Mahtavat Libanonin setrit

Herätkää!-lehden Libanonin-kirjeenvaihtajalta

VIERAILIJAT tekevät usein matkan noin 1800 metrin korkeuteen Välimeren pinnasta nähdäkseen muinaiset Libanonin setrit. Millään muulla puulla ei ole sellaista historiaa!

Lähde kanssani Beirutista, Libanonin pääkaupungista, noin 160 kilometriä koilliseen lähelle Besharin maroniittikylää. Setrit tunnetaan siellä nimellä Arz Ar-rub ’Herran setrit’.

Kulkiessamme eteenpäin meillä on sininen Välimeri vasemmalla ja vuoret oikealla puolellamme. Menemme kauniin Junyan lahden ympäri kuuluisan Bybloksen kaupungin kautta (Raamatun Gebalin, jonne egyptiläiset tulivat hakemaan setripuuta) kohti Tripolia. Aivan Chekkan kylän laitamilta poikkeamme ylös vuoristoon johtavalle tielle. 1800 metrin kiipeämisemme alkaa.

Ja nyt pitäkää silmänne auki. Pian näette ensimmäisen vilahduksen majesteettisista setreistä. Minkä henkeäsalpaavan näyn nämä mahtavat puut muodostavatkaan joidenkin valtavan suurien yksilöiden kohotessa yli 30 metrin korkeuteen!

Toisin kuin muilla puilla libanoninsetrin (Cedrus libani) oksat ovat pyramidimaisesti kerroksittain. Pane merkille, miten laakeina ne levittäytyvät joidenkin oksien kurottautuessa yhtä pitkälle kuin koko puulla on korkeutta. Mennessämme lähemmäksi näitä kauniita ikivihreitä puita havaitsemme, että rungot ovat jykeviä ja vanhuuttaan pahkaisia, mikä osoittaa niiden muinaisten esivanhempien ominaispiirteitä. Jotkin saavuttavat kahdentoista metrin ympärysmitan. Täällä on puita, joiden arvellaan olevan yli tuhat vuotta vanhoja. Kaarna on karkeaa ja rosoista. Se on väriltään punaruskeaa ja kuin valkoisen huurteen peitossa. Neulaset ovat kirkkaanvihreät, noin puolitoista senttimetriä pitkät, ja puun kävyt ovat munanmuotoiset.

Astuessamme setrimetsän viileydestä auringonvaloon voimme katsella setrejä matkan päästä. Kuvittele, että nämä vuoret olivat aikanaan uljaiden setrien peitossa! Mielivaltaisista hakkuista, uudistamisen laiminlyömisestä ja sodan tuhoista huolimatta on jäljelle jäänyt muutamia metsiköitä. Tämä nimenomainen noin 400 puun metsikkö säilyi luultavasti vaikeapääsyisyytensä takia. Toisen maailmansodan jälkeen on kuitenkin yritetty toden teolla istuttaa uusia setrejä sekä muita puita.

Mutta miksi setri on niin kuuluisa? Se johtuu siitä, että se esiintyy usein taiteessa ja kirjallisuudessa, eritoten Raamatussa. Raamattu viittaa tähän puiden kuninkaaseen yli 70 kertaa. Sitä käytetään kuvaamaan mahtavuutta, ylevyyttä ja lujuutta, joko todellista tai luuloteltua. Esimerkiksi Messiasta verrataan lehvään, joka otetaan aivan setripuun latvasta. Vanhurskaan kasvu on kuin vahvasti juurtuneen setrin. Uskottomia sitä vastoin verrataan setriin heidän itsensä korostamisen ja väärän turvallisuudentunteensa takia. – Hes. 17:22–24; Ps. 92:13; Jes. 2:11–13; Jer. 22:13–15, 23.

Mutta majesteettinen setri on paljon tunnetumpi sen tähden, että sitä käytettiin Jehovan suurenmoisen temppelin rakentamiseen Jerusalemissa kuningas Salomon päivinä. Sen kauneus, tuoksu ja kestävyys ja lisäksi sen lämmin punainen sävy suosittivat sitä hyvin tuohon tarkoitukseen. – 1. Kun. 6:9, 15–18, 20.

Mutta miten puut voitiin kaataa ja laivata täältä Jerusalemiin? On tuskin todennäköistä, että ne kaadettiin ja laivattiin tältä paikalta. Muista, että muinaisina aikoina puut peittivät ylemmät osat Libanonin vuoristosta, joka ulottuu noin 150 kilometriä pohjoisesta etelään. Nykyään on kauempana etelässä, lähellä Baroukin druusikylää, noin 900 puun nuorehko metsikkö. Sidonilaiset, jotka olivat taitavia metsätyömiehiä, ovat saattaneet kaataa valikoituja setrejä tässä paikassa tai sen läheisyydessä. Tukit on voitu sitten uittaa etelään virtaavaa Litanijokea pitkin ja sen jälkeen Libanonin vuorijonon eteläpään ympäri Välimereen lähelle Tyrosta. Siellä tukit on voitu niputtaa lautoiksi ja uittaa rannikkoa pitkin etelään mahdollisesti Joppeen, nykyiseen Tel Aviviin. Tukit on ehkä katkottu siellä ja kuljetettu maitse 40 kilometriä sisämaahan Jerusalemin temppelin paikalle.

Antiikin kansat todella arvostivat setripuuta. Se on majesteettinen puu, jolla on merkittävä historia. Pian Jumalan maallisessa paratiisissa majesteettiset setrit kukoistavat jälleen ja peittävät vuoret Tekijänsä ylistykseksi.