Olin povaaja

NUOREN naisen istuutuessa tyynylle, jonka tarjosin hänelle, saatoin havaita, ettei hän ollut aivan tavallinen korealainen. Hän oli hyvin pukeutunut ja käyttäytyi ylhäisen henkilön tavoin. Kuuntelin, kun hän kertoi saaneensa kuulla minusta kaukaa. Hän sanoi tulleensa luokseni siksi, että hän todella tarvitsi erästä tietoa.

Rohkaisin häntä rentoutumaan, mutta hän istui jäykkänä täynnä odotusta. ”Mikä teidän nimenne on?” aloitin. ”Voi, tämä on tärkeämpää kuin jokin minua koskeva”, hän sanoi. ”Tulin kysymään vanhemman veljeni kohtaloa.” ”Mikä hänen nimensä on?” kysyin. Kun hän kertoi sen, minäkin vakavoiduin. Hän oli kiistellyimpiä Korean nousevia poliitikkoja. Hänen nimensä mainittiin uutisissa joka päivä.

Avasin itämaiset filosofian kirjani löytääkseni tämän tyyppistä nimeä koskevaa aineistoa ja punnittuani sitä tein tavanomaiset kysymykseni: ”Minä vuonna hän on syntynyt?” Sitten: ”Missä kuussa, minä päivänä?” Ja lopuksi: ”Millä kellonlyömällä hän syntyi?” Nyt tutkimustyöni varsinaisesti alkoi. Vertasin itämaisten filosofiankirjojeni tietoja siitä, mitä tapahtuisi tämännimisille ihmisille, hänen syntymänsä päivämäärää koskeviin lukumystiikan taulukoihin. Määritin, mitkä päivät ja vuodet olisivat hänelle hyviä ja mitkä huonoja. Kerroin nuorelle naiselle sen, mitä olin saanut selville. Tuleva vuosi, 1974, tulisi olemaan erittäin hyvä vuosi ja voiton aikaa tälle miehelle. Hänen tulisi ehdottomasti jatkaa pyrkimyksiään. Nuori nainen maksoi palkkioni ja lähti onnellisena pois.

Mitä lopulta tapahtui? Hänen veljensä todella menestyi, ja vuonna 1974 hänestä tuli poliittisen puolueensa puheenjohtaja, aivan kuten olin ennustanut.

Miten aloitin

Kiinnostukseni povaamiseen heräsi, kun nuorena 26-vuotiaana naisena tapasin naisen, joka oli povaaja. Käyttäen muinaista lukumystiikkaa hän laski matemaattisesti, mitkä päivät olisivat hyviä ja mitkä huonoja. Pyysin häneltä lukumystiikkaa käsittelevää kirjaa. Mutta hän yritti estellä sanoen, että sitä oli hyvin vaikea oppia. Joka tapauksessa onnistuin saamaan kirjan ja aloin tutkia sitä. Koulutyttönä olin ollut erittäin hyvä oppilas, joten ajattelin oppivani myös lukumystiikkaa hyvin.

Sitten vuonna 1966, 31-vuotiaana, menin naimisiin, mutta jatkoin lukumystiikan tutkimista ja opiskelua. Edistyessäni aloin povata pienessä mittakaavassa. Vähitellen minusta tuli kuuluisa.

Muutos

Halveksin niin kutsuttuja kristittyjä ja minusta tuntui, että he palvoivat hyvin heikkoa jumalaa. Miksi? Koska vaikka he kävivät kirkossa, he silti tulivat minun luokseni ja halusivat minun kertovan heille heidän kohtalonsa. Kysyin heiltä, miksi he tulivat luokseni, vaikka he palvoivat Kaikkivaltiasta Luojaa. He vastasivat, että Raamattu ei kerro henkilökohtaisista asioista eikä sitä, mitä yksilöille tapahtuu eri tilanteissa. He sanoivat tulleensa luokseni kuullakseen, millainen heidän henkilökohtainen kohtalonsa tulisi olemaan. Jotkut näistä ihmisistä sanoivat myös, että he tulivat kuulemaan tulevaisuutensa tieteellisellä tavalla, eivätkä halunneet mitään yhteyttä demoneihin. Kysyin joiltakuilta heistä, ajattelivatko he, että minä povaajana olisin vahvempi kuin heidän jumalansa taivaassa. He eivät koskaan antaneet minulle tyydyttävää vastausta. Aluksi enimmäkseen katolilaiset kävivät luonani, mutta vähitellen ihmisiä myös muista kirkoista tuli kaikessa hiljaisuudessa kuulemaan kohtaloaan. Kokemukseni kaikista näistä kirkossa kävijöistä johti minut vain yhteen lopputulokseen: kirkoilla ei ole kerrassaan lainkaan totuutta tai mitään arvoa.

Siihen mennessä en ollut tullut tuntemaan Jehovan todistajia. Mutta sitten eräs todistaja muutti kadun toisella puolella kotiani vastapäätä olevaan taloon. Hänen miehensä vastusti ja vainosi häntä ankarasti. Mies hakkasi häntä, lukitsi hänet ulos talosta ja aiheutti hänelle niin paljon ongelmia, että kaikki naapurit tiesivät todistajaa vainottavan hänen uskonsa takia. Minä säälin häntä ja menin puhumaan hänelle, että hän katkaisisi suhteensa Jehovan todistajiin ja välttyisi siten miehensä aiheuttamilta vaikeuksilta. Tähdensin hänelle, että jos hänen Jumalansa olisi tarpeeksi voimakas, niin hän olisi auttanut häntä jo tähän mennessä.

Mutta minua odottikin yllätys. Todistajalla oli vastaus valmiina. Hän kertoi minulle Jumalan tarkoituksesta maan suhteen, ”viimeisistä päivistä” ja siitä, miksi tosi uskovia vainotaan. Hän sanoi, ettei luopuisi uskostaan edes kuoleman uhalla. Olinpa totisesti hämmästynyt! Hän kertoi minulle kuinka hän suuresti rakasti Jehova Jumalaa, Raamatun totuutta ja Jehovan todistajia, hengellisiä veljiään ja sisariaan. Hänen syvä uskonsa hämmästytti minua.

Tietenkään en pystynyt täysin ymmärtämään näitä kaikkia asioita silloin. Mutta ne tekivät minuun suunnattoman vaikutuksen ja opin ainakin yhden tärkeän asian: Jehovan todistajat eroavat kaikista muista uskonnoista. Toisaalta kaikkien niiden monien ihmisten joukossa, jotka olivat tulleet luokseni pyytämään palveluksiani povaajana, ei ollut koskaan ollut yhtään Jehovan todistajaa. Tämä sai minut ajattelemaan. Miksi Jehovan todistajat eivät olleet huolissaan tulevaisuudesta? Tiesivätkö he jotakin sellaista, mitä minä en tiennyt?

Pian tämän jälkeen satuin tapaamaan todistajat toisella tavalla. Vanhempi sisareni meni ystävänsä kotiin ja sai selville, että tämä ystävä tutki todistajien kanssa. Sisareni huomasi, miten paljon hänen ystävänsä oppi Raamatusta todistajilta, ja heidän käytöksensä teki häneen hyvän vaikutuksen. Sisareni otti vastaan Raamatun tutkimisen apuvälineen nimeltä Totuus joka johtaa ikuiseen elämään ja toi sen mukanaan kotiinsa antaakseen sen minulle. Hän kuvaili joitakin ystävänsä kotona oppimiaan kiinnostavia asioita ja kiitti todistajia niin suuresti, että minäkin halusin tietää enemmän. Erityisesti halusin tietää, miksi Jehovan todistajat eivät koskaan tulleet luokseni kysymään kohtaloaan. Aloin lukea Totuus-kirjaa, ja olin järkyttynyt huomatessani, että 5. Mooseksen kirjan 18. luku sanoo kaiken povaamisen olevan yhteydessä demoneihin ja olevan väärin. Tämä suututti minua kovasti ja vihasin tuota julkaisua. Halusin heittää sen menemään. Halusin polttaa sen. Mutta jotenkin en saanut tehdyksi sitä. Ajattelin aina sitä toivoa, jonka kirja esitti, enkä voinut luopua siitä. Mitä enemmän luin, sitä enemmän minua kosketti kirjan johdonmukaisuus ja hyvä sisältö.

Sitten se todistaja, joka johti raamatuntutkistelua vanhemman sisareni ystävälle, meni käymään vanhemman sisareni luona, joka oli ottanut Totuus-kirjan. Hän kertoi todistajalle, että kirja oli nyt minulla ja että minä olin kiinnostuneempi kuin hän. Niinpä todistaja tuli minun luokseni. Tämä antoi minulle ensimmäisen todellisen tilaisuuden kysyä sen minusta todella tärkeän kysymyksen: ”Mikseivät ketkään Jehovan todistajat tule luokseni kysymään kohtaloaan? Ettekö te ole huolissanne tulevaisuudesta?” Ystävällisesti todistaja selitti syyn Raamatusta. Sen jälkeen, kun olin kuullut hänen selityksensä ja muistanut joitakin kohtia, jotka olin oppinut lukiessani Totuus-kirjaa, olin tyytyväinen. Olin nyt saanut perustan Raamatun selkeälle ymmärtämiselle, ja olin valmis tutkimaan sitä vakavasti. Tämä tapahtui heinäkuussa 1974.

Kun tutkin Raamattua toista kertaa Jehovan todistajien kanssa, halusin mennä heidän kokouksiinsa Masanin valtakunnansaliin. Kolme viikkoa sen jälkeen, kun olin alkanut tutkia, Jehovan todistajilla oli piirikonventti Taegussa kolmen tunnin junamatkan päässä täältä. Konventissa näin paljon sellaista, mikä avasi silmäni. Läsnä oli tuhansia todistajia, mutta silti siellä oli hyvä järjestys. Kukaan ei pelännyt, että häneltä varastettaisiin jotakin. Jopa Yhdysvalloista tulleet lähetystyöntekijät seisoivat ruokajonossa kuumassa auringon paahteessa ja söivät sitten makaronia ja riisiä niin kuin me muutkin. Kaikki tuntuivat olevan ikään kuin yhtä suurta perhettä. Kaikki tämä vaikutti minuun syvästi ja minusta tuntui, että ensimmäistä kertaa näin tosi uskontoa harjoitettavan käytännössä.

Heti kun pääsin kotiin piirikonventista, poltin kaikki lukumystiikan kirjani ja kaikki siihen liittyvät esineet, suljin oveni povaajana ja kieltäydyin ottamasta vastaan enää asiakkaita. Rukoilin Jehovaa, että hän auttaisi minua, ja lupasin antautua hänen työhönsä. Jatkoin tutkimista ja sitten voitettuani monia vaikeuksia minut kastettiin yhdeksi Jehovan todistajista.

Erään ongelman muodostivat monet entiset asiakkaat, jotka halusivat minun yhä povaavan heille. He yrittivät kaikkensa saadakseen minut kertomaan heille heidän tulevaisuudestaan. He sanoivat minua hulluksi ja yrittivät halveksia minua. Mutta käytin tätä tilaisuutta hyväkseni saarnatakseni heille. He tulivat kuulemaan kohtalonsa mutta lähtivät tietäen enemmän Jumalasta ja hänen tarkoituksistaan. Heille saarnaamisesta oli toinenkin hyöty. He joko jäivät kuuntelemaan ja osoittivat kiinnostusta Raamattuun tai he vihastuivat ja lähtivät. Niiden joukossa, jotka osoittivat kiinnostusta, oli viisitoista henkilöä, jotka alkoivat tutkia Raamattua, ja muutamat näistä edistyvät edelleen.

Oli monia asioita, jotka saivat minut alkamaan tutkia Jumalan sanan totuutta ja olemaan hänen kansansa yhteydessä. Yksi näistä oli Korean ensimmäisen naisen, presidentin vaimon, kuolema. Hänet salamurhattiin. Jos kerran povaaminen on ihmisille hyödyksi, miksi ei sitten joku povaaja auttanut häntä yliluonnollisella tiedolla? Tämä tapaus ja monet muut osoittivat minulle, että povaaminen ei ollut hyvään ja rauhaan johtava voima. Vaikka se vaikuttaa täsmälliseltä joissakin tapauksissa, kuitenkin pohjimmiltaan se on tapa, jota demonit käyttävät ihmisten eksyttämisessä. Se ei voi ratkaista ihmiskunnan ongelmia. Se ei myöskään voi ratkaista henkilökohtaisia ongelmia. Tästä syystä en koskaan enää luota povaamiseen ja kehotan muitakin ihmisiä karttamaan sitä. Luotan Jehova Jumalaan, joka tietää kaikki asiat ja joka voi ratkaista kaikki ongelmat ihmiskunnan ikuiseksi hyödyksi.

Monilla oli tapana luottaa povaustaitooni niin liikeasioissaan kuin henkilökohtaisessa elämässäänkin. Mutta nyt he tulevat tekemään minulle toisenlaisia kysymyksiä: ”Miksi työskentelet Jehovan todistajana ilmaiseksi ahkerammin kuin povaajana, jolloin sait paljon rahaa?” Jotkut jopa kysyvät: ”Mikä oikein on tarkoituksesi?” Vielä eräät kysyvät: ”Mikä on parempaa kuin raha?” Vastaan heille Raamatusta. Kerron heille, että olen löytänyt sellaista, millä on pysyvää arvoa – Jumalan ja hänen tarkoitustensa tuntemuksen. Odotan luottavaisena niitä siunauksia, jotka Jehova on valmistanut ihmiskunnalle lähitulevaisuudessa, varmassa tulevaisuudessa. – Lähetetty.