Tuloksekas etsintä

PUOLISOSTANI ja minusta tuntui, että meidän elämästämme puuttui jotakin. Vaimoni halusi oppia enemmän Raamatusta ja sanoi, että meidän pitäisi käydä kirkossa. Mutta minun kokemukseni kirkoista oli, että ne halusivat vain rahaa. Joka tapauksessa vaimoni valitsi helluntaikirkon ja meni sinne. Saapuessaan kotiin hän oli peloissaan; ihmiset olivat juosseet ympäriinsä ja huutaneet. Saatoin vain todeta: ”Minähän sanoin.”

Sitten hän kuuli toisen uskonnollisen järjestön tarjoavan raamatuntutkistelua – mutta maksua vastaan. Myöhemmin eräs Jehovan todistaja tarjosi hänelle ilmaista Raamatun kotitutkistelua, jonka hän otti vastaan. Lopulta hän meni valtakunnansaliin, ja kun hän tuli takaisin, hän oli todella innostunut oppimastaan. En voinut uskoa sitä. Eiväthän ihmiset voi tulla kirkosta onnellisina. ”Ja tiedätkö”, hän huudahti, ”he eivät edes keränneet kolehtia!”

Sanoin, että kaikki kirkothan panevat kolehtihaavin kiertämään, sinä vain et huomannut sitä. Niinpä päätin mennä sinne itse seuraavana sunnuntaina vain todistaakseni, että he keräävät kolehdin. Esitelmä oli aiheesta ”Raamatun luotettavuus”. Se oli niin hyvä, että unohdin tarkistaa kolehdinkeruuasian. Niinpä minun piti mennä seuraavalla viikolla uudestaan katsomaan, miten asia oli. Toisella viikolla puhe oli vielä kiinnostavampi kuin ensimmäisellä, ja unohdin taas tarkata kolehtihaavia. Kolmannen viikon kokouksen loppuun mennessä tiesin meidän löytäneen sen, mikä elämästämme oli puuttunut. Minä otin myös vastaan säännöllisen Raamatun kotitutkistelun, ja nyt me olemme iloisia, kun olemme oppineet Jumalan sanan totuuden. – Lähetetty.