”Harmattan”

Herätkää-lehden Norsunluurannikon-kirjeenvaihtajalta

”RÄKS!!!” Ääni tuli seuraavasta huoneesta. Hätkähdin ja katselin hermostuneena ympärilleni. Mutta kukaan muu ei näyttänyt panneen sitä merkille.

”Mikä – mikä se oli?”, kysyin seuralaiseltani.

Tuskin nostaen katsettaan pöydästä hän vastasi: ”Harmattan” ja jatkoi kahvinsa hämmentämistä.

Olin silloin juuri saapunut Norsunluurannikolle Jehovan todistajain lähetystyöntekijäksi. Uteliaisuuteni heräsi ja kurkistin ikkunasta. Aurinko paistoi veripunaisena usvan läpi, ja taivas näytti uhkaavalta.

Kysyin rauhattomana: ”Eikö pimeä tule vähän aikaisin? Tuleeko pyörremyrsky tai jotakin sellaista?”

”Tuoko? Sehän on vain harmattan”, vastasi isäntäni välinpitämättömästi. Sen jälkeen hän pyyhkäisi sormella parvekkeen kaidetta, näytti minulle sormenpäähän tarttunutta punaista pölyä, aivasti kiivaasti ja sanoi: ”Ja tämäkin on harmattania.”

Sinäkin saatat kysyä minun tavallani: ”Mikä on harmattan?” Täkäläiset asukkaat vastaavat, että se on kuuma ja kuiva tuuli, joka kuljettaa paljon pölyä mukanaan. Se saa alkunsa Saharan polttavilla hietikoilla ja puhaltaa lounaaseen Länsi-Afrikan yli. Se syntyy yleensä joulu-, tammi- tai helmikuussa ja kestää muutaman vuorokauden tai useita viikkoja.

Mikä sen aiheuttaa?

Tiedetään, että lämpötila nousee Saharassa jopa 54 asteeseen varjossa. Hiekka voi olla lähes 100-asteista useiden senttimetrien syvyyteen. Tällainen kuuma hiekka saa lämpimän ilman kohoamaan nopeasti ylöspäin. Kun se kohtaa ylhäällä viileämpää ilmaa, syntyy voimakas pyörre. Se nostattaa kieppuvaa pölyä korkealle vuorijonojen yläpuolelle. Tämä pölyä täynnä oleva ilma alkaa virrata joulu-helmikuussa lounaaseen kohti Guineanlahden pohjoispuolista rannikkoa.

Viileä ja kuiva

Lämpötila laskee huomattavasti harmattan-kaudella. Guinean ja Liberian välissä sijaitsevassa Sierra Leonessa toimiva Jehovan todistajain lähetystyöntekijä kertoo: ”Tällä alueella ilma on yleensä niin lämmintä ja kosteaa, että meidän täytyy vaihtaa vaatteitamme useita kertoja päivässä. Muistamme hyvin, miten hämmästyneitä olimme ensimmäisestä harmattan-kaudestamme. Lämpötila laski muutamassa tunnissa lähes 15 astetta. Makuuhuonettamme pyyhkivä navakka viileä tuuli sai meidät värisemään vilusta. Tarvitsimme huopia pysyäksemme lämpiminä.”

Tämän tuulen puhaltaessa kosteuskin laskee voimakkaasti. Äärimmäinen kuivuus aiheuttaa autiomaaolosuhteet jopa metsäisillä seuduilla. Tämä Sierra Leonesta tullut kertomus sanoo kosteuden äkillisen pienenemisen vaikutuksista:

”Saavuin eräänä aamuna harmattanin aikana toimistooni ja otin käteeni tavallisen konekirjoitusarkin. Se tuntui pergamentilta. Kun otin hiilipaperiarkkia laatikostaan, se alkoi kääriytyä sormeni ympärille. Ryhtyessäni syöttämään konekirjoitus- ja hiilipapereita uuteen kirjoituskoneeseen huomasin, että vaunun käsittelyvivusta oli ruvennut kromi hilseilemään.

”Kenties suurimman yllätyksen koimme silloin, kun harmattan oli pahimmillaan. Ollessamme eräänä yönä sikeässä unessa kuului kova pamaus. Se muistutti melkoisesti kiväärinlaukausta. Vaimoni ja minä hyppäsimme vuoteesta ja tutkimme talon varkaiden varalta. Mutta siellä ei ollut ketään. Syy selvisi kuitenkin nopeasti seuraavana aamuna. Katselimme huoneessamme olevaa kirjoituspöytää ja näimme keskellä pöytää sen pinnassa leveän halkeaman. Saimme tietää, että harmattan kuivattaa usein niin ankarasti, että liimaamalla kootut pöydät halkeilevat. Samoin huonekalujen vetolaatikot, jotka ovat enimmän osan vuotta tiukkoja, löystyvät harmattanin ollessa täydessä vauhdissa.”

Abidjanissa, Norsunluurannikolla, ilma tulee niin kuivaksi, että puuveistokset vääntyvät ja säröilevät. Alussa mainittu kova pamaus johtui kirjastomme kirjahyllyn puulevyn halkeamisesta. Mutta onneksi näyttää siltä, että tällä seudulla halkeamat sulkeutuvat vähitellen, kun ilma on jälleen yhtä kosteaa kuin ennenkin.

Kuivan tuulen mukanaan tuoma pöly heikentää näkyvyyttä ja tuottaa vaikeuksia lentäjille ja purjehtijoille. Se vaikuttaa myös kalastukseen, sillä kalastajia valmennetaan tarkkailemaan näkyviä merkkejä, kuten esimerkiksi kalaparven yllä leijailevia lintuja. Jotkut kalastajat ovat eksyneet Länsi-Afrikan rannikolla harmattanin aikana, kun he eivät enää nähneet tiettyjä maamerkkejä.

Kirous vai siunaus?

Harmattan herättää sekavia tunteita. Mitä tulee esimerkiksi terveyteen, tämä tuuli kuivattaa limakalvoja, tekee käheäksi ja saa yskimään ja aivastamaan. Huulet halkeilevat, ja iho kuivuu ja halkeilee. Joskus kynnet lohkeilevat ja tukka käy hauraaksi. Voidaan helposti ymmärtää, miksi paikallisella väestöllä on pitkät, liehuvat autiomaaviitat sekä pään ja kasvojen peitteet.

Harmattan voi vahingoittaa myös satoa, ellei kasteluun kiinnitetä ylimääräistä huomiota. Ja pöly on erittäin kiusallista. Perheenemännät valittavat, että heti kun he ovat saaneet pyyhittyä huonekalut puhtaiksi, leikkisä tuuli peittää ne jälleen yhtä paksulla pölykerroksella. Hieno, punainen pöly kulkeutuu kaikkialle. Se tunkeutuu läpi vaatteiden laskoksista, joihin se jättää punaisen tahran; sitä menee silmiin, korviin ja jopa ruokaan.

Sen sijaan että länsiafrikkalaiset pelkäisivät harmattania, he ottavat sen ja sen mukanaan tuomat edut tervetulleina vastaan. Se esimerkiksi kuivattaa seisovat lammikot ja ojiin kokoontuneen sadeveden – hävittäen näin moskiittojen lisääntymispaikkoja ja vähentäen malarian ja muiden tautien leviämistä.

Perheenemännätkin huomaavat tämän tuulen hyvä puolet. He ovat tyytyväisiä nähdessään, kuinka suola valuu vapaasti suolansirottimesta, leivät ja muut ruokatarvikkeet eivät homehdu niin nopeasti ja vaatteet kuivuvat nopeasti pyykkipäivänä. Kosteus ja ummehtuneisuus häviävät myös vaatekaapista. On erityisen miellyttävää saada työskennellä viileämmässä, vähemmän kosteassa ilmastossa.

Kun kaikki otetaan huomioon, länsiafrikkalaiset arvostavat usein vallitsevasta veltostuttavasta hikoilusta saatavaa hengähdystaukoa. Enemmistön mielestä harmattan on pikemminkin siunaus kuin kirous.