Mikä on Raamatun kanta?
Tulisiko kristittyjen harjoittaa pahojen henkien manaamista?
ANNELIESE MICHEL oli vain 23-vuotias. Hän oli opettajakokelaana Klingenberg-on-Mainissa Länsi-Saksassa. Kuollessaan nälkään 1. heinäkuuta 1976 tämä nuori nainen painoi vain 32 kiloa. Tämä kuolema nosti kovan kiistan.
Anneliese Michel oli kuollut sen jälkeen, kun kaksi roomalaiskatolista pappia oli yrittänyt manata viittä demonia pois tästä nuoresta naisesta. Tämä sai osakseen paljon arvostelua, koska monien saksalaisten mielestä manaaminen eli eksorsismi on keskiaikaan liittyvä rituaali, ja heidän mielestään sitä ei pitäisi harjoittaa nykyään.
Manaaminen saattaa herättää mielessäsi kysymyksiä. Saatat esimerkiksi miettiä, mitä se oikeastaan on ja tehoaako se todella. Mutta todennäköisesti vielä tärkeämpi kysymys on: tulisiko kristittyjen harjoittaa pahojen henkien manaamista?
Mitä eksorsismi on?
Okkultismin tietosanakirjan mukaan ”harjoittaa eksorsismia merkitsee velvoittaa valallisesti ja siten tiettyjä sanoja käyttämällä ja tiettyjä menoja suorittamalla alistaa paholainen ja muut pahat henget käskyvaltaan ja tiukkaan kuuliaisuuteen”. – An Encyclopædia of Occultism.
Uusi katolinen tietosanakirja määrittelee ”eksorsismin” eli manaamisen näin: ”Demonien eli pahojen henkien ulos ajamista tai torjumista ihmisistä, paikoista tai esineistä, jotka ovat tai joiden uskotaan olevan niiden riivaamia tai ahdistamia tai jotka voivat tulla niiden pahojen aikomusten uhreiksi tai välikappaleiksi.” – New Catholic Encyclopedia.
Roomalaiskatolisen kirkon kanoninen laki sallii valtuutettujen pappien suorittaa manaamista. Uusi katolinen tietosanakirja selittää: ”Aikaisemmin tässä seremoniassa käytetty kirja oli manausten kirja; nykyään se saattaa olla piispan käsikirja, messukirja tai kirkkokäsikirja. Kirjan ojentaminen kandidaatille on tarvittava toimenpide, ja vihkivän prelaatin sanat, jotka perustuvat piispan käsikirjaan, ovat tarvittava kaava.” – New Catholic Encyclopedia.
Mutta onko se raamatullista?
Meille kerrotaan Raamatussa: ”Mutta illan tultua hänen [Jeesuksen Kristuksen] luokseen tuotiin monia demonien riivaamia, ja hän ajoi henget ulos sanalla, ja hän paransi kaikki huonokuntoiset.” (Matt. 8:16) Jeesus siis ajoi ulos demoneja, ja kun tämä tapahtui, ihminen palasi normaaliin mielentilaan. Sivumennen sanoen demonien riivaamana olemisen ja tavallisen sairauden välillä on ero, koska Jeesus paransi molempia häiriöitä. – Mark. 1:32–34.
Millä vallalla ja voimalla Jeesus ajoi ulos demoneja? Hänen valtansa tuli Jehova Jumalalta, ja ajamalla demoneja ulos niiden riivaamista ihmisistä Jeesus todisti olevansa Jumalan Voideltu, Messias. Demonien oli pakko tunnustaa Jeesuksen valta, vaikka ne tunnustivatkin sen hyvin haluttomasti. (Matt. 8:28–34) Ja miten ne olisivatkaan voineet vastustaa häntä? Jeesus sanoi pettämisensä yönä toisissa olosuhteissa: ”Vai luuletko, etten voi vedota Isääni, niin että hän toimittaisi minulle heti paikalla enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä?” (Matt. 26:53) Miten yksi demoni, useat demonit tai vaikka legioona demoneja pystyisi menestyksellisesti vastustamaan tällaista ylivoimaa? – Luuk. 8:26–30.
Jeesus ei jättänyt mitään epäilystä siitä, millä voimalla hän ajoi ulos demoneja. Evankeliuminkirjoittaja Luukas kertoo meille, että Jeesus ajoi demoneja ulos ”Jumalan sormella”. Mutta mikä on tämän vertauskuvallinen merkitys? Matteuksen evankeliumin kertomus tekee tämän selväksi osoittamalla, että Jeesus ajoi demoneja ulos ’Jumalan pyhällä hengellä’ eli Jehovan toimivalla voimalla. (Luuk. 11:20; Matt. 12:28) Jeesus tunnusti itse, että Jumalan voimalla hän pystyi ajamaan ulos demoneja. – Mark. 5:18–20.
Jeesus Kristus antoi kahdelletoista apostolilleen ja myöhemmin niille seitsemällekymmenelle miehelle, jotka hän lähetti matkaan, vallan demoneihin nähden. Näin ollen he pystyivät parantamaan demonien riivaamia Jeesuksen nimessä. (Luuk. 9:1; 10:1, 17) Jopa sellainen, joka ei ollut henkilökohtaisesti Jeesuksen seuraaja, mutta uskoi häneen, pystyi ajamaan ulos demoneja käyttämällä Jeesuksen nimeä. (Mark. 9:38–40) Kristuksen kuoleman jälkeen apostoleilla oli yhä tämä voima. Esimerkiksi apostoli Paavali ajoi ”ennusteludemonin” ulos eräästä orjatytöstä. – Apt. 16:16–18.
Jotakin selvästi poissa
Suorittiko Jeesus jonkin erikoisen rituaalin ajaessaan ulos demoneja? Käyttivätkö Kristus, hänen apostolinsa tai hänen muut opetuslapsensa apuna spiritistisiä istuntoja tai jonkinlaista taikuutta vapauttaessaan demonien riivaamia?
Eivät. Jeesuksella tai hänen ensimmäisen vuosisadan seuraajillaan ei ollut eivätkä he käyttäneet minkäänlaista ”manausten kirjaa”. Lisäksi Pyhästä Raamatusta ei mistään löydy sanoja, lauseita tai kaavoja, joiden pitäisi muka olla erityisen tehokkaita pahojen henkien manaamisessa.
Mikään taikuuden tai noituuden käyttö ei liioin ole sopusoinnussa tosi kristillisyyden kanssa. Jehova Jumala neuvoi kansaansa vuosisatoja sitten sanoen: ”Älköön keskuudessasi olko ketään, joka . . . harjoittaa noituutta.” (5. Moos. 18:10) Muinaisessa Efesoksessa kristityiksi tulleiden menettelytapa on merkittävä. Meille kerrotaan: ”Toivatpa useat taikuutta harjoittaneista kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien edessä.” (Apt. 19:18, 19) Tuo kaupunki tunnettiin ”efesolaisista kirjaimistaan”, joista sanotaan: ”Näyttää siltä, että ne ovat muodostuneet kirjainten tai sanojen määräyhdistelmistä, joiden tietyllä sävelkorkeudella lausuttuina uskottiin olevan tehokkaita sairauksien tai pahojen henkien karkottamisessa.” Mutta ne, joista tuli kristittyjä muinaisessa Efesoksessa, varoivat olemasta missään tekemisissä noiden maailmankuulujen ”efesolaisten kirjaimien” kanssa.
Miksi se sitten näyttää onnistuvan?
Se, että Jeesus Kristus ja hänen varhaiset opetuslapsensa pystyivät ajamaan ulos demoneja, on kerrottu Raamatussa. Kuitenkin kun jotkut huijarit, kuten pappi Skeuaan seitsemän poikaa, yrittivät tehdä samaa ”Jeesuksen kautta, jota Paavali saarnaa”, niin mitä tapahtui? Demonin riivaama mies kävikin heidän kimppuunsa, pahoinpiteli heitä ankarasti ja riisui heidät kaikki seitsemän alasti. (Apt. 19:13–16) Kaikki halukkaat manaajat eivät siis onnistu, vaikka he käyttävätkin Jeesuksen nimeä.
Jeesus Kristus itse sanoi: ”Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me . . . ajaneet ulos demoneja sinun nimessäsi . . .?’ Ja silloin minä tunnustan heille: En ole koskaan tuntenut teitä!” (Matt. 7:22, 23) On totta, että joskus meedioitten kerrotaan ajaneen ulos demoneja. Mutta on varmaa, ettei heillä eikä heidän manauksellaan ole Jumalan hyväksymystä, koska Jehova Jumala julisti: ”Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen.” – 3. Moos. 19:31.
Fariseukset syyttivät Jeesusta Kristusta väärin siitä, että hän ajoi demoneja ulos Beelsebubin, Saatana Panettelijan, avulla. Mutta he sanoivat, että Jumalan pyhä henki eli toimiva voima oli silloin vastuussa, kun heidän ’poikansa’ tai opetuslapsensa ajoivat ulos demoneja. Fariseukset tekivät näin syntiä pyhää henkeä vastaan, kun he kielsivät sen ilmeisen toiminnan Jeesuksen ajaessa ulos demoneja. (Matt. 12:22–32) Fariseusten ”pojat” tai muut, jotka eivät olleet Jeesuksen opetuslapsia, olivat itse asiassa Panettelijan lapsia. (Joh. 8:44; 1. Joh. 3:10) Näin ollen minkä tahansa väittämänsä demonien pois manaamisen he olivat todellisuudessa suorittaneet Saatanan edustajina. Mutta käyttäessään heitä Saatana ei toimisi itseänsä vastaan. – 2. Kor. 11:14.
Saatana vahvistaisi ja lisäisi tällä tavalla vaikutustaan niihin ihmisiin, jotka olisi petetty. Esimerkiksi jos väärän uskonnon harjoittaja manaisi ulos demonin, niin eikö ole todennäköistä, että sen vallasta vapautunut ihminen olisi kiitollinen? Ja eikö ole johdonmukaista, että hän, hänen perheensä ja hänen ystävänsä ajattelisivat tuon manaajan omaavan tosi uskon Jumalaan? Eivätkö he olisi taipuvaisia tutkimaan tuota uskontoa ja ehkä liittymään tuohon järjestöön? Jos näin kävisi, Saatana olisi saavuttanut voiton. Hän olisi johdattanut tai kääntänyt petetyt pois tosi uskonnosta, Jehova Jumalan palvomisesta ”hengessä ja totuudessa”. – Joh. 4:23, 24.
On totta, että kristillisen seurakunnan alkuaikoina Jehova Jumala antoi pyhän henkensä voiman avulla Jeesuksen opetuslapsille usein kyvyn suorittaa ihmeitä. Mutta sellaisia hengen ihmelahjoja ei enää tarvittu, kun oli todistettu, että ”Jehovan käsi” oli Jeesuksen Kristuksen seuraajien kanssa. (Apt. 11:21) Näin ollen hengen ihmelahjat ja sen voiman epätavalliset ilmaukset lakkasivat. – 1. Kor. 13:8–13.
Onko mitään apua saatavissa?
Vaikka manaamisrituaalille ei ole mitään raamatullista valtuutusta nykyään eivätkä tosi kristityt harjoita sitä, niin tämä ei merkitse, etteivät jumaliset ihmiset voisi mitenkään suojautua pahoilta henkivoimilta. Heillä on kaikki apu, mitä tarvitaan.
Jokaisen, joka uskoo olevansa pahojen henkivoimien hyökkäyksen alainen, tulisi karttaa spiritismiä, ennustelua ja siihen liittyviä tapoja. (5. Moos. 18:10–12) Jos henkimaailmasta tulevat ”äänet” ahdistelevat häntä, väittävätpä ne sitten olevansa keitä tahansa, niin hänen ei tulisi totella niitä. Sen sijaan on tärkeätä tunnistaa niiden olevan lähtöisin demoneista ja hylätä se mitä ne sanovat. – 2. Tess. 2:9.
On selvää, että voidakseen vastustaa pahoja henkivoimia tulisi varoa seurustelemasta sellaisten kanssa, jotka sekaantuvat taikuuteen, noituuteen ja muuhun senkaltaiseen, ja etsiä sen sijaan niiden seuraa, jotka ovat tosi kristittyjä. (1. Kor. 15:33) Tulisi myös poistaa yltään ja kodistaan kaikki esineet, joilla on jotakin yhteyttä demoniseen uskontoon. On välttämätöntä pukea päällensä ’Jumalalta oleva täydellinen hengellinen sota-asu’. Siihen sisältyvät sellaiset ’sota-asun osat’ kuin totuuden vyö ja ”vanhurskauden rintahaarniska”. – Ef. 6:11–18; 2. Piet. 3:11.
Ehdottoman tärkeätä on uskoa Jehovaan ja rukoilla häntä hartaasti. Demonien hyökätessä on välttämätöntä rukoilla Jehova Jumalaa Jeesuksen Kristuksen kautta käyttämällä Jumalan nimeä. ”Herran [Jehovan, UM] nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.” (Sananl. 18:10; Fil. 4:6, 7) Kristilliseen seurakuntaan asetetut valvojat ovat mielellään auttaneet niitä, jotka haluavat palvella Jumalaa mutta joita demonit kiusaavat. Jokaisen oma asenne on kuitenkin tärkeä. On välttämätöntä vastustaa pahoja henkivoimia, se vaikuttaa. ”Vastustakaa Panettelijaa, niin hän pakenee teistä”, kirjoitti opetuslapsi Jaakob. – Jaak. 4:7.
Nykyajan manaaminen rituaaleineen ei ole ratkaisu demonien valtaan joutuneiden auttamiseen. Sen sijaan Jehova Jumala on rakkaudellisesti varannut suojan pahoilta henkivoimilta, ja järkevät ihmiset käyttävät sitä hyväkseen. Kristittyjen ei siis tulisi harjoittaa manaamista, vaan heidän tulisi pitää mielensä ja sydämensä kiinnitettyinä heidän taivaallisen Isänsä palvomiseen ja palvelemiseen.