Kiipeilyä Egyptin menneisyyteen

”KUINKA sanotaan ’pyramidit’ arabiaksi?” kysäisen istuutuessani kuljettajan taakse kairolaiseen taksiin. ”Montako pyramidia?” hän vastaa. Koska haluan tietoa enkä sanailua, tokaisen: ”Yleensä pyramidit!” ”Me emme voi sanoa arabiaksi pyramidit tai kaksi pyramidia tai kolme pyramidia”, hän selittää. ”Arabiassa on yksi yksiköllinen sana, yksi monikollinen sana kahdelle ja toinen monikollinen sana kolmelle tai useammalle.”

Taksi pujottelee nyt harvenevien jonojen lomitse, joissa kulkee ajoneuvoja, pitkäviittaisia miehiä ja verhoutuneita naisia, jotka kantavat toisella olkapäällään hajareisin istuvia pikkulapsia. On koiria, vuohia ja tomupilviä. Me käännymme kohti Gizan tasankoa.

Ja yhtäkkiä – siinä ne ovat! Kurottaudun taksin avoimesta ikkunasta ulos vyötäröä myöten. Olen hämmästynyt nähdessäni omin silmin ainoan, mitä on jäljellä vanhan maailman seitsemästä ihmeestä – pyramidit. Kolmen Gizan pyramidin rakentajina olivat Kheops, Khefren ja Mykerinos.

Sormeilen outoja Egyptin piastereita, maksan ajajalle ja huomaan seisovani ainoassa saatavilla olevassa varjossa. Se on se pieni läikkä, joka heittyy vierelleni ilmestyneestä kookkaasta arabioppaasta. Hän lupaa viedä minut Kheopsin pyramidin kammioihin ja sen ulkopuolelle, huipulle. Äkkiä hän lähtee ryntäämään hietikon poikki. Minä pysyttelen hänen kintereillään ja otan vastaan hänen auttavan kätensä, kun me kiipeämme 17 metriä maanpinnan tasolta sisäänkäynnin suulle.

Pyramidin sisällä

Sisäpuolella oleva äkillinen pimeys ei tarjoa viileyttä. Ilma on kuumaa ja tunkkaista. Me kuljemme kyyryssä alaspäin viettävää käytävää. Noin metriä leveä ja 1,2 metriä korkea käytävä kulkee alaspäin 26 asteen kulmassa. Me seuraamme sitä noin 20 metrin matkan ja lähdemme sitten odottamatta kiipeämään ylöspäin samassa 26 asteen kulmassa vielä 39 metriä.

Äkkiä kaikki se, mitä voin edessäni nähdä – oppaani kyyristynyt peräpuoli – häviää näkyvistäni. Hän on astunut huoneeseen, johon minäkin nyt tulen. Vuosisatojen ajan sitä on erheellisesti kutsuttu ”kuningattaren hautakammioksi”. Yksikään kuningatar ei ole kuitenkaan koskaan levännyt siellä, eikä se ole ollut tarkoituskaan. Todellisuudessa se on toinen niistä kolmesta hautakammiosta, jotka pyramidiin rakennettiin faaraota varten. Ensimmäinen niistä on kallioperässä pyramidin alla. Mutta miksi hautakammioita oli kolme? Todennäköiseltä näyttää, että 23 vuotta kestäneen hallituskautensa aikana Kheops päätti, että enempää alkuperäinen kuin toinenkaan hautaussuunnitelma ei sopinut hänen lisääntyviin majesteettisiin mittoihinsa. Niinpä tämä toinen huone, mitoiltaan 5,7 x 5,2 metriä, jätettiin viimeistelyä vaille, samalla kun muurarit työskentelivät sen yläpuolella olevassa huoneessa, joka lopulta oli vastaanottava hänen muumionsa.

Palattuamme käytävään, jota olimme kiivenneet, me käännymme ahtaasta eteisestämme ylöspäin viettävään suureen galleriaan. Suoristaudun iloisena siitä, että saan oikaista selkäni. Hiki kihelmöi silmissäni ja tahraa vaatteeni. Suuren gallerian väljempi tilavuus (8,5 metriä korkea ja 46,6 metriä pitkä) antaa vaikutelman seisovan ilman raikastumisesta.

Opas ojentaa kätensä auttaakseen minua gallerian yläosassa olevalle korkealle portaalle. Jälleen lähdemme kulkemaan hanhenmarssia ja ”kutistamme” itsemme työntyessämme kapeaan käytävään. Kuljettuamme suunnilleen kolmanneksen käytävästä se laajenee ylöspäin ja sivullepäin esihuoneeksi.

Itse suureen huoneeseen (10,4 x 5,2 metriä) astumisessa ei ole enää mitään jännitystä, koska siellä ei enää ole Kheopsin palsamoitua ruumista. Huoneessa on kanneton graniittinen sarkofagi, mutta se ei ole keskellä huonetta.

Onko tuo tuulenhenki? Ei aivan, mutta ilmassa on jotain erilaista. Onko nenäni, joka on niin kauan kapinoinut tätä löyhkää vastaan, keksinyt jotakin raikkaampaa? Oppaani siirtyy huoneen poikki ja viittaa minua seuraamaan. Hän näyttää ilmakanavan aukkoa. Minä hymyilen. Nenänikin hymyilisi, jos se osaisi.

Palaamme suureen galleriaan. Siihen oli rakennusvaiheessa sijoitettu kivenjärkäleitä, joilla oli tarkoitus sulkea siihen nouseva käytävä. Kun faarao oli haudattu ja itkijät ja papit olivat lähteneet, niin työmiehet päästivät kivenjärkäleet kapean nousevan käytävän tulpaksi. Kapeasta tunnelista tuli siten itse asiassa valtava lukko, jossa kivenjärkäleet tukkivat pääsytien. Miten työmiehet sitten pääsivät ulos? Pyramidiin oli rakennettu karkeatekoinen tunneli, jota myöten he pääsivät ohittamaan kivenjärkäletulpat. Tämä käytävä suljettiin kivilaatalla, jottei pakotunnelia olisi voitu löytää.

Kiipeämme huipulle

Päästyämme ulkopuolelle olemme valmiit kiipeämään pyramidia ylöspäin. Vaikka tämä rakennelma näyttääkin porrasmaiselta, niin se ei ole mikään portaikko. Jokainen lohkare on suunnilleen metrin korkuinen. Mutta tuulen puhaltama hiekka on syövyttänyt monia lohkareita, ja vuosisatojen kuluessa vandaalit ovat järsineet niitä lisää. Oppaat ovat suunnitelleet ylöspäin kiemurtavia kulkureittejä käyttäen hyödykseen näitä viettäviä paikkoja. Mutta silti ei monilla tasoilla ole muuta keinoa kuin nostaa polvensa lohkareen päälle ja hinata itsensä taas uudelle askelmalle. Pysähdymme monta kertaa hengähtämään. Horisontissa oleva Kairo ja alhaalla oleva autiomaa tarjoavat häikäisevän näyn. Tuuli, joka pyörii pyramidin ympärillä kuin harsohuivi, on kuumaa ja kuivaa. Silti hikoilemisnopeuteni tuntuu olevan aina hieman edellä hien haihtumisnopeutta.

Vihdoinkin, tuntia myöhemmin, olemme huipulla! Kameraa virittäessäni opas seisoo kädet puuskassa, jalat harallaan, tuulen hulmutellessa hänen vaatteitaan. Etsimeeni piirtyy hänen takanaan olevan Khefrenin pyramidin kalkkikivilaatoilla päällystetty huippu. Huippukiven lisäksi noin kymmenen kivikerrosta on kuitenkin poistettu. Pyramidi on siksi ”kutistunut” 146,6 metrin korkeudesta 138,7 metriä korkeaksi. Kaukana alhaalla oleva sfinksi näyttää kuin hiekkaan hautautuneelta paperipainolta. Huipulla oleva pieni näköalatasanteeni alkoi 5,3 hehtaarista alhaalta!

Miksi pyramidi? Sitä ei ollut tarkoitettu kiviteltaksi. Työmiehet näyttävät jähmettäneen viistot auringonsäteet kiveen. Työläisten laatimat piirtokirjoitukset ja nykyiset arviot näyttävät osoittavan, että työtä ei suoritettu orjatyövoimalla, vaan että noin 4000 pestattua egyptiläistä työläistä oli paikalla samanaikaisesti.

Laskeutuminen

Mutta nyt on aika laskeutua. Istun lohkareen reunalla ja heiluttelen sääriäni. Jalkateräni tapailevat seuraavaa kerrosta, samalla kun hivuttaudun eteenpäin. Suurin piirtein näin se tapahtuu. Puoli tuntia myöhemmin seison pyramidin juurella tomuttamassa housujeni hyvin kulutettua takamusta. Ja koettakaahan arvata, olenko janoinen!

Suureksi ilokseni olin jo todennut, että egyptiläinen limonaati ei ole samanlaista litkua mitä kesällä saan kotimaassani. Se on sitruunamehua, jota on vain hieman jatkettu vedellä ja joka on runsaasti makeutettu sokerilla. Juotuani sitä litran verran päästän pitkän tyytyväisyyden huokauksen. Onnistun vaivoin torjumaan kiusauksen juoda sitä vielä lisää ja suuntaan kulkuni taksiasemalle.

Kiipeän väsyneenä autoon. Käännymme kohti Kairoa pienessä ihmistekoisessa pölyn ja moottorin pakokaasujen sekaisessa pyörremyrskyssä. Pitäisiköhän minun kysyä: Kuinka sanotaan hotelli arabiaksi – yksi hotelli? – Lähetetty.