Kastemato – mitä hyödyllisin palvelija
KASTEMADON olisi varmasti vaikea voittaa suosituimmuuskilpailua. Tuhansien vuosien ajan ”mato”-nimityksellä on ollut halventava merkitys. Muinainen laulun sanoittaja sanoi kerran: ”Minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.” (Ps. 22:7) Mutta huolimatta siitä, miten alhaisena kastematoa saatetaankin pitää, sillä on erittäin hyödyllinen tehtävä elämän ylläpitämisessä tällä kiertotähdellä.
Kastemato kuuluu harvasukasmatojen luokkaan, jossa on noin 3000 lajia. Jotkin niistä asustavat noin 4500 metrin korkeudessa Andeilla. Toiset suorittavat päivittäisiä askareitaan mudassa yli 50 metrin syvyydessä järven pinnan alapuolella. Näitä luontokappaleita voi löytää myös kompostikasoista.
Harvasukasmatojen koko vaihtelee suuresti. Eräs laji on supistuneena noin 2,5 senttimetriä pitkä. Mutta on myös olemassa eräs australialainen laji, joka on täydellisesti supistuneena 90–120 senttimetriä pitkä. Venytettynä yksi näistä valtavista madoista voi olla jopa yli 3 metrin pituinen.
Entä niiden väri? Saatat tuntea hyvin tavallisen punertavanruskean kastemadon. Mutta on olemassa myös vihreitä, purppuranpunaisia ja harmahtavanvalkoisia lajeja.
Kastemadon lähempää tarkastelua
Kastemato on noin 25 senttimetriä pitkä. Siinä on noin 120 (tai jopa 150) rengasmaista jaoketta. Jos se menettää muutamia näistä jaokkeista ehkä siksi, että lintu on nokannut sitä, se voi kasvattaa ne uudelleen. Sellaisella uudelleen kasvattamisella on kuitenkin rajansa. Jos siis kastemadon katkaisee keskeltä poikki, niin ei synny kahta kastematoa. Jokaisessa jaokkeessa, paitsi ensimmäisessä ja viimeisessä, on kahdeksan harjasta, joita kutsutaan ”sukasiksi”. Näiden sukasten avulla kastemato voi saada hyvän otteen maasta, jonka läpi se ryömii. Pitkittäislihaksillaan tämä eläin voi joko kutistaa tai venyttää itseään. Rengaslihaksillaan se voi saada putkimaisen ruumiinsa laajenemaan tai supistumaan. Viisi paria sydämiä muodostaa osan kastemadon verenkiertojärjestelmästä.
Toisin kuin monilla muilla eläimillä, kastemadoilla ei ole silmiä, korvia eikä keuhkoja tai kiduksia. Miten ne tulevat toimeen ilman niin arvokkaita elimiä? Niiden iho on muodostunut osittain valonaistinsoluista. Jos siis kastemato joutuu alttiiksi kirkkaalle valolle, se vetäytyy nopeasti maanalaisen maailmansa pimeyteen. Se on varustettu herkällä tuntoaistilla, joten se voi aistia heikoimmatkin värähtelyt, hiiren tai linnun liikkeet mukaan luettuina. Se hengittää kokonaan ihonsa kautta.
Harvasukasmatojen lisääntyminen eroaa suuresti muitten eläinten lisääntymisestä. Jokainen mato on sekä koiras että naaras. Silti tarvitaan toista matoa hedelmöityksen suorittamiseen. Parittelu kestää kolmesta neljään tuntia, jolloin vaihdetaan siemenneste. Encyclopædia Britannica -tietosanakirja kuvailee sen jälkeisiä tapahtumia sanoen: ”Madot eroavat ja muodostavat kotelon; kotelo liikkuu eteenpäin ja siihen mato kerää munat 14. jaokkeen kohdalta; 9. ja 10. jaokkeen kohdalta se kerää siihen toisen kastemadon erittämän siemennesteen. Kotelo liukuu pään yli, jolloin hedelmöitys tapahtuu. 24 tunnin kuluttua matojen parittelusta kotelo on laskettu multaan.”
Kuollut kasvijäte on kastemadon pääruokaa. Suuren osan tästä se löytää käytävänsä suulta. Muuta ravintoa se saa siitä mullasta, jota se syö kaivaessaan tunnelia. Suu toimii pumppuna, joka imee sisäänsä kaiken, mitä sen tielle osuu. Multa ja hiekka kulkeutuvat ruokatorvea pitkin lihasmahaan, jonka sisäpintana on paksu ihokerros. Mahanesteet muuttavat soran ja mullan tahnaksi. Orgaaniset aineet sulavat ja loppu kulkeutuu madon läpi ja putoaa joko maanpinnan alle tai sen päälle.
Mitä hyötyä on kastemadon toiminnasta? Sen käytävät tekevät mullan ilmavaksi ja helpottavat veden imeytymistä siihen. Sen ulosteet yhtyvät helposti orgaanisiin jätteisiin, jolloin muodostuu humusta ja maa tulee hedelmällisemmäksi. Julkaisu Organic Gardening and Farming (Orgaaninen puutarhanhoito ja maanviljelys) kertoo kastemadon ulosteista: ”Kun kastemadon ulosteita verrataan kuusi tuumaa [15 cm] paksuun maaperän pintakerrokseen, havaitsemme niiden sisältävän viisi kertaa niin paljon nitraattityppeä, kaksi kertaa niin paljon liukenevassa muodossa olevaa kalsiumia, kaksi ja puoli kertaa niin paljon magnesiumia liukenevassa muodossa, seitsemän kertaa niin paljon kasvien käytettävissä olevaa fosforia ja 11 kertaa niin paljon liukenevassa muodossa olevaa kaliumia kuin teidän ruokamultanne.”
Kastemadoilla suoritetut kokeet ovat osoittaneet, että niiden olemassaolo parantaa ehdottomasti maan tuottavuutta. Kastemadon ruoansulatuskanavan läpi kulkeutuu päivittäin sen oman painon verran maata. Kun lisäksi otamme huomioon, että vain yhden hehtaarin viljellyllä alueella työskentelee useita tuhansia kastematoja, niin tajuamme niiden suorittavan valtavan työn maaperän parantamisessa. Encyclopedia Americana -tietosanakirja sanookin: ”On arvioitu, että vuodessa [puolen hehtaarin alueella] jopa 10–15 tonnia, usein enemmänkin, maata kulkeutuu pinnalle viljavilla niityillä kastematojen ulosteina.”
On osoitettu kokeellisesti, että kastemadot voivat tehdä ihmeitä alueille tai aineille, jotka muuten olisivat hyödyttömiä. Kastemadot ovat muuttaneet kaupunkijätettä arvokkaaksi lannoitteeksi, ja ne ovat tehneet loppuun kulutetuista maissipelloista jälleen tuottavia. New York Times -lehti (30.7.1976) lainaa erään matojen välittäjän sanoja: ”Voimme hankkia muutaman tonnin hienonnettua jätettä, kyntää sen loppuun kuluneeseen maahan, päästää pellolle 50–100 matoa neliömetriä kohti, ja niin saamme kolmessa tai neljässä kuukaudessa monta tuumaa paksulti ravintorikkainta, mustinta ruokamultaa, mitä olette koskaan nähneet.”
Kastemato on todellakin mitä hyödyllisin palvelija. Kuinka kiitollisia meidän tulisikaan olla sen Tekijälle, Jumalalle, kun hän varasi tällaisen tehokkaan maanparantajan!