Onko tosi onnellisuus mahdoton unelma?

JOKAINEN normaali ihminen haluaa olla onnellinen. Mutta kuinka suuri osa sinun valveillaoloajastasi on täynnä tosi onnellisuutta? Voisitko rehellisesti sanoa, että elämäsi tuottaa suurta mielihyvää?

Useimpien ihmisten vastaukset tällaisiin kysymyksiin osoittaisivat, että he ovat pettyneet onnellisuuden suhteen. Erikoisesti nykyisinä aikoina näyttää siltä, että monetkaan ihmiset eivät koe aitoja onnellisuuden hetkiä niin usein kuin ennen. Työntekijöiden, matkustajien, ostosten tekijöiden ja muiden kasvoista heijastuu usein huoli, surullisuus tai apaattisuus; ei onnellisuus.

Lisäksi elämänrytmi on meidän sukupolvemme aikana kiihkeämpi kuin koskaan aikaisemmin ja jokapäiväisen elämän paine on suurempi. Ihmiset huomaavat, että aika kiitää nopeasti ohi, kun he yrittävät saada tehtäviään suoritetuksi. Usein kun he muistelevat menneitä vuosia, he ovat tyrmistyneitä havaitessaan, että kaikessa kiireessä he ovat kadottaneet tosi onnellisuuden.

Muuan tarkkailija kirjoitti: ”Onnellisuus on harvinaisin, kallisarvoisin ja eniten väärinymmärretty ihmisen olotila.” Kuitenkin se on suhteellisen helppo määritellä. Sanakirja sanoo, että onnellisena olemiselle on ’tunnusomaista tai sitä ilmaisee mielihyvä, tyytyväisyys tai iloisuus’.

On totta, että onnellisuus on helppo määritellä kirjassa. Mutta sen säännöllinen kuuluminen elämään nyt ja tulevaisuudessa tuntuu usein mahdottomalta unelmalta.

Johtaako raha tai kuuluisuus siihen?

Monet käyttävät elämänsä rahan tai kuuluisuuden tavoittelemiseen. Heidän mielestään se saattaisi olla tie onnellisuuteen. Mutta onko se?

Tietenkin köyhyys harvoin tekee kenestäkään onnellista. Lähes jokaisesta tuntuu, että hän olisi onnellisempi, jos hän olisi rikas eikä köyhä. Tosiasiat kuitenkin osoittavat, että vaikka köyhyys ei tuo onnellisuutta, niin ei sitä tuo rikkauskaan. Niinpä erään Raamatun sananlaskun kirjoittaja pyysikin viisaasti: ”Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna..” – Sananl. 30:8.

Yksi maailman rikkaimmista miehistä, eräs kuuluisa miljardööri, sanoi, että suuresta rikkaudestaan huolimatta hän ei ollut onnellinen. Hän kuolikin sen jälkeen kun hän oli pitkän ajan kuluessa pilannut terveytensä ja laiminlyönyt jopa ulkonäkönsä eristäydyttyään moniksi vuosiksi kaikista ihmisistä muutamaa palvelijaa lukuun ottamatta.

Eräs toinen miljardööri koki elämässään sarjan onnettomia avioliittoja. Kun häneltä kysyttiin, mikä tuotti hänelle eniten onnea hänen suuri rikkautensa huomioon otettuna, niin hän mietti hetkisen ja vastasi: ”Käveleminen hyvällä hiekkarannalla ja uiminen sen päälle.” Senhän voi köyhinkin ihminen tehdä usein ilmaiseksi!

Muuan menestyvä näyttelijä ja kirjailija sanoi: ”Menestys ei monestikaan ole sen vaatiman korkean pääsymaksun arvoista.” Tämän niin kutsutun ”menestyksen” saavuttamiseen ja säilyttämiseen liittyi liian monia sydänsuruja.

Tämän vahvisti eräs televisiokoomikko, jolla oli sekä mainetta että rikkautta, mutta joka teki itsemurhan ollessaan vain 22-vuotias. Hänen viihdeohjelmansa tuottaja sanoi, että tämä nuori näyttelijä ”oli sijoittanut kaikkensa onnellisuuden etsimiseen”. Mutta hän ei löytänyt sitä. Sen sijaan hänestä oli tullut yhä surullisempi. Tämä surullisuus liittyi hänen esittämäänsä kysymykseen: ”Missä on minun paikkani? Missä on minun onnellisuuteni?” Kun tuottaja sanoi näyttelijälle: ”Onnellisuutesi on juuri tässä: olet tähti”, niin näyttelijä vastasi: ”Ei, ei se minulle ole enää onnellisuutta.” Myöhemmin hän riisti itseltään hengen.

Rikkauden kokoamiseen liittyvät ongelmat osoittavat seuraavan Raamatun lausunnon totuudenmukaisuuden: ”Ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri.” Jumalan sana sanoo, että juuri tämä rikkauden tavoittelu johtaa siihen, että ihminen usein ’lävistää itsensä monilla tuskilla’. – 1. Tim. 6:9, 10.

Yltäkylläisyys ei ole vastaus

Kerran ajateltiin, että jos kohotettaisiin jonkin maan elintasoa, sen kansalaiset olisivat paljon onnellisempia. Nykyään kuitenkin useimmat niistä, joilla on mielenterveydellisiä ongelmia, asuvat vauraammissa maissa.

Esimerkiksi US. News & World Report -lehden otsikko huomautti: ”Onnellisuus – saavuttamaton tavoite yltäkylläisessä Amerikassa.” Sitä seuraava artikkeli sanoi muun muassa: ”Kohoavan yltäkylläisyyden ja lisääntyneen vapaa-ajan aikakautena amerikkalaiset havaitsevat onnellisuuden saavuttamisen vaikeammaksi kuin koskaan ennen. . . . monista amerikkalaisista parhaat ajat alkavat näyttää pahimmilta ajoilta.”

Arviolta 10 miljoonaa ihmistä Yhdysvalloissa tarvitsee hoitoa masennuksen takia. Lisäksi psykiatrin hoidossa olevien lasten määrä on noussut pelottavasti viime vuosina.

Näin ollen ”onnellisuuden” kiihkeä etsintä aineellisen rikkauden tai kuuluisuuden avulla tai liiallisen huvittelun, alkoholijuomien, huumausaineiden tai moraalittomien tapojen avulla ei todellakaan ole tuottanut onnellisuutta. Se on sen sijaan tuottanut yhä enemmän onnettomuutta.

Jopa monista tämän vuosisadan keksinnöistä, joita kerran ylistettiin niin laajalti, on tullut onnettomuuden aiheuttajia monille. Esimerkiksi autot ovat tuottaneet jonkin verran iloa, mutta ne ovat myös johtaneet jättiläismäisiin liikenneruuhkiin, turhautumiseen ja saastumiseen. Lisäksi joka vuosi autot kautta maailman tappavat kymmeniätuhansia ihmisiä ja miljoonia loukkaantuu, mikä tuottaa sanomatonta surua.

Televisio, joka olisi voinut olla tärkeä kasvatuksen ja valistuksen kanava, ei ole osoittautunut mieltä ylentäväksi. Eräs viimeaikainen tutkimus osoittaa, että amerikkalaisessa keskivertoperheessä katsotaan televisiota 6 tuntia ja 18 minuuttia joka päivä! Tutkimuksessa havaittiin, että tähän katseluaikaan sisältyi monia ohjelmia, joissa kuvailtiin vihaa, raakuutta, väkivaltaa ja moraalittomuutta.

Nykyään ollaan syvästi huolestuneita kaiken tämän huonosta vaikutuksesta ihmisiin ja erikoisesti nuoriin. Eräs Washingtonin yliopiston lapsipsykologi arvioi, että amerikkalainen keskivertolapsi on nähnyt televisiossa 18000 murhaa siihen mennessä, kun hän lopettaa koulunsa! Se ei varmasti auta rakentamaan onnellisuuden henkeä nuorissa mielissä.

Voidaanko todellista onnellisuutta sitten odottaa olevan maailmassa, jossa jokaisen sukupolven aikana miljoonia kuolee sodissa, murhien takia ja onnettomuuksissa, missä rikollisuus nousee huimaavasti, missä rotu- ja kansallisviha vallitsevat ja missä sairaus, vanhuus ja kuolema kohtaavat kaikkia? Onko onnellisuus realistisesti mahdollista nyt tai tuleeko se koskaan olemaan tulevaisuudessa?

Vastaus näihin kysymyksiin on myönteinen, niin oudolta kuin se ehkä tuntuukin nykyisessä sekavassa maailmassa. Aitoa onnellisuutta on mahdollista saada jopa nyt, ja täydellinen onnellisuus voi olla todellisuutta tulevaisuudessa. Mutta miten? Missä? Millaisissa olosuhteissa?