Perheet kriisissä: yhteiskunta rappeutuu
YHDYSVALLOISSA 10–17-vuotiaat lapset suorittavat yli puolet kaikista vakavista rikoksista. Murha, raiskaus, vakavanlaatuinen pahoinpitely, ryöstö, murtovarkaus, autovarkaus – oli rikos mikä tahansa, jotkut lapset ovat tehneet sen. Nuorisorikollisuus lisääntyy kaksi kertaa niin nopeasti kuin aikuisrikollisuus, ja tyttöjen määrä väkivaltaisten rikosten tilastoissa lisääntyy nopeasti. Vuosien 1970–1975 aikana rikoksia suorittaneiden tyttöjen määrä kasvoi 40 prosenttia, mutta poikien määrä vain 24 prosenttia.
Nuorisotuomioistuimet ja nuorisorikollisia koskevat lait tekevät heistä suositun ryhmän. Tuomioistuimet lähettävät heidät ulos yhtä nopeasti kuin heidät tuodaan sisään, ja niinpä he ovat taas saalistamassa pikkulapsia, vanhuksia, rampoja ja sokeita – tai jengeinä aseistettuina veitsin ja ampuma-asein – ketä tahansa. Päähämme taotaan joka päivä, että rankaiseminen ei ehkäise rikollisuutta. Kuitenkin sen puute poistaa nuorisorikollisilta kaikki hillikkeet. Eräs 12-vuotias, joka oli erikoistunut vanhempien naisten ryöstämiseen, sanoi myöhemmin: ”Olin nuori ja tiesin, etten saisi pitkää tuomiota. Miksi siis murehtia?” Toinen, 15-vuotias poika selitti, miksi hän ampui erään miehen: ”Eihän se nyt mitään. En ajatellutkaan sitä. . . . Olin nuori. Olisin voinut saada silloin korkeintaan puolitoista vuotta.”
Tähän nykyiseen nuorisorikollisuusepidemiaan on epäilemättä monia syitä. Time-lehdessä ilmestyi 11.7.1977 etusivun juttu aiheesta ”Nuorisorikollisuuden vitsaus”, ja siinä sanottiin: ”Tärkein [syy] on perheiden hajoaminen.” Erään tuomarin, joka käsittelee tuhat nuorten tapausta vuosittain, kerrottiin sanoneen: ”Me etsimme nopeita ratkaisuja, mutta perheen säilyminen on pitkän tähtäimen vastaus.”
Monet väittävät, että se mitä televisiossa esitetään, vaikuttaa suuresti väkivaltarikollisuuden kasvuun. Se kyllästää nuoret seksillä, väkivallalla ja murhilla, millä varmasti on huono vaikutuksensa. TV Guide -lehdessä julkaistiin kuitenkin 28.1.1978 kiinnostava artikkeli. Siinä sanottiin muun muassa: ”Japanin television ohjelmisto on hyvin samanlaista kuin [Yhdysvalloissa], väkivaltaa ja kaikkea.” ”Japanilaiset ovat televisiossa kiinni yhtä peruuttamattomasti kuin me.” ”Japanin televisio syytää joka viikko ilmoille niin paljon väkivaltaa, että se riittäisi muuttamaan tuon maan koko nuoremman sukupolven murhaajiksi, huumausaineiden orjiksi ja sadisteiksi – jos. Merkillistä kyllä, niin ei ole kuitenkaan käynyt.” Lehti kertoo toisten sanoneen: ”Televisiolla ei kerta kaikkiaan ole sellaista vaikutusta japanilaisiin nuoriin.” ”Ei ole mitään syytä yhdistää TV-väkivaltaa rikollisuuteen Japanissa, koska siellä on niin vähän rikollisuutta.”
Mistä tämä johtuu? Vastaukseksi kirjoitus lainaa tri Iwaon sanoja: ”Joukkoviestimillä ei ole samanlaista vaikutusta Japanissa. Perhe on yhä niin vahva, sillä on niin voimakas vaikutus nuorten elämään ja käyttäytymiseen. Jos Japanissa joku perheenjäsen, vaikka vain nuori, tekee rikoksen, niin se tuottaa häpeää kaikille perheenjäsenille. Tämä ehkäisee tehokkaasti huonoa käyttäytymistä.” Perhe on siis niin vahva. Se antaa immuniteetin televisioväkivallan virusta vastaan. Perheelle ei saa tuottaa häpeää. Tämä muistuttaa meitä Raamatun sananlaskusta: ”Kuriton poika on äitinsä häpeä.” – Sananl. 29:15.
Perhe historian kuluessa
Sivistyksen historiaa käsittelevän Will Durantin teoksen toisessa osassa osoitetaan, kuinka muinaisessa Kreikassa vallinnut moraalinen turmelus tuhosi perheen. Prostituutio, homoseksuaalisuus, alastomien naisten tanssit – kaikki hyväksyttiin. Ateenalainen elämä kuvattiin näytelmissä sellaiseksi, joka oli täynnä kaikenlaista turhuutta, viettelyksiä ja haureutta, mikä tuo mieleen nykyään televisiossa esitettävät sarjaelokuvat. Kun naiset itsenäistyivät, he eivät enää sietäneet yhtämittaista lasten synnyttämistä. Perheiden kokoa rajoitettiin aborteilla, mikä oli rangaistava teko vain, jos se tehtiin ilman aviomiehen suostumusta tai naisen viettelijän yllytyksestä. Kerrottuaan näistä olosuhteista Durant jatkaa: ”Olemme yrittäneet osoittaa, että perussyy Rooman suorittamaan Kreikan valloitukseen oli Kreikan sivilisaation rappeutuminen sisältäpäin. Mitään suurta kansaa ei koskaan voiteta, ellei se ole ensin tuhonnut itseään.” – The Story of Civilization, s. 567, 568, 659.
Historiateoksensa kolmannessa osassa Durant kertoo, miten Rooman ajan perheet olivat voimakkaita ja miten se vahvisti Rooman siveellistä lujuutta ja teki valtakunnasta voimakkaan, niin että se pystyi valloittamaan maailman. Mutta vuosisatojen kuluessa perhe-elämä heikkeni ja imperiumin voima väheni. Sivulla 364 sanotaan perheen murenemisesta seuraavaa: ”Syntyvyyden säännöstelyä harjoitettiin sekä sen mekaanisissa että kemiallisissa muodoissa. Jos näissä menetelmissä epäonnistuttiin, niin oli monia tapoja hankkia abortti. Filosofit ja laki tuomitsivat sen, mutta hienoimmissa perheissä sitä harrastettiin. ’Naisraukat’, sanoo Juvenalis, ’kestävät lasten synnyttämisen vaarat, . . . mutta kuinka usein löydät raskaana olevan naisen kultavuoteesta? Suuri on sikiönlähdettäjän taito ja voimakkaat hänen lääkkeensä!’ Hän sanoo kuitenkin aviomiehelle: ’Riemuitse; anna hänelle hänen lääkemaljansa . . . sillä jos hän synnyttäisi tuon lapsen, saattaisit havaita olevasi etiopialaisen isä.’”
Rappeutuvassa roomalaisessa maailmassa kuitenkin ”juutalaisten perhe-elämä oli esimerkillistä, ja pienten kristillisten yhdyskuntien hurskaus ja säädyllisyys ärsytti nautiskeluhullua pakanamaailmaa”. (S. 366) Juutalaiset yhdyskunnat noudattivat raamatullisia perhe-elämää koskevia periaatteita, samoin myös kristityt perheet. Nykyään tuo ’esimerkillinen perhe-elämä’ ei ole enää niin ilmeistä. New York Times -lehti sanoi artikkelissaan ’Kriisi ortodoksijuutalaisessa perheessä’:
”Yhdysvaltalaiset ortodoksijuutalaiset perheet havaitsevat nykyään perinteittensä noudattamisesta huolimatta, että heidän keskuudessaan irralliset sukupuolisuhteet, alkoholismi, huumeitten väärinkäyttö, suurperheitten hajoaminen, nuorison kapinallisuus ja erikoisesti avioerot lisääntyvät. Rabbi Wurzburger sanoi, että uskonnollisesta avioerotuomioistuimesta (Beth Din) tehty äskeinen tutkimus osoitti neljän kymmenestä juutalaisten avioliitosta purkautuvan. Vaikkakin suhde oli jonkin verran pienempi ortodoksiperheissä, rabbi Wurzburger kutsui nykyistä suuntausta ’pelottavimmaksi uhaksi juutalaisuuden olemassaololle’. . . . poikkeavuudet käsiteltiin perinteisesti turvallisen perhe- ja yhdyskuntarakenteen sisäpuolella – yleensä yksimielisinä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Nyt tuo yksipuolinen arvovalta tuntuu rappeutuvan nopeammin kuin koskaan, eivätkä johtajat olleet varmoja siitä, mitä tulee sen tilalle.”
Sen tilalle ei tule mitään. Kreikka ei keksinyt mitään korvaamaan sitä. Roomakaan ei keksinyt mitään. Nykyinen maailma kokee parhaillaan samanlaista moraalin luhistumista ja perherakenteen rappeutumista. Historia korostaa tätä: kun perhejärjestely rappeutuu, niin yhdyskuntien ja kansojen voima vähenee. Eräs tietosanakirja tekee asiasta seuraavan yhteenvedon hakusanan ”Perhe” alla:
”Perhe on vanhin ihmisen instituutio. Se on monella tavalla tärkein. Se on yhteiskunnan perusyksikkö. Kokonaisia sivilisaatioita on säilynyt tai tuhoutunut sen mukaan, onko perhe-elämä ollut voimakasta vai heikkoa. Perheitä on ollut olemassa aikojen alusta asti ja tulee epäilemättä olemaan niin kauan kuin ihmisiä elää maan päällä.” – The World Book Encyclopedia (1978), 7. osa, s. 24.
Perhe-elämän hajoaminen yhteiskunnassamme nykyään on nuorisorikollisuusepidemian pohjimmainen syy.