Mikä on Raamatun kanta?
Sopiiko transsendenttinen mietiskely kristityille?
”OLEN ONNELLISEMPI. Ajattelen selvemmin ja työskentelen tehokkaammin, huomaan osallistuvani enemmän toisten auttamiseen. Olen oppinut selviytymään stressistä, ja päivän päättyessä minulla on enemmän energiaa jäljellä perhe-elämääni varten.”
Tämä on tyypillinen esimerkki sellaisten ihmisten mielipiteistä, jotka väittävät elämänsä huomattavasti kohentuneen ”transsendenttisen mietiskelyn” eli ”TM”:n avulla. TM:n arvoa koskevat väitteet ovat saaneet monet kiinnostumaan siitä. Esimerkiksi jo vuonna 1972 Maharishi Mahesh Yogi, TM-liikkeen perustaja, julisti ”maailmansuunnitelman”, jonka eräs tavoite olisi ”ratkaista rikollisuuden ja kaiken ihmisperheelle onnettomuutta tuottavan käyttäytymisen ongelmat”.
Todennäköisesti ajatus stressin voittamisesta ja ratkaisun löytämisestä maailman ongelmiin vetoaa sinuun. Tulisiko sinun siksi ryhtyä harjoittamaan transsendenttistä mietiskelyä?
Jotkut saattavat lähestyä tätä kysymystä yrittämällä analysoida tieteellisiä väitteitä syvästä rentoutuneisuuden tunteesta, jonka transsendenttisen mietiskelyn sanotaan aiheuttavan. Mutta se, joka on kiinnostunut Luojan miellyttämisestä, on viisas ottaessaan selvää, onko tämä tapa sopusoinnussa Pyhän Raamatun kanssa, joka on ”Jumalan henkeyttämä”. – 2. Tim. 3:16.
Mitä on transsendenttinen mietiskely? Siinä istutaan suorassa silmät suljettuina ja annetaan mielen pakottamatta keskittyä sanaan tai lauseeseen, joka tunnetaan nimellä ”mantra”. TM:n kannattajat sanovat, että se ei ole uskonto, ei filosofia eikä elämäntapa. He mainostavat TM:ää pelkkänä ”luonnollisena ja vaivattomana tekniikkana, joka parantaa elämää sen kaikilta puolilta”.
Onko asia niin, vai onko TM uskonnollinen tapa, joka on ristiriidassa Raamatun opetusten kanssa? Mitä tosiasiat osoittavat?
Huomasitko, että Maharishia itseään kutsutaan ”yogiksi” eli suomalaisittain ”joogiksi”? Tämä nimitys viittaa henkilöön, jonka oletetaan saavuttaneen ”yhteyden” Jumalaan eli ”Jumala-tietoisuuden” hindulaisen joogan (’yhteyttä’ tarkoittava sanskritinkielinen sana) harjoittamisen välityksellä. On myös kiinnostavaa havaita, miten Tiedon värikäs maailma (1976) määrittelee ”mantran”: ”(Sanskr., ’ajatusväline’), alun perin rukous, hymni, pyhä teksti, loitsu; esoteerisessa [suppealle piirille tarkoitetussa] buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa käytettyjä mystisten voimien lataamia ydintavuja . . . tavuilla ja sanoilla on salattu merkitys, jonka vasta guru ilmoittaa initiaatiossa. . . . Kutakin mantraa vastaa tietty teologis-filosofinen totuus tai määrätty jumaluus, joka sen avulla voidaan manata esiin.”
TM:n yhteys hindulaisuuteen käy erityisesti ilmi initiaatio- eli vihkiytymisseremoniassa. Vihkiytyvän täytyy tuoda mukanaan tilaisuutta varten hedelmiä, valkoinen nenäliina ja kukkia. TM:n opettaja asettaa nämä ”alttarille”, jolla jo on kynttilä, suitsuketta ja kuva Swami Brabmananda Sarasvati Maharajista, joka tunnetaan myös ”guru Devinä”.
Kynttilän ja suitsukkeen sytyttämisen jälkeen on vuorossa opettajan laulama sanskritinkielinen ”pudža” (palvonta). Pitkässä hindulaisille jumaluuksille ja pyhille miehille esitetyssä rukouksessa pudža sisältää seuraavaa: ”HERRALLE NARAYANALLE, lootussyntyiselle BRAHMALLE, Luojalle, . . . minä kumarran. . . . Herran kirkkaudelle kumarran uudestaan ja uudestaan, Herran jonka ovella koko jumalten galaksi rukoilee täydellisyyttä päivät ja yöt.”
Tämä rukous jatkuu useilla ”guru Devin” ylistyksillä. Eräs näistä ylistyksistä mainitsee hindulaisen Brahman, Višnun ja Šivan kolminaisuuden seuraavasti: ”GURU BRAHMAN kirkkaudessa, GURU VIŠNUN kirkkaudessa, GURU suuren HERRAN ŠIVAN kirkkaudessa.”
Miksi monet näistä tosiseikoista huolimatta väittävät, että TM ei ole uskonnon harjoitusta? Siksi, että yleisön olisi helpompi hyväksyä se. Kirjassa The Science of Being and Art of Living (Olemassaolon tiede ja elämisen taito, s. 299) Maharishi (jota kirjan esilehdellä kutsutaan ”Hänen Pyhyydekseen”) selittää:
”Aina kun uskonto hallitsee ihmisjoukkojen ajatusmaailmaa, transsendenttista syvämietiskelyä pitäisi opettaa uskonnon sanakääntein. Aina kun metafyysinen ajattelu hallitsee yhteiskunnan ajatusmaailmaa, transsendenttista syvämietiskelyä tulisi opettaa metafyysisin sanakääntein, jolloin pyritään avoimesti kulloistenkin metafyysisten ajatusten täyttämiseen. Aina kun politiikka hallitsee ihmisjoukkojen ajatusmaailmaa, transsendenttista syvämietiskelyä tulisi opettaa politiikan sanakääntein ja julistustavoin tavoitteena se, että sukupolven poliittiset toiveet täytetään. Aina kun talouselämä hallitsee ihmisjoukkojen ajatusmaailmaa, transsendenttista syvämietiskelyä tulisi opettaa taloustieteen tasolta pyrkimällä ajankohtaisten taloudellisten toiveitten ja tavoitteitten täyttämiseen.”
Joku saattaa siksi väittää vastaan sanoen: ”Mitä merkitystä sillä on, vaikka transsendenttisella mietiskelyllä olisikin yhtymäkohtia hindulaisuuteen?” Raamatun mukaan sillä on hyvin tärkeä merkitys. Kuinka niin?
Raamattu osoittaa selvästi että suurin osa maailman uskonnollisista käsityksistä ja tavoista ei saa Jumalan hyväksymystä. Esimerkiksi apostoli Paavali kirjoitti: ”Mitä kansat uhraavat, sen ne uhraavat demoneille eivätkä Jumalalle, enkä tahdo teidän tulevan osallisiksi demonien kanssa.” (1. Kor. 10:20) Toisaalta Jeesus opetti, että ”tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa”. (Joh. 4:23) Rukouksessaan Jumalalle Jeesus ilmaisi, mikä on ainoa totuuden lähde sanoessaan: ”Sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:17) Verratkaamme joitakin transsendenttisen mietiskelyn piirteitä ilmoitettuun Jumalan ”sanaan”, joka löytyy henkeytetystä Raamatusta.
Siitä, kenen pitäisi olla kaiken palvonnan kohde, Jeesus sanoi: ”Jehovaa, Jumalaasi, sinun tulee palvoa, ja yksin hänelle sinun tulee suorittaa pyhää palvelusta.” (Matt. 4:10) Olemme jo havainneet, että varsinkin TM:n vihkimismenoihin liittyy hindulaisten jumalien ja pyhien miesten ylistämistä. Voiko kukaan palvoa ’yksin Jehovaa’ ja osallistua johonkin sellaiseen?
Raamattuun uskovat harkitsevat vakavasti toistakin seikkaa. On tunnettua, että ne, jotka syventyvat joogamietiskelyyn sen kehittyneissä muodoissa, väittävät usein saaneensa ennustelukyvyn, johon saattaa sisältyä tulevien tapahtumien ennustamista. Raamatun mukaan ne, jotka eivät palvo Jehovaa ja joilla on tällaisia okkulttisia kykyjä, saavat ne pahoilta henkivoimilta eli demoneilta. (Apt. 16:16) Eikö transsendenttinen mietiskely saattaisi ihmistä alttiiksi tällaiselle spiritistiselle vaikutukselle?
Mantrojen tarkoitusta koskeva Maharishin mielipide on huomionarvoinen: ”Teemme tässä sellaista, mikä kuuluu Veda-menoihin. Tämä erityinen mantran kertaaminen vaikuttaa toiseen maailmaan ja herättää siellä asuvien korkeampien olentojen tai jumalien huomion. Vedojen mantrojen tai hymnien koko tietous on omistettu ihmisen yhteydelle, ihmisen kanssakäymiselle korkeampien olentojen kanssa luomakunnan eri kerroksissa.”
Koska Raamattu kuvailee kaiken ei-raamatullisen palvonnan kohdistuvan ’demoneihin eikä Jumalaan’, niin mitkä tahansa ”korkeammat olennot”, joihin saataisiin yhteys mantran laulamisen avulla, olisivat niitä, joita Raamattu kutsuu ”taivaallisissa oleviksi pahoiksi henkivoimiksi”. (1. Kor. 10:20; Ef. 6:12) Onko järkevää sekaantua millään tavalla toimintaan, joka pitemmälle edistyneenä voi johtaa demonien vaikutuksen alaisuuteen?
Mitä on sanottava tavoitteesta tehdä TM:stä merkittävä keino ”ratkaista rikollisuuden ja kaiken ihmisperheelle onnettomuutta tuottavan käyttäytymisen ongelmat”? Raamatun mukaan se on mahdotonta, koska transsendenttinen mietiskely ei käy käsiksi maailman kärsimyksien todellisiin syihin. Miksi ei?
Raamattu osoittaa ensiksikin, että hyvin suuri osa ihmisten pyrkimysten epäonnistumisista, turhautumisesta ja tuloksettomuudesta johtuu perisynnistä. (Ps. 51:7; Saarn. 7:21; Room. 8:20) Jopa sairaus, vanheneminen ja kuolema ovat seuraus ihmisen synnistä johtuvasta epätäydellisestä tilasta. (Matt. 9:1–8; Room. 5:12; 6:23) Lisäksi Raamattu paljastaa maailman kärsimysten pääaiheuttajaksi hänet, ”jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi, joka eksyttää koko asuttua maata”. (Ilm. 12:9) Raamattu osoittaa, että suuri joukko demoneja toimii Panettelijan kanssa ”maailmanhallitsijoina”. – Ef. 6:12.
Maailman ongelmia ratkaistaessa Jumalan Poika, Jeesus Kristus, on keskeisessä asemassa. Raamatun mukaan ihmiskunnan synnin ja kuoleman poistaminen voi tapahtua ainoastaan Jeesuksen lunastusuhrin välityksellä. (Matt. 20:28; Apt. 4:12; 1. Tim. 2:5, 6) Kaikkien maallisten valtakuntien sijaan tulee astumaan taivaallinen Valtakunnan hallitus, joka muodostuu Jeesuksesta Kristuksesta ja ”pyhistä” hallitsijatovereista, jotka laajentavat Jumalan hallitusvallan maailmanlaajuiseksi. – Dan. 7:13, 14, 21, 22, 27; 2:34, 44, 45.
Mutta entä jos sivuuttaisi kokonaan transsendenttisen mietiskelyn uskonnolliset piirteet ja siitä esitetyt mielikuvitukselliset väitteet ja pitäisi sitä pelkkänä rentoutumisen ja liiasta paineesta vapautumisen keinona? Rentoutumisessa ei toki ole mitään väärää. Jeesuskin vetäytyi pois ihmisjoukosta rentoutuakseen. (Mark. 6:31, 32) Mutta hän ei tehnyt niin tavalla, joka olisi merkinnyt raamatullisten periaatteiden rikkomista.
Uskontoon liittyvän transsendenttisen mietiskelyn suhteen on kuitenkin hyvä harkita apostoli Paavalin sanoja, joissa hän puhui vääristä uskonnollisista tavoista. Hän varoitti, että jopa ”vähäinen määrä hapatusta hapattaa koko taikinan”. (Gal. 5:9; vrt. Matt. 13:33; 16:6, 11, 12.) Osoittaen kristityille oikean näkemyksen mihin tahansa väärään uskontoon liittyvien tapojen suhteen Raamattu kehottaa: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa. Sillä mitä tekemistä vanhurskaudella on laittomuuden kanssa? Tai mitä yhteistä valolla on pimeyden kanssa? . . . ’”Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa”, sanoo Jehova, ”ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen”’; ’”ja minä otan teidät vastaan.”’” – 2. Kor. 6:14–17.