Merten valtaväylillä
Herätkää!-lehden Havaijin-kirjeenvaihtajalta
MAAILMAN vesiväylillä liikennöivät alukset ovat palvelleet tuhansia vuosia lukuisissa tarkoituksissa ihmisten ja tavaroiden kuljettaminen mukaan luettuina.
Vesillä olevan valtavan suuren laivan, purjeveneen tai muun aluksen näkeminen usein kiihottaa mielikuvitustamme. Jokaisella maailman merellä on omat niille ominaiset laivansa, jotka eroavat toisistaan yhtä paljon kuin niitä rakentavat erilaiset kansatkin. Lyhyt katsaus veneitten ja laivojen historiaan tuo päivänvaloon joitakin mielenkiintoisia seikkoja.
Muinaisia alustyyppejä yhä käytössä
Vanhimmat nykyään tunnetut veneitä koskevat kuvaukset tulevat Egyptistä. Niissä on kuvia veneenkaltaisesta papyruslautasta, jollainen kuljetusväline on säilynyt nykypäiviin saakka. Näitä käsillä ja jaloilla melottavia lauttoja voidaan nykyään nähdä sekä Niilillä että Tšadjärven poukamassa Afrikassa.
Eräästä noin vuodelta 700 ennen ajanlaskumme alkua peräisin olevasta niniveläisestä korkokuvasta löytyy toinen muinainen vesilläliikkumismenetelmä. Matkustajat ja tavarat pysyivät pinnalla ilmalla täytettyjen eläintennahkojen avulla. Näitten assyrialaisten alusten vastineita voidaan tavata nykyään Tiibetissä. Toisenlainen tiibetiläinen vene on tehty puukaarien päälle pingotetuista nahoista.
Puunrungosta koverrettu kanootti kuuluu kenties parhaiten tunnettuihin muinaisiin veneisiin. Sitäkin käytetään yhä joissakin Afrikan, Etelä-Amerikan ja Australian osissa.
Suuremmat muinaisajan laivat
Egyptissä Dayr al Bahrin laaksossa sijaitsee temppeli, jossa on mielenkiintoinen rivi korkokuvia. Ne esittävät kuningatar Hatšepsutin tekemää tutkimusmatkaa, joka tapahtui ehkä vuonna 1500 eaa. Korkokuva esittää laivaa kuljettamassa kahta valtavaa obeliskia. Toinen näistä obeliskeista on löydetty, ja ottaen huomioon sen korkeuden ja painon kahta sellaista kuljettamaan pystyneen laivan pituuden on täytynyt olla noin 60 metriä ja suurimman leveyden 24 metriä. Sellainen laiva painaisi tyhjänä 700 tonnia ja täydessä lastissa 1400 tonnia! Tällä perusteella se olisi huomattavin Egyptissä koskaan rakennetuista aluksista.
Välimeren rannalla asuneet foinikialaiset olivat vanhan ajan maailman huomattava kauppakansa. He olivat kuuluisia purjehdus- ja merenkulkutaidostaan. He eivät ainoastaan johtaneet kaikkialla Välimeren alueella käytävää kauppaa, vaan kiersivät Afrikan kärjen etelässä ja saapuivat pohjoisessa aina Englantiin saakka.
Foinikialaiset eivät jättäneet laivoistaan minkäänlaista kuvausta. Kuitenkin kun profeetta Hesekiel vertasi foinikialaista Tyroksen kaupunkia kauniiseen laivaan, hän esitti ilmeisesti foinikialaista laivaa kuvailevia yksityiskohtia. Sen laudat olivat sitkeää katajaa, sen ainoa masto Libanonin setriä ja airot Baasanin ”jykevää puuta”, luultavasti tammea. Keula, joka oli todennäköisesti korkea ja käyrä, oli tehty norsunluu-upotuksilla koristellusta sypressipuusta. Purje oli kirjailtua egyptiläistä pellavaa ja kannen katos (ehkä kannella ollut varjostava katos) oli värjättyä villaa. Laivassa oli tiivistetyt saumat. – Hes. 27:3–7, 27, UM.
500-luvulta eaa. peräisin oleviin maljakoihin ja astioihin on kuvattu kreikkalaisia sotalaivoja. Ne olivat kaikkein kevyimpiä ja siroimpia aluksia, mitä antiikin ajoilta tunnetaan. Jotkin niistä olivat niin kevyitä, että miehistö saattoi vetää ne rannalle yöksi. Kreikkalaiset rakensivat myös kolmella, neljällä ja viidellä airorivillä varustettuja kaleereita.
Kertomus vanhan ajan laivoista ei olisi täydellinen, jos jätettäisiin itämaat mainitsematta. 1200-luvulla elänyt Marco Polo antoi vanhimman tunnetun kuvauksen itämaisesta kauppalaivasta. Hän kuvailee kiinalaista džonkkia seuraavasti:
”[Siinä on] yksi ainoa kansi, ja sen alla oleva tila on jaettu kuudeksikymmeneksi tai vieläkin useammaksi pieneksi huoneeksi . . . jokainen huone on sisustettu kauppiaiden mukavaksi asunnoksi. . . . Kaikkein suurimmissa aluksissa on . . . lisäksi köliruumassa jopa kolmekymmentä komeroa eli osastoa, jotka on tehty paksuista toisiinsa liitetyistä lankuista. Niiden tarkoituksena on suojella laivaa, jos sattuu vuoto esimerkiksi . . . valaskalan iskettyä sitä, mikä ei ole suinkaan harvinaista.” – Marco Polon matkat, s. 250.
Kiinalaiset kuljettavat yhä džonkeilla tavaraa ja matkustajia rannikoilla ja joilla. Ne ovat vankkoja puualuksia, joiden purjeet ovat laivan pituussuunnassa.
Purjelaivojen jatkuva kehittyminen
1400-luvulla alkoi ns. ”löytöretkien aika”. Silloin laivat lähtivät aavoille ulapoille etsimään uusia maita. Tällainen toiminta kiinnosti kovasti erästä portugalilaista prinssiä, jota ruvettiin kutsumaan Henrik Purjehtijaksi. Hän lähetti tutkimusretkikuntia purjehtimaan etelään pitkin Afrikan rannikkoa siinä toivossa, että viimeinkin löydettäisiin meritie Intiaan. Sen jälkeen monet muut kansat ja yksityiset ihmiset kiinnostuivat ”Intiaan” pääsemisestä. Siihen aikaan ”Intialla” tarkoitettiin Intiaa, Kiinaa, Itä-Intiaa ja Japania. He halusivat päästä nopeammin käsiksi kultaan, jalokiviin, lääkeaineisiin ja mausteisiin, joita pitkät ja kalliit maakaravaanit siihen asti olivat tuoneet Eurooppaan.
Tällainen mielenkiinto aiheutti sen, että vuosien 1400 ja 1514 välillä purjelaiva kehittyi paljon enemmän kuin konsanaan edeltäneinä useana tuhantena vuotena. Aikanaan alkoi ilmaantua kaksimastoisia laivoja, sen jälkeen tuli kolmi- ja nelimastoisten vuoro. Laivojen monimutkaistuessa lisääntyi niiden purjeitten määrä niin, että joissakin oli yli 30 purjetta.
1400-luvulla laivasuunnittelijat ”kekseliäisyyden ja luomiskyvyn puuskassa . . . rakensivat ensimmäisen klassisen täystakiloidun laivan: kolme mastoa, joista etu- eli fokkamastossa ja isomastossa oli suuret neliskulmaiset purjeet; mesaanimastoon [taimmaiseen mastoon] oli pantu [kolmikulmainen] latinalaispurje; ja keulavantaan etupuolelle, kokkapuun alle oli tavallisesti pantu melko suuri sokkopurje.” – Ships (Life-sarja).
Kristoffer Kolumbuksen johdolla Amerikkaan purjehtineista laivoista sama julkaisu sanoo: ”Vaikkei meille olekaan säilynyt piirroksia tai tarkempia tietoja, tiedämme että Kolumbuksen lippulaiva Santa Maria oli sellainen laiva ja Pinta oli samanlainen. Niin myös Niña, joka oli kolmimastoinen latinalaispursi ja uudelleen takiloituna oli amiraalin lempilaiva, vaikka siinä ei ollutkaan märssy- ja sokkopurjetta.”
Kolumbuksen aikalainen Vasco da Gama löysi kauan etsityn meritien Intiaan. Sen jälkeen Portugali hallitsi yksin Intian vesiä satakunta vuotta. Lopulta hollantilaiset, ranskalaiset ja englantilaiset murskasivat tämän monopolin. Tällä meritiellä kulkevat arvokkaat lastit synnyttivät laajaa merirosvousta. Sen tähden laivojen aseistaminen kävi välttämättömäksi ja yhdistetyt kauppa- ja sotalaivat tulivat tunnetuiksi kaikkialla maailmassa.
Laivanrakentaminen Amerikassa
Amerikan ja ”Uuden maailman” löytäminen loi merenkululle uusia tarpeita. Euroopan ja Amerikan välille vakiintui vilkas kaupankäynti. Myös Amerikassa sijaitsevien pohjoisten ja eteläisten siirtokuntien välillä käytiin rannikonsuuntaista kauppaa. Amerikassa piti rakentaa sitä varten kauppalaivasto. Laivanrakennuksesta tuli uusien Amerikan siirtokuntien johtava teollisuuden haara.
Klipperi oli kaikkein kuuluisimpia amerikkalaisia kauppa-aluksia. Se oli 1800-luvun puolivälin ja lopun suosituin laiva. Klippereitä ylistettiin siitä, että ne olivat laivoista kauneimpia ja nopeimpia. Ne lyhensivät puoleen aikaisemman Kiinan ja Australian matkalle tarvitun ajan. Juuri nopeutensa vuoksi ne saivatkin nimen ”klipperi” englantilaisesta sanasta clip, joka merkitsee ’liikkua nopeasti’. Kuuluisin klipperi oli Cutty Sark. Se oli 65 metriä pitkä ja 11 metriä leveä, ja siinä oli kolme mastoa ja 34 purjetta.
Vuonna 1807 New Yorkin Hudsonjoella nähtiin ensimmäinen todella menestyksekäs höyrylaiva. Se oli Clermont-niminen pitkä, siro alus, jolla oli pituutta noin 43 metriä ja leveyttä 4,5 metriä. Sen sivuilla oli hieman yli metrin levyiset ja 4,5 metrin läpimittaiset siipirattaat. Valtamerihöyrylaivat tulivat myöhemmin käyttöön. Viimein siipirattaat korvattiin perään sijoitetulla potkurilla.
Sen jälkeen ilmaantuivat raudasta tehdyt laivat, jotka osoittautuivat kestävämmiksi, turvallisemmiksi ja taloudellisemmiksi kuin puusta tehdyt. Edistyksellinen 1900-luku on tuottanut valtavia rahtilaivoja, loisteliaita matkustajalaivoja, tankkilaivoja ja ydinkäyttöisiä aluksia.
Laivat ovat hyödyttäneet ihmiskuntaa monilla tavoilla. On syytä panna merkille, että vuonna 1961 ensimmäinen Kanadasta valtameren poikki Englantiin ulottuva monitoimikaapeli laskettiin laivasta. Laivoja on tarvittu kuluneina kahtena vuosikymmenenä vedettäessä lukuisia valtameren poikki kulkevia puhelinkaapeleita manner-Yhdysvalloista Havaijiin ja muualle Tyynenmeren alueelle. Samanlaisia kaapeleita kulkee Aasiaan, osiin Etelä-Amerikkaa ja Atlantin valtameren ja Tyynenmeren saarille.
Vaikka lentokoneet hoitavatkin suuren osan nykyajan matkustaja- ja tavaraliikenteestä, laivat toimivat edelleen tärkeinä yhteydenpitäjinä monilla sellaisilla seuduilla, jonne ei pääse lentoteitse. Merten valtaväylillä tulee ilmeisesti aina olemaan liikennettä.
[Kuvat s. 24]
KIINALAINEN DŽONKKI
KLIPPERI
KREIKKALAINEN SOTALAIVA
”SANTA MARIA”