellisesti 6. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Millä tavoin? Kuningas Kyyros antoi ensimmäisenä hallitusvuotenaan (538–537 eaa.) juutalaisille vapautusjulistuksen heidän 70-vuotisen Babylonian vankeutensa jälkeen. Pane merkille, kuinka tämän julistuksen sanamuoto vastaa edellä lainattua Jesajan ennustusta: ”Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan Jumala, antanut minulle, ja hän on käskenyt minun rakentaa itsellensä temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa. Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon Herra, hänen Jumalansa, ja hän menköön sinne.” – 2. Aikak. 36:23.
Mitä Luvattuun maahan palanneet israelilaiset tekivät saapuessaan? Raamattu kertoo: ”He pystyttivät paikallensa alttarin, sillä he olivat kauhuissaan maan kansojen tähden; ja he uhrasivat alttarilla polttouhreja Herralle, polttouhreja aamuin ja illoin.” (Esra 3:3) Sen jälkeen he rakensivat uudelleen Jerusalemin temppelin ja palauttivat ennalleen Jumalan muodollisen palvonnan Mooseksen lain viitoittamalla tavalla. – Esra 3:8–13; 6:14–16.
Onko sionismi näiden toiveiden nykyaikainen täyttymys tai kenties alustava askel siihen suuntaan? Onko tuhansien juutalaisten tulviminen nykyisin muinaiseen kotimaahansa saanut aikaan Jumalan palvonnan ennallistamisen sinne sopusoinnussa Raamatun vaatimusten kanssa? Siitä Israelista, jonka Jumala palauttaisi kotimaahansa, tulisi Raamatun mukaan ”pakanain valkeus, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti”. (Jes. 49:6) Pitävätkö kansat nykyisin Israelin valtiota hengellisen valistuksen lähteenä?
Kuten tosiasiat osoittavat, juutalaiset siirtyivät Palestiinaan paetessaan kristityiksi tunnustautuvien valtioitten aiheuttamia juutalaisvainoja ja massatuhotoimia. Noiden pakolaisten ja heidän jälkeläistensä tuohon maahan muodostama valtio ei ole uskonnollinen vaan poliittinen. Valtion perustamista seuranneet arabien ja israelilaisten väliset pulmat ovat luonteeltaan poliittisia.
Osa maailmanlaajuista ”tunnusmerkkiä”
Vaikka sionismi ja Israelin valtio eivät täytä Raamatun ennustuksia juutalaisten ennallistamisesta kotimaahansa, Lähi-idän tapahtumat liittyvät kuitenkin omaa aikaamme koskeviin Raamatun ennustuksiin. Miten? Siten, että nämä selkkaukset ovat osa maailmanlaajuista ”tunnusmerkkiä”, joka ilmaisee nykyisen asiainjärjestelmän päättymisen ja sen, että lähellä on uusi järjestys, jossa Jumalan hallitusvalta tulee korvaamaan ihmisen hallitusvallan.
Vähän ennen kuin Jeesus kuoli ihmisenä hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä: ”Mikä tulee olemaan . . . asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” (Matt. 24:3) Jeesus sanoi vastauksessaan: ”Te tulette kuulemaan sotia ja sanomia sodista; katsokaa, ettette kauhistu. Sillä näiden täytyy tapahtua, mutta loppu ei ole vielä. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee olemaan paikassa toisensa jälkeen.” (Matt. 24:6, 7) Hän sanoi lisäksi, että kaikkialla maapallolla tulisi olemaan ”kansojen ahdinko, kun ne eivät tunne pääsytietä . . . samalla kun ihmiset tulevat voimattomiksi pelosta ja sen odotuksesta, mikä kohtaa asuttua maata”. – Luuk. 21:25, 26.
Eivätkö sellaiset olosuhteet ole kasvaneet maailmanlaajuisiin mittasuhteisiin nykyisen sukupolven aikana erityisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen? Tämä viittaa siihen, että jotakin sykähdyttävää on odotettavissa lähitulevaisuudessa. Mitä? Danielin 2:44 sanoo:
”Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.”
Merkitseekö tämä maan ja kaiken siinä olevan elämän tuhoa? Ei lainkaan, sillä Jumalan valtakunnalla, joka ”on pysyvä iankaikkisesti”, täytyy olla maallisia alamaisia. Danielin 2:34, 35:ssä tuota valtakuntaa vertauskuvataan ”kivellä”, josta ”tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan”. Se merkitsee, että ihmisen hallitusvalta maan päällä joutuu antamaan tietä Jumalan hallitusvallan ulottumiselle maailmanlaajuiseksi.
Nykyiset maailman tapahtumat, jotka täyttävät Raamatun ennustuksia, osoittavat tämän sukupolven olevan se, joka kokee näiden suurenmoisten lupausten täyttymyksen. (Matt. 24:34) Jumala tulee käyttämään tuota taivaallista valtakuntaa toteuttaakseen sen, mitä mikään ihmisten filosofia, aatejärjestelmä tai hallitus ei ole kyennyt toteuttamaan – yhdistämään koko ihmisperheen.