Linko – ikivanha mutta tehokas ase
Herätkää!-lehden Etelä-Afrikan-kirjeenvaihtajalta
”JA Daavid pisti kätensä reppuunsa ja otti sieltä kiven, linkosi ja satutti filistealaista otsaan, niin että kivi upposi hänen otsaansa, ja hän kaatui maahan kasvoillensa.” (1. Sam. 17:49) Tämä tunnettu urotyö, yksi dramaattisimmista tapahtumista, mitä Raamatussa on kerrottu, osoittaa hyvin lingon voiman. Nuori Daavid kaatoi jättimäisen Goljatin, mahtavan filistealaisen soturin, vain yhdellä kivellä.
Tuon kuuluisan taistelun tulos ei riippunut aseen paremmuudesta tai kätevyydestä, vaan Jehova Jumalasta, joka tuki nuorta Daavidia. Daavid sanoi ennen yhteenottoa: ”Minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin [sotajoukkojen Jehovan, UM] nimeen, . . . jota sinä olet häväissyt. . . . Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran.” Epäilemättä Jumala ohjasi Daavidin linkoamaa kiveä ja antoi sille epätavallisen voiman. Se upposi Goljatin otsaan ja suisti jättiläisen maahan. Sen jälkeen ”Daavid . . . tarttui hänen miekkaansa, veti sen tupesta ja tappoi hänet”. – 1. Sam. 17:45–51.
Vaikka Daavidilla olikin Jumalan apu tässä taistelussa, niin epäilemättä myös lingon osuus oli merkittävä. Miksi se oli niin tehokas? Mikä linko oikeastaan on? Ja miten sitä käytetään?
Linko ja sen käyttö
Afrikan eteläosien valkoisten uudisraivaajien keskuudessa kivien linkoaminen tunnettiin kilpaurheilulajina. Sekä Transvaalissa että Rhodesiassa linkoa käytettiin myös pienriistan metsästyksessä. Se oli yksinkertainen, helppotekoinen ase. Sen keskiosa (eli ”lingon pesä” [1. Sam. 25:29, UM]) muodostui osapuilleen 25 senttimetriä pitkästä ja keskeltä 7–10 senttimetriä leveästä, molempiin päihinsä kapenevasta nahan kaistaleesta. Tämän leveämmän keskiosan molempiin päihin kiinnitettiin nahansuikaleet – tai koko linko voitiin leikata yhdestä nahan kappaleesta.
Kuinka linkoa käytettiin? Oli tapana, että oikeakätinen linkooja sitoi nahkahihnan toisen pään oikean kätensä yhden sormen ympärille tai oikean kätensä ranteeseen, jolloin hihna kulki kämmenen poikki. Hihnan toista päätä pidettiin kiinni samalla kädellä.
Linkooja asetti kiven lingon keskiosaan, kivipesään. Hän piti sitten eteenpäin ojennetulla vasemmalla kädellään kiveä paikoillaan. Sen jälkeen hän päästi vasemman käden otteensa ja heilautti oikeata kättään vastapäivään alaspäin. Kun linko tuli vaakatasolle suoraan hänen olkansa taakse, hän kiepautti sen eteenpäin vaakatasossa täyden kierroksen vastapäivään. Juuri oikealla hetkellä hän sinkosi kiven eteenpäin vapauttamalla otteensa hihnan irtonaisesta päästä. Jotkut linkoojat eivät yleensä kieputa linkoa päänsä yläpuolella, vaan linkoavat pelkästään yhdellä rajulla käden alaspäin suuntautuvalla heilautuksella.
Huomattava voima ja kantomatka
Kivi voidaan singota matkaan hämmästyttävällä voimalla linkoojan käsivarren ja nahkahihnojen pituuden antaman liikevoiman ansiosta. Näin singottu kivi voi läpäistä jopa auton oven! Mutta lingon tarkka käyttö vaatii paljon harjoitusta ja täydellistä ajoitusta.
Ammuksina käytetään yleensä sileitä kiviä. Daavid valitsi sellaisia, kun hän meni kohtaamaan Goljatia. (1. Sam. 17:40) Sopivimpia ovat kivet, joiden läpimitta on noin 6–7 senttimetriä. Linkokivien koko voi kuitenkin vaihdella melkoisesti.
Koska linko on niin yksinkertainen ase ja koska ammuksia on kätevästi saatavissa, ei ole lainkaan hämmästyttävää, että linkoa on käytetty jatkuvasti hyvin varhaisista ajoista lähtien. Eräs tietosanakirja mainitseekin: ”Linko on aseena todennäköisesti varhaisin ihmiskunnan tuntema laite, jonka avulla käsivarren sinkoamalle heittoaseelle annettiin lisää voimaa ja kantomatkaa.” – Encyclopædia Britannica, 11. painos, 25. osa, s. 242.
Muuan havainnoitsija kertoi lingon käytöstä: ”Pyysin joitakuita nuoria miehiä Itä-Turkissa näyttämään minulle, miten he linkoavat tavallisia pyöreitä kiviä. Viidessä yhdestätoista yrityksestä kivi putosi maahan 200 metrin etäisyydellä olleen merkin taakse, ja kolme parasta heittoa kantoi 230–240 metrin päähän. Yksikään näistä nuorukaisista ei näyttänyt olevan harjaantunut lingon käyttäjä; kukaan heistä ei ainakaan omistanut linkoa sillä hetkellä. Kaiken lisäksi ammukset olivat umpimähkään poimittuja pyöreitä kiviä, eivätkä huolellisesti muotoiltuja kivi-, savi- tai lyijyammuksia, jollaisia kreikkalaiset ja roomalaiset aikoinaan käyttivät. Jo Ksenofoninkin lausunnon perusteella näyttää todennäköiseltä, että linkoojan sinkoamat lyijyammukset saattoivat kantaa yli 400 metrin päähän.” – Scientific American, lokakuu 1973.
Koska linko oli ase, jolla oli näin huomattava kantomatka ja iskuvoima, niin muinaiset egyptiläiset, assyrialaiset, babylonialaiset, persialaiset, kreikkalaiset, roomalaiset ja muut käyttivät sitä sodankäynnissään. Myös Israelin ja Juudan sotajoukoissa oli linkomiehiä. (2. Kun. 3:25; 2. Aikak. 26:14) Raamattu mainitsee seitsemänsadan vasenkätisen benjaminilaisen muodostamasta sotilasosastosta näin: ”Kaikesta tästä väestä oli seitsemänsataa valiomiestä vasenkätistä; jokainen näistä osasi lingota kiven hiuskarvalleen, hairahtumatta.” (Tuom. 20:15, 16) Juutalaisen historioitsijan Josephuksen mukaan linkoojat taistelivat juutalaisten sotajoukoissa Rooman armeijoita vastaan vielä ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla.
Nykyään ihmisillä on tietenkin hallussaan monin verroin tehokkaampia ja tuhovoimaisempia ammuksia. Mutta kuinka lohdullista onkaan tietää, että pian, Rauhanruhtinaan hallituksen alaisuudessa, kaikki aseet – olkootpa ne linkoja tai sotilaallisia ohjuksia – kuuluvat menneisyyteen, eivätkä maan asukkaat enää opettele sotimaan! – Jes. 2:4; 9:5.