Paljon enemmän kuin lattian peitteitä

Herätkää!-lehden Turkin-kirjeenvaihtajalta

JOIDENKUIDEN mielestä ne ovat kodin pölyisiä välttämättömyyksiä. Niiden puhtaana pitämisessä on kova työ. Kun ne kuluvat rikki, uusien hankkiminen voi olla kallista.

Toiset pitävät niitä hyvin arvokkaana omaisuutena. Monia on näytteillä kuuluisissa museoissa kautta maailman. Persian ja Anatolian (Turkin) ahtaissa, ikkunaluukuin varustetuissa taloissa ne saattavat olla ainoat sisusteet.

Mistä tässä on kysymys? Käsinkudotuista itämaisista matoista. Nämä taideteokset ovat enemmän kuin vain lattian peitteitä. Vuosisatojen ajan ne ovat edustaneet itämaisten kansojen taidetta ja rikkauksia.

Ajankohta, jolloin mattoja alettiin kutoa, näyttää kadonneen muinaisajan hämärään. 700-luvulta ennen ajanlaskumme alkua peräisin olevat assyrialaiset kivipiirrokset kuvaavat mattoja, joissa on nelilehti- ynnä muita aiheita. Etelä-Siperian 400–200-luvuilta eaa. peräisin oleviin kuninkaallisiin hautoihin tehdyissä kaivauksissa on tullut päivänvaloon vanhin tunnettu näyte käsin kudotusta ja solmitusta matosta.

Kudontamenetelmä

Miten itämaisia mattoja valmistetaan? Maton kudonta tapahtuu suorakulmaisissa kangaspuissa. Kangaspuiden toisesta päästä toiseen päähän pingotettuja lankoja kutsutaan loimilangoiksi. Niiden poikki pujotetut langat ovat kudelankoja, jotka menevät vuorotellen loimilankojen ylä- ja alapuolelta.

Mutta itämaisissa matoissa on vielä yksi tärkeä aines, joka aikaansaa niiden värien ja kuvioiden moninaisuuden. Tätä tarkoitusta varten kutoja ottaa lyhyitä värillisiä villalangan pätkiä ja kiinnittää ne erityisellä solmulla loimilankaparien ympärille. Tätä työvaihetta voi suorittaa joko yksi, kaksi tai useampi henkilö työskentelemällä rinnakkain.

Itämailla on ruvettu käyttämään kahdenlaisia solmuja: gördessolmua ja senneesolmua. Käyttäessään gördessolmua kutoja ottaa lyhyen värillisen villalangan pätkän, kiertää sen vasemman pään loimilankaparin vasemmanpuoleisen langan ympäri ja oikean pään oikeanpuoleisen loimilangan ympäri. Nämä kaksi päätä vedetään sitten kahden loimilangan välistä. Senneesolmussa lanka menee yhden loimilangan alitse ja muodostaa yksinkertaisen silmukan seuraavan loimilangan ympäri. Tässä solmussa langanpää pistää esiin jokaisen loimilangan välistä.

Erään itämaisia mattoja käsittelevän teoksen mukaan tavallinen naiskutoja pystyy solmimaan 800–1000 solmua tunnissa, yhden solmun 3–4 sekunnissa. Se mainitsee, että ”pystyvä kutojatar voi solmia 6000–10000 solmua päivässä solmujen tiiviyden ja langan laadun mukaan. Työhuoneen solmijatar [joka tekee säännöllisesti työkseen itämaisia mattoja] pääsee tavallisesti jonkin verran pitemmälle, 14000 solmuun päivässä.” – Oriental Rugs in Colour.

Kun koko rivi näitä erikoisesti solmittuja lankoja on reunasta reunaan täynnä pujotetaan kaksi tai kolme kudelankaa loimien väliin ja lyödään tiukkaan solmuja vasten eräänlaisella suurella kammalla. Tämä tiukentaa ja tiivistää solmitut osat ja jättää lankojen päät ylöspäin suuntautuviksi. Myöhemmin esiintyöntyvät villalankatupsut leikataan samanpituisiksi ja näin saadaan tasainen pinta.

Monimutkaisia aiheita

Itämaisille matoille on tunnusomaista suuri määrä monimutkaisia aiheita. Vuonna 1905 löydettiin Alâettinmoskeijasta Konyasta Etelä-Turkista seldžukkien hallituskaudelta (1000-luvulta) peräisin olevia mattoja. Niiden pohjavärinä on tummansininen tai punainen. Samojen värien vaaleampina sävyinä niissä on aiheina usein toistuvia geometrisiä kuvioita. Näihin kuuluu väkänurkkaisia kahdeksankulmioita, kahdeksansakaraisia tähtiä ja vieläkin monimutkaisempia aiheita.

Joidenkin mattojen keskikenttä on jaettu pieniin neli- tai kuusikulmioihin, joissa on lintu- tai eläinaiheita. On sellaisiakin itämaisia mattoja, joissa kuvataan eläimiä hyökkäämässä toistensa kimppuun. Jotkut matoista ovat varsin suuria. Eräskin on kooltaan 15 neliömetriä, ja kullakin neliömetrillä on noin 84000 gördessolmua. Erityisen kiinnostavia ovat näiden mattojen reunat, jotka on usein koristettu selvillä kuufalaisilla kirjaimilla, jotka ovat arabialaisten aakkosten yksinkertaistettu muoto.

Myöhemmin tulivat osmanien matot, joita tehtiin samaan aikaan, kun osmanit hallitsivat Turkissa koko Keski-Anatolian tasankoaluetta. Joitakin kutsutaan ”holbeininmatoiksi”, koska ne esiintyvät 1500-luvulla vaikuttaneen saksalaisen taidemaalarin Hans Holbeinin maalauksissa. Näissä matoissa on hyvin suuri solmutiheys, jopa 100000–150000 solmua neliömetrillä.

Muita esimerkkejä tästä itämaisesta taiteesta ovat ušakmatot. Britannica-tietosanakirja (1976 Macropædia) kuvailee, että niiden syvänpunaisella keskikentällä on kullanvärisiä, keltaisia ja tummansinisiä tähtimedaljonkeja. Usein sellaisten mattojen keskikentän neljässä kulmassa on neljäsosa samanlaista medaljonkia kuin on keskellä oleva medaljonki. Toisissa mattomalleissa on juovikkaita lehtiä, kärhiä ja kukkia, esimerkiksi tulppaaneja ja ruusuja – kaiken muodostaessa ehjän kokonaisuuden ehkäpä siten, että medaljonkikuvio on kulmissa.

Erityisen kiinnostava on monien mielestä ”rukousmatossa” esiintyvä aihe. Rukoillessaan muslimien täytyy olla kääntyneinä pyhää kaupunkiaan Mekkaa kohti. Siitä syystä rukousmattojen kuviointiin sisältyy jokin nuolenkärjen tapainen kuvio. Kun matto asetetaan maahan, tämän nuolen täytyy osoittaa kohti Mekkaa.

Itämaisen maton hoito

Miten tällaisesta erikoislaatuisesta matosta pitäisi huolehtia? Paras tapa on yksinkertainen vanhanaikainen piiskaaminen. Se pitäisi suorittaa kevyesti nurjalta puolelta, koputtamalla pöly ja hiekka solmuista. Sitä varten olisi hyvä olla asianmukaisesti tehty ryijymattopiiska. Kevyt piiskaaminen tiukentaa myös solmuja ja lujittaa pohjakudosta. Jos matto on hankala ja vaikea käsitellä, piiskaamisen paras vaihtoehto on puhdistaa se perusteellisesti pölynimurilla.

Näiden menetelmien lisäksi itämainen matto voidaan pitää puhtaana pesemällä se miedolla, puhtaalla saippualla. Kuivattamisen pitäisi tapahtua valoisassa, ilmavassa paikassa, mutta ei suorassa, kuumassa auringonpaisteessa. Ja muista levittää matto vaakasuoraan kuivattaessasi sitä. Muuten se voi kuivua epätasaisen muotoiseksi ja siihen voi muodostua taitteita. Jotkut suosittelevat, että matto asetetaan nukkapuoli alaspäin lumeen ja sitten kevyesti piiskataan sitä. Tämä yleensä kirkastaa värejä ja on hyväksi matolle.

Itämaiset matot edustavat erinomaisen ammattitaidon pitkää perinnettä. Niiden historiaa ja tekotapaa tuntevat ymmärtävät hyvin, että ne ovat paljon enemmän kuin lattian peitteitä.

[Kuvat s. 25]

Turkkilainen eli gärdessolmu

Persialainen eli senneesolmu

Käsin kudottu turkkilainen matto