Filippiinien minimarketit

Herätkää!-lehden Filippiinien-kirjeenvaihtajalta

MISSÄ voisit käydä tänä jättimäisten supermarkettien ja joka suuntaan levittäytyvien tavaratalojen aikana ostamassa vain yhden makeisen, yhden purukumilevyn, yhden tomaatin, viidellä pennillä suolaa tai sormustimellisen soijakastiketta? Jos asuisit Filippiineillä, kävisit todennäköisesti sarisari- eli sekalaisten tavaroitten kaupassa, yhdessä tämän maan monista tuhansista minimarketeista.

Sarisari-kaupassa myydään hyvin monenlaisia valikoituja pieniä tuotteita. Kauppaa pidetään jonkun kotona jossakin pohjakerroksen ahtaassa sopessa. Myytävänä voi olla esimerkiksi saippuaa, paloöljyä, makeisia, kuivattua kalaa, virvoitusjuomia, riisiä, maissia, papuja, säilykkeitä, leipää, suolaa, sokeria, aspiriinia, jodia ja koulutarvikkeita. Mitä suurempi kauppa on, sitä runsaammat ovat tavaravalikoimat.

Minimarketissa käy kauppa parhaiten varhain aamulla, keskipäivällä ja iltaisin. Lapset, perheenäidit, konttorityöntekijät, pienoisbussien kuljettajat – kaikenlaiset ihmiset – tekevät sarisari-kaupasta kuhisevan mehiläispesän. Kaupanpitäjä on todella ahkera. Hän palvelee asiakkaita, käärii heidän ostoksensa, laskee heidän vaihtorahansa, avaa virvoitusjuomapulloja, kaataa taitavasti riisiä paperipusseihin – niin, hän tekee hyvin monenlaista 16-tuntisen päivän aikana, seitsemänä päivänä viikossa.

Sarisari-kauppa voi toimia myös kirjastona, kerhopaikkana, ensiapuasemana, puhelinkioskina, lastentarhana, löytötavaratoimistona, pienenä postitoimistona ja yhdyskunnan uutiskeskuksena. Kauppias selviää tästä kaikesta helposti.

Jotkin näistä kaupoista ovat osuustoiminnallisia yrityksiä, mikä tarkoittaa sitä, että monet ihmiset yhdistävät vähäiset pääomansa perustaakseen kaupan ja jakaakseen sen tuoton. Mutta useimmat kaupat ovat perheyrityksiä.

Eräitten sarisari-kauppojen on ollut pakko lopettaa ankaran kilpailun vuoksi, sillä innokkaina kahmaisemaan osan yhdyskunnan liiketoiminnasta naapurit ovat perustaneet uudempia ja suurempia kauppoja. Mutta monet ovat kasvaneet kukoistaviksi liikeyrityksiksi tai ovat laajentaneet muille liiketoiminnan aloille. Näiden minimarkettien avulla perheet pysyvät koossa laihoina vuosina, ja niillä hankitaan ne rahat, joita kipeästi tarvitaan lasten kouluttamiseksi.

Valmennusta ihmissuhteissa

Niiden erilaisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen, jotka tulevat sarisari-kauppaan, vaatii paljon kärsivällisyyttä. Kauppiaalta vaaditaan myös huumorintajua. Vaikka hän suhtautuukin liikeasioihinsa vakavasti, hän ei suhtaudu niihin liian vakavasti. Hän sivuuttaa olankohautuksella ihmisten puutteet siinä toivossa, että saisi heidät ostamaan useammin. Mutta jos hän tänään menettää peson (50 penniä), hän suhtautuu siihen hymyillen. Mitä merkitsee yksi peso naapureiden välillä? Kaikkihan saavat lopulta ansionsa mukaan. Niinpä hän hyräilee jotakin säveltä ja lopettaa siltä päivältä kiitollisena siitä, että on elänyt sen päivän rehellisenä ihmisenä.

Rehellisyys kannattaa edelleen

Kauppias tietää, että hänen täytyy ehdottomasti olla rehellinen liiketoiminnassaan. Hän varmistautuu siitä, että hän myy ensiluokkaisia hedelmiä, joissa ei ole matoja eikä toukkia, että kala tai muu liha on tuoretta ja että asiakkaat saavat rahasta oikein takaisin. Kauppatavaroiden epärehellinen mittaaminen voisi johtaa siihen, etteivät naapurit ostaisi häneltä mitään, ja siihen, että hänelle annettaisiin kaupungintalolla ankarat sakot. Mutta rehellisyydellään kauppias osoittaa olevansa hyvä ystävä ja erinomainen naapuri. Tämä varmistaa hänelle sen, että hänen minimarkettinsa menestyy yhdyskunnassa.

Naapureiden ystävällinen tapaamispaikka

Yhdyskunnan pieni sarisari-kauppa on muutakin kuin mukava ostostentekopaikka. Se on ystävällinen paikka, jossa ihmiset tapaavat ja oppivat tuntemaan toisensa paremmin. Siellä kuulee ihmisten tervehtivän iloisesti. Illalla ilman ollessa suhteellisen viileä he voivat viipyä lätkimässä sääskiä ja keskustelemassa tuoreimmista kuulumisista – lasten varttumisesta, uusista kaupungin asukkaista, riisisadosta, tuoreimmasta säätiedotuksesta, öljykriisistä, jonkin kaukaisen maan uudesta presidentistä tai kenties jopa Jumalan valtakunnan hyvästä uutisesta. – Matt. 24:14.

Ilmapiiri on täysin vapaa. Voit lähettää nuorimman lapsesi ostoksille puolestasi. Annat vain lapsellesi korin, ostoslistan ja rahaa. Kauppias ojentaa hänelle ruokatavarat, käy läpi ostoslistan ja antaa lapsellesi tarkan vaihtorahan ynnä makeisia, jos kauppa saattuu olemaan hyvä. Jos käy niin, että lapsellesi antamasi rahat eivät aivan riitä, kauppias vain pyytää häntä pinkaisemaan tavaroitten kanssa kotiin ja tuomaan puuttuvan rahan.

Koulu lapsille

Tuhansista lapsista, jotka työskentelevät vanhempiensa kanssa sarisari-kaupoissa, tulee tehokkaita pikalaskennossa, ja he laskevat omassa pienessä päässään käsitellessään rahaa. Lisäksi näitä lapsia valmennetaan ja he kokevat suuren elämyksen, kun äidit ottavat heidät mukaansa mennessään kaupungin isolle torille täydentämään kauppansa varastoja.

Äiti ja lapset nousevat ylös varhain aamulla ja menevät torille ostamaan tuoreita kaloja, vihanneksia, hedelmiä ja muita tuotteita kauppaansa varten. Äiti haluaa ostaa suoraan viljelijältä tai kalastajalta halvemmalla kuin minkä hän joutuisi maksamaan, kun hän ostaisi välittäjiltä myöhemmin päivällä.

Lapset oppivat tähyilemään halvempia hintoja. ”Älkää ostako lähellä katuja olevista kojuista”, äiti kertoo heille. ”Noista tiloista on kalliimpi vuokra, ja siksi hinnat ovat korkeampia. Tehdäksenne parhaat kaupat teidän täytyy mennä syvemmälle torille, niille kojuille, joista maksetaan vähemmän vuokraa.” Vaikka äiti koettaakin löytää edullisimmat hinnat, hän myös opettaa lapsia varomaan epätavallisen alhaisia hintoja. Sellaiset tuotteet voisivat olla varastettuja, vahingoittuneita tai salakuljetettuja.

Kauppias pitää hyvästä järjestyksestä

Tultuaan torilta äiti latoo täydennystavaransa siististi kauppansa avohyllyille. Pullotavarat tulevat yhdelle ja säilykkeet toiselle hyllylle. Virvoitusjuomat pidetään lähellä pakastinta tai jääkaappia. Tuoreet vihannekset ja hedelmät asetetaan tuulettimen alle bambupöydälle, johon ei paista aurinko.

Riisi ja maissi säilytetään puulaatikoissa, joista niitä voidaan kaataa nopeasti. Makeiset, purukumit ja muut lasten mielituotteet ovat yleensä suurissa pulloissa omissa riveissään. Sokeri – tummanruskea, keskiruskea ja puhdistettu sokeri – on jo punnittu ja pantu paperipusseihin. Hinnat kirjoitetaan pienille pahvilapuille tai suoraan tavaroihin.

Äiti on ylpeä kaupanpidostaan ja pitää siitä, että kaikki on oikeassa paikassaan. Hän panee kaiken valmiiksi edellisenä iltana, ja kun päivä koittaa, kauppa toivottaa tervetulleiksi ensimmäiset asiakkaansa.

Huolimatta supermarketeista ja tavarataloista, jotka nykyään kukoistavat useimmissa Filippiinien kaupungeissa, vaatimaton sarisari-kauppa täyttää edelleen tärkeän tarpeen. Sieltä filippiiniläinen voi ostaa tarvitsemansa tavarat ja myös löytää jonkin verran lämminhenkistä seuraa, siellä hän kuulee miellyttävää keskustelua ja saa tunteen siitä, että kuuluu yhteisöön. Kun siis olet seuraavan kerran tässä osassa maailmaa, niin älä sivuuta vaatimattomia sarisari-kauppoja – Filippiinien minimarketteja.