Kreikka suojelee kokoontumisvapautta
”Herätkää!”-lehden Kreikan-kirjeenvaihtajalta
TOSI kristillisyys ei ole uutta Kreetassa, Välimeren viidenneksi suurimmassa saaressa. Yli 1900 vuotta sitten apostoli Paavali jätti työtoverinsa Tiituksen sinne käsittelemään pulmia ja nimittämään vanhimpia saaren eri kaupungeissa sijaitseviin kristillisiin seurakuntiin. Tämä ei ollut helppo tehtävä, sillä muinaisilla kreetalaisilla oli sangen huono maine. Jopa yksi heidän omista profeetoistaan, nähtävästi kuudennella vuosisadalla eaa. elänyt Epimenides, oli sanonut: ”Kreetalaiset ovat aina valehtelijoita, vahingollisia petoja, toimettomia ahmatteja.” – Tiit. 1:10–12.
Siitä huolimatta tosi kristillisyydellä oli terveellinen vaikutus niihin kreetalaisiin, jotka omaksuivat sen. Apostoli Paavali odotti Tiituksen kykenevän löytämään heidän joukostaan miehiä, joiden maine olisi moitteeton. Antaessaan työtoverilleen neuvoja siitä, mitä tuli etsiä henkilöstä, jolle voitaisiin uskoa vastuuta, Paavali kirjoitti: ”Valvojan [eli vanhimman] täytyy olla Jumalan taloudenhoitajana vapaa syytöksestä, ei omapäinen, ei altis vihastumaan, ei juoppo rähisijä, ei tappelija, ei epärehellistä voittoa ahnehtiva, vaan vieraanvarainen, hyvyyttä rakastava, tervemielinen, vanhurskas, uskollinen, itsensä hillitsevä.” – Tiit. 1:7, 8.
Papiston asenne
Ovatko uskonnolliset johtajat Kreetassa mukautuneet niihin yleviin vaatimuksiin, joiden täyttämistä Tiitus etsi miehistä, joille voitaisiin uskoa vastuu seurakunnassa? Näiden uskonnollisten johtajien käytös Jehovan kristittyjen todistajien rauhaisan konventin yhteydessä puhuu itse puolestaan.
Tämä konventti oli suunniteltu pidettäväksi heinäkuun 29. päivästä elokuun 1. päivään 1976 Ergoteles-stadionilla Heraklionissa, joka on satamakaupunki Keski-Kreetan itäosan pohjoisrannikolla. Konventin ohjelmaksi oli tarkoitettu Raamattuun perustuvia puheita, näytelmiä ja näytteitä, jotka tarkastelivat aihetta ”Pyhä palvelus”. Kauttaaltaan ohjelmassa tultaisiin kannustamaan voimakkaasti kaikkia mukautumaan yhä lähemmin Raamatun vaatimuksiin, jotka koskevat vanhempia, aviopuolisoita, lapsia ja lähimmäisiä. Jumalaa pelkäävät ihmiset ottaisivat varmasti tervetulleena vastaan neljä päivää kestävän terveellisen raamatullisen opetuksen siitä, kuinka palvellaan Korkeinta. Ortodoksinen papisto Kreetassa ei kuitenkaan ajatellut siitä sillä tavoin.
Kun konventin valmistelut alkoivat vuokratulla stadionilla heinäkuun puolivälissä, uskonnolliset piirit alkoivat painostaa Ergoteles-stadionin johtokuntaa rikkomaan sopimuksen. Sellainen teko olisi tuskin odotettavissa niiden taholta, joiden tulisi olla esimerkkejä vanhurskaudessa, uskollisuudessa ja moitteettomassa käytöksessä. On mainittava kiittäen, että stadionin johtokunnan jäsenet eivät myöntyneet papiston vaikutukseen, vaan kunnioittivat sanaansa ja vuokrasopimukseen merkitsemäänsä nimikirjoitusta.
Seuraavaksi uskonnolliset johtajat yrittivät saada Kreetan paikallisviranomaiset ja Ateenan hallituksen viranhaltijat peruuttamaan Jehovan todistajain konventin. Heraklionin ja sen esikaupunkialueiden papit lähettivät seuraavansisältöisen vastalauseen kaupungin prefektille, yleiselle syyttäjälle ja varuskunnan komendantille: ”Meillä on kunnia ilmoittaa teille, että Heraklionin kaupungin ja esikaupunkien papit, jotka ovat tänään 16:ntena heinäkuuta kello 9 kokoontuneet Kreetan Pyhän Arkkipiispanistuimen luo sen kongressin vuoksi, joka on tarkoitus pitää kaupungissamme 29:nnestä heinäkuuta 1:seen elokuuta millenistien eli Jehovan todistajien toimesta, jotka ovat uskomme ja synnyinmaamme vihollisia, kansainvälisen sionismin agentteja, ovat ilmaisseet närkästyksensä tämän skandaalimaisen heprealaisten alulle lietsoman kongressin vastenmielisten juhlaan liittyvien ilmausten vuoksi, jonka kongressin tarkoitus on tehdä käännynnäisiä, ja me välitämme myös seurakuntalaistemme jyrkän vastalauseen. . . . Me pyydämme siksi teitä tekemään kaiken sen, mikä on välttämätöntä tämän provosoivan kongressin peruuttamiseksi; mikäli kongressi pidetään, meillä ei ole mitään vastuuta siitä, mitä saattaa tapahtua.”
Kun konventin alkamisajankohta lähestyi, papit ja eräät heidän laumojensa jäsenet esittivät yhä tiiviimmin vastalauseitaan. Heinäkuun 26. päivänä esimerkiksi noin 5000 ihmistä uhkasi hävittää Ergoteles-stadionin. Mutta poliisi teki tyhjäksi heidän yrityksensä. Eräässä ateenalaisessa sanomalehdessä oli tapahtumasta selostus, jonka otsikko kuului: ”5000 ihmistä meni ’polttamaan’ stadionia Heraklionissa.” Kirjoituksen yhteydessä julkaistiin kuva papeista, jotka seisoivat stadionin ulkopuolella.
Konventtiin kohdistuneen vastustuksen jatkumisesta huolimatta se alkoi heinäkuun 29:ntenä aikataulun mukaan. Poliisi oli paikalla käsitelläkseen keitä tahansa häiritsijöitä, jotka saattaisivat pyrkiä repimään konventin rauhaa. Kaikki sujui hyvin ensimmäisenä päivänä siihen saakka, kun konventin osanottajat alkoivat poistua. Fanaattiset roskajoukot kivittivät autoja, mikä aiheutti ajoneuvoille huomattavaa vahinkoa ja vammoja konventin osanottajille. Poliisin ponnistelut ja kaupungin yleisen syyttäjän mellakoitsijoille esittämät määräykset lähteä pois eivät estäneet pappien kiihottamia joukkoja heittelemästä jatkuvasti kiviä.
Tämä roskaväen toiminta merkitsi Heraklionin varuskunnan päällikön esittämän määräyksen rikkomista. Tuossa määräyksessä sanottiin muun muassa: ”Me kiellämme millenistejä [Jehovan todistajia] vastustavia kansalaisia kokoontumasta julkisesti tai järjestämästä vastalausemarsseja siinä tarkoituksessa, että estettäisiin heidän kongressinsa tai kohdistettaisiin heihin sopimattomia tekoja.” Vaikka määräyksen rikkojat saattoivat saada jopa viiden vuoden vankeustuomion ja joissakin tapauksissa jopa kahdenkymmenen vuoden tuomion, papit ja monet heidän laumojensa fanaattiset jäsenet halveksuivat räikeästi lakia. He toimivat vastoin Raamatussa olevaa käskyä: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille”, toisin sanoen hallituksille. – Room. 13:1.
Konventin toisen päivän aamuna Vartiotorni-seuran edustaja meni kahden Ateenasta tulleen asianajajan kanssa kaupungin yleisen syyttäjän luo ja jätti ilmoituksen siitä, mitä oli tapahtunut. Syyttäjä vakuutti heille, että oli ryhdytty toimenpiteisiin edellisen päivän sopimattomien tekojen toistumisen ehkäisemiseksi.
Papiston vastustuksen vaikutus
Ellei oteta lukuun joitakin hajanaisia huutoja ja stadionia ympäröiviltä kaduilta laukaistuja ilotulitusraketteja, konventin jälkipuoliskolla ei sattunut mitään merkittäviä välikohtauksia. Pappien alulle paneman suvaitsemattomuuskampanjan ansiosta Jehovan todistajien konventti ei tullut tunnetuksi ainoastaan koko Kreetassa vaan myös kaikkialla Kreikassa. Näin kävi, koska pappien teot tehtiin laajalti tunnetuiksi Heraklionin ja Ateenan sanomalehdissä.
Julkisuus paljasti sen, että uskonnolliset johtajat olivat turvautuneet valheellisiin vääriin syytöksiin. Sen sijaan, että Kreetan papit olisivat olleet niiden kristittyjen kaltaisia, joita Tiitus nimitti vanhimmiksi, he käyttäytyivät kuin ne muinaiset kreetalaiset, joita heidän eräs oma profeettansa arvosteli. Yksi esimerkki oli se, että papisto yritti yhdistää Jehovan todistajat sionismiin. Heraklionin Patris-sanomalehti julkaisi Israelin keskusneuvostolta Ateenasta tulleen sähkeen, joka osoitti pappien väitteen valheellisuuden. Viestissä sanottiin: ”Viitaten millenistien kokoontuneeseen kongressiin me vastustamme jyrkästi suvaitsematonta yritystä yhdistää siihen juutalaista uskontoa ja sionismia. Kuten tunnetaan ja tunnustetaan kautta maailman, niin millenismillä ei ole kerrassaan mitään yhteyttä juutalaisuuteen tai sionismiin.”
Useimpien Heraklionin kohteliaitten ja vieraanvaraisten asukkaitten kunniaksi on myönnettävä, että he eivät osoittaneet myötätuntoa suvaitsemattomien pappien ja heidän roskaväen toimintaan kiihottamiensa laitonta käytöstä kohtaan. Monien voitiin kuulla ilmaisevan paheksuntansa. Eräs kauppias huomautti Jehovan todistajille: ”Onnittelen teitä teidän moitteettoman asenteenne vuoksi.”
Pappien valheellinen propaganda ja laittomat teot tarjosivat täten ihmisille tilaisuuden nähdä itse, ketkä harjoittavat tosi kristillisyyttä. Uskonnolliset johtajat eivät tosiaankaan täyttäneet Raamatun vanhimmille asettamia vaatimuksia. Sen sijaan, että he olisivat säilyttäneet moitteettoman käytöksen, he käyttäytyivät mitä paheksuttavimmalla tavalla ja yllyttivät toisiakin laittomiin tekoihin. Mutta onneksi heidän suvaitsemattomuutensa torjuttiin, koska hallitusviranomaisilla oli rohkeutta pitää voimassa oikeita periaatteita, eivätkä he sallineet uhkausten ja roskajoukon toiminnan pelotella itseään.
Kreetan suvaitsemattomista papeista voidaan hyvinkin kysyä: Voiko tuollaisilta moitittavilta miehiltä odottaa saavansa tervettä kristillistä opetusta? Eikö ensimmäisen vuosisadan kristillisyyden uskomuksista voi odottaa oppivansa pikemminkin niiden keskuudessa, jotka kokoontuivat rauhaisasti kuulemaan ohjelmaa Jumalalle suoritettavasta pyhästä palveluksesta?