Ovatko sitten kaikki huumeet vaarallisia?

”OLEN 17-vuotias lukiolainen ja olen polttanut marihuanaa vuoden verran”, kirjoitti muuan nuori mies erään lehden lääkärinpalstan toimittajalle. Hän jatkoi: ”Monet ystävistäni käyttävät huumeita, ja he sanovat, että pitää vain pysyä erossa kovista aineista, mutta marihuana kyllä sopii. Mitä mieltä olette?”

Käsitys marihuanan vaarattomuudesta on tulossa yhä yleisemmäksi. Yksi syy tähän on tieteellisten piirien esittämien ristiriitaisten todisteitten suuri määrä. Näyttää siltä, että jokaista tutkimusta, jossa tätä huumetta syytetään, seuraa toinen, jossa sitä puolustetaan.

Puoltajat jopa viittaavat joihinkin lääkehoidollisiin ominaisuuksiin. Marihuanan sanotaan tuovan jonkin verran lievitystä viherkaihen ja astman oireisiin ja samoin vähentävän pahoinvointia ja oksentelua syövän kemiallisen hoidon yhteydessä. Tutkimuksia sen vaikutuksesta epilepsiaan, uneen ja ruokahaluun on myös käynnissä.

Tällaisten myönteisten lausuntojen perusteella monet uskovat, ettei marihuana ole sen vaarallisempaa kuin alkoholi tai tupakka, ja mahdollisesti jopa vähemmän vaarallista. Heistä tuntuu, että valtiot, jotka kieltävät tämän huumeen, riistävät ihmisiltä heille kuuluvia nautintoja. Joissakin maissa esiintyykin kovaa painostusta marihuanan vapauttamiseksi.

Herätkää!-lehden tarkoitus ei ole esittää mielipidettä siitä, tulisiko jotkin huumeet laillistaa vai ei. Historia osoittaa, että monet ihmiset hankkivat haluamansa riippumatta siitä, onko se laillista vai ei. Monet eivät välitä lainkaan toimintansa terveydellisistä seurauksista, mitä valaisee tupakan käyttäjien suunnaton lukumäärä: he tupakoivat sen vaarallisuudesta esitetyistä musertavista todisteista huolimatta.

Mutta niiden, jotka ovat huolissaan terveydellisistä ja/tai moraalisista tekijöistä, tulisi saada riittävästi tietoa, jolle perustaa harkittu ratkaisu. Seuraavassa esitetty aineisto varataan hyödyksesi tässä tarkoituksessa.

Onko marihuanaa syytetty väärin?

Ristiriitaiset havainnot marihuanan vaikutuksista saivat erään toimittajan kysymään äskettäin eräältä tiedemieheltä: ”Joko marihuana on vaarallista tai se ei ole. Miksi te asiantuntijat ette voi selvittää kiistaa?”

Kalifornian yliopiston lääketieteellisen fysiikan professori Hardin Jones vastasi:

”Me saamme erilaisia vastauksia, koska teemme erilaisia kysymyksiä. Jos esimerkiksi arvioidaan vain marihuanan käytön aloittamista tai satunnaista käyttöä, nähdään hyvin vähän vaurioita. Mutta minut on koulutettu näkemään pitkäaikaisia vaikutuksia. Ja sellaisia todisteita löysin roppakaupalla.” – Milwaukee Journal, 29.5.1977, s. 28.

Yksi tällaisten ”pitkäaikaisten vaikutusten” takana oleva tekijä on marihuanan aktiivinen ainesosa THC (tetrahydrokannabinoli), joka kerääntyy ruumiin rasvapitoisiin kudoksiin kuten aivojen hermosoluihin sekä kiveksien ja munasarjojen sukusoluihin. Tässä suhteessa se eroaa täysin alkoholista, joka on vesiliukoista ja jonka ruumiin aineenvaihdunta hajottaa muutamassa tunnissa kokonaan vedeksi ja hiilidioksidiksi. THC voidaan todeta vielä viikkoja marihuanan nauttimisen jälkeen.

Vaikka onkin olemassa erimielisyyttä siitä, miten vaarallista tämä THC:n kertyminen on, sen jotkin yleisesti tunnetut vaikutukset mieleen ovat harkitsemisen arvoisia. Tri Jones väittää, että esimerkiksi ”vanhemmat ja opettajat ovat epäilemättä selvillä huomattavista persoonallisuuden muutoksista, joita tapahtuu nuorten käyttäjien keskuudessa”. Hän lisää: ”En näe milloinkaan valpasta eloisuutta heidän kasvoillaan ja silmissään.”

Myös Jamaikassa sijaitsevan Kingstonin sairaalan lääketieteellisen osaston johtaja tri John A. S. Hall myöntää, että ”persoonallisuuden muutokset ganjan [marihuanan] polttajien keskuudessa . . . ovat yleisesti tunnettu tosiasia Jamaikassa”. Apatia, pako todellisuudesta ja kykenemättömyys tai haluttomuus pitempiaikaiseen keskittymiseen liittyvät myös oireisiin, hän mainitsee.

Yksi voimakas osoitus marihuanan vaikutuksesta mieleen on se tosiasia, että tämän huumeen ilmoitetaan olevan heroiinin jälkeen toinen johtava syy Yhdysvaltain liittovaltion perustamiin mielisairaaloihin joutumiseen. Samoin tri Pierre C. Haber mainitsee kirjeessään New York -lehdelle, että ”vieraillessani eräässä psykiatrisessa sairaalassa Saléssa Marokossa näin kokonaisen osaston potilaita, joiden sairaalaan joutuminen johtui pitkäaikaisesta kannabiksen polttamisesta”.

Jos edellä esitetyt syytökset ovat tosia, me voisimme aiheellisesti odottaa näkevämme ihmisten keskinäiseen kanssakäymiseen vaikuttavia mielenterveydellisiä vaurioita. Löytyykö tällaista todistusaineistoa?

Vaikutukset ihmissuhteisiin

Vaikka tuore Yhdysvaltain kansallista huumausaineitten väärinkäytön tutkimuslaitosta varten tehty kolme vuotta kestänyt tutkimus vähättelikin marihuanan aiheuttamia terveydellisiä vaaroja, se havaitsi ”perherakenteessa merkittäviä eroja sitä käyttävien ja siitä kieltäytyvien välillä”. Tutkimuksessa sanottiin: ”Runsas marihuanan polttaminen ja rikkinäinen perhe-elämä ovat tutkimuksemme mukaan syy-yhteydessä keskenään.” – American Medical News.

Eräs äärimmäinen esimerkki tällaisesta perheen hajoamisesta sattui äskettäin Texasissa, missä eräs isä joutui oikeuteen 20-vuotiaan poikansa surmaamisesta. Kertoessaan olosuhteista, jotka johtivat hänet pojan surmaamiseen, isä sanoi: ”Hän oli minun ylpeyteni ja ilonaiheeni ja teimme yhdessä kaikenlaista – kunnes kaikki tämä tapahtui kolme vuotta sitten.”

Poika alkoi käyttää Valiumia (erästä rauhoittavaa lääkettä) ja marihuanaa. ”Hän muuttui, hän muuttui täysin”, kertoi isä tuskaisesti. ”Ajattelin, että voisimme saada hänet kuntoon, ja sitten hän aloitti taas. Hän sai työpaikan, heitti sitten sikseen ja käytti rahat tähän aineeseen. Hän väitti jatkuvasti olevansa aivan kunnossa.”

On tietysti totta, että marihuanan perhettä vahingoittavat vaikutukset ovat harvoin näin äärimmäiset, mutta onko läheisimpien ihmissuhteitten vaarantaminen tilapäisen mielihyvän arvoinen?

Sillä saattaa olla myös muita ihmissuhteita vahingoittava vaikutus. Muuan lukion opettaja kirjoitti eräälle lehdelle kiittäessään yhtä sen kirjoituksista, joka käsitteli ”tämän huumeen [marihuanan] vapauttamista sen vaikutuksia koskevista mytologisista käsityksistä”. Kirjoitus oli ollut lääketieteelliseltä kannalta pääasiassa marihuanalle myönteinen. Ja kuitenkin tämä opettaja lisäsi:

”Alan olla huolissani luokkani ’pilvessä’ olevista oppilaista. Tahtoisin olla viimeinen sanomaan jyrkästi, että mitkään heidän henkisistä kyvyistään olisivat vähentyneet heidän huumeiden käyttönsä takia, mutta olen pannut merkille, että ryhmässä näyttää pilvessä olevalle tuottavan vaikeuksia välittää suullisesti yksinkertaisiakaan ajatuksia normaalille ihmiselle ja päinvastoin. . . . Tämä ’vaaraton’ päihtymys on jotenkin rakentanut muurin.” – Psychology Today, maaliskuu 1977, s. 8.

On selvää, ettei tästä huumeesta kerro jotakin vain sen suoranainen vaikutus käyttäjiinsä, vaan nimenomaan se, että he käyttävät sitä usein sopimattomina aikoina. Marihuanan himo saattaa täten turmella hyvän arvostelukyvyn. Sitä ei yleensä rajoiteta vain henkilökohtaiseksi ”rentoutumiskeinoksi”, vaan se häiritsee usein elämän välttämättömiä toimia. Käyttäjät ovat taipuvaisia keskittämään elämänsä omiin mieltymyksiinsä ja osoittavat usein yleistä piittaamattomuutta toisia kohtaan. Heidän vaillinainen arvostelukykynsä saattaa muuttua jopa piileväksi vaaraksi viattomille ihmisille. Miten niin?

Vaaroja toisille

”Mielestäni suurin tämän huumeen aiheuttama huolenaihe on sen piilevä vaikutus auto-onnettomuuksiin tässä maassa”, sanoo tri Robert L. DuPont, Yhdysvaltain kansallisen huumausaineitten väärinkäytön tutkimuslaitoksen johtaja.

Julkaisu Medical Letter varaa joitakin tietoja kyseisestä vaarasta ja kertoo, että

”yhden marihuanasavukkeen polttaneiden ajotaito osoittautui huonommaksi 42 prosentilla niistä, jotka saivat pienen annoksen (4,90 mg THC:tä savuketta kohden) ja 63 prosentilla niistä, jotka saivat suuren annoksen (8,40 mg THC:tä savuketta kohden). Epänormaaliin käyttäytymiseen sisältyi ’liikennevalojen ja pysähtymismerkkien huomaamatta jääminen; . . . varomattomuus tai liiallisen huomion kiinnittäminen jalankulkijoihin tai paikallaan oleviin ajoneuvoihin’.”

Ajattelisitko, että ihmiset, joiden arvostelukyky on niin kehno, että tuovat ”pilvensä” luokkahuoneeseen, pidättyvät siitä ajaessaan autolla? Tämän huumeen käyttö on siksi tuskin vain ”henkilökohtainen” asia. Se voi koskea kaikkia – perhettä, koulutovereita, työtovereita, jopa aivan tuntemattomiakin ihmisiä – ja ehkä kipeästi.

Ja vaikka nykyisessä tieteellisessä väittelyssä ollaan taipuvaisia vähättelemään marihuanan lääketieteellisiä vaaroja, se ei merkitse, etteivät jotkin ilmeiset vaarat olisi olemassa.

Todistettuja lääketieteellisiä vaaroja

Paitsi sellaisia vielä kiistanalaisia vaaroja kuin aivojen vaurioituminen, solujen kasvun hidastuminen, siemennesteen tuotannon supistuminen, kromosomivauriot jne., jää jäljelle joitakin lääketieteellisiä riskitekijöitä, joista ei juuri ole erimielisyyttä.

Yksi on keuhkojen vaurioituminen. ”Marihuana ärsyttää hengityselimiä paljon enemmän kuin tupakka”, vakuuttaa tri Nicholas A. Pace, Yhdysvaltain alkoholismintutkimusneuvoston New Yorkin kaupungin haaraosaston puheenjohtaja. ”Runsaasti tupakoivalla menee 20 vuotta samantyyppisen vaikean sivuontelontulehduksen, nielutulehduksen, keuhkoputkentulehduksen ja emfyseeman muodostumiseen, jonka päivittäinen marihuanan polttaminen synnyttää yhdessä vuodessa.”

Lisäksi julkaisu Medical Letter kertoo tutkimuksesta, joka osoittaa, että ”marihuanasavukkeitten samoin kuin tupakan savu jouduttaa keuhkosolujen pahanlaatuisten muutosten syntyä kudosviljelyksessä”. Myös tri Hardin Jones mainitsee lääketieteellisen todisteen tästä syöpäriskistä: ”Keuhkoputken kudosnäytteet, jotka otettiin 30:stä Länsi-Saksassa palvelevasta amerikkalaisesta sotilaasta, jotka polttivat 25–30 grammaa hasista (samasta kasvista kuin marihuana, mutta sisältää enemmän THC:tä) kuukaudessa muutaman kuukauden aikana, osoittivat 24:llä heistä olevan syövän esivaiheisia vaurioita.”

Kaikkia yksilön terveydelle marihuanan käytöstä koituvia vaaroja ei siis voida vain sivuuttaa yhä kiistanalaisina.

Entä kokaiini?

Yksi huume, jonka monet ovat uskoneet olevan suhteellisen ”vaaraton”, on kokaiini. Siitä on tullut leikkikalu rikkaille ja kuuluisille ja muille sellaisille, joilla on siihen varaa tai jotka varastavat tarpeeksi rahaa saadakseen sitä. Vajaat sata vuotta sitten kokaiinia sekoitettiin erääseen viinituotteeseen, jota ylistivät neljä eurooppalaista kuningasta, Yhdysvaltain ja Ranskan presidentit, Ranskan päärabbi ja paavit Pius X ja Leo XIII, jotka antoivat valmistajalle kultamitalin. Jopa sellaista alkoholitonta juomaa kuin Coca-Colaa ”terästettiin” kokaiinilla ensimmäisinä seitsemänätoista vuotenaan, kunnes kofeiini korvasi tämän piristysaineen noin vuonna 1903.

Kuvaillessaan kokaiinin synnyttämää tunnetta eräs kirjailija sanoi: ”Se vaikuttaa suoraan aivoihin ja aktivoi puhtaan mielihyvän yhteydet . . . Kokaiinin varaamat aivot ovat kuin villiintynyt elektroninen fortunapeli, joka sähköisessä orgasmissaan väläyttelee sinisiä ja vaaleanpunaisia valoja.” Eräs toinen sanoi: ”Kokaiinin vaikutuksen alaisena tunnen olevani kuningas.”

Mutta mikä hinta maksetaan tästä lyhyestä todellisuuden pakenemisesta? Harvardin yliopiston tutkija tri Andrew Weil selittää, että ”kokaiini ei anna ruumiinvoimaa ihmeen avulla; se pelkästään vapauttaa eräisiin hermoston osiin kemiallisesti jo varastoituneen energian. Siksi huumeen välittömän vaikutuksen hävittyä tuntee olevansa lamassa, voimattomampi kuin tavallisesti.”

”Syöksyn taivaan korkeuksista hornan syvyyksiin”, sanoo eräs käyttäjä. ”Olen yliherkkä arvostelulle”, sanoo toinen. ”Ei ole hyvä olla lähettyvilläni, kun en ole saanut kokaiinia.”

Yhdysvaltain kansallisen huumausaineitten väärinkäytön tutkimuslaitoksen suorittaman tuoreen nelivuotisen tutkimuksen mukaan kokaiini on kaukana harmittomasta piristeestä. Se on sen sijaan ”väärinkäytettynä vaarallinen huume”, jonka sivuvaikutuksiin sisältyy pelkotiloja, unettomuutta, aistiharhoja ja jopa kuolema.

Onko se sen arvoista?

Jotkut voivat esittää, että kokaiinia samoin kuin marihuanaa käytetään myös lääketieteellisiin tarkoituksiin. Tästä syystä he uskovat, että sen täytyy olla vaaratonta. Mutta vain se, että jotakin huumetta käytetään menestyksellisesti lääkkeenä sairaita ihmisiä hoidettaessa, ei merkitse, ettei se ole vaarallinen. ”Hyödyllisimmilläkin lääkkeillä on tunnetusti haittoja”, eräs lääkeaineopin professori kirjoittaa. ”Parasta, mitä mistään huumaavasta lääkkeestä voidaan sanoa, on se, että sen hyödyt ovat suuremmat kuin sen haitat – useimmille potilaille, useimmiten.”

Yritettäessä parantaa suurempaa pahaa huumaavan lääkkeen nauttiminen merkitsee siis harkittua riskiä. Sairaan ihmisen tai hänen lääkärinsä täytyy päättää, otetaanko tuo riski. Mutta mitä syytä on ottaa vahinkoa aiheuttavaa huumetta, jollei siihen ole yhtään lääketieteellistä syytä? Tulisiko myrkyttää ruumistaan pelkästään hetkellisen mielihyvän takia? ”Puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta”, kuuluu Raamatusta löytyvä tervejärkinen vastaus. – 2. Kor. 7:1.

Mutta joku voi väittää, ettei marihuanan ja kokaiinin käyttö ole sen kummempaa kuin alkoholijuomienkaan, joita pidetään hyväksyttävinä useimmissa yhteiskunnissa. ”Jos alkoholin käyttö sopii, niin miksei marihuanan ja kokaiinin?” he päättelevät.

Pantakoon ensinnäkin merkille, että useimmat ihmiset käyttävät alkoholijuomia virvoitusjuomana ja rentoutuakseen, eivät tullakseen juovuksiin. Kuten aikaisemmin mainittiin, ruumis käsittelee alkoholin samalla tavalla kuin ruoan, sulattaen sen suhteellisen nopeasti. Mutta alkoholin kohtuuton käyttö siihen asti, että ajattelu vääristyy, on toinen asia. Se herättää tärkeän kysymyksen: voidaanko minkään huumausaineen tai alkoholin käyttöä, silloin kun sitä käytetään etupäässä mielemme muuttamiseen, pitää moraalisesti oikeana virkistäytymismuotona?

Tässä suhteessa on kiinnostavaa, että vaikka Raamattu hyväksyy alkoholipitoisen viinin virvoitusjuomana, se ei hyväksy sitä mielen vääristäjänä: ’Juopot eivät peri Jumalan valtakuntaa.’ – 1. Kor. 6:9, 10.

Periaate on sama marihuanan ja/tai kokaiinin ollessa kysymyksessä. Niitä ei ole tarkoitettu ruoaksi tai juomaksi. Niitä käytetään pääasiassa mielentilan muuttamiseen. Se on vahingollista useilla tavoilla.

Alkoholista tai mistä tahansa huumeesta johtuva humala saattaa ihmiset alttiiksi teoille, jotka saattavat erota huomattavasti siitä, mitä he tekisivät, jos he hallitsisivat itsensä täysin. Sellainen hallinnan puute saattaa johtaa esimerkiksi irrallisiin sukupuolisuhteisiin, joista puolestaan on seurauksena sairauksia, aviottomia lapsia ja särkyneitä koteja. Jotta vältyttäisiin sellaisilta ongelmilta, Raamattu teroittaa, että ”jokaisen teistä täytyy oppia saamaan ruumiinsa hallintaan . . . eikä antautua himon valtaan niin kuin pakanat”. – 1. Tess. 4:3–5, New English Bible.

Mutta sellaisella, joka on huumeiden, kuten esimerkiksi marihuanan tai kokaiinin, vaikutuksen alainen, ei yleensä ole täyttä ”ruumiinsa hallintaa”. Tuo huume hallitsee sitä. Ja kuitenkin ihmiset tarvitsevat kaikki henkiset ja ruumiilliset kykynsä kohdatakseen nykypäivän rasitukset ja varjeltuakseen petollisilta houkutuksilta, jotka voivat johtaa sairauksiin ja sydänsuruun. Raamattu huomauttaa viisaasti, että ”ajattelukyky vartioi sinua, arvostelukyky suojelee sinua pelastaakseen sinut pahalta tieltä”. – Sananl. 2:11–13, UM.

Sellainen, jota huumeiden käyttö houkuttelee, voi kysyä itseltään: Miksi etsin huumeiden tuottamaa epätodellisuutta? Tarvitseeko terveen, tasapainoisen ihmisen hankkia nautintonsa muuttamalla aivojensa normaalia toimintaa? Eikö koko huumekokemus ole itsekeskeinen, heikennä nuhteettomuutta ja vahingoita terveyttä?

Tri Hardin Jones vakuutti, että huumeiden käyttö, ”todellisuudessa tuhoaa terveenä, elinvoimaisena ja toimeliaana ihmisenä olemisen nautinnon”. Seuraavan kirjoituksen nuoripari koki miten totta tämä on, mutta sai kuitenkin selville, miten tehdä elämästään täysipainoisen ja tyydyttävän ilman huumeita.

[Huomioteksti s. 9]

”Runsas marihuanan polttaminen ja rikkinäinen perhe-elämä ovat tutkimuksemme mukaan syy-yhteydessä keskenään.” – Yhdysvaltain kansallinen huumausaineitten väärinkäytön tutkimuslaitos

[Huomioteksti s. 10]

”Runsaasti tupakoivalla menee 20 vuotta samantyyppisen vaikean sivuontelontulehduksen, nielutulehduksen, keuhkoputkentulehduksen ja emfyseeman muodostumiseen, jonka päivittäinen marihuanan polttaminen synnyttää yhdessä vuodessa.” – Tri Nicholas A. Pace

[Kuva s. 11]

Mies nuuskaamassa ”lunta” (kokaiinia)