Mikä on Raamatun kanta?

Elivätkö ihmiset kerran satoja vuosia?

AJATUS siitä, että ihmiset elivät kerran useita satoja vuosia, kuulostaa monista sadulta. He eivät suhtaudu siihen yhtään sen vakavammin kuin ”Sumerin kuningasluetteloon”, jonka eräässä osassa sanotaan: ”Kun kuninkuus laskeutui taivaasta, kuninkuus oli (ensin) Eridussa. Eridu(ssa) A-lulim (tuli) kuninkaaksi ja hallitsi 28800 vuotta. Alalgar hallitsi 36000 vuotta. Kaksi kuningasta hallitsi (siten) 64800 vuotta.”

Vaikka Raamattu ei esitäkään noin mielikuvituksellisia lukuja, se osoittaa, että kerran oli aika, jolloin ihmiset elivät paljon kauemmin kuin nykyään. Se kertoo esimerkiksi Aadamin, Seetin, Enoksen, Keenanin, Jeredin, Metusalahin ja Nooan eläneen yli 900 vuotta. (1. Moos. 5:5, 8, 11, 14, 20, 27; 9:29) Oliko asia todella näin?

Joku voisi ajatella: ’Miten ihmiset muinaisina aikoina saattoivat elää satoja vuosia, kun hyvin harvat nykyään elävät edes satavuotiaiksi? Se on mahdotonta.’ Tässä yhteydessä voidaan huomauttaa, että kukaan ei tiedä, mikä on ihmisen eliniän äärimmäinen raja. Eräs tunnettu tietosanakirja sanoo: ”Ihmisen elämän tarkkaa kestoaikaa ei tunneta, vaikka perinnöllisessä aineksessa oletetaankin olevan vahvistettuna ihmisen pisin mahdollinen elinikä. Aluksi tämä väite tuntuu järjettömältä. Varmasti kukaan ihminen ei voi elää tuhatta vuotta. Vaikka kaikki saattavatkin olla yhtä mieltä siitä, että sen todennäköisyys, että joku eläisi tuhat vuotta, on äärettömän pieni, niin ei ole tieteellistä todistetta, joka osoittaisi tämän väitteen oikeaksi tai vääräksi.” – Encyclopædia Britannica, v:n 1976 painos, Marcopædia, 10. osa, s. 911.

Tämän mukaan tieteelliseltä näkökannalta katsoen ei voida esittää mitään ehdotonta todistetta, joka joko vahvistaisi tai kumoaisi sen, mitä Raamattu sanoo joidenkuiden muinaisten aikojen miesten pitkästä eliniästä. Raamatun väitteet jäävät siis puhumaan itse puolestaan. Osoittaako tekstiyhteys, missä ne esiintyvät, niiden perustuvan tosiasioihin?

Jotkut ovat tulleet siihen tulokseen, että Raamatussa näiden miesten eliniäksi mainittujen vuosien on täytynyt olla lyhyempiä, ehkä vain kuukauden pituisia. Mutta tämä ei ole sopusoinnussa sen tekstiyhteyden kanssa, missä Raamattu mainitsee sellaisten miesten kuin Keenanin ja Mahalalelin iän heidän kuollessaan. Se sanoo: ”Kun Keenan oli seitsemänkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle Mahalalel. Ja Keenan eli Mahalalelin syntymän jälkeen kahdeksansataa neljäkymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Niin oli Keenanin koko elinaika yhdeksänsataa kymmenen vuotta; sitten hän kuoli. Kun Mahalalel oli kuudenkymmenen viiden vuoden vanha, syntyi hänelle Jered.” (1. Moos. 5:12–15) Jos asettaisimme ”vuosien” tilalle ”kuukaudet”, se merkitsisi, että sekä Keenan että Mahalalel saivat pojan ennen kuudetta ikävuottaan. Tässä ei varmasti ole järkeä.

Se, mitä Raamattu sanoo vedenpaisumuksesta, osoittaa, että vuodet eivät olleet kolmikymmenpäiväisiä kuukausia, vaan käsittivät luultavasti kaksitoista kolmikymmenpäiväistä kuukautta. Vedenpaisumus alkoi ”sinä vuonna, jona Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, sen toisena kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä” (1. Moos. 7:11) Arkki pysähtyi Araratin vuorille viisi kuukautta myöhemmin, ”seitsemäntenä kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä”. (1. Moos. 8:4) 1. Mooseksen kirjan 7:24:n mukaan tämä tapahtui sen jälkeen, kun ”vedet vallitsivat maan päällä sata viisikymmentä päivää”. Koska viisi kuukautta oli yhtä pitkä aika kuin ”sata viisikymmentä päivää”, niin yksi kuukausi oli kolmenkymmenen päivän pituinen. Lisäksi Raamattu mainitsee nimenomaan ”kymmenennen kuukauden” ja sen jälkeen yhden neljänkymmenen päivän pituisen ajanjakson ja kaksi seitsemän päivän pituista ajanjaksoa. (1. Moos. 8:5, 6, 10, 12) Sitten ”Nooan kuudentenasadantena yhdentenä ikävuotena, vuoden ensimmäisenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, oli vesi kuivunut maan päältä. . . . Ja toisena kuukautena, kuukauden kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä, oli maa aivan kuiva.” (1. Moos. 8:13, 14) Ei ole ilmeisestikään mitään perusteita väittää, että Nooan 600. ikävuodesta hänen 601. ikävuoteensa kului vain noin kuukausi. Ei, kysymyksessä oli kahdentoista kuukauden pituinen täysi kuuvuosi ja kymmenen päivää.

Se, että ihmiset elivät kerran satoja vuosia, on täysin sopusoinnussa koko Raamatun tekstiyhteyden kanssa. Pyhästä Raamatusta me opimme, että ensimmäinen ihminen, Aadam, luotiin täydelliseksi. Hänellä oli edessään odote loputtomasta elämästä. Kaunis puutarhakoti, johon hänet asetettiin, sisälsi kaiken tarvittavan, jotta ihmiselämää olisi voitu ylläpitää loputtomiin. Raamatun ensimmäisestä kirjasta me luemme: ”Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia.” (1. Moos. 2:9) Tuo ”elämän puu” edusti Jumalan varaamaa taetta jatkuvasta elämästä niille, joilla olisi oikeus syödä siitä. Kun ensimmäinen ihminen Aadam rikkoi Jumalan lain, hän menetti oikeutensa syödä tuosta puusta, ja sen vuoksi hänet karkotettiin ihastuttavasta paratiisikodistaan. – 1. Moos. 3:22–24.

Samalla Aadam turmeli tottelemattomuudellaan täydellisyytensä, ja tämä lyhensi hänen ja hänen jälkeläistensä elinikää. – Room. 5:12.

Täydellisessä tilassaan Aadamin ruumista olisi voitu ylläpitää ikuisesti, ja tämä olisi soveltunut myös muihin synnittömiin ihmisiin. Koska siis ihminen luotiin nauttimaan loputtomasta elämästä, niin siitä johdonmukaisesti seuraa, että Aadamin ja hänen varhaisempien jälkeläistensä on täytynyt elää paljon kauemmin kuin myöhempien jälkeläisten, jotka ovat kauempana täydellisyydestä.

Raamattu osoittaa juuri näin tapahtuneen. Nooan päivien suuren vedenpaisumuksen jälkeen, joka sattui yli 1600 vuotta Aadamin luomisen jälkeen, ihmisen todennäköinen elinikä laski jyrkästi. Vedenpaisumuksen jälkeen syntyneiden todennäköinen elinikä laski yhä, mutta hitaammin. Tämä voidaan havaita tarkastelemalla seuraavaa taulukkoa.a

Noin 300 vuotta Aabrahamin kuoleman jälkeen ihmisen keskimääräinen elinikä oli pudonnut vielä lisää, niin että Mooses saattoi sanoa: ”Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta.” (Ps. 90:10) Nämä sanat keskimääräisestä eliniästä soveltuvat vielä nykyään.

Näin ollen Raamatun mukaan ihmiset elivät kerran satoja vuosia. Tämä on muutakin kuin vain mielenkiintoinen tieto. Se todistaa sen tosiasian, että Jumalan alkuperäinen tarkoitus ihmisen suhteen oli, että hän voisi nauttia loputtomasta elämästä. Tämä tarkoitus tulee vielä toteutumaan, kun Jehova Jumala täyttää lupauksensa maan muuttamisesta paikaksi, jossa ei ole sairautta, kipua eikä kuolemaa. – Ilm. 21:3, 4.

[Taulukko s. 22]

Nimi Elinikä

Aadam 930

Seet 912

Enos 905

Keenan 910

Mahalalel 895

Jered 962

Metusalah 969

Lemek 777

Nooa 950

Seem 600

Arpaksad 438

Selah 433

Eeber 464

Peleg 239

Regu 239

Serug 230

Naahor 148

Terah 205

Aabraham 175

[Alaviitteet]