Mikä on Raamatun kanta?
Miten voi harjoittaa kristillistä antamista?
MILLOIN viimeksi joku pyysi sinua ”antamaan”? Monilla alueilla ihmisiä vainotaan jatkuvasti pyytämällä rahaa tai muunlaisia lahjoituksia erilaisiin hyväntekeväisyystarkoituksiin. Mahdolliset lahjoittajat saavat usein painotuotteita, joissa mainostetaan arpajaisia tai joissa ehkä kuvataan hirvittävän epämuodostuneita tai laihoja lapsia.
Mitä sinun tulisi tehdä, kun joku pyytää sinua antamaan?
Raamattu kannustaa anteliaisuuteen. Mooses neuvoi israelilaisia tovereitaan Jumalan henkeyttämänä: ”Älä kovenna sydäntäsi äläkä sulje kättäsi köyhältä veljeltäsi, vaan avaa auliisti kätesi hänelle.” – 5. Moos. 15:7, 8.
Raamatussa on monia hyviä esimerkkejä antamisen hengestä. Eräs näistä liittyy onnettomaan tilanteeseen, joka kehittyi ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Kun kristityt Juudeassa köyhtyivät aineellisesti, niin palvojatoverit auttoivat heitä halukkaasti. (Room. 15:26; 1. Kor. 16:1, 2) Makedonian kristityt mainittiin erikoisesti tässä suhteessa. Apostoli Paavali kirjoittaakin: He ”antoivat vilpittömästä sydämestä hyvin runsaan lahjan, vaikka olivatkin perin köyhiä. Voin vakuuttaa, että he antoivat niin paljon kuin suinkin kykenivät ja enemmänkin. He toimivat omasta vapaasta tahdostaan ja kerran toisensa jälkeen pyysivät ja vaativat, että soisimme heille ilon näin osallistua Jumalan kansan auttamiseen.” – 2. Kor. 8:2–4, Uusi testamentti nykysuomeksi.
Koskaan ei pitäisi tuntea olevansa pakotettu antamaan. Apostoli Paavali kirjoittaa yllä mainitusta tarpeessa oleville kristityille suoritetusta avustustyöstä: ”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.” – 2. Kor. 9:7.
Mitä on sanottava hyväntekeväisyysjärjestöistä, jotka pyytävät rahaa? Osoittaako tällainen antaminen ihmisen sellaiseksi, joka toimii Raamatun velvoituksen mukaan olla antelias? Ei välttämättä, koska mitkä tahansa lahjoitukset saattavat lähteä vääristä vaikuttimista. Sellaisissa tapauksissa jopa hyvin runsaskin antaminen on Jumalan silmissä arvotonta. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Jos annan kaiken omaisuuteni ravitakseni toisia ja jos luovutan ruumiini voidakseni kerskua, mutta minulla ei ole rakkautta, en hyödy mitään.” – 1. Kor. 13:3.
Jotkin järjestöt suorastaan rohkaisevat antamaan vääristä vaikuttimista julkaisemalla lahjoittajien nimet. Jeesus neuvoi sellaista julkisuuden tavoittelua vastaan sanoen: ”Kun siis annat almuja, älä toitota siitä joka puolelle niin kuin tekopyhät tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen kiitosta ihmisiltä. Minä vakuutan teille: he ovat jo saaneet palkkansa. Kun sinä annat almun, tee se niin huomaamattomasti, että vasen kätesi ei tiedä mitä oikea tekee. Tekosi jää salaan, mutta sinun Isäsi palkitsee sinut, sillä hän näkee salaisetkin asiat.” – Matt. 6:2–4, UTN.
Toinen harkitsemisen arvoinen seikka on, että kaikki apua etsivät eivät ansaitse sinun kovalla työllä hankkimiasi rahoja tai muita arvokkaita tavaroita. Raamattu sanoo esimerkiksi: ”Syksyllä ei laiska kynnä; elonaikana hän tyhjää tapailee.” (Sananl. 20:4) Sellaiset laiskurit voivat odottaa vain köyhyyttä ja nälkää. Jumalan sana sanoo: ”Jos joku ei tahdo tehdä työtä, älköön hän syökökään.” – 2. Tess. 3:10.
Monet hyväntekeväisyysjärjestöt ovat osoittautuneet petokseksi, ja jopa lailliset järjestöt lähettävät usein vain hyvin pienen osan keräämästään rahasta mainostamiinsa arvokkaisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi Yhdysvalloista kirjoittaa Francis Cerral New York Times -lehdessä: ”Osavaltion sosiaalihuoltolautakunnan mukaan hyväntekeväisyyteen käytetyt rahat nousevat vuosittain Yhdysvalloissa noin 22 miljardiin dollariin (86 mrd. mk) ja New Yorkin osavaltiossa 2 miljardiin dollariin (7,8 mrd. mk). Mutta joissakin tapauksissa ei yhtään tai vain 5 tai 10 prosenttia rahasta menee lopulta hyväntekeväisyystarkoitukseen, ja loput jäävät rahojen kerääjien taskuun.” Vuonna 1974 eräs kirkon tukema hyväntekeväisyysjärjestö keräsi 3,3 miljoonaa dollaria (12,9 milj. mk). Kummallista kyllä vain 54000 dollaria (210000 mk) päätyi mainostettuun hyväntekeväisyyteen. Sitä mitä lopuille tapahtui, valaisee se, että 45000 dollaria (175000 mk) meni yhdelle kirkon papille ja 110000 dollaria (429000 mk) kolmelle hänen apulaiselleen.
On myös tärkeätä ymmärtää, että Raamatun mukaan hyväntekeväisyysjärjestöt eivät voi koskaan poistaa tai ratkaisevasti vähentää kaikkea köyhyyttä ja muita ihmiskuntaa vaivaavia epäkohtia. Tämä asiainjärjestelmä on aina kärsinyt sellaisista vaikeuksista perityn synnin ja näkymättömän Saatanan ja hänen demoniensa hallinnon takia. (Room. 5:12; Ef. 6:12; Ilm. 12:9) Sen tähden Jeesus julisti: ”Köyhät teillä on aina parissanne.” (Matt. 26:11) Nämä seikat häviävät vasta silloin, kun Jumalan valtakunta lakaisee pois tämän järjestelmän ja laajentaa Jumalan hallitusvallan uuden järjestelmän maailmanlaajuiseksi. – Dan. 2:34, 35, 44.
Onko tämän mukaan sitten täysin väärin, että kristityt antavat rahaa hyväntekeväisyyteen? Ei. Jotkin hyväntekeväisyysjärjestöt saavat jonkin verran hyvää aikaan. On siis ratkaistava henkilökohtaisesti, lahjoittaako sellaiseen tarkoitukseen vai ei.
Kuten jo aikaisemmin mainittiin, Raamattu vaatii olemaan antelias. (5. Moos. 15:7, 8; 1. Tim. 6:18) Tämä on mahdollista jopa silloin, kun ei ole varaa lahjoittaa rahaa. Kuinka niin?
Ehkä tärkein paikka, missä tulisi osoittaa antamisen henkeä, on perhepiiri. Aviopuolisoiden ja perheenjäsenten tulisi suoda aikaa ja huomiota toinen toiselleen. Kuunteletko tarkkaavaisesti, kun aviopuolisosi tai joku toinen perheenjäsen puhuu sinulle? Oletko aidosti kiinnostunut siitä, mitä he sanovat ja tekevät?
Ehkä aineelliset varasi ovat pienet. Mutta voisitko käyttää ne tavalla, josta olisi enemmän hyötyä toisille? Kuljetuksen tarjoaminen sellaisille, jotka eivät itse pääse liikkumaan, asioiden toimittaminen vanhojen tai raihnaisten puolesta tai vain ajan viettäminen yksinäisten henkilöiden kanssa ovat erinomaisia tapoja, joilla voi osoittaa kristillistä anteliaisuutta.
Näiden lisäksi Raamattu kehottaa kristittyjä kertomaan julkisesti ”tätä valtakunnan hyvää uutista” ja auttamaan lähimmäisiään oppimaan Jumalan tarkoitukset ja miten voi saada hänen hyväksymyksensä. (Matt. 24:14) Apostoli Paavali sanoi tästä tärkeästä kristillisen antamisen piirteestä näin: ”Jos näet julistan hyvää uutista, niin se ei ole minulle kerskumisen syy, sillä minun täytyy se tehdä. Todellakin, voi minua, jos en julistaisi hyvää uutista!” (1. Kor. 9:16) Osallistutko sinä säännöllisesti tähän toimintaan?
Raamattu vaatii Jumalan palvojia olemaan anteliaita. Mutta koska lahjoitukset hyväntekeväisyyteen saattavat tulla vääristä vaikuttimista tai mennä ahneitten ihmisten taskuihin, niin kaikki tällainen antaminen ei täytä Raamatun vaatimuksia. Sen sijaan, että anteliaisuus rajoitettaisiin vain rahan ja tavaroiden antamiseen, Raamattu kannustaa kristittyjä antamaan itseään, erikoisesti omaan huonekuntaansa kuuluville. – 1. Tim. 5:8.