Benin tukahduttaa palvontavapauden

EHKÄ tunnet tämän maan nimellä Dahomey. Mutta viime marraskuussa tämä pieni länsiafrikkalainen maa muutti nimensä Beninin kansantasavallaksi. Siitä lähtien maa on lisännyt ponnisteluja tukahduttaakseen Jehovan todistajien kristillisen palvonnan.

Kymmeniä todistajia on pidätetty, ja joitakuita raa’asti piesty. Huhtikuussa Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran haaratoimisto suljettiin ja haaratoimiston henkilökunta ja lähetystyöntekijät karkotettiin maasta. Kaikki valtakunnansalit, joissa pidetään kristillisiä kokouksia, on suljettu. Lisäksi sadat todistajat ovat paenneet turvaan naapurimaihin.

Miksi Jehovan todistajien kimppuun on hyökätty näin ilkeämielisesti Beninissä? Mitä siellä on tapahtumassa?

Muutokset käynnissä

Tässä Ranskan entisessä siirtokunnassa on muuttunut muukin kuin vain nimi. Sen jälkeen, kun Dahomey sai itsenäisyyden vuonna 1960, se on kokenut viisi vallankaappausta. Viimeinen sattui 26. lokakuuta 1972, jolloin eversti Mathieu Kerekoun johtama sotilashallitus otti vallan Dahomeyssa.

Pyrkiessään kehittämään tätä suurimmaksi osaksi maatalousmaata sen johtajat ovat etsineet ohjausta Neuvostoliitolta ja Kiinalta. New York Times -lehti selosti vuoden 1975 marraskuun 23. päivän numerossaan:

”’Sosialismi on valitsemamme tie, marxismi-leninismi on oppaamme’. Tästä on tullut Dahomeyn johtajien iskulause sen jälkeen, kun maa lähti uudelle poliittiselle linjalle vuosi sitten.

”Dahomeyn sotilasjohtajat ovat päättäneet, että sosialismi on keino tämän maatalousvaltion kehittämiseksi . . .

”Kiinan apu Dahomeylle, johon sisältyy 50 miljoonan dollarin [200 miljoonan mk:n] laina, on ollut erittäin huomattava maataloudessa . . .

”Siirtyminen sosialismiin juontaa alkunsa 30. päivästä marraskuuta 1974.”

On merkittävää, että ilmoitus maan nimen muuttamisesta tehtiin 30. marraskuuta 1975. Tuolloin juhlittiin sen tapahtuman ensimmäistä vuosipäivää, jolloin maa julisti kannattavansa ”marxilais-leninististä tieteellistä sosialismia”.

Erikoisesti kiinalaisten kommunistien vaikutuksen alaisuudessa elämä Beninissä on muuttunut melkoisesti varsinkin kuluneen vuoden aikana. Työpaikoilla pidetään ideologisia kursseja, joilla annetaan opetusta puheenjohtaja Maon pienestä punaisesta kirjasta. Näillä työpaikoilla pidetään myös pakollisia lippuseremonioita. Ihmisten odotetaan tervehtivän toisiaan poliittisilla iskulauseilla jopa puhelimeen vastattaessa. Ja henkilöistä, jotka eivät mukaudu sellaisiin vaatimuksiin, tehdään ilmoitus viranomaisille.

Lausuen ajatuksensa maan uudesta kansallismielisyyden hengestä sisäministeri Martin Dohou Azonhiho sanoi puheessaan 16. huhtikuuta 1976: ”Kuten tiedätte, kun olemme yhdessä taistelijoina, me laulamme kansallislaulun, huudamme vallankumoukselliset iskulauseet ja seisomme asennossa kansallisen vertauskuvamme edessä.”

Juuri tämä uusi kansallismielisyyden henki Beninissä on johtanut Jehovan todistajien ilkeämieliseen vainoon. Miksi niin?

Vaikutus Jehovan todistajiin

Sisäministeri Azonhiho selitti puheessaan 16. huhtikuuta:

”Jos he eivät muuta asennettaan, nämä ulkomaalaiset karkotetaan kansallisten rajojemme sisäpuolelta. Heidän toimintatapansa on väärä. Olen jo antanut virkatovereilleni ankarat ohjeet siitä, että jos Jehovan todistajat eivät kuukauden loppuun mennessä huuda vallankumouksellisia iskulauseita, laula kansallislaulua ja kunnioita lippua, niin aion karkottaa kaikki Jehovan todistajien ulkomaalaiset edustajat, nämä CIA:n [Yhdysvaltain tiedustelupalvelun] palveluksessa olevat agentit.”

Jehovan todistajia on siis vainottu siksi, että he eivät osallistu kansallismielisiin menoihin. Heitä pidetään valtion vihollisina – niin maassa syntyneitä todistajia kuin muista maista tulleita lähetystyöntekijöitäkin. Mutta ajattele: Jos he todella olisivat Beninin kansantasavallan vihollisia, jotka pyrkivät kukistamaan sen, olisivatko he niin tyhmiä, että kieltäytyisivät laulamasta sen kansallislaulua tai tervehtimästä sen lippua? Eivätkö vakoilijat, kavaltajat ja muut kumoukselliset teeskentele isänmaallisuutta niin, että voivat huomaamattomasti jatkaa kumouksellista toimintaansa?

Palvontakysymys

Tosiasia on, että Jehovan todistajat kieltäytyvät kaikissa maissa eivätkä vain Beninissä laulamasta kansallislauluja tai tervehtimästä kansallisia vertauskuvia. Syynä tähän on heidän uskonnollinen vakaumuksensa; sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että he pitäisivät jotakin poliittista hallitusta jotakin toista parempana. Se, mitä tapahtui kauan sitten Babyloniassa, valaisee hyvin asiaan liittyvää uskonnollista kiistakysymystä.

Babylonian kuningas Nebukadnessar pystytti valtavan kultaisen kuvapatsaan ja määräsi, että kuullessaan tiettyjen soitinten äänen kaikkien tuli kumartua kuvapatsaan edessä. Kuitenkin kolme heprealaista Jehova Jumalan palvelijaa kieltäytyi kumartamasta, vaikka he tiesivät näin menetteleviä rangaistavan teloittamalla heidät heittämällä tuliseen pätsiin. Siitä huolimatta he sanoivat: ”Tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.” – Dan. 3:1–18.

Tilanne on samanlainen nykyään. Saadakseen lietsotuksi kansallismielistä henkeä ihmisten keskuuteen kansat ovat pystyttäneet kohteita, joille itse asiassa annetaan syvä uskonnollinen kunnioitus. Historioitsija Carlton Hayes huomauttaakin kirjassaan What Americans Believe and How They Worship (Mitä amerikkalaiset uskovat ja miten he palvovat): ”Kansallismielisyyden uskon pääasiallinen vertauskuva ja palvonnan keskeinen kohde on lippu, ja lipun ’tervehtimiseksi’ ja lipun ’nostamiseksi ja laskemiseksi tervehdystä varten’ on suunniteltu yksityiskohtaisia liturgisia muotoja. Miehet paljastavat päänsä lipun kulkiessa ohitse, runoilijat kirjoittavat oodeja lipun ylistykseksi ja lapset laulavat hymnejä.” Juuri sen vuoksi, että Jehovan todistajat kieltäytyivät osallistumasta näihin uskonnollisiin menoihin, heitä vainottiin katkerasti Yhdysvalloissa 1940-luvun alussa.

Seuraten muinaisessa Babylonissa olleiden Jehova Jumalan heprealaisten palvelijoiden esimerkkiä Jehovan todistajat eivät tervehdi mitään kansallista vertauskuvaa tai laula mitään kansallislaulua. Ei ole kysymys siitä, etteivät he kunnioittaisi niiden, maiden lippua, joissa he asuvat, Beninin kansantasavallan lippu mukaan luettuna. Kyllä he kunnioittavat. Ja he osoittavat tämän rehellisyydellään ja esimerkillisellä tottelevaisuudellaan oman maansa lakeja kohtaan. Beninissä Jehovan todistajat ovat osoittautuneet hyviksi, ahkeriksi kansalaisiksi, kuten presidentti Kerekoun itse pitäisi tietää.

Syytös, että Jehovan todistajat ovat Yhdysvaltain tiedustelupalvelun CIA:n palveluksessa olevia agentteja, ei voisi olla kauempana totuudesta. Niistä, jotka tuntevat Jehovan todistajat, se voi vain kuulostaa naurettavalta väitteeltä, koska he säilyttävät aina ehdottoman puolueettomuuden poliittisissa asioissa jäljitellen Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä. Hän sanoi seuraajistaan: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” – Joh. 17:16.

Toimenpiteet yli kahtatuhatta Beninin Jehovan todistajaa vastaan ovat siis todella palvontavapauden tukahduttamista ilman syytä. Ja se, mitä heille tehdään, on erittäin vakavaa. Harkitsehan seuraavaa.