Luomisoppi yliopistossa

Miten se otetaan vastaan? Kohteliaasti, toisinaan innostuneesti. Mutta voisiko se kestää tarkastelun, kun se asetetaan kehitysteoriaa vastaan?

”KYSYN melko kärkevästi: jos yksinoikeus on kohtuuttoman väärin teollisuudessa, eikö se ole kohtuuttoman väärin opetuksessakin?” Professori John Moore Michiganin valtionyliopistosta Yhdysvalloista esitti tällaisen kysymyksen. Hän sanoo edelleen: ”Nyt on mielestäni korkea aika saada veronmaksajat vakuuttuneiksi siitä, että heidän jälkeläisensä kuulevat asian molemmat puolet rehellisesti esitettyinä.” Asia, johon hän tässä viittaa, on: ilmaantuiko elämä kehityksen vai luomisen avulla? Moore opetti kehitystä vuosikausia luonnontieteen luennoillaan. Sen jälkeen eräs ystävä haastoi hänet todistamaan sen. Hän ei kyennyt. Hän sanoi: ”Tajusin opettavani vain sellaista, mitä minulle oli opetettu. Syy siihen, miksi niin monet ihmiset uskovat kehitykseen, on että niin monille ihmisille opetetaan vain kehitystä.” Tri Moore on liittänyt viiden viime vuoden aikana luomisen kehitysteorian rinnalle luonnontieteen luennoillaan.

Jotkut hänen Michiganin osavaltion opettajakuntaa edustavat virkaveljensä eivät ole tyytyväisiä tähän ja kysyvät, eikö kirkko ja valtio tulisi pitää erillään? Mutta luomista tarkasteltaessa tarvitsee viitata oikeastaan Raamatusta vain ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäiseen lukuun. Sillä ei ole mitään tekemistä lahkolaisten uskontunnustusten tai palvontamuotojen kanssa. Se ei levitä mitään nimenomaista uskontoa. Sitä paitsi Raamattua lainataan kirjallisuuden luennoilla, siihen viitataan, kun jotkin uskonnot ovat näytelleet osaansa historiassa, ja vertailevan uskontotieteen luennoilla tarkastellaan uskonnollisia opetuksia ja raamatullisia lainauksia. Minkään näistä ei katsota kapinoivan kirkon ja valtion toisistaan erillään pitämistä vastaan. Siksi luomisen opettamiseen pitäisi suhtautua samalla tavalla.

Luomista ja kehitystä käsittelevät keskustelut ovat luonnontieteellisesti suuntautuneita. Tätä valaisee seuraava lainaus, joka on otettu erään yliopistollisen tiedotuslehden vuoden 1978 tammi-helmikuun numerosta:

”Keskustelun pohjaksi otetaan yleensä jokin väite, esimerkiksi: ’Teoria erityisestä luomisesta on parempi kuin kehitysteoria elämän alkua koskevien tieteellisten todisteiden selittäjänä’, mistä tiedemiehet väittelevät puolesta tai vastaan. Useimmissa väittelyissä on käsitelty termodynamiikkaa, todennäköisyyttä, fossiilien todisteita, radioaktiivisia ja niitä uudempia iänmääritysmenetelmiä, mutaatioita, luonnonvalintaa, kasvien ja eläinten jalostusta, homologiaa [yhdenmukaisuutta] ja embryologiaa [alkionkehitysoppia].” – Students for Origins Research.

Sama tiedotuslehti kertoi 5000 ihmisen seuranneen vuonna 1977 tällaista väittelyä Minnesotan yliopistossa. Sekä Coloradon valtionyliopistossa että Texasin yliopistossa oli toissa vuonna noin 2000 henkeä samanlaisissa väittelytilaisuuksissa. Seuraavissa paikoissa pidetyissä tilaisuuksissa oli kussakin läsnä 1000 henkeä: Marylandin yliopisto, Ohion valtionyliopisto, San Diegon valtionyliopisto, Kalifornian yliopisto Los Angelesissa ja Santa Barbarassa ja Chicon valtionyliopisto. Lisäksi Oregonin yliopistossa, Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä, Kansasin yliopistossa ja Georgian valtionyliopistossa oli tällaisia väittelyjä.

Jehovan todistajien käyttämä menetelmä

Jehovan todistajat vierailevat säännöllisesti keskustelemassa luomisesta oppikouluissa ja korkeakouluissa. Kun he käyvät niissä, he eivät käytä väittelymenetelmää. Väittely itsessään on rakenteeltaan sellainen, että ihmisten on vaikea muuttaa näkemystään menettämättä kasvojaan. Se on kilpailu, jossa nähdään, kumpi puoli voi voittaa. Tunteet kuumenevat, käytetään voimakkaita sanoja, ahdasmielisyys saa vallan, ja rauhallinen, johdonmukainen perustelu on mahdotonta. Kumpikin puoli poistuu usein samanlaisena kuin tulikin – kumpikin puoli uskoo varmasti olevansa oikeassa.

Jehovan todistajat uskovat toisenlaisen menetelmän olevan hyödyllisempi ja lähempänä seuraavaa raamatullista neuvoa: ”Herran palvelija ei saa riidellä; hänen täytyy olla ystävällinen kaikkia kohtaan, valmis ja kykenevä opettamaan: hänen täytyy olla kärsivällinen ja kyetä oikaisemaan lempeästi niitä, jotka vastustavat hänen sanomaansa. Voihan Jumala suoda heille toisenlaisen näkemyksen, ja he saattavat oppia tuntemaan totuuden.” (2. Tim. 2:24, 25, J. B. Phillipsin The New Testament in Modern English) Niinpä Jehovan todistajat esittävät näkemyksensä yleensä puheena, minkä jälkeen he avaavat kokouksen kysymyksille. Monesti tällainen keskustelujakso kestää luentoa kauemmin.

Jeesus sanoi: ”Viisauden todistavat oikeaksi sen tulokset.” (Matt. 11:19, The New English Bible) Jehovan todistajien tällä menetelmällä saamat tulokset todistavat sen arvon. Eräs New Yorkin Brooklynin yliopiston opiskelija järjesti luento ja kysely -kokouksen. Hän keskusteli geologian professorinsa kanssa, joka oli myös luonnontieteellisen osaston johtaja, muutamista luomiseen liittyvistä seikoista, jotka hän oli oppinut todistajilta. Professori päätti, että hänen oppilaittensa pitäisi kuulla nämä kohdat, ja hän kutsui todistajia puhumaan. Kaksi saapui, ja toinen heistä oli biologian opettaja, joka oli tehnyt yliopistoissa käytettävän biologian oppikirjan. Molemmat puhuivat ja vastasivat sen jälkeen kysymyksiin, ja 200 läsnäolijaa näyttivät tulleen vakuuttuneiksi siitä, että kehitys oli vain todistamaton teoria. Useimmat kysymykset olivat Raamatusta. Kokouksen järjestänyt opiskelija on nykyään Jehovan todistajain kokoajanpalvelija.

Kaksi Floridan yliopistossa opiskelevaa tyttöä keskusteli kehitysteoriasta. Toinen oli todistaja, ja hänen puheensa luomisesta sai toisen tytön vastaamaan seuraavasti: ”Se mitä sanot paremmasta maailmasta, kuulostaa hyvältä, mutta minun täytyy uskoa teoriaan, johon tiedemiehet ja professorit uskovat. Hehän ovat loppujen lopuksi perillä näistä asioista. En voi uskoa teidän tietävän enemmän kuin he. Minun täytyy seurata heitä.” Sen jälkeen molemmat seurasivat erään todistajan johtamaa luento ja kysely -istuntoa, ja jälkeenpäin epäilijä huudahti: ”En olisi uskonut, että kehitysopin kannattajilla on ainoastaan todistamaton teoria, joka on niin täynnä vastausta vailla olevia kysymyksiä!”

”Mikseivät he opeta tällaista luennoilla?”

Edelleen Floridassa eräs opettaja ja hänen miehensä, joka on professori, sekä opiskelijaystävä olivat läsnä yhdessä tällaisessa kokouksessa. Opiskelija sanoi jälkeenpäin: ”Tämä on avannut silmäni! Mikseivät he opeta tällaista luennoilla?” Muutamaa kuukautta myöhemmin opiskelija ja opettaja kastettiin todistajina, ja opettajan professoriaviomies tutki Raamattua säännöllisesti todistajien kanssa.

Marylandin katolisessa yliopistossa biologian osaston johtaja luki Jehovan todistajien kirjan Onko ihminen kehityksen vai luomisen tulos? Se teki häneen niin suuren vaikutuksen, että hän pyysi erästä todistajaa puhumaan hänen oppilailleen luomisesta. Läsnä oli 40 opiskelijaa, kolme professoria ja heidän vaimonsa ynnä useita nunnia. Kyselyjakson päätteeksi useat opiskelijat pyysivät Raamatun kotitutkistelua ja samoin kaksi nunnaa. Professori, joka pyysi aluksi järjestämään kokouksen, halusi tietää, kuinka hän voisi tilata Onko ihminen kehityksen vai luomisen tulos? -kirjoja varastoon. Hän sanoi, että tästä lähtien heidän biologian kurssinsa sisältäisi luomista käsitteleviä kohtia kehitysopin ohella.

Muutama vuosi sitten Yhdysvaltain biologian opettajien liiton lehti The American Biology Teacher julkaisi yliopistoissa väitelleen luomisen kannattajan laatiman kirjoituksen. Myöhemmässä numerossa, tammikuussa 1971, ”Lukijain kirjeitä” -osastossa julkaistiin biologien lähettämiä vastatodistelukirjeitä. Harvardissa toimivan professorin Ernst Mayrin kirje alkoi kuluneella väitteellä: ”En tunne ainuttakaan valistunutta ihmistä, joka asettaisi kehityksen tosiasiallisuuden kyseenalaiseksi.” Seuraavassa kappaleessa hän väitti jokaisen valistuneen biologin olevan samaa mieltä siitä, että ”kaikki arvosteluun oikeutetut pitävät [kehitystä] tosiasiana, jota ei tarvitse enemmälti todistella”. Mutta myöhemmin hän sanoi epäjohdonmukaisesti: ”Luonnontieteessä ei voida itse asiassa milloinkaan todistaa mitään.” Mutta tosiasia on, että juuri luonnontieteessä monet totuudet on todistettu sekä havainnoin että kokeellisesti. Professorin olisi ollut sopivampaa sanoa: ’Kehityksestä ei voida itse asiassa milloinkaan todistaa mitään.’ Kehitystä käsittelevissä loppusanoissaan Mayr toistaa avausväittämänsä ”. . . jokainen valistunut biologi hyväksyy sen”.

Mayrin kirjeen jälkeen oli seuraava alaviite:

”Niiden opettajien, jotka haluavat tutustua paremmin luomisen kannattajien väitteisiin, pitäisi lukea Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran vuonna 1967 julkaisema Onko ihminen kehityksen vai luomisen tulos?, jonka saa paikallisilta Jehovan todistajilta. Tämä 192-sivuinen kirja sisältää laajan kirjallisuusluettelon. – Toimitus.”

Luomisoppi läpäisee kokeensa

Luomisoppi sanoo elämän olevan lähtöisin Jehova Jumalasta. Hän loi monia erilaisia kantalajeja, ja kukin niistä tuotti jälkeläisiä ”lajinsa mukaan”. Elämää tulee ainoastaan elämästä. Kantalajin sisällä on vaihtelua, mutta elinkelpoiset muunnokset rajoittuvat suvun puitteisiin. (1. Moos., 1. luku) Kehitysteoria väittää, että elämä ilmaantui sattumalta ja että se muuttui sen jälkeen sattumalta uusiksi lajeiksi aina ameeboista ihmisiin saakka.

Sikäli kuin tiedämme, elämää tulee ainoastaan elämästä. Sikäli kuin tiedämme, eliöt lisääntyvät lajiensa mukaan, eivätkä muunnokset etene kantalajia kauemmaksi. Nämä ovat todettuja ja myös kokeellisesti vahvistettuja tosiasioita. Elämän itsestään kehittymistä ei ole todettu eikä sitä ole aikaansaatu kokeellisesti. Lajin ei ole todettu muuttuneen toiseksi lajiksi, eikä sitä voida aiheuttaa kokeellisesti. Kehitystä ei voida todentaa tieteellisellä menetelmällä. Ei edes inhimillisen älyn asiaan puuttumisella voida luoda elämää tai muuttaa sitä toisenlaiseksi lajiksi.

On löydetty monia kantalajien puitteissa olevia fossiileja, mutta missään niistä ei ilmene niitä miljoonia muutoksia, joita olisi pitänyt tapahtua lajin muuttumiseksi toiseksi lajiksi. Kehitysteorian kannattajan vakaumus elämän syntymisestä itsestään on täysin uskon varassa. Lisäksi vaaditaan uskoa fossiileihin, joita hän ei ole milloinkaan löytänyt, ja uskoa mutaatioihin, joita hän ei ole milloinkaan nähnyt.

Kehitysteoria on filosofiaa, mutta se naamioituu tieteeksi. Se uskoo ”sattuman” luoneen elollisten miljoonat monimutkaiset, tarkoituksenmukaiset rakenteet. Se tuo mieleen eräät vanhan ajan ihmiset, jotka työnsivät Jehovan syrjään ja joista tuli niitä, jotka ”järjestävät pöydän hyvän onnen jumalalle, ja niitä, jotka kaatavat sekoitettua viiniä kohtalon jumalalle”. – Jes. 65:11, UM.

Kehitystä kannattavat tiedemiehet ajattelevat räikeän epäjohdonmukaisesti, kun on kysymys suunnittelusta ja järjestyksestä. Esimerkiksi on tehty ehdotuksia radiosignaalien suuntaamisesta joihinkin lähitähdistöihin siinä toivossa, että saataisiin yhteys siellä sijaitsevalla oletetulla planeetalla otaksuttavasti asuvaan etniseen kulttuuriin. Jos nämä signaalit noudattavat kaavaa, sen sijaan että ne olisivat vain sattumanvaraista sekoitusta, se viittaisi älylliseen lähteeseen. Antakaamme tri Carl Saganin Cornellin yliopistosta selittää tätä:

”On helppoa luoda tähtien välinen radiosanoma, joka voidaan tunnistaa yksiselitteisesti älyllisten olentojen lähettämäksi. Esimerkiksi numeroiden 1, 2, 3, 5, 7, 11, 13, 17, 19, 23, 29 ja 31 muodostama moduloitu signaali (’piip’, ’piip-piip’, . . .) käsittää ainoastaan 12 ensimmäistä jaotonta lukua – toisin sanoen lukua, joka voidaan jakaa vain yhdellä tai itsellään. Tällaisella yksinkertaiseen matemaattiseen käsitteeseen perustuvalla signaalilla voisi olla vain biologinen alkuperä . . . Mutta kuvien lähettäminen on verrattomasti lupaavin menetelmä.” – Smithsonian-lehti, toukokuu 1978, s. 43, 44.

Yksi lähetettäväksi ehdotettu kuva esittää miestä, naista, lasta, aurinkokuntaa ja useita atomeja – sellainen saataisiin aikaan lähettämällä sarja morseaakkosten pisteitä ja viivoja, joita kutakin sanotaan ”tietobitiksi” ja joita tarvitaan kaikkiaan 1271 kappaletta. Tähtiryhmä M13:een on lähetetty jo vuonna 1974 vielä monimutkaisempi kuva.

Ydin on tässä: jos 1271 tietyssä järjestyksessä olevaa tietobittiä puhuisivat järjestyksen ja suunnittelun puolesta ja todistaisivat ”yksiselitteisesti” niillä olevan älyllinen lähde, miten on niiden noin kymmenen miljardin tietobitin laita, jotka on kirjoitettu merkkijärjestelmän avulla jokaisen elävän solun kromosomeihin?

Hedelmöityneen munasolun DNA ei sisällä vain noin tuhatta yksinkertaisen, karkean, mustavalkoisen kuvan siirtämiseen tarvittavaa bittiä, vaan miljardeittain sellaisia tietobittejä, jotka säätelevät kolmiulotteisen, värillisen, lihaa ja verta olevan ihmisen kasvua! Eikä munasolun tarvitse odottaa, että joku tiedemies keksii, mitä kaikki perinnöllisyystieteelliset tunnukset edustavat, ja järjestää tiedot lasta koskevien suunnitelmien laatimiseksi. Kukaan perinnöllisyystieteilijä ei tiedä niin paljon, että hänellä olisi edes harmainta aavistusta siitä, kuinka päästä alkuun. Kuitenkin pienen pieni munasolu jatkaa koko työn tekemistä ilman ulkopuolista valvontaa!

Mutta mitä tiedemiehet ajattelevat tästä perinnöllisestä merkkijärjestelmästä, joka kertautuu biljoonia kertoja kasvavan ihmisen jokaisessa solussa? He pitävät sitä pelkkänä sattumana. Sen jälkeen he sanovat, että avaruudesta tullut muutaman sata tietobittiä sisältävä radiosignaali olisi sensaatiomaista ja todistaisi sen tulleen älykkäästä lähteestä – ettei sellaista olisi voinut tapahtua sattumalta! Mutta he kieltäytyvät myöntämästä, että perinnöllisen merkkijärjestelmän miljoona kertaa voimakkaampi ihmisen sisällä oleva todistus puhuu erittäin älykkään Tietojenkokoojan puolesta. Mitä sinä ajattelet? Ettäkö radiosignaalin sisältämät suhteellisen vähäiset yksinkertaiset tietobitit todistavat älyllisestä lähteestä, mutta että eliöissä ilmenevä tarkoituksenmukaisen suunnittelun pelottava monimutkaisuus on olemassa vain sattumalta? Kuinka typerää ajatella niin! – Ps. 14:1.

Luominen on sopusoinnussa tieteen tuntemien tosiasioiden kanssa. 1. Mooseksen kirjan 1. luku luettelee Jehovan luomistyön yksitoista tapahtumaa tai tilaa. Tiede myöntää näiden tapahtumien olevan maan ja sillä vallitsevan elämän kehityksen vaiheita ja lisäksi tunnustaa 1. Mooseksen kirjan luettelon järjestyksen olevan oikea. Mitä mahdollisuuksia raamatunkirjoittajalla olisi ollut arvata se? Yksi 39916800:sta! Eikö tämä osoita, että ihmiseen on jo otettu yhteyttä avaruudesta? Jehovahan on jo ollut yhteydessä ihmisiin kirjoituttamalla Raamatun.

Kun luomisoppi menee yliopistoon, se läpäisee kokeet. Kehitysteoria voi läpäistä ne vain, jos se on opettajan lemmikki.

[Kuvat s. 8]

KEHITYSTEORIAN KANNATTAJAT SANOVAT:

Muutamia satoja ”tietobittejä” sisältävät radiosignaalit, jotka tuottavat tällaisen kuvion, voisivat tulla vain älyllisestä lähteestä

Sitten he sanovat, etteivät DNA:n sisältämät miljardit ”tietobitit”, jotka tuottavat ihmisen, vaadi älyä, vaan ne ovat olemassa vain sattumalta