Nuoret haluavat tietää
USEIMMISSA maissa muodollinen uskonnon harjoittaminen on vähenemässä. Kirkossakävijöitten määrä on alhainen. Yhä useammat sekä nuoret että vanhat ihmiset hylkäävät perinteellisen palvontatavan. Tämän ohella kasvava joukko ihmisiä jopa hylkää uskon Jumalaan.
Tietenkin vuosikymmenien ajan kommunistiset yhteiskunnat ovat hyökänneet uskontoa vastaan ja pitäneet sitä ’oopiumina kansalle’. Noissa maissa kannatetaan ateismia. Mutta myös kristikunnan keskuudessa ateistiset ja agnostiset uskomukset alkavat saada jalansijaa.
Pulma johtuu osittain siitä, että vuosisatojen ajan tämän maailman uskontojen järjettömät opit ja vahingolliset toimenpiteet ovat herättäneet pilkkaa. Näin ollen ei ole outoa, että monet ajattelevat ihmiset pitävät kirkkojen ja muiden, ei-kristillisten, uskontojen seremonioita ja muodollisia tapoja täysin hyödyttöminä.
Yksi esimerkki tästä mainittiin länsisaksalaisessa Stern-lehdessä, jota julkaistaan Hampurissa. Se sisälsi kielteisen kirjoituksen nimeltä ”Neitsyt Marian markkinoiminen”. Kertomus käsitteli Altöttingiä, baijerilaista pyhiinvaeltajien kylää. Tätä numeroa myytiin miljoona kappaletta.
Baijerin opetus- ja kulttuuriministeriö pani merkille tämän uskonnollisten tapojen vastustamisen ja sanoi: ”He onnistuvat asettamaan uskonnon huonoon valoon, riisumaan jumalanpelon, rukouksen ja palvonnan ja leimaamaan hurskaat ilveilijöiksi.”
Ovatko nuoret kiinnostuneita?
Tämä Baijerin osavaltion ministeriö väitti myös julkaisunsa Koulu ja me joulukuun numerossa vuonna 1975: ”Päivittäin me luemme, kuulemme ja näemme hurskautta ivattavan typeryytenä, kymmenen käskyä haukuttavan alimpaan kattilaan. Onko mikään ihme, että Jumalasta ja kristillisyydestä on nykyään tullut monille merkityksettömiä sanoja, tarkoituksettomia tavuja ja tyhjiöitä elämässä? Kun monet perheet huolellisesti välttävät uskonnollisia keskusteluja, eikö ole ymmärrettävää, että uskonto kouluaineena on tukalassa asemassa?”
Varmasti se, että aikuiset hylkäävät uskonnon tai pitävät sitä pelkästään nimellisenä, ei voi olla vaikuttamatta heidän lapsiinsa. Lapsillakin havaitaan olevan yhtä vähän tai vähemmän kunnioitusta muodollista uskontoa tai sen menoja kohtaan kuin heidän vanhemmillaan.
Mutta johtuuko tämä siitä, etteivät nuoret ole ollenkaan kiinnostuneita kysymyksistä, jotka koskevat Jumalan olemassaoloa, elämän tarkoitusta tai sitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Päinvastoin, nuoret ovat usein halukkaampia keskustelemaan sellaisista aiheista kuin aikuiset.
Yhä useammat nuoret hylkäävät kuitenkin muodollisen uskonnon, joka heidän mielestään on täysin hyödytöntä. He ovat myös huomanneet tämän maailman uskontojen huonot menettelyt. Näihin sisältyy kirkkojen sekaantuminen politiikkaan, niiden tuki sodille, niiden ulkokultaisuus ja järjettömät opit samoin kuin pappien ja muiden uskonnollisten ihmisten moraalittomuus ja ylellinen elämä. Kaikki tämä on karkottanut nuorison muodollisen uskonnon piiristä.
Paljastava tutkimus
Münchenissä nuori Werner Prawdzik -niminen tiedemies päätti ottaa selvää, ovatko nuoret kiinnostuneita Jumalaa koskevista asioista. Hän haastatteli 800:aa Münchenin koulujen yhdeksänsien luokkien 2000 tytöstä ja pojasta.
Tulokset saivat monet arvioimaan uudelleen näkemyksiään. Miksi? He olivat ajatelleet, että koska aikuiset olivat välinpitämättömiä Jumalaa koskevien asioiden suhteen, niin nuoret osoittaisivat samaa välinpitämättömyyttä. Mutta aivan näin ei kuitenkaan käynyt.
Tämä tutkimus osoitti kyllä, että suurinta osaa näistä Münchenin nuorista ympäröi ilmapiiri, jossa ei välitetty Jumalasta. Esimerkiksi vain 16 prosenttia opiskelijoista sanoi, että heidän isänsä otti uskonnon vakavasti. Vain 24 prosenttia ilmoitti, että heidän äitinsä otti uskonnon vakavasti. Kaksi kolmasosaa sanoi, että heidän vanhempansa olivat niin välinpitämättömiä, että he eivät välittäneet edes siitä, osallistuivatko heidän lapsensa uskonnolliseen opetukseen vai eivät.
Havaittiin myös, että 83 prosenttia isistä ja 74 prosenttia äideistä kävi harvoin, jos koskaan, kirkossa. Tässä asiassa lapset heijastivat vanhempiensa tapoja. Mutta sehän oli odotettavissakin. Lapset yleensä jäljittelevät vanhempiaan heidän muodollisessa palvontatavassaan.
Mutta monille odottamaton oli tämän tiedemiehen tutkimuksen toinen piirre. Julkaisu Koulu ja me ilmaisi asian näin:
”Tulos, jota kukaan ei ollut osannut ottaa huomioon, oli: tässä uskonnollisesti apaattisessa ympäristössä, jota leimaa perheen uskosta luopuminen, varttuu aikuisiksi nuoria, jotka tässä tapauksessa eivät ole aikuisten peilikuvia. Kaupunkilaisnuoret sanoivat:
”’Mietin usein kysymystä Jumalan olemassaolosta’ (59 prosenttia).
”’Olen usein ajatellut elämän tarkoitusta’ (64 prosenttia).
”’Minua kiinnostaa tietää, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen’ (57 prosenttia).”
Raportti lisäsi: ”Monet nuoret, jotka elävät tässä uskonnonvastaisessa ilmapiirissä ja joiden vanhemmat ovat uskollisten kristittyjen täydellisiä vastakohtia, silti vaivaavat mieltänsä sellaisilla suurilla uskonnollisilla kysymyksillä kuin: Mistä? Mihin? Mikä on elämän tarkoitus?”
Vain yksi neljäsosa oppilaista sanoi pitävänsä uskonnollisia asioita yhdentekevänä ja epäsuosiossa olevana aiheena. Toisessa koululaisten keskuudessa suoritetussa mielipidetutkimuksessa Düsseldorfin kaupungissa saatiin melkein samanlaiset tulokset kaikissa näissä kysymyksissä.
Nuorten luonnollinen uteliaisuus
Baijerin opetus- ja kulttuuriministeriö tuli seuraavaan johtopäätökseen: ”Jalkapallo, televisio ja moottoripyörät – se, joka ajattelee, että nämä ovat ne tärkeät asiat, joiden ympärillä 15-vuotiaitten maailma pyörii, ei näe kaikkea, ei katso tarpeeksi syvälle. Münchenin kaupunkilaislasten keskuudessa tehty tutkimus ei jätä epäilyksiä: uskonnollisen opetuksen suuriin, pysyviin kysymyksiin, joita ovat pelko, armo, syyllisyys, toivo, suru, luottamus, arvostaminen ja anteeksi antaminen, halutaan ja etsitään yhä vastauksia.”
On virheellistä ajatella, että nuoret eivät halua uskoa Jumalaan ja muihin uskonnollisiin asioihin. Tosiasia on, että heidät saa epäuskoisiksi se, mitä heidän vanhempansa ja papit opettavat tai eivät opeta, ja se, millaisen esimerkin he antavat jokapäiväisessä elämässään. Tämän vuoksi Baijerin ministeriö suositteli, että ’vanhemmat lakkaisivat pelkäämästä uskonnollisia perhekeskusteluja’.
Näin ollen on ilmeistä, että kiinnostus Jumalaan liittyviin asioihin ei ole kuollut nuorten keskuudessa. Heissä tuntuu olevan sitä luonnostaan. He ovat luonnostaan uteliaita elämän suhteen ja haluaisivat tietää vastaukset sitä koskeviin vakaviin kysymyksiin. Mutta kun he eivät saa näitä vastauksia tai saavat ne siten vääristeltyinä kuin tämän maailman ristiriitaiset uskonnot usein esittävät tällaiset asiat, niin tämä luonnollinen taipumus palvella Luojaa voi tukahtua. Omatunto voi paatua näissä asioissa.
Mikä raskas vastuu lepääkään vanhempien harteilla ja myös niiden harteilla, joiden tulisi antaa uskonnollista opetusta! Mutta vanhemmat eivät myöskään voi siirtää vastuuta kokonaan papeille. Siitä riippumatta mitä papit tekevät, vanhemmille on annettu päävastuu opettaa lapsillensa Jumalasta. Jumalan sana, Pyhä Raamattu, sanoo: ”Isät, älkää kohdelko lapsianne niin, että heissä herää viha. Kasvattakaa heitä järjestykseen ja ohjatkaa heitä Herran tahdon mukaan.” – Ef. 6:4, Uusi testamentti nykysuomeksi.
Se, että tällaiseen ohjaukseen sisältyy tärkeiden asioiden kertominen Jumalasta, havaitaan selvästi samanlaisesta kehotuksesta, joka on kirjoitettu muistiin Raamattuun 5. Mooseksen kirjan 6:5–7:ään: ”Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” Tällä tavoin lasten luonnollinen uteliaisuus tulee tyydytetyksi.
Mutta ovatko kirkot valmentaneet vanhempia antamaan tällaista opetusta kotona? Eivät. Tämä onkin pääsyitä siihen, miksi vanhemmat ’pelkäävät’ ja ovat haluttomia keskustelemaan uskonnollisista asioista kotona. Ihmiset eivät yleensä mielellään keskustele sellaisesta, mikä paljastaa heidän pätemättömyytensä.
Keitä voidaan syyttää tästä kykenemättömyydestä opettaa kotona? Syy on kahtaalla. Ensinnäkin vanhemmissa itsessään, koska heidän tulisi ottaa selville, mistä he voisivat saada sellaista ohjausta. Toisena syyllisenä ovat kirkkojärjestelmät ja niiden papit, koska ne eivät opeta vanhempia, aikuisia ja nuoria oikealla tavalla.
Menestyksellinen opetus
Kun lapsille annetaan oikealaatuista opetusta Jumalasta, heidän ilmaisemansa vastakaiku on ilahduttavaa. Jumalan sana sanoo näin käyvän. Sananlaskujen 22:6 lausuu: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.”
Tämän opetuksen täytyy alkaa kotona. Vanhempien tarvitsee opettaa lapsilleen totuus Jumalasta. Lisäksi vanhempien täytyy itse elää jumalisten periaatteiden mukaan.
Ensimmäisellä vuosisadalla vanhemmat kasvattivat lapsensa tällä tavoin. Nuoret eivät ainoastaan tienneet totuutta Jumalasta ja hänen tarkoituksistaan, vaan kun he kasvoivat aikuisiksi ja perustivat oman perheensä, he olivat myös päteviä opettamaan omia lapsiaan.
Apostoli Paavali kirjoitti nuorelle miehelle Timoteukselle: ”Pienokaisesta asti olet tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi pelastuaksesi sen uskon välityksellä, joka on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön.” – 2. Tim. 3:15–17.
Onko meidän aikanamme vanhempia, jotka osaavat opettaa ja valmentaa lapsiaan tällä tavalla? Onko lapsia, jotka ”pienokaisesta” asti tuntevat pyhät kirjoitukset, jotka ovat Jumalan henkeyttämiä oppaaksi meille? Kyllä, sellaisia ihmisiä on – heitä on yli kaksi miljoonaa yli 200 maassa ja kaikista kansallisuuksista. He osallistuvat säännölliseen järjestelyyn, jossa opetetaan aikuisia ja lapsia tuntemaan Jumala. Sellainen valmennus on Jehovan todistajien elämäntavan olennainen osa kaikkialla maailmassa.
Nykyään nuoret, joita Jumalaa pelkäävät vanhemmat ovat opettaneet, tietävät, mitä he uskovat. He osaavat todistella itselleen omasta Raamatustaan, mikä on oikea käsitys Jumalasta ja kristillisestä elämästä. Heillä on varma perusta nykyiselle elämälle ja suurenmoinen toivo elämästä tulevaisuudessa.
Eräs keskikoulua käyvä lapsi sanoi, että hän tietää, mikä on totuus elämän tärkeistä kysymyksistä, koska ”äiti luki minulle siitä asti, kun olin vauva”. Tämä opetus tuli suoraan Raamatusta ja Raamatun tutkistelun apuvälineistä. Hän oli Timoteuksen kaltainen, joka oli ’pienokaisesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset’, mikä tieto varusti hänet hyvin elämään.
Eräs toinen lapsi pystyi esimerkiksi kertomaan koulutovereilleen, missä ovat kuolleet, mikä on helvetti, mitä tulevaisuudella on tarjottavana ja niin edespäin. Kun toinen lapsi kysyi häneltä, miten hän tiesi kaiken tämän, hän selitti, että hänen vanhempansa olivat vuosia opettaneet hänelle Raamatusta. He olivat myös käyttäneet Raamatun käsikirjoja, jotka selittivät Raamatun oppeja sekä sen käytännöllisiä ja hyödyllisiä periaatteita elämää varten.
Hän mainitsi oppineensa paljon erinomaisesta Raamatun käsikirjasta, joka oli erityisesti suunniteltu pieniä lapsia varten ja jonka nimi oli ”Suuren Opettajan kuunteleminen”. Tämä kertoo lapsille Jumalasta ja antaa heille käytännöllistä ohjausta jokapäiväisen elämän tilanteisiin.
Opetuksen arvostaminen
Kun nuoret tulevat vanhemmiksi, he voivat katsoa menneisyyteensä ja arvostaa saamaansa oikealaatuista valmennusta. He tajuavat, että se ohjasi heidän mieltään oikeaan suuntaan ja opasti heidän elämäänsä niin, että he saattoivat välttää monet nuorille ominaiset ansat.
Eräs nuori kirjoitti vanhemmilleen päästyään koulusta: ”Haluan kertoa teille molemmille, kuinka paljon rakastan teitä ja arvostan kaikkea sitä, mitä olette tehneet hyväkseni. Vain teidän avullanne olen voinut saavuttaa tämän vaiheen elämässäni. Aina kun tarvitsin hyviä neuvoja ja rohkaisua, annoitte niitä minulle ystävällisesti ja rakkaudellisesti.”
Tämä koulunsa päättänyt lisäsi: ”Olette antaneet minulle jotakin muutakin, josta voin olla ikuisesti kiitollinen. Opettamalla minulle Jehova Jumalasta ja hänen Raamatussa esitettyjä periaatteitaan olette antaneet elämälleni tarkoituksen, joka on tehnyt minut hyvin onnelliseksi. Olette myös antaneet minulle suurenmoisen tulevaisuudentoivon ja opettaneet minua luottamaan Jehovaan ja hänen lupauksiinsa. Yrittäessäni nyt palvella häntä yhä enemmän toivon, että olette onnellisia, koska olette antaneet minulle sen, mikä elämässä on arvokkainta. Vielä kerran oikein paljon kiitoksia teille molemmille. Mitkään sanat eivät pysty ilmaisemaan sitä, kuinka suuresti arvostan teitä molempia, mutta tiedän, että te ymmärrätte.”
Mikä erinomainen palkka tämän nuoren vanhempien vilpittömistä ja rakkaudellisista ponnisteluista! Tällainen arvostus on yleistä sellaisten lasten keskuudessa, joiden vanhemmat ovat oppineet, mitkä ovat Jumalan lait, periaatteet ja tarkoitukset, ja sitten ovat valmistautuneet opettamaan lapsiaan. Eikä tämä merkitse sitä, että vanhempien tulisi olla täydellisiä, älyniekkoja tai omata erikoiskykyjä. Jokainen isä tai äiti, joka on vilpittömästi kiinnostunut lastensa opettamisesta, voi oppia sen.
Voit havaita itse, että nämä menetelmät tehoavat, ovat käytännöllisiä ja johtavat hyviin tuloksiin. Käy kotiasi lähimpänä olevassa Jehovan todistajien valtakunnansalissa tai ole läsnä jossakin heidän suurista konventeistaan. Epäilemättä tulet hämmästymään läsnä olevien nuorten suuresta joukosta. Nämä lapset eivät kylläkään ole täydellisiä. Mutta he haluavat tietää, mitä elämä on ja mitä tulevaisuudella on tarjottavana heille. He ovat ottamassa selvää siitä. Heidän luonnollisesta uteliaisuudestaan näissä asioissa huolehditaan.
On totta, etteivät kaikki lapset osoita vastakaikua. Mutta useimmat osoittavat. Jos sinulla on lapsia, voit kuvitella sen ilon, joka tulee vanhemmille, joiden ponnistelut palkitaan. On niin kuin Jumalan sana sanoo: ”Ääneen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä. Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon.” – Sananl. 23:24, 25.