Miten suhtaudut lähimmäiseesi?

”TULIN niin vihamieliseksi ihmisiä kohtaan ja elämää kohtaan yleensä, että alkoholi ja huumausaineet olivat ainoat, joista nautin”, sanoi eräs nuori nainen. Tapa, jolla hän suhtautui toisiin, varmasti vaikutti hänen elämäntapaansa. Vaikka ihmiset ehkä eivät ole vaikuttaneet sinuun vielä näin epäsuotuisasti, niin epäilemättä ymmärrät, että erittäin kielteinen asennoituminen toisiin voi riistää ilosi.

Ollaksemme onnellisia meidän tarvitsee tuntea, että olemme haluttuja ja että toiset arvostavat ja rakastavat meitä. Me tarvitsemme ystäviä, jotka ovat syvästi kiinnostuneita meistä, sillä he voivat suuresti rikastuttaa elämäämme. Jos kuitenkin tuttavamme, jotka ovat osoittautuneet uskottomiksi ja itsekkäiksi, ovat aiheuttaneet meille pettymyksen, saatamme olla arkoja solmimaan uusia ystävyyssuhteita. On luonnollista, ettei halua tulla uudestaan haavoitetuksi. Tämä ei ole kuitenkaan todellinen ratkaisu pulmaan. Suojellakseen itseään tunneperäiseltä haavoittumiselta ihminen saattaa vetäytyä kuoreensa ja siten tehdessään tulla eristäytyväksi ja yksinäiseksi. Sitten hän saattaa yrittää paeta elämän kovaa todellisuutta alkoholin tai huumausaineiden avulla.

Tämä valaisee sitä, miten tärkeätä on, ettei anna huonojen kokemuksien lannistaa itseään lopettamaan aitojen ystävien etsimistä. Vaikka on olemassa monia itsekkäitä ja epäystävällisiä ihmisiä, se ei merkitse sitä, että jokainen olisi sellainen.

Tietenkin epämiellyttäviä kokemuksia voi tulla helpommin, jos yrittää valita ystävänsä hyvin pienestä piiristä. Joku saattaa rajoittaa valintansa yhteen ikäryhmään tai yhteiskunnalliseen luokkaan kuuluviin tai tietyn kansallisuuden, rodun tai heimon edustajiin. Joidenkin ennakkoluulojen vuoksi hän saattaa kieltäytyä ulottamasta ystävyyttään tätä laajemmalti. Hän saattaa suhtautua hyvin epäluuloisesti tämän ryhmän ulkopuolella oleviin, joiden hän ei ajattele ansaitsevan ystävyyttään. Sitten kun hän kokee jotakin epämiellyttävää niiden taholta, joiden hän luuli olevan hyviä ystäviään, hän saattaa suhtautua ”ulkopuolisiin” vieläkin epäluuloisemmin.

On selvästikin paljon parempi asennoitua lähimmäisiin terveellä tavalla. Raamattu on erittäin hyödyllinen kirja osoittaessaan, miten meidän tulisi suhtautua toisiin ihmisiin.

Me opimme Raamatusta, että Luojamme ei ole puolueellinen. Se sanoo: ”Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” – Apt. 10:34, 35.

Tämän mukaan voisimme odottaa löytävämme luotettavia ja uskollisia ystäviä kaikkiin heimoihin, kansallisuuksiin ja rotuihin kuuluvista Jumalaa pelkäävistä ja vanhurskaasti elävistä ihmisistä. Me löydämmekin. Sen, että ihmiset ovat erilaisia luonteeltaan ja tavoiltaan, ei pitäisi saada ketään arkailemaan heitä. Joskus persoonallisuuksien vastakohdat voivat täydentää toisiaan, ja sillä tavoin molempien persoonallisuuksien parhaat puolet tulevat esiin. Tällainen ystävyys voi herättää uusia ajatuksia, avata uusia katsantokantoja ja auttaa havaitsemaan nopeammin toisten tarpeet.

Kun Jumalan puolueeton näkemys ihmisistä ohjaa ihmistä hänen valitessaan ystäviä, hän ei yritä ystävystyä keihinkään sen perusteella, mitä he omistavat. Sen sijaan hän tutkii, millaisia he ovat ihmisinä. Ovatko he ystävällisiä, huomaavaisia, ymmärtäväisiä ja myötätuntoisia? Rohkaisevatko he toisia sanoin ja teoin? Tällaiset ominaisuudet ovat paljon parempi perusta ystävyydelle kuin se, onko jollakulla omaisuutta tai vaikutusvaltaa.

Kristitty opetuslapsi Jaakob osoitti, että ihmisen arvon määrääminen ulkonäön perusteella on todellakin väärin. Jotkut kristityt olivat langenneet tähän ansaan, ja siksi Jaakob sanoi heille: ”Jos kokoukseenne tulee mies kultasormuksia sormessaan ja loistavissa vaatteissa, mutta tulee myös köyhä likaisissa vaatteissa, ja kuitenkin te katsotte suosiollisesti loistavissa vaatteissa olevaa ja sanotte: ’Istu sinä tähän hyvälle paikalle’ ja köyhälle sanotte: ’Seiso sinä’ tai: ’Istu tuohon alas jalkajakkarani viereen’, niin eikö teillä ole luokkaeroja keskuudessanne ja eikö teistä ole tullut tuomareita, jotka langettavat pahansuopaisia päätöksiä?” – Jaak. 2:2–4.

Toisten suosiminen pelkästään heidän huomattavan asemansa, korkeamman koulutuksensa tai aineellisen varallisuutensa vuoksi ei olisi sopusoinnussa tämän erinomaisen neuvon kanssa. Sitä paitsi voisiko sellaisille seikoille pohjautuva suhde todella kestää ajan mittaan? Entä jos tämä henkilö joutuisi epäsuosioon tai menettäisi rikkautensa? Tai entä jos hänkin olisi kiinnostunut vain siitä, miten hän voisi hyötyä ystävyyssuhteesta? Raamatun sananlasku sanoo suoraan: ”Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.” (Sananl. 14:20) Niin, aineellisille seikoille perustuvat ystävyyssuhteet voivat nopeasti purkautua.

Toinen seikka, jota ei pitäisi jättää huomioon ottamatta, on se, että monet rikkaat ja vaikutusvaltaiset ihmiset suhtautuvat usein tylysti ja rakkaudettomasti toisiin. Varmaankaan he eivät ansaitse erikoista huomiota vain sen perusteella, mitä he omistavat. Toisaalta jos sellaiset ihmiset ovat Jumalaa pelkääviä ja osoittautuvat ystävällisiksi ja rakkaudellisiksi, heitä tulisi kohdella huomaavaisesti niin kuin toisiakin jumalisia miehiä ja naisia.

Se, joka suhtautuu toisiin ajatellen, mitä hän voisi tehdä heidän hyväkseen, sen sijaan että miettisi, mitä hän voisi saada heiltä, ei niinkään helposti pety. Perussyy siihen on se, että ”onnellisempaa on antaa kuin saada”. – Apt. 20:35.

Se, joka on aktiivisesti kiinnostunut toisista riippumatta siitä, mitä he ehkä voivat tai eivät voi tehdä hänen hyväkseen, ei katkeroidu. Hän saa tyydytystä myös tietäessään, että hänen todellinen palkkansa ei tule ihmisiltä vaan Jumalalta. Jeesus Kristus antoi tämän vakuutuksen: ”Kun laitat pidot, kutsu . . . köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita, niin tulet olemaan onnellinen, koska heillä ei ole mitään, millä maksaa sinulle takaisin. Sillä sinulle maksetaan takaisin vanhurskaiden ylösnousemuksessa.” – Luuk. 14:13, 14.

Ajan mittaan tuo alussa mainittu katkeroitunut nainen oppi ymmärtämään, että Raamatun ohjeiden noudattaminen voi muuttaa toisiin ihmisiin asennoitumisen paremmaksi. Nyt hän ei ole enää poissa tolaltaan toisten ihmisten takia, vaan tekee voitavansa auttaakseen heitäkin pääsemään hyväksyttyyn suhteeseen Jehova Jumalan kanssa. Tämä nainen on iloinen, kun hän on löytänyt tosi ystäviä niiden keskuudesta, jotka yrittävät elää sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa.

Oletko sinä kokenut saman? Jos et, miksi et tarkistaisi, mitä Raamattu sanoo, ja ottaisi itse selvää, voiko se rikastuttaa elämääsi ja antaa sille tarkoituksen?