Mikä on Raamatun kanta?

Miksi Jumala ottaa ihmisiä taivaaseen?

”MIKÄ on sinun tulevaisuudentoivosi tuonpuoleisessa elämässä?” Ehkä useimmat ihmiset vastaisivat, että he toivovat pääsevänsä taivaaseen.

Eräs tietosanakirja selittää: ”Useimmat uskonnot opettavat, että enkelit asuvat taivaassa ja että hyvien ihmisten sielut menevät sinne kuoleman jälkeen.” – The World Book Encyclopedia, 1973.

Tämä tietosanakirja lisää: ”Lähes kaikki kansat ovat uneksineet taivaasta, jossa kaikki olisi täydellistä. Tapa, jolla ihmiset kuvailevat taivasta, näyttää riippuvan heidän omasta elämästään ja ajattelutavastaan. Eskimot uskovat, että taivas on lämpimässä maassa. Autiomaan kansat kuvittelevat taivaan olevan ihastuttava keidas, jossa on runsaasti vettä.”

Amerikan intiaanit puhuivat ”autuaammista metsästysmaistaan”. Muhammed, islamin uskonnon perustaja, opetti, että on olemassa useita taivaita ja että ensimmäinen ihminen Aadam on niistä alimmassa. Mutta todennäköisesti Jeesuksen Kristuksen opetukset ovat perusta useimpien ihmisten toivolle taivaallisesta elämästä.

Erikoisesti Jeesuksen seuraavia sanoja arvostetaan suuresti: ”Isäni talossa on monta asuntoa. Ellei olisi, niin olisin sanonut sen teille, koska olen menossa valmistamaan teille sijaa. Ja jos menen [taivaaseen] ja valmistan teille sijan, niin minä tulen jälleen ja otan teidät kotiin luokseni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen.” – Joh. 14:2, 3.

Mikä lohduttava vakuutus tämä onkaan siitä, että Jeesus veisi seuraajansa kanssaan taivaaseen! Osoittaen, miten vakuuttuneita varhaiskristityt olivat siitä, että he tulisivat nauttimaan taivaallisesta elämästä, eräs Jeesuksen apostoli kirjoitti: ”Mutta meidän kansalaisuutemme on taivaissa, josta myös hartaasti odotamme pelastajaa, Herraa Jeesusta Kristusta.” – Fil. 3:20, 21; 2. Kor. 5:1, 2.

Mutta miksi nämä kristityt pitäisi ottaa taivaaseen? Mikä tarkoitus Isällä, Jehova Jumalalla, on ottaessaan ihmisiä taivaaseen? Tästä on erilaisia näkemyksiä. Kesäkuussa 1972 kaksi nuorukaista, toinen 15- ja toinen 17-vuotias, sai kuolettavan sähköiskun puhdistaessaan uima-allasta. Seurakunnan pappi sanoi heidän hautajaisissaan:

”Juuri tällä tavalla Jumala haluaa näyttää kirkkautensa ja voimansa. Hän omistaa tämän maailman ja näiden ihmisten elämän. Hän voi ottaa sen milloin haluaa. Uskossamme me tiedämme tämän. Maailma on puutarha ja me olemme sen kukkaset. Samoin kuin me tekisimme, Jumalakin valitsi parhaat, kauneimmat.

”Häneltä meni 15 ja 17 vuotta aikaa sen päättämiseen, mitkä kukat poimia. Hän löysi nurkkauksen, missä nämä kaksi kaikkein kauneinta kukkasta kasvoivat, ja Hän otti ne itselleen. Hän ei ole epäoikeudenmukainen. Näin Hän osoittaa rakkautensa.” – The Desert Sun, Palm Springs, Kalifornia, 15.7.1972.

Tällainen näkemys on kristikunnan huomattavilla uskonnollisilla johtajilla. Roomalaiskatolinen kardinaali Richard Cushing lausui ajatuksensa siitä, miksi nuori kaunis tyttö, Margaret Cadigan, kuoli veljensä kädestä joulukuussa 1962. ”Luulen tytön saaneen vastauksen, ja sen ainoan vastauksen, jonka hän saattoi saada Kaikkivaltiaalta Jumalalta”, Cushing sanoi. Ja mikä se oli? ”Minä rakastan sinua ja minä haluan sinut kotiin.”

Mutta siksikö Thomas Cadigan kuristi sisarensa kuoliaaksi – koska Jumala halusi hänet luokseen taivaaseen? Harkitsehan sellaisen uskomuksen seurauksia. Esimerkiksi kun eräs nuori nainen, joka oli saanut kaksi kuolleena syntynyttä lasta, kysyi olisiko mahdollista käyttää jotakin syntyvyydensäännöstelymenetelmää, niin pappi vastasi: ”On parempi hankkia lapsia, vaikka ne kuolisivatkin, koska siten taivaaseen menee enemmän sieluja.” – Parade, 25.10.1964.

Onko Jumalan tarkoitus kansoittaa taivas ihmisillä ja ottaa kaikki hyvät ihmiset sinne? Riistääkö hän jopa lapsia vanhemmiltaan, jotta ne voisivat olla hänen kanssaan taivaassa?

Ajattelevat ihmiset haluavat saada arvovaltaisen vastauksen.

Raamattu tekee selväksi, että Jumala antoi ihmiskunnalle aluksi onnellisen maallisen kodin ja tarkoitti, että se nauttisi elämästä siinä. Raamatussa ei ole mitään osoitusta siitä, että Jumala olisi koskaan luvannut ensimmäiselle ihmisparille, Aadamille ja Eevalle, että heidät siirrettäisiin taivaaseen ja heistä tulisi enkeleitä, jos he pysyisivät uskollisina Jumalalle jonkin aikaa maan päällä. Tosiasiassa koko henkeytetyssä Raamatussa 1. Mooseksen kirjasta Malakiaan ihmisille ei annettu mitään lupauksia taivaasta; eikä kukaan myöskään mennyt sinne.

Meillä on Jeesuksen Kristuksen todistus tästä. Hän sanoi: ”Kukaan ei ole noussut taivaaseen paitsi hän, joka laskeutui taivaasta, Ihmisen Poika.” (Joh. 3:13) Jeesuksen apostoli Pietari sanoikin uskollisesta Jumalan palvelijasta Daavidista: ”Hän sekä kuoli että tuli haudatuksi ja hänen muistohautansa on meidän keskuudessamme vielä tänä päivänä. Daavid ei todellakaan noussut taivaisiin.” – Apt. 2:29, 34.

Ennen Jeesuksen Kristuksen kuolemaa eläneille ihmisille ei annettu taivaallista toivoa. Sen vuoksi Jeesus sanoi, että ”ei ole . . . noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja, mutta vähäisempikin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän”. (Matt. 11:11) Mutta jos uskollisille Jumalan palvelijoille ei annettu taivaallista toivoa ennen Kristuksen maan päälle tuloa, niin miksi Jumala lupaa ottaa joitakuita kristittyjä taivaaseen? Syy tähän liittyy Jumalan alkuperäiseen tarkoitukseen kansoittaa maailmanlaajuinen paratiisi onnellisilla, terveillä ihmisillä.

Toteuttaakseen tämän alkuperäisen tarkoituksensa Jumala otti käyttöön uuden elimen – uuden hallituksen hallitsemaan maata. Jumala nimitti Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuninkaaksi tähän hallitukseen, jota kutsutaan Raamatussa ”Jumalan valtakunnaksi” tai ”taivasten valtakunnaksi”. (Luuk. 8:1; Matt. 4:17) Ja Jeesuksen kastaneen Johannes Kastajan päivistä lähtien Jumala on valikoinut ihmiskunnasta ihmisiä, jotka tulevat olemaan hänen Poikansa hallitsijatovereita tuossa taivaallisessa hallituksessa. Raamattu sanoo: ”Heidän on määrä hallita kuninkaina maata.” (Ilm. 5:9, 10) Eräs tuleva hallitsija, apostoli Paavali, kirjoitti toiselle sellaiselle miehelle, Timoteukselle: ”Jos kestämme edelleen, niin tulemme myös hallitsemaan yhdessä kuninkaina.” – 2. Tim. 2:12; Luuk. 22:28–30.

Syy miksi Jumala ottaa ihmisiä taivaaseen on siis se, että hän muodostaa taivaallisen hallituksen hallitsemaan tätä maata. Ei kansoittaakseen taivasta tai kerätäkseen lapsia – ”kauniita kukkasia” – itselleen. Ei, sillä ne, jotka Jumala valitsee taivaalliseen elämään, ovat koeteltuja ja päteviä hallitsemaan Kristuksen kanssa. (Ilm. 20:6; 2:10) Taivaaseen otetaan vain rajallinen määrä muodostamaan tämän taivaallisen hallituksen, ja Raamattu ilmaisee tuon lukumäärän olevan ”sataneljäkymmentäneljätuhatta”. – Ilm. 14:1, 3.

Kuinka suurenmoinen tulevaisuus tuleekaan olemaan, kun Kristus ja hänen 144000 toveriaan Valtakunnassa hallitsevat maata! Heidän maallisten alamaistensa joukossa tulee olemaan miljardeja kuolleita, jotka saavat ylösnousemuksen, sellaiset esikristillisen ajan uskolliset miehet kuin Daavid ja Johannes Kastaja mukaan luettuina. Varma lupaus kuuluu, että silloin ”kuolemaa [ei] ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” – Ilm. 21:4; Joh. 5:28, 29.