Rodut ovat huomiota herättävän erilaisia

OLI vuosi 1955 eräässä kansainvälisessä kokouksessa Nürnbergissä Saksassa. Ryhmä eurooppalaisia oli ympäröinyt amerikkalaisen neekeripariskunnan silminnähtävän iloisena heidän läsnäolostaan. He hieroivat heidän ihoaan ja tunnustelivat heidän hiuksiaan. Ilmeisesti he eivät olleet koskaan ennen nähneet mustaa ihmistä, ja hänen huomiota herättävä erilaisuutensa kiihotti heidän uteliaisuuttaan. Neekerit puolestaan nauttivat tästä lämpimästä vastaanotosta. Heidän kotimaassaan vuosisatojen aikana kehittyneet asenteet mustaa rotua kohtaan olivat kuitenkin luoneet aivan erilaisen tilanteen.

Ottakaamme esimerkiksi Spencerit, neekeriperhe, joka muutti erääseen New Yorkin hyvin hoidettuun kaupunginosaan. Oli uudenvuodenaatto vuonna 1974. Putkipommi lensi halki ilman heidän taloonsa mukanaan lappu, jossa luki: VARO, NEKRU. ”Tarkoituksena oli räjäyttää ilmaan koko perhe”, sanoi asiaa tutkinut poliisikomentaja.

Reportteri, joka myöhemmin puhui valkoisten asukkaiden kanssa, selittää: ”Minä intin: miksette halua tänne mustia? ’Jos todella haluatte tietää’, vastasi muuan, joka piti lippua kädessään, ’he ovat pohjimmiltaan sivistymättömiä. Minne he menevätkin, siellä rikollisuus lisääntyy, yhdyskunnat hajoavat ja valkoisten on lähdettävä.’”

Monet valkoiset ovat eri mieltä mustien kanssa seurustelemisesta ja ovat heihin ystävällisissä suhteissa. Yhdysvaltain eteläosassa on rotujen välisissä suhteissa edistytty pitkin harppauksin. Monissa kouluissa ja muissa julkisissa laitoksissa ei enää ole mitään rotuerottelua. Yhä on kuitenkin monia, joiden mielestä eri rotujen väliset erot ovat niin suuret, että ne oikeuttavat rotuerotteluun.

Onko erotteluun perusteita?

Vuonna 1954 Yhdysvaltain korkein oikeus kielsi rotuerottelun yleisissä kouluissa. Mutta monet amerikkalaiset eivät hyväksy tätä päätöstä. He eivät liioin hyväksy tämän oikeusistuimen vuonna 1969 antamaa määräystä, jonka mukaan yleisten koulujen alueella rotuerottelu on lopetettava ”heti”. Tämän todistaa se, että 1960-luvun lopulla neekerilapsista kävi suhteellisesti useampia pääasiassa mustille tarkoitettuja kouluja kuin vuonna 1954!

Yhdysvalloissa on myös monia, jotka eivät hyväksy korkeimman oikeuden vuonna 1967 antamaa päätöstä, jonka mukaan on perustuslain vastaista ”estää avioliittoja pelkästään rotuluokittelujen perusteella”. Tämä säädös kumosi kaikki Yhdysvalloissa rotujen välisiä avioliittoja vastaan tähdätyt lait. Ihmisten kuullaan silti yleisesti sanovan, ettei heidän mielestään mustien ja valkoisten tulisi mennä keskenään naimisiin.

Kirkoissa vallitseva tilannekin todistaa osaltaan, että monet uskovat rotujen välisten erojen oikeuttavan erotteluun. The Christian Century -lehden toimittaja Kyle Haselden kirjoitti vuonna 1964: ”Jokainen tietää, että kello 11 sunnuntaiaamupäivisin rotuerottelu on kaikkein eniten vallalla amerikkalaisten elämässä.” Ja rotuerottelu jatkuu yhä. Viime vuonna eräs Plainsissä Yhdysvaltain Georgiassa toiminut baptistikirkon pappi ”sanoi eroamisensa aiheutuneen takaiskusta, jonka hän sai yrittäessään lopettaa rotuerottelun kirkossa”. – New York Post, 22.2.1977.

Vaikka rotujen välisten suhteiden parantamisessa onkin edistytty suuresti, niin jotkut ovat viime aikoina nähneet masentavia merkkejä. Eräs neekeri kirjoitti: ”Olen huolissani, todella huolissani mustien ja valkoisten välisten suhteiden vakavasta huononemisesta. Mustilla ystävilläni on samanlaiset pettymyksen ja voimattomuuden tunteet kuin minullakin.” – The Christian Century, 28.4.1976.

Usein ilmenee eroamista vastakkaisiin leireihin, jolloin eri rotuihin kuuluvat hautovat vihamielisyyttä ja pysyvät tiukasti omissa ympyröissään. Edellä mainittu kirjoittaja huomautti: ”Lähdin kävelemään Yalen yliopiston alueelle. Kaksi valkoista opiskelijaa liittyi seuraani. He valittivat, että heidät oli pakotettu rotuerotteluun, koska heidän mustat kurssitoverinsa halusivat mieluummin elää ja aterioida yksin pitämättä juuri mitään yhteyttä valkoisiin miespuolisiin opiskelutovereihinsa.”

Kuinka suuria erot ovat?

Kuinka suuria rotuerot oikeastaan ovat? Ovatko ne niin suuria, että erirotuiset ihmiset eivät voi elää yhdessä tasavertaisina eivätkä voi todella nauttia toistensa seurasta? Onko esimerkiksi erirotuisten ihmisten älykkyydessä suuri ero? Tai onko erirotuisissa ihmisissä oma hajunsa, jonka vuoksi mustat ja valkoiset eivät mielellään asuisi lähellä toisiaan?

Eroja ilmeisesti on. Ihonväri ja hiusten laatu ovat niistä huomattavimpia. On myös eroja nenän, silmäluomien ja huulten muodossa. Paksut huulet ovat yleisiä mustilla, kun taas muihin rotuihin kuuluvilla on ohuemmat huulet.

Silti jotkut valkoiset ovat kärkkäitä viittaamaan ”tärkeämpiin eroihin”, joiksi he niitä kutsuvat. Kuten aikaisemmin mainittiin, mustien on väitetty olevan ”pohjimmiltaan sivistymättömiä”. Sanotaan, että ”heillä on höllempi moraali”. Tätä väitettä perustellaan sillä, että heidän keskuudessaan on enemmän aviottomia lapsia. Mutta on muitakin väitteitä, joita usein esitetään.

Tässä muutamia: ”Mustat välittävät vähemmän perheestään.” Ja tämän todisteeksi viitataan siihen, että neekeriperheissä on enemmän asumuseroja. ”Rikollisuus lisääntyy, kun mustat muuttavat paikkakunnalle; yhdyskunnat hajoavat.” Tämän lausunnon todisteeksi viitataan neekerien asuma-alueisiin, jotka yleensä ovat huonommassa kunnossa, ja tilastoihin, jotka osoittavat, että neekerit tekevät suhteellisesti enemmän rikoksia. ”Mustat eivät ole yhtä älykkäitä kuin valkoiset.” Ja tosiasia on, että mustat suoriutuvat älykkyystesteistä keskimäärin heikommin kuin samassa yhteiskunnallis-taloudellisessa asemassa olevat valkoiset ja menestyvät yleensä huonommin koulussa.

Mutta miksi tällaiset vertailut osoittautuivat neekereille epäsuotuisiksi? Eräässä Yhdysvaltain kansalaisoikeuskomission julkaisussa keskitetään huomio ydinkohtaan. Siinä sanottiin, että värillisten ilmeisesti huonompi ”asema voi johtua vain kahdesta tekijästä. Joko värilliset ovat huonompia ihmisinä, tai valkoisten rotusyrjintä on estänyt heitä puolustamasta todellisin saavutuksin luonnollista tasa-arvoisuuttaan valkoisten kanssa heidän yli 300-vuotisen Amerikassa-olonsa aikana”. – Racism in America – How to Combat It.

Minkä luulet olevan vastaus?

Kerran vallinnut näkökanta

Yhteen aikaan oli vallalla näkökanta, jonka mukaan mustat ovat huonompia ihmisinä. Encyclopædia Britannica mainitsi 9. painoksessaan vuodelta 1884 seuraavaa: ”Yhdestäkään täysiverisestä neekeristä ei ole koskaan tullut huomattavaa tiedemiestä, runoilijaa tai taiteilijaa, ja se tietämättömien filantrooppien esittämä väite, jonka mukaan hän olisi pohjimmiltaan tasa-arvoinen, on ristiriidassa tämän rodun koko historian kanssa.” Tässä tietosanakirjassa puhuttiin myös ”mustien perinnöllisestä henkisestä huonommuudesta, joka on vielä merkittävämpää kuin heidän ruumiilliset eroavaisuutensa”.

Tämä tietosanakirja mainitsi, että lapsina mustat ja valkoiset näyttävät olevan yhtä älykkäitä. ”Lähes kaikki tarkkailijat myöntävät”, se huomautti, ”että neekerilapsi on suurin piirtein yhtä älykäs kuin muidenkin ihmisrotujen lapset.” Kuitenkin sanottiin, että mustilla ”pääkallo luutuu ennenaikaisesti, mikä estää kaiken myöhemmän aivojen kehittymisen”. Niinpä Britannica-tietosanakirja väitti: ”Murrosikään saavuttaessa kaikki [mustien] kehitys näyttää pysähtyneen.” Vaikka eräs toinen tietosanakirja, Chambers’ Encyclopædia vuodelta 1882, ei ollutkaan samaa mieltä Britannican kanssa, niin siinä esitettiin kuitenkin näkökanta, jonka mukaan ”neekeri muodostaa yhdistävän renkaan korkeampien ihmisapinoiden ja muun ihmiskunnan välille”.

Jotkut ovat yhä sitä mieltä, että mustat ovat huonompia ihmisiä; tämä näkökanta ei ole suinkaan kuollut. Eräskin henkilö kirjoitti paikkakuntansa yleisistä mielipiteistä: ”Kasvoin etelässä maaseudulla, jossa sanottiin, että mustat ovat mustia, koska Jumala on kironnut heidät. . . . Sanottiinpa niinkin, että mustat eivät ole ihmisiä ollenkaan, vaan kuuluvat eläinkuntaan.”

Jotkut tiedemiehetkin ovat nykyään sitä mieltä, että mustat ovat biologisesti valkoisia huonompia. Vuonna 1974 ilmestyi tätä näkökantaa tukeva pitkään valmisteltu arvovaltaiselta näyttävä teos, jonka tukijoina oli johtavia pedagogeja. Kirjan tekijästä John R. Bakerista sanoi aikakauslehti The Guardian 6.4.1974: ”Hän kokoaa taitavasti, ja näennäisesti tosiseikkoina, lainauksia ja viittauksia, jotka teoksen tyylin luomassa erittäin luotaantyöntävässä ilmapiirissä välittäisivät jokaiselle lukijalle, joka ei lainkaan tunne ’negridejä’, vaikutelman siitä, että he ovat ihmistä alempia (esimerkiksi: ’Long sanoo, että neekereille on ominaista heidän ”eläimellinen eli löyhkäävä hajunsa”’).”

Mitä on siis sanottava rotueroista? Kuinka suuria ne oikeastaan ovat?

[Kuva s. 5]

Monien mielestä rotuerot ovat niin suuret, että rotuerottelu on niiden vuoksi oikein

[Lähdemerkintä]

Painettu Schomburg Center for Research in Black Culturen, New York Public Libraryn ja Astorin, Lenoxin ja Tildenin säätiöiden luvalla