Kannattaako rehellisyys ja kova työ?
EPÄREHELLISYYS on tuottanut siementä tässä maailmassa. Mutta Raamattu ei salli mitään poikkeuksia rehellisyyden suhteen. Se sanoo: ”Kahtalainen paino ja kahtalainen mitta – molemmat ovat Herralle kauhistus.” (Sananl. 20:10) Samalla kun Raamattu myöntää epärehellisten ihmisten voivan menestyä aineellisesti, se varoittaa, ettei sen pidä saada ketään ajattelemaan, että laittomuus kannattaa. (Ps. 73:3–28) Raamatun mukaan rehellisyys ja ahkeruus ovat välttämättömiä onnelliselle, tyytyväiselle elämälle. Ja tosielämän kokemus on toistuvasti osoittanut, että rehellisellä, kovalla työllä saa leipää pöytäänsä.
Rehellinen punnitseminen
Perheellinen mies Länsi-Australiasta sanoo: ”Vaimoni ja minä omistimme teurastamon ja lihakaupan. Meillä ei ollut ongelmia teuraskarjan hankkimisessa. Ihmiset kävivät mielellään kauppaa kanssamme, sillä he tiesivät meidän punnitsevan rehellisesti heidän karjansa. Silloinkin kun muiden teurastamojen oli vaikea ostaa karjaa ja niiden oli kuljetettava eläimiä noin 500 kilometrin päästä, me saatoimme ostaa yhä paikkakunnalta. Me toimitimme tänä aikana lihaa läheisen Geraldtonin kaupungin moniin paikallisiin lihakauppoihin. Koska me toimitimme lihat sulkemisajan jälkeen, meille annettiin avaimet kaikkiin kauppoihin, niin että me saatoimme mennä sisään ja varastoida lihat pakastimiin.
”Myytyämme liikkeen vuonna 1975 uudet omistajat eivät vaalineet rehellisyyden mittapuutamme. Kahden vuoden kuluttua heillä oli vakavia taloudellisia vaikeuksia. Paikalliset maanviljelijät eivät myyneet heille, ja heidän oli matkustettava etäälle hankkimaan karjaa. Lopulta heidän oli lopetettava liikkeensä. Paikalliset maanviljelijät ovat siitä pitäen huomauttaneet, että heille se oli surun päivä, kun me myimme liikkeemme, sillä he arvostivat sitä, että he saattoivat myydä karjaansa rehellisille ihmisille.”
Samoin kohtaus torilla Accrassa Ghanassa paljastaa, että rehellisyys palkitaan. Agona Swedrusta oleva maanviljelijä, jota torinaiset eivät tunteneet, punnitsi vihanneksensa ennen niiden torille tuomista. Sen jälkeen hän salli, kuten tavallista, torinaisten punnita hänen tuotteensa, ennen kuin he ostivat ne. Mutta hän huomasi, että vain yksi heistä oli rehellinen. Toisen kerran hän salli ainoastaan rehellisen naisen punnita vihannekset itse. Siitä lähtien vain hänelle annettiin tämä etuoikeus.
Se raivostutti muita naisia, sillä heidän oli odotettava, kunnes maanviljelijä oli valmis punnitsemaan vihannekset itse, sen sijaan että olisi antanut heidän tehdä sen. He syyttivät häntä puolueellisuudesta. Itse asiassa hän vastasi: ’Hän on rehellinen, mutta te olette epärehellisiä. Siksi teihin pitää suhtautua eri tavalla.’
Muita tärkeitä Raamatun periaatteita
Eräiden muiden Raamatun periaatteiden soveltaminen voi niin ikään merkitä syömistä syömättömyyden sijasta. Seuraavassa on joitakin periaatteita: ”Älköön varastaja enää varastako, vaan tehköön ennemmin kovasti työtä suorittaen käsillään sitä, mikä on hyvää.” (Ef. 4:28) ”Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää.” (Sananl. 10:4) ”Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.” – Sananl. 13:4.
Varkaat kärsivät vahingon
Saskatchewanista Kanadasta kotoisin oleva Arthur-niminen mies oppi arvostamaan tällaisia Raamatun periaatteita kovien kokemusten kautta. Pitäen kahvikuppia käsiensä välissä hän sanoo:
”En voi olla muuta kuin kiitollinen valtavasta elämänmuutoksesta, joka alkoi vasta neljä vuotta sitten. Vietin 36 ensimmäisestä elinvuodestani yhteensä 15 telkien takana. Ja mitä minulla oli tämän ajan jälkeen taloudellisesti, aineellisesti ja hengellisesti? Ei mitään!
”Mitä voin nyt sanoa tehtyäni menneet neljä vuotta ahkeraa työtä sopusoinnussa Raamatun periaatteiden kanssa? Jehova on todella siunannut minua. Minulla on koti, säännöllinen työ, oivallinen vaimo ja pieni poika, jota rakastan isän ylpeydellä. Se ei kuitenkaan ole aina helppoa. Menneisyys unohtuu hitaasti. Edessäni ovat aina esimerkiksi sellaiset Raamatun neuvot kuin ’Älköön kukaan teistä kärsikö . . . varkaana’ ja ’Älköön varastaja enää varastako, vaan tehköön ennemmin kovasti työtä’. Todellakin, ihminen voi kärsiä varkaana. Minä kärsin, vaikken sitä silloin täysin käsittänyt.” – 1. Piet. 4:15; Ef. 4:28.
Arthur jatkaa: ”Eräs ystävä ja minä murtauduimme kerran vaatetusliikkeeseen ja otimme yli 40000 markan arvosta vaatteita, jotka myimme. Saimme ainoastaan runsaat 6000 markkaa näistä varastetuista tavaroista. Ei kestänyt päivääkään, kun olin tuhlannut sen kaiken juomiseen ja muihin toimiin, ja rahani eivät riittäneet edes taksimaksuun, jotta olisin päässyt kotiin.” Mitä hän teki? Arthur jatkaa: ”Annoin taksinkuljettajalle kelloni – jonka oma äitini oli antanut minulle – pantiksi, kunnes maksaisin 13 markan velkani. En milloinkaan hakenut tuota kelloa. Kuinka alas omanarvontunnossa tai myötätunnossa toisia kohtaan ihminen voikaan vajota? Hyvin alas, kuten voitte havaita. Kerran näet kun tarvitsin rahaa, varastin jopa äitini television!”
Mitä on sanottava varkaista, joita viranomaiset eivät saa kiinni? Menestyvätkö he todella laittomuudessaan? Ottakaamme vaaleahiuksisen englantilaisen Alfien tapaus. Hän eli viisi vuotta varastamisella. Mutta mitkä olivat seuraukset? Hän sanoo: ”Mitä enemmän varastin, sitä enemmän menetin kaikkien arvojen tajuani. En saanut mielihyvää hallussani olevista tavaroista, sillä olin saanut ne niin helposti. Riidellessäni kerran äitini kanssa 5 punnan [40 markan arvoisesta] setelistä revin sen pieneksi silpuksi. Minusta oli typerää, että meidän piti riidellä jostakin niin vähäpätöisestä. Jos joku antoi minulle lahjan, joka oli ehkä yhden tai muutaman punnan arvoinen, se ei merkinnyt minulle mitään. Rikollinen elämä merkitsee sitä, että yhtenä päivänä on kasoittain rahaa, mutta seuraavana päivänä ei edes ruokaa! Tämä siksi, että jos minulla olisi enää 20 puntaa [160 mk] jäljellä, niin lähtisin vain huvittelemaan ja tuhlaamaan sen johonkin tarpeettomaan ajatellen, että varastaisin pian hieman lisää. Sitten olisin jonkin aikaa rahaton ja riippuvainen perheeni huolenpidosta.”
Rehellinen ja ahkera menestyy
Miten toisin onkaan niiden laita, jotka ovat rehellisiä ja ahkeria työntekijöitä! Torontossa Kanadassa toimintansa aloittanut liikeyritys osoittaa selvästi tämän menettelytavan antavan leipää pöytään. Tämä liikeyritys alkoi hyvin vaatimattomasti viitisentoista vuotta sitten. Ensimmäinen työntekijä oli Jehovan todistaja. Pian tuli työhön toinen todistaja. Näiden kahden todistajan vaikutuksesta yhtiössä omaksuttiin Raamatun suosittelema menettelytapa: ”Me tahdomme käyttäytyä rehellisesti kaikessa.” (Hepr. 13:18) Kun tämän liikeyrityksen maine tuli laajemmalti tunnetuksi, asiakkaiden määrä kasvoi. Yritys laajeni nopeasti ja levisi kaikkiin Kanadan kymmeneen provinssiin. Työntekijöiden ahkeruus ja rehellisyys piti kustannukset alhaisina ja kasvatti voittoja. Suuri kansainvälinen yhtymä osti muutama vuosi sitten tämän yhtiön, ja tämä yhtymä halusi pitää samat työntekijät. Yritys työllistää noin 80 ihmistä ja toimii useista tavaravarastoista ja toimistoista käsin kaikkialla Kanadassa.
Nigerialainen Diamond on myös saanut rehellisyyden ja uutteruuden avulla leipää pöytäänsä. Hänen työnään oli lastata tavaraa kuorma-autoihin kuljetettavaksi yhtiön varastoihin tai jakelukeskuksiin. Esimies pani merkille Diamondin tunnollisuuden ja määräsi hänet vastuullisempaan työhön apumieheksi. Se oli kuorma-autossa matkustamista ja tavaraerien toimittamista asiakkaille. Toisin kuin edellinen apumies Diamond kieltäytyi toimimasta yhdessä kuljettajan kanssa ja varastamasta joitakin tavaroita. Rehellisyytensä vuoksi Diamond siirrettiin vihdoin varastolle, jossa hänen vastuulleen pantiin tavaranselvitys, ja varastelu loppui. Hänen työnantajansa luottivat häneen niin paljon, että aina kun tehtiin kauppoja suurilla rahasummilla, vastuu siitä annettiin Diamondille eikä hänen lähimmälle esimiehelleen. On huomattavaa, ettei tämä rehellinen mies ollut koskaan saanut muodollista koulutusta. Mutta hänen työnantajansa arvostavat enemmän hänen uskollista kuuliaisuuttaan Raamatun periaatteille. Diamondilla on itse asiassa korkeampi luottamus- ja vastuuasema kuin hänen enemmän koulutetuilla työtovereillaan. Hän yksin allekirjoittaa asiakirjat, jotka valtuuttavat viemään tavaraa varastosta.
Rehellisyys avaa työtilaisuuksia
Rehellisyyden ja ahkeruuden maine avaa usein sellaisia työtilaisuuksia, jotka muutoin pysyisivät suljettuina. Australian Thursday Island -saarella on maailman korkeimpiin kuuluvat työttömyysluvut. Työväkeä on saatavana runsaasti. Kuitenkin eräs pankinjohtaja etsi käsiinsä tietyn perheen tekemään siivoustyötä. Miksi? Kaikki tiesivät heidän olevan rehellisiä ihmisiä. Ruotsissa yhtiöt, joilla on vähän avoimia työpaikkoja, palkkaavat mielellään Jehovan todistajia, koska heillä on hyvä maine työntekijöinä. Erään 1400 henkeä työllistävän yhtiön henkilöstöpäällikkö jopa kysyi, olisiko mahdollista ilmoittaa työpaikoista Vartiotornissa, Jehovan todistajien tärkeimmässä lehdessä. Myös Pohjois-Ruotsissa, jossa on hyvin vähän työpaikkoja, työttömyys on käytännöllisesti katsoen tuntematonta Jehovan todistajien keskuudessa.
Kautta maailman rehelliselle, tunnolliselle työntekijälle annetaan ehdottomasti etusija. Monet ihmiset maksavat halukkaasti laatutyöstä. Joillakin seuduilla luotettavilla maalareilla, sähkömiehillä, mekaanikoilla ja muilla ammattimiehillä on toisinaan niin kiire, etteivät he voi ottaa vastaan joitakin töitä ajan puutteen vuoksi.
Työstä kieltäytyminen vahingollista
Vaikka jotkut ihmiset elävät mieluummin yhteiskunnan kustannuksella, heidän näennäisesti helppo elämänsä ei ole todellisuudessa palkitsevaa. Useimmiten he ovat ikävystyneitä ja kuluttavat epäviisaasti rahaa uhkapeleihin, alkoholijuomiin ja muuhun senkaltaiseen. Ihmiset, jotka kieltäytyvät ottamasta vastaan saatavana olevaa työtä ja jotka saavat jatkuvasti valtiolta korvausta, tulevat usein hermostuneiksi ja pessimistisiksi. Heillä on taipumus tulla yhä laiskemmiksi ja veltostua tavoissaan. Jotkut alkavat ajatella, että heidän pitäisi saada muutakin. Monet ihmiset, joiden ei tarvitse tehdä työtä saadakseen rahaa, menettävät itsekunnioituksensa ja arvostavat hyvin vähän omaansa ja toisten omaisuutta.
Kaakaon tuotannossa työskennelleen nuoren miehen tapaus valaisee niitä traagisia olosuhteita, joihin kovasta työstä kieltäytyvä ihminen voi joutua. Hän teki tarmokkaasti työtä muutamia vuosia. Mutta sen jälkeen tästä miehestä ja hänen työtovereistaan alkoi tuntua, ettei heidän arvolleen sopinut kantaa sangoilla kasteluvettä kasvatettaville kaakaontaimille. Lopulta nuori mies erosi työstään ja alkoi pelata uhkapeliä. Hänen ystävänsä kehottivat häntä palaamaan entiseen työhönsä, mutta hän kieltäytyi siitä. Kun hän oli kerran pelaamassa uhkapeliä, syntyi riita. Tappelun aikana nuori mies iski puukolla ystäväänsä, ja nyt hän kärsii vankeustuomiota. Miten paljon parempi hänen olisikaan ollut jatkaa työntekoa!
Meidän ei pitäisi koskaan aliarvioida sen arvoa, että kehitämme hyvän maineen rehellisenä, luotettavana ja uutterana työntekijänä. Sellaisissakin maissa, joissa on vähän hyviä työpaikkoja ja joissa vuositulo henkeä kohti on hyvin alhainen, uuttera työntekijä menestyy paljon paremmin kuin muut. Hänellä ei ehkä ole paljon, mutta tavallisesti hän saa perustarpeensa tyydytettyä ja tyydytystä siitä, että hän syö itse ansaitsemaansa ruokaa. Mukautumalla rehellisyyttä ja ahkeruutta koskeviin Raamatun ohjeisiin voimme todella saada leipää pöytäämme ja varjeltua itsekunnioituksemme menettämiseltä.
[Kuva s. 9]
Avoimia TYÖPAIKKOJA