Raamatun kanta

Miksi Jumala kirjoitutti kirjan?

MIKSI Jumala päätti kirjoituttaa kirjan voidakseen välittää ajatuksia ihmisperheelle? Siitä, että Jumala teki näin, me luemme: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä.” (2. Tim. 3:16) Ja Raamatun sisältämiä profetioita ”ei milloinkaan tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan ihmiset puhuivat Jumalalta saamaansa pyhän hengen johtamina”. – 2. Piet. 1:21.

Mutta miksi tämän kanssakäymisen piti tapahtua kirjoitetussa muodossa? Siihen on useitakin syitä. Harkitsehan esimerkiksi, mikä Raamattu on – Jumalan ilmoitus ihmisperheelle. Se sisältää muun muassa ainoan täsmällisen kertomuksen maan ja ihmiskunnan luomisesta. Se kertoo meille, miksi Jumala asetti ihmiset maan päälle ja mitä meni vikaan, koska nyt kärsimys, sairaus ja kuolema vitsaavat ihmisperhettä. Se kertoo meille myös sen, mikä tulee olemaan varma ratkaisu, niin että Jumalan tätä maata ja ihmiskuntaa koskeva tarkoitus tulee lopulta täysin toteutumaan.

Tämä tieto tulee Häneltä, joka asemansa vuoksi parhaiten tietää sen – itse Luojalta. Tällaista ymmärrystä ei voitaisi saada ihmislähteistä. Siihen tarvittiin Jumalalta lähtöisin oleva ilmoitus.

Lisäksi Raamattu sisältää täydellisen kertomuksen siitä, miten Jumala on kohdellut kansaansa a muita kansoja kautta aikojen. Ja se sisältää myös ihmisen käyttäytymistä koskevat Jumalan lait ja periaatteet.

Tätä vuosisatojen ajan koottua elintärkeän tiedon laajaa kokoelmaa ei olisi ollut turvallista jättää siirrettäväksi sukupolvelta toiselle pelkkänä suullisena perimätietona. Olisiko esimerkiksi kirjanoppineiden ja fariseusten suusta suuhun kulkeutunut tieto heidän vastustamansa Jeesuksen elämästä ja teoista ollut luotettavaa?

Tai sallisiko mikään suuri kansa perustuslakiaan tai lakikokoelmaansa säilytettävän pelkästään suullisena perimätietona? Ei, vaan sellaiset lakikokoelmat on tarkasti kirjoitettu muistiin, niin että niistä voidaan saada luotettavaa opastusta ja niitä voidaan tutkia ja soveltaa.

Koska Jumala tiesi ihmisperheen levittäytyvän yli koko maan, hän tiesi, että suullinen perinne olisi epäluotettava tietolähde hänen viestinnästään ihmiskunnalle. Kirjoituttamalla ajatuksensa muistiin hän säilyttäisi sanomansa parhaiten. Tästä syystä apostoli Paavali neuvoi: ”Älä mene yli sen, mikä on kirjoitettu.” – 1. Kor. 4:6.

Se, että Jumalan ajatukset on tallennettu luettavaan muotoon, antaa vilpittömille totuuden etsijöille tilaisuuden tutkia niiden sisältöä huolellisesti. Kenenkään ei tarvitse turvautua siihen, että joku erikoiset vaatimukset täyttävä henkilö kertoisi hänelle Jumalan tarkoitusten yksityiskohdista suusanallisesti, jolloin ne voisivat vääristyä tai unohtua. Kun meillä on Hänen sanansa kirjana, me voimme tarkistaa, mitä toiset sanovat hänestä. Juuri näin tehtiin ensimmäisellä vuosisadalla, sillä jotkut ”ottivat sanan vastaan erittäin alttiisti ja tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin”. (Apt. 17:11) Me voimme tehdä samoin nykyään, koska meillä on Jumalan sana kirjoitetussa muodossa.

Lisäksi Jumala on taloudellinen ja ottaa myös huomioon ihmisen rajoitukset. Hänen kirjallista viestintäänsä meille ei löydetä valtavista tietosanakirjojen sarjoista, joita useimpien ihmisten olisi vaikea hankkia ja joita olisi myös vaikea lukea. Sen sijaan Jumala on varannut yhden yksinkertaisen kirjan, jota on helppo käsitellä ja joka hintansa puolesta on helposti kaikkien saatavissa. Silti se on tarpeeksi monipuolinen kertoakseen meille sen, mitä me tarvitsemme. Se vastaa kaikkiin peruskysymyksiimme siitä, kuka on Jumala, mikä on elämän tarkoitus ja mitä tulevaisuudella on meille tarjottavana.

On totta, että menneisyydessä Jumala viesti ihmisille muillakin tavoilla. Ensimmäisten vanhempiemme kanssa Jumala oli kanssakäymisissä suoremmalla tavalla. (1. Moos. 3:8–13) Samoin Nooan kanssa. (1. Moos. 6:13–22) Eri aikoina hän lähetti enkeleitä viemään määrättyjä sanomia jollekin yksilölle tai ryhmälle. – 1. Moos. 22:11–18; Apt. 12:6–11.

Tämä oli käytännöllistä niin kauan kuin Jumalan palvelijoiden perhe oli pieni. Mutta kun Jumalan palvelijoiden lukumäärä lisääntyi Nooan ja Seemin suvun kautta, tarvittiin enemmän. Ajan mittaan Israelin erikoiskansasta tuli monimiljoonainen kansa, kun se lähti Egyptin orjuudesta. Jumalan suhde palvelijoihinsa ei ollut enää samanlainen kuin isän suhde vain muutamaan lapseen. Koska perhe oli nyt niin suuri, tarvittiin kirjallisia ohjeita.

Raamatun kirjoittaminen alkoi, kun Jumalan ”sormi” kaiversi Moosekselle kivitauluihin kymmenen käskyä. (2. Moos. 31:18) Sen jälkeen noin 1600 vuoden aikana Jumalan toimiva voima ohjasi noin 40 kirjoittajaa kirjoittamaan oman osansa nykyään 66 kirjaa käsittävään Raamattuun. Nämä yksilöt, joille ”uskottiin Jumalan pyhät julistukset”, olivat kaikki Jehovan uskollisia palvelijoita. – Room. 3:2.

Jumalan sanoman kirjan muotoon laatimisen käytännöllisyys kävi vielä ilmeisemmäksi, kun Jeesus sanoi seuraajilleen: ”Te saatte voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” (Apt. 1:8) Hän sanoi myös: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14.

Kun Jumalan viestintä oli kirjallisessa muodossa, se voitiin kääntää kaikille kielille. Tämän sopivuus voidaan nähdä siitä tosiasiasta, että Jumala itse ohjasi heprean kielen käytön vaihtumista aramean ja kreikan kielen käyttöön henkeyttäessään Raamatun kirjoittamista. Ja kun Jumala ohjasi Sanansa leviämistä, niin hän piti huolen siitä, että käännettiinpä se kuinka monelle kielelle tahansa, hänen sanomansa pysyi muuttumattomana. Niinpä nykyään hänen kirjoitettu Sanansa on saatavissa käytännöllisessä, käyttökelpoisessa ja luotettavassa muodossa sadoilla kielillä. Se on kaikkiin kansoihin kuuluvien ihmisten ulottuvilla.

Se, että Jumalan käsi oli mukana Raamatun alkuperäisessä kirjoittamisessa, sen siirtämisessä ja säilyttämisessä, voidaan nähdä siitä, kuinka huolellisesti ja missä laajuudessa Raamattua jäljennettiin. Heprealainen oppinut W. H. Green sanoi Raamatun hepreaksi kirjoitetusta osasta: ”Voidaan huoleti sanoa, ettei mitään muuta muinaista teosta ole välitetty meille yhtä täsmällisesti.” Ja kreikkalaisesta osasta oppinut Jack Finegan kirjoitti: ”Vanhimpien Uuden testamentin käsikirjoitusten ja alkuperäisten tekstien läheinen ajallinen yhteys toisiinsa ei sekään ole sen vähempää kuin hämmästyttävää. . . . se miten luotettavaksi Uuden testamentin teksti on vahvistettu, voittaa minkä tahansa muun vanhan kirjan luotettavuuden.”

Mutta tätä kaikkea voitiin odottaakin, sillä Raamattu tuli meille ”ei ihmisten sanana, vaan niin kuin se todella on, Jumalan sanana”. (1. Tess. 2:13) Niiden uskoa varten, jotka haluavat palvoa Jumalaa oikein, meillä siis on nykyään Jumalan rakkaudellinen varaus: hänen kirjoituttamansa kirja, joka on ”minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni”. – Ps. 119:105.