Voimmeko luottaa Raamatun ennustuksiin?

KOHDISTAKAAMME huomiomme ajassa taaksepäin ajanlaskumme ensimmäiselle vuosisadalle, jolloin Nero oli vielä Rooman valtakunnan keisari. On vuosi 66. Paikka on Jerusalem.

Historialliset muistiinmerkinnät antavat meille suhteellisen luotettavia tietoja siitä, mitä siellä itse asiassa tapahtui tuohon aikaan. On totta, että meillä ei ole monia yksityiskohtaisia tietoja mistään nimenomaisesta perheestä, joka eli silloin Jerusalemissa. Kuitenkin saatavissa olevista tiedoista voimme melkoisella varmuudella päätellä, mikä oli joidenkuiden ihmisten asenne.

Seuraava kertomus perustuu tapahtumiin, jotka täyttivät Jeesuksen Kristuksen ennustuksen. Kuten tulet huomaamaan alaviitteistä, sen perustosiasiat on otettu Raamatusta ja muista historiallisista muistiinmerkinnöistä. Pashurin ja Abigailin perhe on kuviteltu, mutta tapa, jolla he suhtautuivat silloin vallinneeseen kriisiin, on saattanut olla tyypillinen useille silloin eläneille perheille.

TÄRKEÄ ENNUSTUS

Ihmisjoukot tungeksivat Jerusalemin kiireisillä kaduilla. Hienosti pukeutuneet papit raivaavat tiensä tavallisten yksinkertaisiin vaatteisiin pukeutuneiden työläisten ohi. Itsetyytyväiset rikkaat tunkeutuvat eteenpäin palvelijoiden avustamina. Kovaääninen kaupanhieronta lukuisissa liikkeissä kertoo yleisestä vauraudesta. Ihmisjoukon keskellä näemme Pashurin, kangaskauppiaan. Hän on juutalainen, joka on kääntynyt kristillisyyteen. Eräs opetuslapsi, joka oli tuntenut Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisesti, tutki Raamattua hänen kanssaan, ja niin hänestä tuli kristitty.

Pashur oli ollut vasta nuorukainen, kun Jeesus kuoli 33 vuotta aikaisemmin. Hän muisti oikeastaan vain, että Jeesuksesta puhuttiin laajalti ja että hän oli hyvin kiistelty hahmo. Vasta Raamatussa ilmenevien todisteiden tutkimisen jälkeen Pashur vakuuttui siitä, että Jeesus oli luvattu Messias. Jerusalemin asukkaana Pashuria kiinnosti erityisesti Jeesuksen ennustus tuon kaupungin tuhosta. Opetuslapsi, joka oli tutkinut Pashurin kanssa, oli viitannut Matteuksen ja Luukkaan kirjoittamien Raamatun kirjakääröjen jäljennösten antamaan vahvistukseen ja selittänyt:

”Eräänä päivänä neljä apostolia tuli Jeesuksen luo Öljyvuorelle. He halusivat tietää merkin, joka kertoisi heille, milloin Jerusalemin tuho tulisi. He olivat kuitenkin kiinnostuneita myös Kristuksen läsnäolosta ja asiainjärjestelmän päättymisestä. Vastaukseen, jonka Jeesus antoi heidän kysymykseensä, liittyi enemmän kuin vain Jerusalemin hävitys ja juutalaisen asiainjärjestelmän loppu; hän puhui koko maailmanjärjestelmän päättymisestä.”a

Opetuslapsi lainasi lisäksi Jeesuksen seuraavia sanoja sellaisina kuin kristitty opetuslapsi Luukas on kirjoittanut ne muistiin:

”Kun näette Jerusalemin leiriytyneiden sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen autioitus on tullut lähelle. Silloin ruvetkoot Juudeassa olevat pakenemaan vuorille ja Jerusalemin keskellä olevat lähtekööt pois, älköötkä maaseutupaikoissa olevat menkö sinne, koska nämä ovat oikeuden jakamisen päiviä, jotta kaikki, mikä on kirjoitettu, täyttyisi. Voi raskaana olevia naisia ja imettäviä noina päivinä! Sillä maassa on oleva suuri hätä ja viha tätä kansaa kohtaan, ja heitä kaatuu miekan terästä ja viedään vankeina kaikkiin kansoihin, ja Jerusalem on oleva kansojen tallattavana.”b

Ansaittu kohtalo

Pashurin mielestä Jerusalem ansaitsee sellaisen kohtalon. Silminnäkijät olivat kertoneet hänelle, miten kansa oli huutamalla vaatinut Jeesuksen teloitusta sanoen: ”Vie pois! Vie pois! Pane hänet paaluun!” Ja kun roomalainen maaherra kysyi: ”Onko minun pantava paaluun teidän kuninkaanne?” niin juuri ylipapit vastasivat: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.”c Tämä uskonnollisten johtajien murhateko oli inhottanut Pashuria!

Monia Jeesuksen seuraajia oli kohdeltu samalla tavalla. Yli kaksikymmentä vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen apostoli Paavalia pahoinpideltiin Jerusalemissa.d Ja äskettäin Jaakob, Jeesuksen velipuoli, ja muita uskollisia kristittyjä oli kivitetty kuoliaaksi Jerusalemissa.e Kulkiessaan kohti kotia pitkin Jerusalemin vilkkaita katuja Pashur ajattelee: ”Jerusalem on todella toiminut maineensa mukaisesti!” Jeesuksen sanat palautuvat hänen mieleensä: ”Jerusalem, Jerusalem, profeettojen tappaja ja luoksesi lähetettyjen kivittäjä.”f

Pashurin mielessä ei ole epäilystäkään: Jerusalem todella ansaitsee sen, mitä Jeesus oli ennustanut sille tapahtuvan. Jeesus sanoi: ”Sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi rakentavat ympärillesi varustuksen teroitetuista paaluista ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta, ja he iskevät sinut ja sinun sisäpuolellasi olevat lapsesi maahan eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, koska sinä et havainnut sitä aikaa, jona sinua tarkastettiin.”g

”Mutta milloin?” Tämä kysymys askarruttaa Pashurin mieltä erikoisesti nyt, kun Jerusalemissa on noussut kapina roomalaisten miehitystä vastaan.

Sen tulemisen siirtäminen tuonnemmaksi

Hän ja hänen perheensä toivovat, ettei tuho tulisi kovin pian. Vuosien kovan työn tuloksena heidän kangasliikkeensä on alkanut tuottaa voittoa. Nyt kun lapset ovat vanhempia, hänen vaimonsa Abigailkin työskentelee koko ajallaan liikkeessä. Sitä paitsi lapset ovat niin kiinnostuneita urheilusta ja musiikista, että he suunnittelevat jopa tekevänsä niistä elämänuransa.

”No, oli se sitten miten ansaittua tahansa, en silti voi ymmärtää, miten Jerusalem voisi tuhoutua nyt”, Pashur mutisee itsekseen lähestyessään taloaan.

Hän seisahtuu portailla ja katsahtaa temppeliin päin. Vasta äskettäin Rooman sotajoukot olivat melkein vallanneet sen. Ne olivat tulleet kukistamaan kapinaa. Mutta sitten niiden johtaja Cestius Gallus määräsi miehensä peräytymään.

”Mitähän varten?” Pashur pohti. ”No, ei sillä ole nyt väliä. Tiedän vain, että tuhannet vetäytyvät roomalaiset kuolivat.h Mikä voitto se olikaan Jerusalemille – ja miten läheltä piti!”

Pashur huokaisee helpotuksesta tämän ajatuksen lohduttamana ja menee sisälle taloon. Jotkut hänen tovereistaan kristillisestä seurakunnasta ovat jo siellä. Hän tervehtii heitä lämpimästi ja on utelias kuulemaan, mitä varten he ovat tulleet.

”Meidän täytyy lähteä Jerusalemista heti!” sanoo ryhmän vanhin.

”Miksi? Ei Rooma varmaankaan lähetä toista armeijaa näin pian edellisen tappion jälkeen”, vastaa Pashur melko vakuuttavalla äänellä.

”Jeesus sanoi, että kun näkisimme Jerusalemin leiriytyneiden sotajoukkojen ympäröimänä, meidän pitäisi paeta vuorille. No nyt me olemme nähneet sen. Nyt kun sotajoukot ovat menneet, me voimme paeta.”

”Luulen, että roomalaisten uhka on nyt poissa.”

”Mutta Pashur, et ole ollenkaan ymmärtänyt sen merkitystä, mitä juuri on tapahtunut. Jehova on ohjaillut Rooman armeijoita, niin että kristityt voivat paeta Jerusalemista, ennen kuin se tuhotaan. Muista Jeesuksen ohjeet: ’Kun näette Jerusalemin leiriytyneiden sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen autioitus on lähellä. Silloin ruvetkoot Juudeassa olevat pakenemaan vuorille.’”i

”Jeesus ei tarkoittanut, että sen pitäisi tapahtua juuri nyt”, Pashur vastaa. ”Se aika tulee myöhemmin. Ja kun se tulee, perheeni ja minä lähdemme Jerusalemista.”

Mikään vakuuttelu ei saa Pashuria lähtemään perheensä kanssa toisten kristittyjen mukaan Gileadin vuoristoon Pellan alueelle.j Hänen kristittyjen veljiensä lukuisat käynnit eivät saa häntä ja hänen perhettään näkemään Jerusalemista lähtemisen tärkeyttä juuri silloin, kun heillä sujuu aineellisesti hyvin. Sitä paitsi he luottavat Jerusalemin armeijaan.

Kun Pashur hyvästelee viimeiset Jerusalemista lähtevät kristityt, hänestä tuntuu, että he palaavat heti, kun tilanne rauhoittuu, ja kun he palaavat, hän tulee olemaan jalomielinen heitä kohtaan; hän ei aio torua heitä.

Vuosina 67, 68 ja 69 tilanne ei tasaannu yhtään Jerusalemissa. Se pahenee. Lopulta taistelevat juutalaiset puolueryhmittymät estävät pakenemisen kaupungista. Mikä pahinta, Pashur ja hänen perheensä kaipaavat niiden kristittyjen ystäviensä hengellistä seuraa, jotka ovat paenneet Jordanin yli Gileadin vuoristoon.

Ennustus täyttyy

Vuoden 70 kevät tuo kauhun hetkiä aivan toisesta syystä. Rooman armeijat palaavat uuden keisarin oman pojan Tituksen johdolla ja ympäröivät Jerusalemin. He kaatavat puita kilometrien säteellä kaupungin ympäristössä, tekevät niistä teroitettuja paaluja ja rakentavat vankan paaluaidan kaupungin ympärille. Pakeneminen on nyt mahdotonta!k

Pelon täyttämät päivät piirityksessä kuluvat yksi kerrallaan. Pashurin ruokavarat loppuvat. Säälimätön nälkä kohtaa hänen huonekuntaansa. Ulkopuolella hillittömät sotilaat ryöstävät kaiken ruoan, jonka löytävät. Abigail ei mainitse nälkäänsä Pashurille, jottei hän lisäisi miehensä jo ennestään jatkuvaa huolta, mutta ei hän eikä hänen miehensä voi peittää tuskaansa toinen toiseltaan.

Eräänä päivänä kun nälänhätä koettelee erittäin kovasti, jokin epätavallinen hälinä saa Pashurin menemään ulos ottamaan asiasta selvää. Kun hän palaa, Abigail tajuaa heti, että hän on nähnyt jotakin hirvittävää. ”Eleasarin tytär Maria Batesorista on syönyt poikavauvansa”, hän selittää.l ”Sama kuin Jeremian päivinä tapahtuu jälleen. Mekin tuhoudumme, Abigail.”a

Jerusalem ei kärsi kauan. Vuoden 70 kesään mennessä roomalaiset lopulta valtaavat ja tuhoavat sen. Koko piirityksen aikana kuolee yli miljoona juutalaista; noin 97000 otetaan vangiksi.b Kuolleiden joukossa ovat Pashur ja hänen perheensä. He tiesivät Jeesuksen ennustuksen ja ne ohjeet, jotka hän oli antanut pelastumista varten. Mutta koska he kieltäytyivät toimimasta tuon tiedon mukaan, he maksoivat tottelemattomuuden palkan.c

OPETUS NYKYAJALLE

Niin, tämä Raamatun ennustus täyttyi. Sama tulee tapahtumaan kaikelle, mikä on ennustettu tai luvattu Jumalan sanassa. Joosua, Jumalan kansan Israelin muinainen johtaja, sanoikin: ”Koko sydämenne ja koko sielunne tietäköön, ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet teille, ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä.” – Joos. 23:14.

Kuten mainittiin jo kertomuksemme alussa, Raamattu ei tietenkään kerro niiden yksilöitten elämästä, jotka elivät juuri ennen Jerusalemin vuonna 70 sattunutta tuhoa tai sen aikana. Se ei edes kerro Jerusalemin tuhosta; maallinen historia kertoo. Todennäköisesti oli kuitenkin perheitä, jotka muistuttivat sitä perhettä, jonka olemme tässä kuvailleet ja jotka eivät toimineet tiedon mukaan ja paenneet vuorille totellen Jeesuksen ohjeita.

Mutta mitä merkitystä kaikella tällä on meille nykyään eläville? Emmehän me kohtaa samanlaista tilannetta, vai kohtaammeko?

Tosiasia on, että me kohtaamme! Jeesuksen ennustus ilmaisi muutakin kuin vain juutalaisen asiainjärjestelmän lopun silloin vuonna 70. Tuo ennustus ilmaisi myös sen ajan, jolloin Kristus on ”läsnä” Valtakuntansa vallassa, ajan, jolloin tämän koko maailman asiainjärjestelmän loppu olisi käsillä. Me tiedämme tämän siitä, että Jeesus sanoi mm.: ”Kun näette näiden tapahtuvan, tiedätte Jumalan valtakunnan olevan lähellä.” – Luuk. 21:31.

Minkä Jeesus sitten ennusti merkitsevän koko järjestelmän lopun aikaa, ja milloin Jumalan valtakunta olisi lähellä? Jeesus sanoi, että tapahtuisi mm. seuraavaa: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja tulee olemaan suuria maanjäristyksiä, ja ruttotauteja ja nälänhätää.” – Luuk. 21:10, 11.

Tosiasia on, että me olemme nähneet juuri tällaista tapahtuvan nykyään! Tällä vuosisadalla vuodesta 1914 lähtien ihmiskunta on syösty kahteen tuhoisaan maailmansotaan, ja nyt kansat ovat vielä tuhoisamman ydinaseilla käytävän sodan partaalla. Lisäksi maanjäristyksiä, ruttotauteja ja nälänhätää esiintyy laajemmalla alalla kuin minään muuna aikana historiassa.

Kun siis verrataan Jeesuksen koko ennustusta nykypäivän tapahtumiin, on ilmeistä, että tämä ennustus täyttyy juuri nyt huomattavalla tavalla. Mitä tämä merkitsee?

Se merkitsee sitä, että tämän koko järjestelmän loppu on lähellä, samoin kuin se, että Rooman armeijat piirittivät Jerusalemin Cestius Galluksen johdolla, oli merkki Jerusalemin lopun läheisyydestä. Samoin kuin silloin piti ryhtyä erikoistoimintaan varjeltuakseen – paeta vuorille turvaan – samoin nykyäänkin tulee ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta pelastuisi maailmanlaajuisesta tuhosta, joka on tulemaisillaan Jumalan toimeenpannessa tuomionsa pahoille.

Tarvittavat toimenpiteet

Pako johonkin erityiseen maantieteelliseen paikkaan ei pelasta. Jeesus itse osoitti tämän. Hän lopetti ennustuksensa puhuen erikoisesti tämän koko asiainjärjestelmän lopusta ja sanoi:

”Kiinnittäkää huomiota itseenne, ettei sydämenne koskaan rasittuisi liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta ja elämän huolista ja se päivä kohtaisi teitä äkkiä samassa hetkessä kuin ansa. Sillä se kohtaa kaikkia koko maan pinnalla asuvia. Pysykää siis hereillä koko aika rukoillen, että teidän onnistuisi päästä pakoon tätä kaikkea, minkä on määrä tapahtua, ja seisoa Ihmisen Pojan edessä.” – Luuk. 21:34–36.

Niin, nyt ei ole tärkeätä paeta kirjaimellisille vuorille, vaan olla hengellisesti valpas. Meidän tulee olla valppaita Jeesuksen ennustuksen nykyisen täyttymyksen suhteen ja tajuta, että sen täyttyminen merkitsee sitä, että tämän järjestelmän loppu on lähellä. Sen vuoksi meidän tulee olla hyvin varovaisia käytöksemme suhteen, kuten apostoli Pietari kirjoitti:

”Koska näiden kaikkien on määrä näin hajota, millaisia pitäisikään teidän olla pyhissä käytöstavoissa ja jumalisen antaumuksen teoissa odottaessanne ja pitäessänne läheisenä mielessä Jehovan päivän läsnäoloa . . . Siksi, rakkaat, koska odotatte näitä, niin tehkää kaikkenne, jotta hän lopulta toteaisi teidän olevan tahrattomia ja virheettömiä ja rauhassa.” – 2. Piet. 3:11–14.

Tällaista toimintaa tarvitaan. Me voimme paeta turvapaikkaan mukauttamalla elämämme Jumalan vanhurskaisiin vaatimuksiin. Niin, tekemällä Jumalan tahdon me voimme säästyä tuholta, joka kohtaa koko ihmiskunnan muodostamaa maailmaa, kuten apostoli Johannes kirjoitti: ”Maailma on häviämässä ja samoin sen halu, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti.” – 1. Joh. 2:17.

Älä epäile hetkeäkään, etteivät nämä Raamatun ennustukset toteudu! Yhtä varmasti kuin Jeesuksen ennustus, joka koski ensimmäisellä vuosisadalla tapahtunutta Jerusalemin tuhoa, toteutui, yhtä varmasti tulevat nykyisen asiainjärjestelmän loppua koskevat ennustukset toteutumaan. Meillä on todella kaikki syyt uskoa Raamatun ennustusten luotettavuuteen ja toimia tämän uskon mukaisesti.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 8]

”Kun näette Jerusalemin leiriytyneiden sotajoukkojen ympäröimänä.” – Luuk. 21:20.

[Kuva s. 11]

Kristityt lähtevät Jerusalemista

[Kuva s. 12]

Roomassa sijaitseva Tituksen riemukaari, joka osoittaa juutalaisten joutuneen vangeiksi vuonna 70. Tämä vahvistaa Jumalan profeetallisen sanan totuudellisuuden