Karta epämieluisia tapoja ja tottumuksia

PIENI tyttö näkee houkuttelevasti näytteille asetettuja appelsiineja valintamyymälässä. Hän sanoo: ’Äiti, ole kiltti ja osta minulle muutama.’ Kehnosti pukeutunut äiti sanoo hellyyttä tuntien jotakin tyttärelleen ja kysyy sitten myyjältä: ’Paljonko appelsiinit maksavat?’ Myyjän vastatessa äiti kääntyy tyttärensä puoleen ja sanoo: ’Meillä ei ole varaa niihin.’ Tytön pää painuu pettymyksestä. Sen jälkeen vain hetken epäröityään äiti sanoo myyjälle: ’Saisinko rasian savukkeita.’

Samanlaista tapahtuu toistuvasti joka päivä. Miehet ja naiset saattavat ostaa savukkeita, alkoholijuomia, arpalippuja ja muuta vastaavaa, mutta eivät varaa lapsilleen kunnollisia aterioita. He voivat kuluttaa paljon rahaa juhliin, jotka ovat todellisuudessa hillittömiä mässäilyjä. Toiset elävät kurjuudessa, koska ovat riippuvaisia huumeista.

Nämä ovat vakavia ongelmia, jotka voitaisiin välttää soveltamalla Raamatun periaatteita. Raamattu sanoo: ”Puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta.” (2. Kor. 7:1) ”Älkää . . . juopuko viinistä, missä on irstailua.” (Ef. 5:18) ”Älä oleskele viininjuomarien parissa . . . Sillä juomari . . . köyhtyy.” (Sananl. 23:20, 21) ”Te, jotka hylkäätte Herran . . . jotka valmistatte Gadille [hyvän onnen jumalalle, UM] pöydän.” (Jes. 65:11) Hän ”tehköön . . . kovasti työtä suorittaen käsillään sitä, mikä on hyvää”. (Ef. 4:28) ”Sellaisille annamme sen käskyn . . ., että he tekisivät hiljaisesti työtä ja söisivät itse ansaitsemaansa ruokaa.” (2. Tess. 3:12) ”Vaeltakaamme säädyllisesti . . ., ei mässäilyissä eikä juopottelussa.” – Room. 13:13.

Pane merkille, että Raamattu vastustaa selvästi kohtuutonta juomista ja mässäilyjä. On totta, että Raamattu ei nimenomaisesti mainitse tupakointia tai huumeiden väärinkäyttöä. Mutta etkö sanoisi sen perusteella, mitä olet nähnyt, että tupakointi on saastuttava tapa? Eikö huumeiden väärinkäyttö ole myös saastuttavaa ja vahingollista, ja eikö sillä ole humaltumiseen verrattavia vaikutuksia? Samoin Raamatussa ei mainita myöskään uhkapeliä. Mutta eikö se ole hyvään onneen liittyvä tapa? Eikö se synnytä ahneutta ja ole vastoin Raamatun kehotusta, jossa sanotaan, että tulee tehdä työtä ruokansa edestä?

Tupakointi

Saatat kuitenkin ihmetellä, missä määrin se, että joku elää sopusoinnussa Raamatun kanssa näissä suhteissa, auttaisi häntä saamaan leipää pöytäänsä. Ottakaamme esimerkiksi tupakointitottumus. Suomessa miehen, joka polttaa 20–25 savuketta päivässä, täytyy käyttää niihin noin 2000 markkaa vuodessa. Koska hänen tuloistaan menee noin puolet veroihin, se merkitsee sitä, että hänen täytyy ansaita noin 4000 markkaa pelkästään ylläpitääkseen tupakointitottumustaan. Se on enemmän kuin keskivertotyöntekijän kuukauden palkka. Jos myös vaimo ja teini-ikäiset lapset polttavat, perheenhuoltajan tuloista voi runsaat 20 prosenttia kulua tupakkaan. Se merkitsee usein sitä, että perhe tinkii ruokansa ravintoarvosta voidakseen jatkaa tupakoimista.

Maissa joissa vuotuiset tulot henkeä kohti ovat paljon alhaisemmat kuin Suomessa, monet kuluttavat suhteellisesti aivan yhtä suuren osan, ellei enemmänkin, vähäisistä tuloistaan tupakkaan. Tämä piti paikkansa K. P.:stä, perheellisestä intialaisesta miehestä. Hän sanoo: ”Elätin perhettäni hoitamalla pientä pan-kauppaaa ja ansaitsin 35 rupiaa (noin 17 mk) viikossa. Siitä kului 10 prosenttia tupakointitottumukseeni.”

Mutta kun K. P. alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa vuonna 1972, hän tuli ymmärtämään tupakoinnin olevan ristiriidassa sen Raamatun kehotuksen kanssa, että tulee ’puhdistautua kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta’. Lisäksi K. P. tajusi, että jos hän aikoi auttaa toisia murtautumaan vapaaksi sellaisesta saastutuksesta, hänen olisi epäjohdonmukaista jatkaa panin myyntiä. Mitä hän teki? Hän vastaa: ”Luovuin pan-myymälästäni mukauttaakseni elämäni Raamatun mittapuihin. Panin täyden luottamukseni Jehova Jumalaan.”

Mutta kuinka hän eläisi? Auttoiko hänen mukautumisensa Raamatun periaatteisiin häntä saamaan leipää pöytään? Kyllä, itse asiassa hänen asemansa parani. Hän onnistui saamaan työtä vihanneskaupan myyjänä. Hän sai palkkaa 50 rupiaa (noin 23 mk) viikossa eli 15 rupiaa (noin 6 mk) enemmän kuin hän oli ansainnut pan-myymälässään. Koska hän sen lisäksi oli lopettanut tupakoinnin, hänen käytettävissä olevat rahansa lisääntyivät ylimääräiset 10 prosenttia. Mutta siinä ei ollut kaikki.

K. P. jatkaa: ”Työnantajani kokeili luotettavuuttani eri tavoin, kunnes sain hänen täyden luottamuksensa. Nyt hän uskoo rahansa ja koko kauppaliikkeensä minun haltuuni. Tätä hän ei ollut milloinkaan tehnyt edellisille työntekijöilleen. Luotettavuuteni vuoksi hän antoi minulle ilmaiset vihannekset perheeni käyttöön ja henkilökohtaisen kulunkitilin. Tultuani Jehovan todistajaksi olen kyennyt rakentamaan oman kodin ja parantamaan elinolosuhteitani. Nautimme nykyään onnellisesta perhe-elämästä ja olemme todella tyytyväisiä.”

Riippuvaisuus huumeista

Samoin ne, jotka murtautuvat vapaaksi huumeiden orjuudesta, parantavat asemaansa, kun heidän ei enää tarvitse ylläpitää huikean kallista tapaansa. Eoin ja Angelika saivat kokea tämän.

Vuonna 1966 Eoin alkoi käyttää huumeita. Kaksi vuotta myöhemmin hän lakkasi tekemästä työtä ja kulutti 25–30 puntaa viikossa käyttämänsä hasiksen ja LSD:n ostamiseen. Se olisi tämän päivän inflaation syömässä rahassa lähes 70 puntaa (560 mk). Se edusti myös kolmea neljäsosaa hänen huumeiden kaupittelulla ja varastelulla hankkimistaan ”ansioista”. Lisäksi hän poltti 40–50 savuketta päivässä.

Eoinilla oli tuohon aikaan vähän rahaa elatuksekseen. Hän nukkui usein maanalaisen asemien käytävillä. Joskus hän oleskeli toisten kodeissa ”huumematkalla”. Hän sanoo: ”Sitä elää eräänlaista koiranelämää; liittyy yhteen huumeen orjien ryhmään, kunnes he saavat sinusta tarpeekseen, ja sen jälkeen siirtyy toiseen ryhmään.” 17-vuotias Angelika tuli tällaiseen ryhmään Lontooseen Saksassa olleesta vastaavanlaisesta ryhmästä. Koska hän käytti huumeita ja oli erittäin kova tupakoitsija, hänellä oli pian samanlaisia taloudellisia ongelmia kuin Eoinilla. Mutta hänen onnistui jotenkin selviytyä käyttämällä Lontoossa olevaa huoneistoaan huumemaailman ostajien ja myyjien tapaamispaikkana.

Viimein Eoinilla ei ollut muuta kuin ne vaatteet, jotka hänellä oli yllään. Angelikalla oli vain yksi takki, aamutakki. Hänen kaikki muu omaisuutensa oli pienessä matkalaukussa.

Kuitenkin kahden viikon sisällä siitä, kun nämä nuoret alkoivat oppia Raamatun periaatteita, he molemmat lopettivat tupakoinnin ja huumeiden käytön. Kolmen viikon kuluessa Eoin alkoi työskennellä rakennustyömaalla. Aikanaan Eoin ja Angelika säästivät niin paljon rahaa, että he saattoivat maksaa käsirahan eräästä huoneistosta, ja menivät sitten naimisiin. Sen jälkeen kun he vuonna 1973 saattoivat elämänsä sopusointuun Raamatun periaatteiden kanssa, he ovat kyenneet tekemään itselleen hyvän kodin. Eoinilla ja Angelikalla on kaunis huoneisto, ja kaikki siellä oleva on heidän omaansa. Jumalan sana on varmasti auttanut heitä saamaan leipää pöytäänsä.

Kohtuuton alkoholin käyttö

Kohtuuton juominen on eräs tapa, jonka vuoksi monien on vaikea saada leipää pöytäänsä. Vuonna 1974 Saksan liittotasavallan ja Länsi-Berliinin asukkaat käyttivät runsaat 60 miljardia Suomen markkaa alkoholijuomiin. Japanissa kerrotaan olevan yli kaksi miljoonaa lähellä alkoholisoitumista olevaa miestä ja naista, ja Suomessa on lähes kymmenesosa työvoimasta alkoholisoitumassa. Yhdysvalloissa on noin 10 miljoonaa alkoholistia, Italiassa heitä on nelisen miljoonaa. Toista miljoonaa australialaista käyttää alkoholijuomiin 130 markkaa viikossa. Se on noin viidennes keskivertotyöntekijän viikon nettopalkasta. Todellisuudessa alkoholijuomiin käytetään enemmän rahaa, kuin mitä keskivertoperhe käyttää lihaan, hedelmiin ja vihanneksiin. Monet australialaiset ongelmajuojat kuluttavat keskimäärin yli puolet viikon palkastaan alkoholiin. Ruotsalainen keskivertojuoja käyttää noin 10 prosenttia tuloistaan alkoholijuomiin. Raamatun neuvo kohtuullisuudesta voisi todella auttaa miljoonia saamaan enemmän ja parempaa ruokaa pöytäänsä.

On kovin säälittävää, kun mies käyttää suurimman osan ansioistaan juomiseen perheen kärsiessä samanaikaisesti puutetta. Kautta maailman miljoonat suuntaavat palkan saatuaan matkansa ravintolaan tai kapakkaan. Lähtiessään sieltä he saattavat olla täysin juovuksissa ja rahattomia. Sen jälkeen vaimon voi olla pakko lainata hieman rahaa maksaakseen laskuja ja saadakseen perheelle jotakin syötävää. Sellaisissa maissa, joissa tällainen kohtuuton juominen on tavanomaista, pienituloisten ihmisten keskuudessa on suurta köyhyyttä.

Eräässä meksikolaisessa perheessä vallitsi tällainen tilanne. He olivat äärimmäisen köyhiä ja elivät rähjäisyydessä ja liassa. Perheellä ei ollut edes omaa ruokapöytää. Mutta kun he alkoivat oppia Raamatun periaatteita, asiat alkoivat muuttua. Koska mies lopetti juomisen, he kykenivät hankkimaan pöydän ja muutamia tuoleja. Myöhemmin he ostivat kaasulieden, joka korvasi heidän pienen paloöljykeittimensä. Talon koko ulkonäkö kohentui, kun he koettivat pitää sen siistinä.

Kun kohtuuttoman juomisen lisäksi vielä tupakoidaan runsaasti, taloudelliset ongelmat kasautuvat. Esimerkiksi Jim, Kanadassa asuva tummatukkainen nuori mies, selittää: ”Palkastani kului itse asiassa helposti 25–30 prosenttia juoma- ja tupakkatottumustemme ylläpitämiseen. Jos olisimme vain säästäneet tuon haaskatun rahan, olisimme voineet syödä paremmin ja pukeutua melko hyvin!” Hänen vaimonsa Carol keskeyttää sanomalla: ”Joskus me rentouduimme päivän päätteeksi, ja minä huomasin äkkiä harmikseni, että savukkeemme olivat loppuneet. Aloin silloin painostaa Jimiä, että hän lähtisi ostamaan niitä lisää. Hän valitti, ettei hänellä ollut rahaa. Ajattelin: ’Ovat tainneet huveta olueen!’ Olin joka tapauksessa yhä enemmän poissa tolaltani, kunnes taivutin hänet keräämään kaikki talossa olevat maitopullot, viemään ne kauppaan ja ostamaan niillä muutamia savukkeita. Se sai aina Jimin vaivautuneeksi. Mutta tämän lisäksi se merkitsi usein sitä, että lapsemme saivat tulla toimeen ilman erittäin tarpeellista maitoa, kunnes saisimme lisää rahaa.”

Uhkapeli

Uhkapeli on vielä yksi pahe, joka on riistänyt monilta heidän päivittäisen leipänsä. Se on laajalle levinnyt ongelma. Australialaisten arvioidaan käyttävän runsaat 10 prosenttia nettoansioistaan uhkapeliin. Saksan liittotasavallassa tuhlataan vuosittain miljardeja markkoja tähän paheeseen. Ihmiset vaarantavat viikon tai kuukauden palkkansa ja toisinaan enemmänkin. Yhdysvalloissa arvioidaan käytettävän yli 80 miljardia markkaa uhkapeliin. Yksistään Espanjan jouluarpajaiset tuottivat 32,5 miljardia pesetaa (1,7 miljardia mk). Tästä summasta jaettiin 70 prosenttia palkintoina, ja loput menivät valtiolle. Koko arpalippu maksoi 20000 pesetaa (1000 mk) eli alempipalkkaisen työläisen koko kuukauden palkan. Mutta lippuja myytiin myös pieninä osina.

Uhkapelissä kärsityt tappiot menevät yli ymmärryksen. Iranilainen perijätär menetti lähes 25 miljoonaa Suomen markkaa Euroopan kasinoissa. Australiassa asuva jugoslaavi menetti pelaamalla kolme päivää pokeria kaikki kuudessa vuodessa säästämänsä rahat. Tämän takia hän joutui niin voimakkaaseen šokkitilaan, että hän kuoli neljä vuorokautta myöhemmin. Nuori espanjalainen Pedro kulutti kuukausittain niin paljon rahaa uhkapeliin, että hän olisi kyennyt maksamaan toisen nelihenkisen perheen vuokran ja ruokalaskut. Kuitenkin hän päätyi joidenkin kuukausien lopussa lainaamaan rahaa voidakseen ostaa ruokaa.

Toisten tappioilla eläviä ammattipelureita ei liikuta lainkaan se, mitä he näkevät: omaisuutensa menettäviä ihmisiä, pelitappioiden takia itsemurhan tekeviä ihmisiä ja naisia, jotka myyvät itsensä prostituoiduiksi selviytyäkseen peliveloista. Ronald, joka oli kerran työssä amsterdamilaisissa uhkapelipaikoissa, huomautti: ”En nähnyt kerrassaan mitään pahaa siinä, että istuisin pelipöydässä oman äitini kanssa ja nylkisin hänet putipuhtaaksi.”

Friedelin, indonesialaissyntyisen hollantilaisen miehen, tapaus osoittaa voimakkaasti Raamatun voivan auttaa ihmistä vapautumaan tästä paheesta. 38-vuotiaana hänestä tuli 2,3 miljoonaa markkaa vuodessa nettovoittoa tuottavan tuontiliikkeen omistaja ja johtaja. Hänen kuukausipalkkansa oli 6000 rupiaa (noin 3600 mk), joka oli melkoinen omaisuus noina päivinä juuri toisen maailmansodan jälkeen. Friedel joutui kuitenkin uhkapelin pauloihin. Rahoittaakseen pahettaan Friedel myi tavaroitaan 300 prosentin voitolla. Lisäksi hän myi henkensä uhalla tavaroitaan Pemoeda-terroristien valvomilla alueilla.

Hänellä ei näyttänyt olevan koskaan toivoa nousta tästä suosta. Mutta Raamattu auttoi Friedeliä murtautumaan vapaaksi uhkapelin orjuudesta. Tutkittuaan Raamattua hän tuli ymmärtämään seuraavan: uhkapeli tekee ihmisestä epärehellisen, joka osoittaa piittaamattomuutta toisia kohtaan, ja häiritsee perheen onnellista elämää.

Jos useammat ihmiset tajuaisivat, kuinka viisasta uhkapelin karttaminen on, he voisivat pitää paremmin huolta perheistään. Esimerkiksi ei ole harvinaista, että brasilialainen maksaa vuosittain arpalipukkeista yhtä paljon kuin hän maksaisi lähes 100 litrasta maitoa.

Juhlat, mässäilyt

Latinalaisen Amerikan maissa käytetään suunnattomasti rahaa juhliin. Koska kirkko suhtautuu suopeasti tällaisiin tilaisuuksiin, monet uskovat niiden olevan kristillisiä. Mutta todellisuudessa monenlaisilla pidoilla tai juhlilla on ei-kristillinen alkuperä, ja niille on tyypillistä kohtuuton syöminen ja juominen. Siksi ne luokitellaan mässäilyiksi, jotka ovat vastoin Raamatun periaatteita. Jumalan sanan totuus vapauttaa ihmiset kuluttamasta kohtuuttomasti rahaa sellaisiin juhliin ja siten huonontamasta taloudellista asemaansa.

Varakkaan meksikolaisen Eladion tapauksesta näemme, kuinka paljon rahaa voidaan todella tuhlata juhliin. Kaksi juhlaa maksoi yhteensä 180000 pesoa (62000 mk). Näiden kahden juhlan lisäksi Eladio kustansi 3–4 päivää kestäneet juomingit. Toisinaan hän kulutti 5000–7000 pesoa (1700–2400 mk) alkoholijuomiin. Kun hänelle selvisi, mitä Jumalan sana opettaa, hän lopetti tällaisen rahan tuhlauksen ja ryhtyi käyttämään varallisuuttaan viisaasti toisten auttamiseksi saamaan hengellistä hyötyä.

Todellista hyötyä

Varmasti kukaan ei voi kiistää, että miljoonien elämänosa paranisi, jos he lopettaisivat tupakan käytön, rajoittaisivat alkoholijuomien ostoaan, murtautuisivat vapaiksi huumeiden orjuudesta, lopettaisivat uhkapelin ja karttaisivat kaikkia Raamatun opetuksen kanssa ristiriidassa olevia mässäilyjä ja juhlia. Kun ihminen karttaa epämieluisia tapoja ja tottumuksia, se ehdottomasti tekee hänet kykeneväksi saamaan leipää pöytäänsä.

[Alaviitteet]

[Kokosivun kuva s. 13]