Pysy puhtaana, pysy terveenä!

Herätkää!-lehden Filippiinien-kirjeenvaihtajalta

IHMISEN taistelua terveenä pysymiseksi on käyty melkein historian alusta lähtien. Mutta se on ollut ’toivotonta taistelua’ sairauksia, kulkutauteja ja epidemioita vastaan. Siitä huolimatta, että luonnontiede ja lääketiede ovat edistyneet, ihmiset edelleen sairastuvat ja kuolevat.

Yhteen aikaan luultiin, että sairaudet johtuivat pahoista hengistä, ja lääkärit taistelivat tätä vaikutusta vastaan taikakeinoilla ja loitsuilla ja jopa suoneniskennällä. Joskus käytettiin yrttejä, joista oli epäilemättä enemmän hyötyä. Mutta vasta bakteerien löytäminen johti siihen, että sairaita ihmisiä voitiin hoitaa menestyksellisemmin. Ja tämä johti sen ymmärtämiseen mikä yhteys hyvällä terveydellä ja puhtaudella on.

Nykyään ymmärretään, että monet tarttuvat taudit johtuvat kolmesta tekijästä: taudinaiheuttajasta, ympäristöstä ja taudin isännästä. Taudinaiheuttaja on sairauden alkuperäinen syy. Taudinaiheuttajiin kuuluvat bakteerit (jotka aiheuttavat mm. lavantautia ja koleraa), alkueläimet (joista on seurauksena mm. ameebapunatauti), virukset (jotka aiheuttavat lapsihalvausta, tarttuvaa maksatulehdusta jne.), loiset (jotka aiheuttavat malariaa jne.) ja sienet (syypäitä jalkasienen kaltaisiin ongelmiin). On olemassa myös elottomia taudinaiheuttajia, kuten lyijy ja elohopea, jotka voivat aiheuttaa myrkytyksen.

Taudinaiheuttaja voi piillä joko sairaassa ihmisessä, taudin kantajassa, (joku, joka kantaa taudinaiheuttajaa, mutta jolla ei ole mitään sairauden oireita), eläimessä tai jopa elottomassa ympäristössä. Kun taudinaiheuttaja ajetaan ulos, – yskimällä, aivastamalla tai jollakin muulla tavalla – se saattaa siirtyessään löytää mahdollisen uuden isännän, toisin sanoen jonkun, joka on altis saamaan sairauden. Jos taudinaiheuttaja löytää oikean tien isäntään, se johtaa sairastumiseen. Taudinaiheuttajan tulotien merkitys nähdään jäykkäkouristuksesta. Jos taudinsiemen tulee suun kautta, se on vaaraton. Mutta jos se pääsee sisään ihossa olevan syvän haavan kautta, niin sen isäntä todennäköisesti sairastuu tautiin.

Nykyään ihmiset yrittävät katkaista tällaisen sairauden siirtymisketjun hygienialla. Sen avulla he yrittävät valvoa ympäristöä estääkseen siten taudinaiheuttajaa pääsemästä uuteen isäntään. Se, että tässä pyrkimyksessä on melko hyvin onnistuttu, on nähty monissa maissa, joissa jätteet on hävitetty asianmukaisesti, viemärivesi käsitelty ja joissa valtio on voinut huolehtia puhtaan veden jakelusta. Näissä maissa sellaiset sairaudet kuin lavantauti, kolera ja rutto on voitu miltei kokonaan poistaa. Silti kehittyneemmissäkin maissa ihmiset joutuvat yhä alttiiksi tarttuville sairauksille, kuten esim. influenssalle. Tämä pitää paikkansa erityisesti kriisiaikoina, jolloin julkiset palvelut katkeavat ja sairaudet voivat sukeltautua jälleen esiin. Nämä seikat korostavat sitä, että hygienia ei ole vain valtion vastuulla. Meidän kaikkien pitäisi olla selvillä siitä, miten sairaudet kulkeutuvat ja miten me henkilökohtaisesti voimme estää sen.

Kosketustartunta

Maailma on nykyään sukupuolitautien pandeemisessa otteessa, ja ne ovat levinneet melkein yksinomaan suoran kosketuksen välityksellä sukupuoliyhteydessä. Nämä sukupuoliyhteydessä siirtyvät tartuntataudit ovatkin pääasiallisia suoran kosketuksen välityksellä leviäviä sairauksia.

Sukupuolitautien hillitseminen on suurelta osin moraalisen puhtauden kysymys, kun taas ruumiillinen puhtaus auttaa monien muiden tautien leviämisen ehkäisyssä. (1. Kor. 6:9, 10) Jälkimmäisestä piirteestä eräs lääkäri sanoi seuraavaa: ”Käsien pesemisen WC:ssä käymisen jälkeen ja ennen ruokailua pitäisi olla yhtä automaattista kuin hengittäminen.” Suoran kosketuksen välityksellä leviäviä sairauksia pitäisikin olla helpointa välttää.

Ruoka ja vesi

Ihmiset käyttävät autoja ja junia kulkuvälineinä matkustaessaan. Samoin taudinaiheuttajat voivat matkustaa väliaineissa – vedessä, maidossa tai jopa ruoassa. Maito, joka on niin hyvää kasvaville lapsille, saattaa olla taudin kantaja, jos se on peräisin likaisesta tai tartunnan saaneesta eläimestä, ja juuri tästä syystä maito täytyy länsimaissa pastöroida. Monet ihmiset pitävät parempana keittää maidon, jos on vähänkään epävarmuutta sen suhteen. Ruoka voi kuljettaa sairautta, jos se valmistetaan pesemättömin käsin tai jos se on ollut kosketuksissa jyrsijöihin tai hyönteisiin. Mutta ehkä kaikkein tavallisin saastunut aine on vesi. Emme voi elää enempää kuin neljä tai viisi päivää ilman sitä, mutta jos juomavetemme on saastunut, sen välityksellä ruumiiseemme tulee lukemattomia miljoonia taudinaiheuttajia. Entä mitkä taudinaiheuttajat voivat ’matkustaa’ vedessä? Bakteerit, alkueläimet, madot, virukset ja elottomat myrkyt.

Moniin nykyaikaisiin kaupunkeihin toimitetaan kemiallisesti käsiteltyä vettä; mutta juomaveden puhtautta ei tulisi koskaan pitää itsestään selvänä asiana etenkään tulva-aikoina ja maanjäristysten tai vastaavien kriisien sattuessa. Jos olet epävarma, on viisasta käsitellä vesi mahdollisesti kloorikalkilla, tai jos sitä ei ole saatavissa, joditinktuuralla. Näiden aineiden puuttuessa se voidaan steriloida kiehuttamalla sitä vähintään kymmenen minuuttia. Mutta muista, että vesi voi saastua keittämisen jälkeen yhtä hyvin kuin ennen sitä. Steriloitu vesi tulisi säilyttää siis puhtaassa ja suojatussa paikassa, kunnes se käytetään.

Maaseudulla, erityisesti kehitysmaissa, taloudet ovat riippuvaisia erilaisista vesilähteistä, jotka täytyy suojata saastumiselta. Esimerkiksi sadevettä käyttävien pitäisi varmistua siitä, ettei mitään likaa huuhtoudu sadeveden mukana varastosäiliöön. Säiliö pitää suojata myös hyönteisiltä, jyrsijöiltä ja muilta eläimiltä. Ne, jotka ovat riippuvaisia maanpäällisistä vesistä, kuten esimerkiksi joista tai puroista, juovat melko varmasti saastunutta vettä. On lähes mahdotonta suojata niitä niin, etteivät eläimet tai pintavedet (maan pintaa pitkin valuva sadevesi) saastuta niitä. Ainoa poikkeus saattaisi olla melko vuolas keväinen virta, jossa vesi näyttää puhtaalta ja kimaltelevalta ja jonka varrella ei ole siihen saasteita levittäviä asukkaita.

Luonnonlähteet ovat tietysti parempia, joskin useimmat omistajat rakentavat niiden ympärille betonikannen suojatakseen niitä eläimiltä ja pintavesiltä. Ehkä parhaita vedenottopaikkoja ovat kuitenkin kaivot, etenkin syvät kaivot. Matalat kaivot tarvitsee tutkia sen varmistamiseksi, ettei kenenkään käymälä ole saastuttanut niitä. Pintavedet voivat saastuttaa syviäkin kaivoja. Siksi kaivon omistajat rakentavat yleensä pienen korokkeen kaivon ympärille estääkseen pintavettä pääsemästä kaivoon.

Muista myös, että puhdas vesi saastuu helposti. Vaikka vesi on peräisin puhtaasta kaivosta, se ei ole sopivaa juotavaksi, jos se kuljetetaan likaisessa astiassa tai jos se joutuu kosketuksiin likaisten käsien kanssa.

Taudinsiemenet voivat kulkea myös käyttöesineissä (kuten esimerkiksi pyyhkeissä ja kupeissa), jotka joutuvat kosketuksiin sairaan ihmisen kanssa ja sen jälkeen jonkun muun kanssa. Uusi käsittelijä tai käyttäjä perii edellisen ihmisen jättämiä taudinaiheuttajia. Käyttöesineet tulisi pestä vaarattomiksi kiehuvassa vedessä.

Hyönteiset ja muut eläimet

Vuosina 1347–1350 mustaan surmaan kuoli ¹/4–¹/2 koko Euroopan väestöstä. Tämä sairaus, jota kutsutaan myös paiserutoksi, on yksi niistä monista taudeista, jotka leviävät eläinten välityksellä. Useimmiten tällaiset tartunnanvälittäjät ovat hyönteisiä. Jotkut, kuten paiseruttoa levittäneet rottien kirput ja malariaa kuljettavat moskiitot, itse asiassa siirtävät sairauden uuteen isäntään puremalla tai pistämällä ihoon. Toiset, kuten kärpäset ja torakat, kävelevät saastuneissa paikoissa, varsinkin ihmisen ulosteessa, ja sen jälkeen ruoassa tai paikoissa, joissa ruokaa valmistetaan. Koleran ja lavantaudin kaltaiset sairaudet voivat levitä tällä tavalla.

Suojellakseen itseään malariaa kuljettavilta moskiitoilta monet tropiikissa asuvat ihmiset nukkuvat moskiittoverkon alla. Valtiot ovat yrittäneet rajoittaa sellaisten moskiittojen sikiämistä hävittämällä niiden sikiämispaikkoja. Yksityistaloudet voivat olla yhteistoiminnassa näiden ponnistelujen kanssa poistamalla kodeissaan tai kotiensa lähettyvillä olevia mahdollisia ’sikiämispaikkoja’ – esimerkiksi pulloja, joissa on vettä pohjalla, lätäköitä, joissa vesi seisoo, tai jopa viemäreitä, joita ei ole asianmukaisesti peitetty.

Eräät hyönteiset muodostavat suuremman ongelman. Joissakin paikoissa ei pidetä sellaisia luontokappaleita kuin torakoita ja kärpäsiä vihollisina, vaan ainoastaan kiusankappaleina. Mutta ne ovat todella terveydelle vaarallisia, ja niiden liikkuminen kodissa pitäisi estää niin hyvin kuin mahdollista. Mutta likaiset keittiöt rakoineen ja koloineen, joissa hyönteiset voivat piileskellä, ovat niille kuin leikkikenttä. Ruoanjätteet, joita ei ole asianmukaisesti peitetty, ovat avoin kutsu kärpäsille, torakoille ja syöpäläisille. Myös kodin lähellä kasvatettavat siat edistävät kärpästen kokoontumista. Hyönteiset ja jyrsijät pitäisi kaikin mokomin pitää poissa perheenjäsenistä ja ruoasta. Et voi koskaan tietää, missä ne ovat olleet!

Puhtaat tavat auttavat siis katkaisemaan tämän tartutusketjun renkaan. Yksi tapa välttää mahdollinen tartunnan välittäjien aiheuttama harmi on ihmisten jätteiden ja ulosteiden asianmukainen hävittäminen. Tämä ei ehkä tunnu ongelmalta kaupungeissa asuvista ihmisistä, joilla on käytössään asianmukaiset viemärilaitteet. Mutta monissa osissa maailmaa sellaiset sairaudet kuin kolera, lavantauti ja punatauti leviävät sen tähden, että jätteitä ei hävitetä asianmukaisesti. Israelilaisten vaeltaessa erämaassa heitä käskettiin tätä seikkaa silmällä pitäen menemään leirin ulkopuolella olevaan syrjäiseen paikkaan, kaivamaan lapiolla kuoppa ja hautaamaan ulosteensa siihen. (5. Moos. 23:12–14) On ehkä huomionarvoista, että kaivettaessa jätteet maahan, heti ensimmäiset senttimetrit kuhisevat pieniä eliöitä, jotka nopeasti ryhtyvät työskentelemään niiden kimpussa ja tekevät ne vaarattomiksi. Mutta jos jätteet jätetään maan pinnalle, hyönteiset voivat ryömiä niiden yli ja kuljettaa sairaudet takaisin talouteen. Lisäksi jos ne jätetään käsittelemättä ja käytetään lannoitteena, sellaiset taudinaiheuttajat kuin ameebat ja madot siirtyvät todennäköisesti ruokaan lannoitetun sadon mukana.

Hautaaminen on siis paras tapa käsitellä tämä ongelma, jos ei ole viemärilaitteita. Tietysti silloin, jos perhe elää yhdessä paikassa eikä muuta paikasta toiseen niin kuin israelilaiset, tarvitaan jotakin vähän mutkikkaampaa kuin vain kuopan kaivamista lapiolla tai kepillä! On kuitenkin hämmästyttävää, miten yksinkertaista on tehdä käymälä. Kaivetaan noin kaksi metriä syvä ja yhden neliömetrin laajuisen kuoppa, jonka reunat pengerretään ympäristöään ylemmiksi, ettei pintavesi valuisi sinne; sen päälle rakennetaan lattiataso ja peitettävä istuinrakennelma hyönteisten ja jyrsijöiden estämiseksi pääsemästä sinne. Tämä palvelee tyydyttävästi perhettä muutamia vuosia. Voidaan tietysti käyttää hienompia rakennelmia, jos rahaa on käytettävissä. Mutta on muistettava eräs seikka. Nämä rakennelmat tulisi tehdä tarpeeksi kauas (ja mikäli mahdollista maastossa alemmaksi) vedenottopaikasta.

Pisaratartunta

Ensimmäisen maailmansodan haavojen jälkeen maailmaa kohtasi vuonna 1918 toinen ankara koetus. Espanjantautiin kuoli yhdessä vuodessa kymmenen miljoonaa ihmistä enemmän kuin tapettiin koko sodan aikana. Useimmat niistä, jotka kärsivät tästä sairaudesta, saivat sen pelkästä hengittämästään ilmasta. Influenssa on yksi niistä sairauksista, jotka siirtyvät pisaratartunnan välityksellä. Kun tartunnan saanut ihminen aivastaa tai yskii, hän puhaltaa ilmoille taudinsiemeniä kuhisevia pieniä vesipisaroita, jotka vain odottavat pääsyä uuteen isäntään. Onneksi auringonvalo ja kuivuus yleensä tappavat useimmat taudinsiemenet. Mutta niiden yhä elossa ollessa niitä voidaan hengittää sisään ilmasta. Influenssan lisäksi tällä tavalla leviäviä sairauksia ovat mm. tuberkuloosi, keuhkokuume, tuhkarokko, tulirokko ja hinkuyskä. Näiden sairauksien leviämistä voidaan kuitenkin vähentää suuresti puhtailla henkilökohtaisilla tavoilla, kuten käyttämällä aivastettaessa paperinenäliinaa tai kankaista nenäliinaa (ja hävittämällä paperinenäliina hygieenisellä tavalla) ja siten, ettei syljetä mihin sattuu.

Hygieenisillä ja puhtailla tavoilla on todella tärkeä osa terveenä pysymisessä. Tietysti monissa tapauksissa meidän hyvät tapamme saattavat estää sairauttamme leviämästä johonkuhun toiseen, jota vastoin toiset eivät ehkä ole niin huomaavaisia. Mutta periaate ’rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’ opastaa varmasti kristittyjä tässä suhteessa. (Matt. 22:39) On kyllä totta, että jotkut tulevat fanaattisiksi puhtauden ja hygienian suhteen, joten tarvitaan myös tervejärkisyyttä. Voimme olla hygieenisiä, mutta emme voi elää steriilissä ympäristössä. Sitä paitsi Jehova Jumala on varustanut juuri meidän oman ruumiimme ihmeellisellä voimalla, jonka avulla se voi voittaa useimpien sairauksien hyökkäykset. On silti viisasta ja rakkaudellista olla järkevässä määrin puhdas ja hygieeninen ja olla siten levittämättä taudinsiemeniä tarpeettomasti.

Huomion kiinnittäminen hygieniaan ja puhtauteen auttaa meitä, joskaan se ei poista sairautta maan päältä. Kristityt odottavat siksi kärsivällisesti Jumalan uutta järjestystä, jossa Jehova tulee poistamaan sairauden ja muut ihmiskuntaa vaivaavat kärsimykset. Silloin täyttyy lopullisesti Raamatun lupaus, jonka mukaan ”ei yksikään asukas sano: ’Minä olen vaivanalainen’.” (Jes. 33:24) Silloin ihmisen taistelu terveenä pysymiseksi on lopullisesti voitettu.