Miksi miljoonat ihmiset on rokotettu sikainfluenssaa vastaan?

YHDYSVALTAIN asukkaat ovat osallistuneet ehkä laajimpaan yleiseen terveyskampanjaan, mikä on koskaan suoritettu tuossa maassa. Elokuun 12. päivänä vuonna 1976 Yhdysvaltain silloinen presidentti Gerald Ford allekirjoitti lain, joka käynnisti koko maan käsittävän sikainfluenssarokotusohjelman. Huhtikuun alussa edustajainhuoneen määrärahakomitea oli hyväksynyt 135 miljoonan dollarin (530 miljoonan markan) käyttämisen rokotuskampanjaan. Hallitus suunnitteli, että se ostaa rokotteen tuottajilta ja tarjoaa kaikille 215 miljoonalle yhdysvaltalaiselle mahdollisuuden rokotuttaa itsensä.

Tämä ohjelma on kuitenkin herättänyt muutamia kysymyksiä. Niinpä joidenkin perusseikkojen tarkastelemisesta voi olla hyötyä.

Miksi sikainfluenssaa vastaan rokotetaan?

Timothy Larkin Yhdysvaltain ravinto- ja lääkeainehallituksesta kirjoitti FDA Consumer -lehden toukokuun numerossa vuonna 1976 seuraavaa: ”Kun uusi influenssaviruslaji löydetään, seuraavana ’influenssakautena’ tapahtuu usein vakava taudin puhkeaminen. Kun uusi laji näyttää olevan lähisukulainen sille virukselle, joka raivosi kautta maailman vuosina 1918–1919 ja tappoi noin 20 miljoonaa ihmistä, niin on syytä olla huolestunut – ja toimia. Siksi FDA [Yhdysvaltain ravinto- ja lääkeainehallitus] on näiden ennennäkemättömien ponnistelujen etunenässä käyttääkseen hyväkseen valtion, teollisuuden ja terveydenhoitoalan tietoja ja mahdollisuuksia tuottaakseen, jaellakseen ja antaakseen Amerikan kansalle rokotteen, joka pystyy estämään mahdollisesti vaarallisen influenssaepidemian.”

Rokottamisen tarkoitus on estää ihmisiä saamasta sikainfluenssaa, joka tunnetaan virallisesti nimellä A/New Jersey/76-influenssavirus. Rokote saa vastaanottajansa elimistön valmistamaan vasta-aineita taudin varalle, ja tämän suojan vaikutuksen odotetaan alkavan noin kaksi viikkoa rokottamisen jälkeen. Jotkut asiantuntijat sanovat, että näillä rokotuksilla saavutettaisiin 85 prosentin varmuus, mutta on esitetty niinkin alhainen arvio kuin 20 prosenttia. Voitaisiin lisätä, että koska influenssaa on niin monta tyyppiä, niin yhtä viruskantaa vastaan rokotettu ei ole siten tullut immuuniksi toisille kannoille.

Raamatun mukaan kristittyjä vaaditaan karttamaan veren syömistä tai käyttämistä ravitsemaan ruumista tai ylläpitämään elämää. (Apt. 15:28, 29) Rokotteita ei kuitenkaan ole tehty verestä. Yksityiskohtaisia tietoja seerumeista ja rokotteista voit saada Herätkää!-lehdestä 8.11.1965, sivuilta 13 ja 14.

Miksi tällainen ohjelma?

Helmikuun 4:ntenä 1976 sotamies David Lewis, 19-vuotias alokas Fort Dixin maavoimien tukikohdassa New Jerseyssä, valitti, että hän tunsi olonsa kuumeiseksi ja että hänellä oli nenä tukossa, kurkku kipeänä ja päänsärkyä. Vaikka häntä kehotettiin pysymään parakissa pari päivää ja ilmoittautumaan sitten tarkastusta varten, tämä jalkaväensotilas osallistui kuitenkin marssiin seuraavana iltana. Marssin aikana hän lyyhistyi maahan ja kuoli kohta sen jälkeen, kun hänet oli tuotu tukikohdan sairaalaan. Kurkusta otettu näyte paljasti, että kysymyksessä oli virus, joka muistutti yleensä vain sioissa tavattua virusta. Myös vuosien 1918–1919 ”espanjantaudista” selviytyneiden verinäytteet ilmaisivat, että nykyinen virus muistutti sitä, joka aiheutti tämän tuhoisan epidemian.

Fort Dixissä on sanottu varmasti todetun 12 sikainfluenssatapausta. Kuitenkin kymmenestä prosentista varusmiehistä otettiin siellä verinäytteet tutkittaviksi. Tri Fred M. Davenport Michiganin yliopiston kansanterveyden tiedekunnasta raportoi: ”Seerumiopilliset todisteet osoittavat Fort Dixin alokkaiden keskuudessa olleen yli 500 sikainfluenssatapausta kuuden viikon aikana.” Virus oli siis levinnyt ja todisteet osoittivat yli 500 henkilön saaneen tartunnan.

Taudin puhkeaminen Fort Dixissä johti keskusteluihin liittovaltion, osavaltion ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Lääkäreiden ja muiden terveydenhoidon asiantuntijoiden kokouksessa esitettyjen ehdotuksien harkitsemisen jälkeen Yhdysvaltain silloinen presidentti Ford julkisti 24. maaliskuuta 1976 rokotusohjelman. Huomattava virusopin asiantuntija tri Edwin D. Kilbourne sanoi, että vaikka viruksesta oltiinkin epävarmoja, niin kokemus on osoittanut, että viruskannan huomattavan mutaation ilmaantuminen ”enteilee pandemiaa” eli maailmanlaajuista epidemiaa. Hän huomautti: ”Uuden influenssalajin tunnistaminen Fort Dixissä on antanut meille tilaisuuden ensimmäisen kerran historiassa tehdä pandemian suhteen jotakin etukäteen.”

Onko todella odotettavissa sikainfluenssapandemia?

Todellisuudessa kukaan ei voi olla varma, tuleeko sikainfluenssapandemiaa. Jotkut kuitenkin järkeilevät samalla tavalla kuin Yhdysvaltain kansallisen influenssarokotusohjelman johtaja tri Delano Meriwether. Hän huomautti: ”Tämä on pohjimmaltaan uhkapeliä, joka perustuu siihen, että jotakin todennäköisesti tapahtuu, vaikka ei olekaan taetta siitä, että se tapahtuu. Luulen amerikkalaisten tuntevan olonsa mukavammaksi, kun heillä on mahdollisuus saada rokotus.”

New York Times -lehti selosti, että kesäkuun alkuun mennessä ei mikään eurooppalainen valtio ollut kuitenkaan pitänyt vakavan sikainfluenssan puhkeamisen vaaraa riittävän todellisena ”aloittaakseen joukkorokotukset, vaikka Iso-Britannia, Ranska, Neuvostoliitto ja todennäköisesti muut varastoivat rokotetta”. Maailman terveysjärjestön tartuntatautien osaston johtaja tri W. Charles Cockburn tähdensi, että siihen mennessä influenssakausi oli jo alkanut eteläisellä pallonpuoliskolla mutta Uuden-Seelannin, Australian ja Singaporen influenssakeskukset eivät olleet huomanneet sikainfluenssaa. Arvostelijat mainitsivat myös, ettei yksikään 96 influenssantarkkailukeskuksesta ollut raportoinut yhtään uutta sikainfluenssatapausta siihen mennessä.

Onko ”espanjantauti” palannut?

Jotkin aikaiset lehtiuutiset yhdistivät Fort Dixin influenssan puhkeamisen ”1918:n aaveeseen”, niin kutsuttuun ”espanjantautiin”, joka surmasi miljoonia ihmisiä. Barbara Yuncker kirjoittaa New York Post -lehdessä: ”Niissä on todistettu olevan yhtäläisyyksiä, mutta kenelläkään ei ole näytettä vuoden 1918 viruksesta, joten kukaan ei todella tiedä.” Toimittaja Boyce Rensberger mainitsi: ”Jopa jotkut viranomaiset ja ulkopuoliset tiedemiehet, jotka päättivät rokotuksista, sanovat nyt, että liian aikainen teorioiden rakentelu siitä, että Fort Dixin virus oli samanlainen kuin vuoden 1918 virus, oli perustelematonta ja olisi pitänyt torjua ponnekkaammin.” – New York Times, 23.7.1976.

Kuoleeko sikainfluenssaan

Yksi kuolemantapaus Fort Dixissä on yhdistetty sikainfluenssaan. Lääketieteen tohtori Arnold Chanin Los Angelesista Kaliforniasta kirjoittaa kuitenkin kiinnostavasti: ”Kuten me lääkärin ammatissa tiedämme, ’flunssa’ ei tapa. Ne ’500000’ influenssaan liittyvää kuolemantapausta, jotka sattuivat Yhdysvalloissa vuoden 1918 epidemian aikana, johtuivat, niin kuin kaikki influenssaan liittyvät kuolemantapaukset sen jälkeen, lisätaudeista, pääasiassa pesäkekeuhkokuumeesta, viruskeuhkokuumeesta ja muista alempien hengitysteiden tulehdusten muodoista.”

Tri Chanin viittaa alokkaan kuolemaan Fort Dixissä ja sanoo: ”Nuorukainen kuoli viruskeuhkokuumeeseen.” Hän lisää: ”Kokonaiskuva tässä ei ole se, että influenssa voi tappaa, vaan että useat tekijät influenssan ohella voivat aiheuttaa sairastumisen ja kuoleman. Tässä tapauksessa tekijöitä oli kolme: marssin aiheuttama uupumus, influenssatartunta ja viruskeuhkokuume. Tapaukseen on saattanut liittyä muitakin tekijöitä, joita lehdistössä ei ole vielä paljastettu.” – Medical Tribune, 1.9.1976.

Tietenkään ei voida sanoa, ettei influenssaepidemia johtaisi joidenkuiden kohdalla kuolemaan. Joidenkuiden tiedemiesten kesken on ollut erimielisyyksiä siitä, puhkeaako sikainfluenssapandemia tämän influenssakauden aikana. Mutta John Irwin, joka johtaa rokotusohjelmaa Ohiossa, tuntuu ilmaisseen vallitsevan ajatuksen sanomalla: ”On paljon parempi tehdä jotakin ja olla väärässä, kuin olla tekemättä mitään ja kohdata sitten hirvittävä epidemia.” Vaikka asialla on siis kannattajia ja vastustajia, niin rokotusohjelma sikainfluenssaa vastaan on käynnissä ainakin Yhdysvalloissa.

Onko nykyään vaarallista syödä sianlihaa?

Asiantuntijat sanovat, että jos siassa olisi tämä virus, se esiintyisi vain sen keuhkokudoksessa eikä siinä lihassa, jota ihmiset syövät. Lisäksi virus tuhoutuisi keitettäessä jo paljon alle 80 celsiusasteessa.

Keitä rokotetaan?

Michael White, joka toimii Yhdysvaltain terveys-, opetus- ja huoltoministeriön sikainfluenssatoimiston yhteydessä, selitti, että rokotuksia suositellaan varsinkin yli 65-vuotiaille sekä sellaisille ns. riskiryhmiin kuuluville, joilla on sokeritauti tai muu krooninen sairaus, ja myös sydän-, keuhko- tai munuaissairauksista kärsiville. (Heille suositellaan rokotetta, joka on valmistettu suojaamaan sekä Victoria- että sikainfluenssaa vastaan, kun taas muita aikuisia rokotetaan ehkä vain sikainfluenssaa vastaan.) Whiten mukaan lääkärit eivät pidä raskaana olevalle naiselle suoritettua rokotusta sikiölle vaarallisena. Sikainfluenssarokotusta suositeltiin Yhdysvalloissa kaikille yli 25-vuotiaille, joille yksi rokotuskerta riittää. Nuoremmille pitää mahdollisesti antaa kahden ruiskeen sarja.

Ovatko haitalliset reaktiot mahdollisia?

Joidenkuiden ei tulisi ottaa tätä rokotusta. Kuumeisena ei pitäisi mennä rokotettavaksi. Myöskään kananmunille allergisten ei tulisi rokotuttaa itseään, koska heille saattaa kehittyä nokkosihottuma tai astma, tai he saattavat saada vakavan šokin. Jokaisen, joka epäilee, salliiko hänen terveydentilansa rokotuksen, pitäisi ottaa yhteys omaan lääkäriinsä.

Michael Whiten mukaan rokotus saattaa aiheuttaa käsivarren kipeytymistä ja punerrusta rokotuskohdan ympärillä. Muutamien päivien ajan rokotetulla saattaa olla 37,8–40 asteen kuume. Haitalliset reaktiot saattavat ilmetä parin vuorokauden kuluessa rokotuksesta, mutta kokeiden kerrotaan osoittavan, että nämä sivuvaikutukset eivät ole itse influenssaa pahempia. White osoitti, että kokeissa vain 1,9 prosenttia rokotetuista sai kuumeen. Toinen tietolähde väitti, ettei ole vaaraa siitä, että rokotuksesta saisi sikainfluenssan tai tulisi taudin kantajaksi, joka voisi tartuttaa sen toisiin.

Yhdysvaltain ravinto- ja lääkeainehallituksen virusosaston entisen johtajan tri Anthony Morrisin kerrotaan suorittaneen influenssan liikaherkkyystutkimuksia. Heinäkuun 29:ntenä 1976 lehdistölle tarkoitetussa tiedotteessa sanottiin:

”Liikaherkkyys on sitä, että jos joku rokotetaan influenssaa vastaan, ja hän myöhemmin saa influenssan, niin hän sairastuu vielä vakavammin kuin silloin, kun hänelle ei olisi annettu rokotusta ollenkaan. . . .

”Pelkästään yhdessä vuonna 1968 suoritetussa tutkimuksessa 54 prosenttia influenssarokotuksen ottaneista sai vakavan influenssan seuraavan influenssaepidemian aikana, kun taas vain 25 prosenttia niistä, joita ei ollut rokotettu, sai influenssan.”

Lääkäreiden mielipiteet ja katsantokannat tietenkin vaihtelevat. Elokuun puoleen väliin mennessä sikainfluenssarokotetta oli kokeiltu yli 5000 henkilöön. Sairauksien ehkäisykeskuksen virkailijat raportoivat tutkimusten osoittaneen, että rokote oli vaaraton ja että se auttaisi useimpia aikuisia.

Yhdysvalloissa vakuutusyhtiöt ovat olleet haluttomia myöntämään sikainfluenssarokotteen tuottajille vastuuvakuutusta tässä ohjelmassa. Mutta Yhdysvaltain kongressi on hyväksynyt lain, jossa mainitaan täsmällisesti, että kaikki ohjelman vahingonkorvausvaatimukset tulee jättää liittohallitukselle. Se voi puolestaan haastaa oikeuteen rokotteen valmistajan tai jonkun muun, jota syytetään väitetystä laiminlyönnistä alkuperäisessä oikeusjutussa.

Miten rokotetta valmistetaan?

Tämän rokotteen viruksia viljellään kananmunissa. Tämän vuoksi kananmunille allergisten ei tulisi ottaa sikainfluenssarokotusta.

Rokotteen valmistajien menetelmät vaihtelevat jossain määrin. Ensimmäiseksi jokainen rokotteen valmistukseen aiottu muna tarkastetaan valoa vasten sen varmistamiseksi, että se sisältää elävän alkion. Eläinelämä siis tarvitaan. Mutta ihmisellä on oikeus käyttää eläimiä hyödykseen. – 1. Moos. 9:3, 4.

Seuraavaksi näihin yhdentoista päivän ikäisiin kananmuniin istutetaan viruksen siemen. Itämisajan jälkeen munat avataan koneellisesti ja viruksia täynnä oleva alkioneste otetaan talteen ja virukset tapetaan formaldehydillä. Rokote on valmista vasta lisäprosessien jälkeen. Ehkä noin 100 miljoonaa hedelmöitettyä munaa tarvitaan sikainfluenssarokotteiden tuottamiseen Yhdysvaltoja varten.

Annanko rokottaa itseni sikainfluenssaa vastaan?

Suunnitteletko kääriväsi hihasi ylös ja hankkivasi rokotuksen? Koska tämän rokotuksen ottaminen on vapaaehtoista Yhdysvalloissa, niin jokainen voi henkilökohtaisesti harkita mahdollisia hyöty- ja haittanäkökohtia ja tehdä oman ratkaisunsa. Mitä sinä aiot tehdä harkittuasi edellä tarkasteltuja seikkoja?