Pukeutuminen häveliäästi ja viehättävästi
SIITÄ lähtien, kun Aadam ja Eeva verhoutuivat viikunapuun lehtiin Eedenin puutarhassa, ovat naiset olleet kiinnostuneita vaatteista. Viisas nainen tietää, että vaatteet ovat hänen persoonansa lisä ja ilmaisukeino. Vaatetuksellaan hän voi korostaa ulkonäköään tai vetää toisten huomion puoleensa asiattomasti, ikään kuin sanoen: ”Hei, katsokaa minua!” Niin, naisen vaatteet voivat puhua hänen puolestaan ennen kuin hän ollenkaan avaa suutaan. Mitä sinun vaatteesi kertovatkaan sinusta?
Raha ei ole ratkaiseva tekijä. Kun naisen puku ”istuu” hyvin, sen linjat ovat yksinkertaiset ja tyyli sopii nimenomaan hänen vartalolleen, hän voi olla hyvin pukeutunut. Rikas nainen, joka käyttää hyvin suuren summan pukuunsa, ei ehkä ole niin tyylikkäästi pukeutunut kuin nainen, joka ompelee itse pukunsa paljon, paljon pienemmin kustannuksin. Asusteet saattavat olla kalliita, mutta jos niiden väri ei sovi naisen ihoon ja hiuksiin, ne voivat pikemminkin huonontaa kuin parantaa hänen ulkonäköään. Jos asu korostaa hänen vartalonsa puutteellisuuksia, niin sekään ei ole hänen edukseen.
Näinä päivinä, kun monet perheet tuntevat taloudellisen ahdingon, kangaslaji on myös hyvin tärkeä. Jos vaatekappale pitää puhdistaa kemiallisesti eikä se siedä vesipesua, niin alkuperäinen hinta moninkertaistuu vuosien käytön myötä. Tästä syystä monet naiset ovat vastustaneet houkuttelevaa pukua huomatessaan merkin ”Vain kemiallinen pesu”.
Kuosit vaihtelevat kautta maailman
Naisten vaatteilla ei voi olla yleismaailmallista normia. Se, mikä olisi sopivaa eteläisellä Tyynellämerellä, voisi aiheuttaa otsan rypistelyä Englannissa. Sitä, mitä käytetään New Yorkin kaupungin kaduilla, voi olla mahdotonta hyväksyä Intiassa. Mutta naisen asenteen hänen valitessaan vaatetuksensa ei tarvitse vaihdella paikkakunnan mukaan. Jos hän haluaa pukeutua häveliäästi, hän voi tehdä niin olkoonpa hän pukeutunut Intian kauniiseen sariin, eteläamerikkalaisten monihameiseen asuun, Kiinan cheong-samiin (halkaistu polven yläpuolelta), jugoslavialaisten pitkiin pukuihin tai Japanin perinteelliseen kimonoon. Tietenkin nainen saattaa olla peitetty päästä jalkoihin, mutta jos hän kävelee kiihottavalla tavalla, hän ei enää käyttäytyisi häveliäästi.
Monet maat kautta maailman jäljittelevät länsimaista vaatetusta ja seuraavat sen suuntauksia, jotkut muodin takia, toiset välttämättömyyden pakosta. Esimerkiksi Iranissa ei ole epätavallista nähdä iranilaisia liikenaisia tyylikkäästi pukeutuneina länsimaisiin pukuihin. Hondurasissa suurehkoissa kaupungeissa pukeudutaan melkein samoin kuin Yhdysvalloissa. Siellä housupuvut ovat tulleet melko yleisiksi. Mutta Hondurasin pikkukaupungeissa, missä ihmiset ovat köyhempiä ja vaatetuksen taloudellisuus on tärkeintä, minihameet ovat yleisimpiä yksinkertaisesti sen vuoksi, että niiden valmistamiseen tarvitaan vähemmän kangasta. Tietenkin jotkut naiset voivat pitää ajatuksesta paljastaa melko paljon ruumiistaan herättääkseen miesten huomiota. Se olisi kuitenkin vastenmielistä naisesta, joka haluaa pukeutua häveliäästi.
Muotivillitykset ja niiden vaikutus
Pukeutumistyylit näyttävät aina vaihtelevan. Todellisuudessa ne pysyvät kuitenkin samoina vuorotellen 20–30 vuoden pituisissa jaksoissa. ”Uusin” tyyli saattaa olla vanha tyyli, joka on herätetty henkiin pienin muutoksin pyydystämään varomattomat. Oletko huomannut olevasi muodin orja? Havaitsetko ostavasi ja sitten jättäväsi käyttämättä monia pukuja, koska kyllästyt niihin nopeasti, vaikka ne yhteen aikaan olivat viimeistä huutoa? Siinä tapauksessa olit todennäköisesti muotivillityksen uhri. Mitä voit tehdä muuttaaksesi tilanteen?
Päätä ostaa vain mitä todella tarvitset tai mikä todella sopii makuusi, vartalollesi, persoonallisuudellesi ja lompakollesi. Älä ihastu viimeiseen muotivillitykseen vain siksi, että se on uusi. Esimerkiksi viime kesänä Etelä-Ranskassa, kuten myös Pariisissa, myytiin eräässä tavaratalossa laskostettavia paperihaalareita 18 markalla. Vaikka niiden sanottiin olevan pestäviä, niin voit vain kuvitella, miten kalliiksi sellaiset puvut osoittautuisivat ajan mittaan.
Naiset, jotka kieltäytyvät tulemasta heidän henkilökohtaisista tarpeistaan tietämättömien muodin suunnittelijoiden pelinappuloiksi, eivät pelkää olla erilaisia. He valitsevat vaatteita, joista he pitävät ja jotka sopivat heidän tarkoituksiinsa. Sinä voit tehdä samoin. Miten?
Ensinnäkin erittele vartalosi realistisesti. Seiso täysipitkän peilin edessä ja pane rehellisesti merkille hyvät puolesi ja etenkin huonot puolesi. Sitten voit ratkaista, miten voit kääntää huomion pois huonoista puolista ja tuoda esiin hyvät puolet. Esimerkiksi jos lantiosi on erityisen huomattava, vältä pliseerattuja hameita, jotka saavat lantion näyttämään leveämmältä. Jos kaulasi on lyhyt, käytä nelikulmaisia, poimutettuja tai V-aukkoisia kauluksia korkeitten ja pyöreitten sijasta. Pystysuorat raidat sopivat sinulle paremmin kuin vaakasuorat, jos olet lyhyt tai pyöreähkö.
Sama pitää paikkansa, jos päätät ommella pukusi itse. Eräs äiti huomauttikin: ”Olen yrittänyt auttaa tytärtäni arvioimaan vartalonsa rehellisesti ja työskentelemään sen mukaisesti. Aina siitä lähtien, kun hän alkoi ommella, autoin häntä näkemään eron vartaloittemme välillä ja sitten katsomaan, mitä voisimme tehdä kätkeäksemme puutteellisuudet ja tuodaksemme esiin hyvät puolet. Minä vältän korostamasta liikaa poven seutua ja hän taas lantiota. Voimme käyttää samaa kaavaa, mutta tehdä pieniä muutoksia yksilöllisten tarpeittemme mukaan, ja se sujuu oikein hyvin.”
Pukeudu tilanteen mukaan
On myös muistettava pukeutua tilanteen mukaan. Asu, jota käytetään puutarhassa työskenneltäessä, tuskin sopisi liikeneuvotteluun. Samoin trikoot tai kotoinen verryttelyasu herättäisivät paheksuntaa kaupungilla. Tilanteen tulisi määrätä puku, olemmepa sitten Islannissa tai Afrikassa, Uudessa-Seelannissa tai Italiassa.
Siveä nainen ei paljastaisi vartaloaan kadulla, mutta rannalla uimapuku olisi sopiva. Iltapuvun käyttäminen virallisessa tilaisuudessa olisi hyvän maun mukaista, mutta sama puku rannalla olisi naurettava.
Jotkin pukeutumistyylit ovat viime aikoina muuttuneet niin jyrkästi, että vain kymmenen vuotta sitten ei eräitä nykyään käytettäviä vaatteita olisi ihmisten tapojen ja uskontojen vuoksi voitu hyväksyä. Menneisyydessä naisten pitkien housujen käyttöä julkisuudessa pidettiin länsimaissa yleensä maskuliinisena ja aggressiivisena ja sitä paheksuttiin. Nykyään sama asu hyväksytään monissa Yhdysvaltain suurkaupungeissa, vaikka sitä vielä joissakin piireissä arvostellaan.
Liikemaailmassa esimerkiksi ei mielellään hyväksytä naisten muodin liian jyrkkiä muutoksia. Newyorkilaisen vaatetussuunnittelijan John T. Molloyn mielestä toimessa käyvät naiset, jotka jättävät huomioon ottamatta perinteellisen liikeympäristön vaatetuksensa valinnassa, todellisuudessa pukeutuvat ”vahingokseen”. Hän pitää parhaana työasuna hameen ja sopivan jakun yhdistelmää. ”Jakkupuku on kenen tahansa virkanaisen puvuston käyttökelpoisin perusasu, ja leninki ja jakku on melkein yhtä hyvä yhdistelmä”, hän sanoo.
Monet eivät omaksu näin tiukkaa asennetta, mutta kannattavat maltillisiin kuoseihin palaamista, koska monet nuoret naiset nykyään työtä hakiessaan tulevat haastatteluihin sinisissä farmareissa, avoselkäisissä puseroissa ja muissa huolettomissa asuissa monien työhönottajien tyrmistykseksi.
Monille naisille housupuku on hyvin käytännöllinen ja mukava asu ostoksilla tai epävirallisissa tilaisuuksissa. Mutta joillakin alueilla ihmiset eivät pitäisi sitä hyväksyttävänä esimerkiksi mentäessä uskonnollisiin kokouksiin. Kristityn naisen on sen vuoksi viisasta harkita niitä asenteita, jotka vallitsevat sillä alueella, jolla hän asuu. Täten hän voi, lainataksemme Raamatun sanoja, ’suositella itseänsä jokaisen ihmisen omalletunnolle’. – 2. Kor. 4:2.
Sen lisäksi, että Raamattu suosittelee toisten ottamista huomioon, se neuvoo kristittyjä naisia ’kaunistamaan itsensä huolitellulla puvulla, häveliäästi ja tervemielisesti, . . . hyvillä teoilla, mikä sopii naisille, jotka tunnustavat kunnioittavansa Jumalaa.’ (1. Tim. 2:9, 10) Kun kristityn naisen puku saa toiset epäilemään, elääkö hän uskonsa mukaan, hänen vaatetuksensa ei ilmeisesti enää ole häveliästä. Ratkaiseva tekijä tässä ei ole, onko kysymyksessä leninki, hame vai pitkät housut, vaan se, mitä sillä paikkakunnalla odotetaan henkilöltä, joka ’tunnustaa kunnioittavansa Jumalaa’.
Joitakin vaatteita, esimerkiksi pitkiä housuja, saattavat käyttää sekä miehet että naiset. Kun näin tapahtuu, tulee olla varovainen, ettei pukeudu siten, että on vaikea erottaa miestä naisesta. Tämä olisi sopusoinnussa sen lain hengen kanssa, joka on kirjoitettu 5. Mooseksen kirjan 22:5:een: ”Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita.”
Naisen pukeutuminen häveliäästi riippuu siis monista seikoista. Tärkeitä ovat hänen asenteensa, makunsa, kankaan valitseminen ja tilanteen mukaan pukeutuminen. Hänen pitäisi tietää, mikä sopii hänelle, ja pysyä siinä huolimatta siitä, mikä pukeutumisen suuntaus tai muotivillitys on vallalla. Viimeiseksi mutta ei vähäisimpänä on mainittava, että hänen hiljaisen, lempeän, häveliään käytöksensä tulisi loistaa kaikille ja hänen vaatteittensa pitäisi heijastaa sellaista häveliäisyyttä.